IRANIN pressa psykopaatti

ON,ON..... kirjoitti:

PSYKOPAATTI NEUROPSYKOLOGIASSA

Neuropsykologia on psykologian osa-alue, joka tutkii ihmisen henkisten toimintojen hermostollista perustaa. Neuropsykologia yhdistää psykologiaa luonnontieteisiin kuten aivotutkimukseen ja biologiaan. Vaikka tietomme psykologisten toimintojen biologisesta perustasta ovatkin viime aikoina lisääntyneet huimasti,ei älyllisen toiminnan aivoperustaa tunneta vielä kovinkaan hyvin. Osittain tämä on seurausta siitä, että aivot ovat äärimmäisen monimutkainen elin- monimutkaisempi kuin mikään muu tuntemamme biologinen järjestelmä. Aivojen tutkiminen on vaikeaa, sillä emme voi suoraan nähdä mitä aivomme oikein tekevät silloin kun ajattelemme, havainnoimme tai puhumme.

Aivovammoista ja-sairauksista saattaa seurata huomattaviakin persoonallisuuden muutoksia, jotka muistuttavat psykopatiaa. Psykopaatin persoonallisuudessa saattaa olla vakavia puutteita, vaikka pinnallisesti sujuva ja vakuuttava käyttäytyminen voi antaa vaikutelman sosiaalisesti sopeutuneesta ja terveestä yksilöstä.

Psykopatiaa on pidetty epämääräisenä, halventavana ja leimaavana terminä. Tästä huolimatta psykopatiakäsitettä käytetään yhä psykologisessa tutkimuksessa lähinnä amerikkalaisen psykiatrin Harvey Clecleyn klassiseen määritelmään perustuen.Clecleyn mukaan psykopaatti ei ymmärrä emotionaalisten kokemusten merkitystä, vaikka mitään ulkoista vammaa ei ole näkyvissä.

Tässä työssä on tarkoituksena selvittää psykopatia käsitettä sekä syitä, jotka johtavat psykopaattisiin oireisiin ja aivotoiminnan häiriön ja psykopatian välistä yhteyttä.

Psykopatia käsitteen määrittelyä

Sivistyssanakirjat määrittelevät psykopatian luonnevikaisuudeksi,luonneneuroosiksi, sielulliseksi poikkeavuudeksi. Hyvin yleisesti tunnettu ja käytetty on Schneiderin (1959) määritelmä, jonka mukaan "psykopaatisella persoonallisuudella" tarkoitetaan sellaisia poikkeavia persoonallisuuksia, jotka kärsivät poikkeavuudestaan tai/ja joiden poikkeavuudesta yhteisö kärsii.Eräät toiset lähtevät erotusdiagnostisista pulmista; psykopaatti on henkilö, joka osoittamatta mitään psykoottisen tai psykoneuroottisen henkilön luonteenpiirteitä yhtä kaikki osoittautuu kyvyttömäksi soputua yhteiskuntaan. Huolimatta useinkaan normaalista älykkyydestään hän ei näytä kykenevän hyötymään kokemuksesta tai muuttamaan käyttäytymistään, kun kohtaa rankaisua tai moitetta.( Hakola,1990,2)

Amerikkalinen psykiatri Cleckley näki psykopaatin persoonallisuustyypinä, jolle on ominaista mm. pinnallinen viehätysvoima ja lipevyys, älykkyys, neuroottisten ja psykoottisten oireiden puuttuminen, epäluotettavuus, valehtelu, tunnekylmyys ja suunnitelmaton elämäntapa. Psykopaatti on hänen mukaansa kuin taitavasti rakennettu kone, joka matkii inhimillistä persoonallisuutta ja simuloi tunteita eli kykenee robottimaisesti imitoimaan inhimillisiä tunteita ja käyttäytymistä, mutta joka ei nimenomaan ole käyttäytymisessään aito. (Haapasalo,1991,1)

Erään määritelmän mukaan psykopatia on epänormaalisuutta, se on vika eikä tauti, mutta se voi helposti kehittyä sairaudeksi...tai se myös voi olla sairastetun taudin seuraus. Kuitenkin on muistettava, että psykopatian ja normaalisuuden välimuodotkin ovat epämääräisiä. (Antoni, 1945,96)

