Moni luulee tietävänsä syvällisistä ja tärkeistä asioista kuten esim. Jumalan olemassaolosta tai ei-olevuudesta, vaikka hänen tietonsa ei ole mitään muuta kuin hänen tietoisuutensa tila tai tilojen kompleksi, tietoisuuden, jonka sisään hänen kaikki "tietonsa" sisältyvät tietoisuuden "värähtelymoodeina". Tämän loogisenkaltaisella varmuudella toden väitteen omakohtainen ymmärtäminen tosin vaatii useimmilta aika intensiivistä ajattelua, vai mitä mieltä olette?
http://66.249.93.104/search?q=cache:syTh1SYyK8gJ:groups.google.com/group/sfnet.tiede.bio/msg/07ab43234204fe86 radikaali empirismi&hl=fi&gl=id&ct=clnk&cd=2
Niinpä Squirrel aivan (mielestäni) oikein puolustaa agnostismia relevanttina suhteena Jumalan olemassaolokysymykseen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000016013542
Esitän mietittäväksi tilanteen, jossa joku esim. mielen harjoitusten yhteydessä kokee joitakin uskonnollissävyisiä, hyvin vaikuttavia, erikoisia asioita tai hänelle tapahtuu jotain hyvin erikoista, ja hän tämän jälkeen hylkää niiden merkittävyyden vetoamalla niiden kokemisen väitettyyn naturalismiperäisyyteen evoluution tuotteina. (Jättäkäämme hetkeksi syrjään uskonnon edustajista mahdollisesti lähtevät positiiviset tai negatiiviset vaikutukset.)
Vaikka evoluutio ilmiönä ei ole Jumala-uskon vastainen sen enempää kuin vaikkapa valo tai yleisesti sähkömagneettinen säteily, jota saarnaaja Faraday ja syvästi uskonnollinen Maxwell nerokkaasti tutkivat ja selvittivät, darwinistista visiota evoluutiosta hellitään kuitenkin juuri ateismin lujimpana tieteellisenä linnakkeena.Dawkinsin mukaanhan juuri Darwin vapautti meidät olemaan hyvällä omallatunnolla ateisteja. Siksi useimmat myös torjuvat mahdollisuuden "kehittää kehitysoppia" toteamalla nykydarwinismin olevan "tällä hetkellä parhaan" evoluutioteorian. Tämä asenne, joka lienee yleistä myös akateemisilla evoluutiobiologeilla, vastaa fysiikassa jäämistä Newtonilaiseen teoriakehykseen ja kieltäytymistä Einsteinin, Machin ja Feynmanin tavoin tutkimasta, mihin Newtonin lakien kuvaamat ilmiöt ja säännönmukaisuudet perustuvat universumin makro- tai mikrorakenteessa. Liikahduksia oikeaan suuntaan on jo tapahtunut ulkomailla, esim
http://www.asa3.org/archive/ASA/199809/0028.html
Esimerkiksi Ilkka Pyysiäinen lienee omaksunut nykydarwinismin sinänsä paljon älykkäitäkin oivalluksia sisältävien jumalakuva-hahmotelmiensa perustaksi kenties huomaamatta sitä, että myös tutkijana hän on omassa viitekehyksessään ainoastaan yksi "genetiikan ja evoluution rajaama neuraalinen moduuli"
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0305/kamppinen.pdf
Alussa mainostamani neutraali monismi on Ludwig Wittgensteinin mukaan eettinen oppi. Miksi? Koska sen oivaltanut ihminen menettää mahdollisuutensa jyrkkään varmuuteen ja tietoonsa tyytyväiseen asenteeseen. Etiikan ja uskonnon kysymyksissä hänelle jää ainoastaan sen selvittäminen, mitkä hänen tiloistaan ovat kaikki mahdollinen huomioon otettaessa liittymisarvoisimmat.
http://66.249.93.104/search?q=cache:syTh1SYyK8gJ:groups.google.com/group/sfnet.tiede.bio/msg/07ab43234204fe86 radikaali empirismi&hl=fi&gl=id&ct=clnk&cd=2
Niinpä Squirrel aivan (mielestäni) oikein puolustaa agnostismia relevanttina suhteena Jumalan olemassaolokysymykseen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000016013542
Esitän mietittäväksi tilanteen, jossa joku esim. mielen harjoitusten yhteydessä kokee joitakin uskonnollissävyisiä, hyvin vaikuttavia, erikoisia asioita tai hänelle tapahtuu jotain hyvin erikoista, ja hän tämän jälkeen hylkää niiden merkittävyyden vetoamalla niiden kokemisen väitettyyn naturalismiperäisyyteen evoluution tuotteina. (Jättäkäämme hetkeksi syrjään uskonnon edustajista mahdollisesti lähtevät positiiviset tai negatiiviset vaikutukset.)