Kaavamaisesti ajateltuna voidaan sanoa, että mikäli vähemmän miellyttävä ja vähemmän edullinen ominaisuus on niin silmäänpistävä ja jos se vaikuttaa asianomaisen henkilön käyttäytymiseen niin paljon, että luonne aivan siitä kärsii, niin silloin pidämme henkilöä psykopaattina. Mutta puhtaasti älyllisiä vajavuuksia, tyhmyyttä ja vajamielisyyttä, jotka tuottavat "omistajalleen" jollakin tapaa ylenmäärin vaikeuksia, emme tavallisesti pidä psykopatioina. Älylliset vajavuudet pitäisi kuitenkin ottaa mukaan, mikäli psykopatialla tarkoitetaan epätäydellisesti kehittynyttä persoonallisuutta, joka vaikuttaa ihmisten yhteiselämää häiritsevästi, sillä ns. psykopaattisilla persoonallisuuksilla älyllisen kehityksen epätasaisuus on hyvin tavallista. (Antoni, 1945, 98)

Clecleyn psykopatiakuvaus

1. Pinnallinen viehätysvoima ja hyvä älykkyys.

Psykopaatti voi tehdä miellyttävän, eloisan ja myönteisen vaikutuksen. Hän näyttää olevan kiinnostunut monista asioista on kyvykäs ja vaikuttaa älykkäältä.

2. Harhaluulojen ja muiden irrationaalisen ajattelun merkkien puuttuminen.

Psykopaatilla ei ole hallusinaatioita, deluusioita, depressiota tai muita psykoottisia oireita ja hän osaa näennäisesti suunnitella toimintaansa ja arvostella aikaisempia erehdyksiä.

3. "Hermostuneisuuden" tai psykoneuroottisten oireiden puuttuminen.

Psykopaatti voi olla levoton esim. vankilaan joutumisen takia, mutta ei koskaan syyllisyyden, katumuksen tai epävarmuuden tuloksena.

4. Epäluotettavuus.

Psykopaatti on käyttäytymisen puolesta kuin tuurijuoppo...menestykäs toiminta vaikkapa liiketoiminnassa voi yllättäen katketa pieneen sekkipetokseen. Psykopaatille on siis tyypillista vastuuntuntoinen käyttäytyminen periodeittain. Ei voida ennustaa kauanko tehokas ja sosiaalisesti hyväksyttävä käyttäytymien jatkuu ja milloin epärehellinen ja vastuuton käyttäytyminen alkaa.

5. Valheellisuus ja epärehellisyys.

"Kunniasanalla" (siis sanansa pitäminen) on psykopaatille vain fraasi, jonka avulla voi hetkellisesti estää potutuksen tai saavuttaa muita tarkoitusperiä... kenties hieman rahallista hyötyä typeryksiä huijaten...

6. Katumuksen tai häpeän puuttuminen

Psykopaatti on aivan häpeämätön lurjus, kun on kyse itsekunnioituksesta tai moraalisista asioista. Hän kenties sanoo "minun oli syy", mutta se on vain sanojen helinää ja sillä helinällä on vain rituaalinomainen sävy.

7. Heikosti motivoitu epäsosiaalinen käyttäytyminen.

Psykopaatti saattaa tehdä sinänsä "hyödyttömiä" rikoksia (ei säännöllisesti eikä tavoitteelisesti) paljastumisen riskiin nähden.

8. Huono arvostelukyky ja kyvyttömyys oppia kokemuksista.

Teoreettisissa tilanteissa tai verbaalisella tasolla löytyy järkeviä ajatuksia, jopa eettistä arviointia edellyttävissä asioissa, mutta todellisuus paljastaa arvostelukyvyn heikkouden. Psykopaatti tuntuu olevan kovapäinen; rangaistukset tai muut epämiellyttävät kokemukset eivät saa häntä muuttamaan käyttäytymistään.

9. Patologinen itsekeskeisyys ja kyvyttömyys rakastaa.

Psykopaatti osaa teeskennellä rakkautta kyeten hetkelliseen hullaantumiseen ja lieviin sympatioihin tai antipatioihin.

10. Yleinen tunneköyhyys.

Tunteita esiintyvässä käyttäytymisessä on paremminkin kyse ilmaisuvalmiuksista kuin tunteiden voimasta. Aidot, kokonaisvaltaiset tunteet tuntuvat puuttuvan...ilme voi kuitenkin näyttää päällepäin raivostuneelta, innokkaalta, itkevältä tai vaikkapa kuulostaa kaunopuheiselta.

11. Oivalluskyvyn spesifi puute.

Psykopaatilla ei ole kykyä nähdä itseään sellaisena kuin muut hänet näkevät tai miltä kenties muista tuntuu, kun he tapaavat hänet. Vaikeuksistaankin hän syyttää muita, perustellen asian kekseliäästi. Sanat ja jopa ilmeet ovat vain kuin tyhjää hänelle. Oivalluksessakin on kyse vain oivalluksen matkimisesta. Psykopaatti ei teeskennellessään tajua emotionaalisen panoksen puuttumista eikä täten ilmeisestikään tajua teeskentelevänsä. Psykopaatti voi kertoa menestyksestään tilanteessa, jossa asiat ovat todella huonosti. Psykopaatti tietää tosiasiat, mutta ei osaa arvioida niiden merkitystä.

12. Välipitämättömyys interpersoonallisissa suhteissa.

Pinnallisissa sosiaalisissa suhteissa psykopaatti voi olla suosion ja ihailun kohde, mutta hän ei osoita arvostavansa muita, pinnallisia eleitä lukuunottamatta, ellei siitä ole hänelle hyötyä.

13. Outo ja luotaantyöntävä käyttäytyminen juopuneena.

Alkoholinkäyttö voi olla runsasta ja käyttäytyminen voi olla outoa. Hän voi saataa itsensä tilanteisiin, jotka eivät kummallisuudessaan tulisi tavalliselle alkoholin liikakäyttäjälle mieleenkään.

14. Tekee harvoin itsemurhan.

"Mä tapan itteni" -sanontoja ja teatraalisia yrityksia (liittyen edelliseen sanontaan) voi esiintyä kuitenkin.

15. Sukupuolielämä on persoonatonta, triviaalia ja heikosti integroitunutta.

Sukupuolielämässä psykopaattilla on outoja piirteitä, hetken mielijohteesta hän voi toimia poikkeavasti seksuaalisellakin alueella. Seksuaaliset tarpeet eivät vaikuta kovin voimakkailta eikä seksiin liittyvällä "huomattavalla" mielihyvällä ole sijaa psykopaatin kokemuksissa ellei sitten puhuta hetkellisistä aistimuksista. Vaihtelua tuova uhkapeli voi voittaa yhtäkkiä seksuaalisen halunkin.

16.Elämän suunnitelmattomuus.

Tarkoitukseton käyttäytyminen ja impulsiiviset teot täyttävät elämän.

(Haapasalo, 1991, 2-7)

Psykopatian yhteys narsismiin

Psykopatiaan näyttää liittyvän runsaasti narsistisia piirteitä. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön voi sisältyä ahdistuneisuutta ja muunlaisia tunnereaktioita, jotka eivät ole tunnusomaisia Cleckleyn psykopatialle. Narsistiset piirteet tulivat esille Cleckleyn psykopaateilla muilta saadun ihailun ja arvostuksen kautta. Haastatteluissa tuli esiin oman aseman ja omien myönteisten ominaisuuksien ylikorostaminen. (Haapasalo, 1991,65)

Narsistisen persoonallisuuden ja psykopatian yhteisiä piirteitä näyttivät olevan myös empatian puute, ihmissuhteiden pinnallisuus, muiden hyväksikäyttö ja antisosiaalinen käyttäytyminen. Psykopaateilla ei näytä olevan tunnereaktioita, jotka antisosiaalisessa tai narsistisessa persoonallisuushäiriössä ovat mahdollisia. Cleckleyn psykopaatti on siis kuin narsistinen persoonallisuus ilman tunteita. Psykopatiassa korostuu myös valehtelu ja liioittelu erottaen sen narsistisesta ja antisosiaalisesta häiriöstä. (Haapasalo, 1991,65)

Syitä psykopatiaan

Psykopaatilla on siis tietynlainen persoonallisuusvaurio. Cleckley (1982) ajattelee sen johtuvan orgaanisesta puutteesta tai häiriöstä. Monia tutkijoita on kuitenkin enemmän kiinostanut psykopatian ja antisosiaalisuuden biologiset korrelaatiot. (Haapasalo, 1986,1)

Psykopaatin lapsuudesta voidaan jo päätellä, ettei hänen taipumuksensa ole ollut kaikkein parhaita. Kuitenkin hermostuneesta, "hermojen rikkinäisyydestä", kärsivästä lapsesta voi kasvaa täysin normaali ihminen. Tällainen lapsi kuitenkin vanhempana sairastuu migreeniin tai muuhun hyvänlaatuiseen heikkouteen normaalia lasta todennäköisemmin. Jos lapsella siis esiintyy epänormaalia kovuutta, velttoutta, julmuutta tai epäluotettavuutta, voidaan niitä pitää psykopaattisina oireina. (Antoni, 1945, 95)

Psykopatioiden edellytyksinä ovat enimmäkseen perinnölliset taipumukset; perinnöllisyys on ilmeisesti selvempi kuin minkään muun sielullisen epänormaalisuuden. Sielulliset viat voivat myös olla "hankittuja". Tällöin aivot ovat kenties synnytyksen yhteydessä vioittuneet tai myöhemmin lapsuudessa niitä on kohdannut tapaturma tai tauti estäen aivojen normaalin kehityksen , josta on sitten seurannut psykopaattinen luonneanomalia, luonteen säännöttymyys. Varsinkin tarttuva aivotulehdus saattaa aiheuttaa ongelmia, kuten myös aivotärähdys. Aivotärähdys tai -tulehdus saattaa joskus aikuisellakin aiheuttaa persoonallisuuden ja luonteen muutoksen luonnollisesti huonompaan suuntaan. (Antoni, 1945, 95-96)

Hoffin (1956) tutkimuksen mukaan psykopatia sinänsä ei missään tapauksessa periydy, vaan siihen näyttää olevan tietynlainen alttius.Tutkimuksen mukaan tällainen alttius löytyi alhaisella yhteiskunnallisella tasollla olevista. Sen sijaan hyvistä sosiaalisista oloista lähteneillä on voitu vain harvoissa tapauksissa löytää periytymiskulku.

Tietyn elämyksen tai kestävän tilanteen takia tapahtuu persoonallisuuden kieroutumista. Alttius voidaan määritellä joksikin myötäsaaduksi. Se ei ole yksinomaan perittyä, vaan myös ennen syntymää vaikuttavat olosuhteet ovat saattaneet muokata sitä.(Hakola,1990,8)

Hare (1988) muunmuassa varoittaa tekemästä suoria johtopäätöksiä psykopatian taustalla olevista tekijöistä sen perusteella, että verrataan aivovammapotilaiden ja psykopaattien käyttäytymistä ja löydetään yhtäläisyyksiä. Psykopatian selittäjänä ei kuitenkaan aivotoiminnan puutteen tai häiriön mahdollisuutta voida näillä näkymin sulkea pois, kun otetaan huomioon tunnekylmyyden ja autonomisen hermoston hyporeaktiivisuuden keskeinen merkitys psykopatiassa. Frontaalipotilailla ja psykopaateilla näyttää olevan paljon yhteisiä. (Haapasalo,1991,68-68)

Jo 1940 -luvulta asti on yritetty kuvata psykopaatin aivojen elektrokortikaalista aktivaatiota. Hillin ja Wattersonin tutkimusten mukaan aggressiivisilla psykopaateilla epänormaali EEG oli yleisempi kuin hieman lempeämmin suhtautuvilla psykopaateilla. Asiaa on selvitetty tutkimalla psykopaattien aivotoimintaa EEG:n avulla. Haluttiin myös tietää, että onko psykopaatin EEG poikkeava verrattuna "normaalin" ihmisen vastaavaan. (Haapasalo, 1986, 7)

Eräs keskeisin havainto oli psykopaateilla esiintyvä runsas hidasaaltotoiminta (Hare 1970; Hare ym. 1978b; Syndulko 1978). Antisosiaalisilla yksilöillä oli myös beetatoiminta yleistä edellisen lisäksi (Mednick ym. 1982). On arveltu, että EEG -poikkeavuuksien prevalenssi

väkivaltaisilla yksilöillä olisi n. 25 - 50 %,

normaaliväestöllä n. 5 - 20 % ( Mednick ym. 1982) ja

psykopaateista jopa 50 - 80 %:lla olisi poikkeava EEG Elliotin (1978) mukaan.

Syndulkon (1978) mukaan näistä tutkimuksista ei kannata tehdä pitkälle meneviä päätelmiä psykopaattien ja vertailuryhmien välisistä eroista kortikaalisessa aktivaatiotasossa, sillä

psykopatian määritelmä vaihtelee,

samoin EEG -metodologia,

eikä EEG -piirteiden kuvaus ja kvantifiointi ole standardoitua ja

kaiken lisäksi vertailuryhmän valinta on vaikeaa, sillä kaikki tuloksiin vaikuttavat muuttujat olisi kontrolloitava.

Eikä pidä unohtaa sitä, että yhden päivän aikana tehtävä EEG -kartoitus on vain pieni hetki yksilön elämänaikaisesta kokonaisaktivaatiosta. EEG:ssä voi myös näkyä psykopaattien ja vertailuryhmän välinen ero tarkkaavaisuudessa ja yleensäkin kognitiivisessa tiedonkäsittelyssä. EEG -profiili ei siis välttämättä kerro mistään rakenteellisesta poikkeavuudesta ainakaan Haren (1978) mukaan. (Haapasalo, 1986,7-8)

Eräät tutkijat ovat olettaneet psykopaattien kortikaalisen kehityksen olevan jollakin tavalla keskeneräinen, koska psykopaattien runsas hidasaaltotoiminta muistuttaa lasten aivotoimintaa. Myös REM -unen määrällä saattaa Salleyn, Khannan, Byrumin ja Huttin (1980) tutkimuksen mukaan olla merkitystä. Salley & al. tuli siihen tulokseen, että psykopaateilla esiintynee REM -unta vähemmän kuin ei-psykopaateilla. Poikkeava EEG -löydös psykopaateilla saattaisi liittyä ehkä vähäiseen REM -unen määrään, jos poikkeava EEG on yhteydessä kortikaaliseen kypsymättömyyteen. Jos poikkeava EEG on yhteydessä emootioiden säätelyyn, runsas hidasaaltotoiminta voisi liittyä alentuneeseen kortikaaliseen aktivaatioon tilanteissa, jotka psykopaateille eivät ole tarpeeksi stimuloivia (Hare ym. 1978). (Haapasalo, 1986, 8-9)

Temporaalialueen epilepsiaan on sanottu liittyvän väkivaltaista ja psykopaattista käyttäytymistä,mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia (Elliot 1978; Mednick ym. 1982). Elliotin (1978) mukaan mm.prefrontaalialueisiin ja limbisiin systeemiin kohdistuviin vaurioihin, aivokasvaimiin, virus- ja bakteeri-infektioihin, halvauksiin ja aivoverenvuotoihin voi kuulua psykopaattistyyppisiä käyttäytymisen ja persoonallisuuden piirteitä. Myös prefrontaalipotilaan tila voi Elliotin mukaan muistuttaa psykopatiaa. Prefrontaalipotilas on kuitenkin toisaalta usein apaattinen ja kärsii muistihäiriöistä...psykopaatti ei kärsi sellaisista oireista. Erona oli myös se, että prefrontaalipotilas ei mielistele muita ihmisiä tai valehtele niin vakuuttavast kuin psykopaatti, joka kuitenkin pystyy toisinaan käyttäytymään täysin moitteettomasti. (Haapasalo 1986, 9-10)

Aivovammoja ja -sairauksia saattaa seurata huomattavakin persoonallisuuden muutos muistuttaen psykopatiaa. On kuitenkin yleistä, että orgaanisen häiriön aiheuttamat muutokset eroavat psykopaatin tyypillisestä käyttäytymisestä joissakin suhteissa. Eli tämän vuoksi neurologisen todisteaineiston perusteella ei ole syytä tehdä päätelmiä psykopatian mahdollisesta orgaanisesta etiologiasta. (Haapasalo, 1986, 10)

Huomattavaa näissä tutkimusten tuloksissa oli konditionaalin esiintyminen aika usein. Myös sanat "saattaa", "voida", "kenties", "ehkä", jne. olivat esillä aika usein. Tuntuu siis siltä, ettei kovin voimakasta kantaa näihin asioihin kannattene ottaa....ehkäpä lehmätkin lentäisi, jos niillä olisi siivet! Eräässä tutkimuksessa psykopaattien ryhmässä 17 henkilöllä 41:stä todettiin EEG -poikkeavuus, kun taas "normaaleilla" henkilöillä vain yhdellä kahdestatoista tutkimukseen osallistuneesta oli poikkeava EEG ( Haapasalo, 1986,8). Jos ajattelee tämän tutkimuksen tuloksia, on helppo ymmärtää konditionaalin tai muiden ehdollistavien sanojen käyttö tutkimuksessa. Kyllähän ei-psykopaattien tulos 1/12 antaa tutkijalleen varmaan "halutun tuloksen", mutta entäpä psykopaattien 17/47. Tästä on turha vetää kovin suuri johtopäätöksiä, sillä poikkeava EEG ei ollut edes puolella psykopaateista.

Aivojen virheellinen toiminta - rikollisuus - psykopaatti

Seuraavassa on tarkoitus kertoa tutkimustuloksista erään televisiolle tehdyn ohjelman perusteella. Ohjelman alussa haastateltavana oleva apulaisprofessori Hannu Lauerma Turun yliopistosta toteaa seuraavaa: " Biologinen tietämys on tullut täydentämään niitä näkökulmia, joita aikaisemmin on saatu psykodynaamisesta psykiatriasta ja oppimisteoreettisesta näkökulmasta. Alunperin psykiatria ja neuropsykologia ovat olleet samaa kantaa."

Ohjelmassa tutkittiin lähinnä impulsiivisten murhaajien ja psykopaattien aivotoiminnan eroja. Anatomisessa tutkimuksessa tutkimusmenetelmänä oli käytetty kuvantamis- ja läpivalaisutekniikkaa, lähinnä PET eli positroniemissiotomografiaa.

Neuropsykologi, professori Frank Wood sanoo, että joidenkin rikollisten kohdalla heitä tuomittaessa on sama kuin syytettäisiin 3-vuotiasta murhasta ja tuomittaisiin kuolemaan. Aivojen biologinen tila on siinä ratkaiseva tekijä. Aivovaurio voi aiheuttaa erittäin poikkeavaa ja väkivaltaista käyttäytymistä.

Otsalohkon etuosa (frontaalikorteksi) on aktiivinen alue, joka liittyy käyttäytymisen suunnitteluun ja säätelyyn. Ns. impulsiivinen rikollinen teki rikoksensa hetken mielijohteesta ja tällaisella rikollisella havaittiin aktiivisuuden puuttuminen frontaalikorteksissa (otsalohkon etuosassa). Impulsiivinen rikollinen tietää kuitenkin mikä on oikein ja mikä väärin ja tuntee katumusta. Psykopaateilla frontaalikorteksi näyttää toimivan melko normaalisti eli ohjelman "esimerkkipsykopaatti" suunnitteli murhat hyvin huolellisesti, ei hetken mielijohteesta, vaan sääteli ja hallitsi tarkasti käyttäytymistään. "Hän on ovela, älykäs, kylmäverinen sieppaaja, raiskaaja ja tappaja." Hänestä sanottiin vielä, että hän raiskasi ja tappoi pakonomaisesti, ei hakeakseen jännitystä vaan purkaakseen paineita, eikä kärsinyt tunnontuskia.

Limbisen järjestelmän keskellä on mantelitumake, joka säätelee agressiivisia vaistojamme. Sillä alueella psykopaatilla näkyy silmiinpistävä poikkeama. Kaari ei ole sulkeutunut.

Ajatuksia psykopatiasta

Psykopaatille on tunnusomaista heikosti kehittynyt tunne-elämä ja syyllisyyden ja katumuksen tunteiden puuttuminen. Ohjelman tutkija uskoi, että siihen täytyy olla neurobiologinen peruste, jota ei tiedetä varmasti, mikä, "mutta vaikuttaa siltä, että aivojen osat, joiden tehtävänä on ohjata tunteita, ajatuksia, asenteita ja käyttäytymistä, eivät psykopaatilla toimi normaalisti". Myöskään kieli ei tunnu herättävän psykopaatissa assosiaatioita.

Psykopaatilla ei näytä olevan normaalia yhteyttä aivojen järkiperäisen etuosan ja tunneperäisen takaosan välillä. Selittääkö se, että psykopaatti ei tunne katumusta? Pystyykö hän eristämään hirveät tekonsa tunteistaan?

Jotkut tutkijat arvelevat, että kysymyksessä on geneettinen häiriö. Häiriö syntyy ilmeisesti jo hedelmöittymisvaiheessa. Siihen liittyy geneettisiä tekijöitä. Psykopaatilla on tiettyjä taipumuksia. Se ei tarkoita, että ihminen syntyy psykopaatiksi sen enempää kuin rikolliseksikaan. Joidenkin on helppo solmia sosiaalisia tai tunnesiteitä muihin. He oppivat erittäin helposti kanssakäymisen säännöt ja sisäistävät oikean ja väärän eron. Joidenkin on taas hyvin vaikea solmia tällaisia ihmissuhteita.

Rikollisuuteen altistavien häiriöiden mahdollinen perinnöllisyys on toistaiseksi todistamatta. Tutkijat uskovat kuitenkin, että vielä jonakin päivänä psykopatian geneettinen yhteys löydetään.

Jos lapselta puuttuu tärkeä ensimmäinen tunnesuhde äitiin, hänestä saattaa varttua ns. "tunteeton psykopaatti". Hän ei pysty muodostamaan normaaleja tunnesiteitä. Miksi? Siksi, että lapsi oppii tämän mallin tärkeässä varhaisvaiheessa 0-18 kuukauden ikäisenä. Jos lapsen ja äidin suhde silloin häiriintyy, lapsi ei ehkä kykene omaksumaan ja luomaan sosiaalisia siteitä.

Yhteiskuntatieteilijät on jätetty tutkimaan rikosten syitä; köyhyys, kehnot kotiolot, heikko koulutus. Köyhät eivät kuitenkaan ole rikollisia eikä rikkinäisten kotien kasvateista tule väkivaltaisia.

Tiede tarjoaa nyt entistä paremmat mahdollisuudet tutkia ja määrittää joitakin väkivaltarikollisuuden syitä ja antaa ainakin toivoa parannuskeinosta.

"Biologia määrää kohtalomme vain jos me sallimme sen, jos emme uskalla uhmata sitä."

"Väkivalta kuuluu meidän lajiimme!"

"Psykopaatti on tavallaan kuin saalistava petoeläin, joka ei ajattele uhrinsa tuntemuksia. Eihän esimerkiksi kissakaan saalistaessaan hiirtä mieti, käykö hiirelle kipeää tai onko sillä poikaset odottamassa kotikolossa."

Psykopatiaan ei ole parannuskeinoa. Perinteisellä psykoterapialla ei voida saada aikaan mitään tuloksia jo siksi, että se perustuu nimenomaan siihen, "miltä terapoitavasta tuntuu". Psykopaatti ei pysty erittelemään tuntojaan. Jos on syntynyt ilman syyllisyyden tuntoa, puuttuuko vapaa tahto? Onko hän silloin vastuussa teoistaan?

> > Lähteet:

Antoni, N. 1949. Hermomme ja me. WSOY. Porvoo.

Hakola,H.P.A. 1990. Rikollispsykopaattien ympäristöolosuhteista. Haastattelututkimus vankimielisairaalan potilaille 1958. Kuopion yliopiston julkaisuja. Alkuperäistutkimukset 8/1990.

Haapasalo, J. 1986. Psykopatian ja antisosiaalisuuden biologisesta tutkimuksesta. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja. Jyväskylän yliopiston monistuskeskus, 1986.

Haapasalo, J. 1991. Cleckleyn psykopaatin muotokuva haastattelututkimuksen valossa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja n:o 314.

Uusi sivistyssanakirja, 1993.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä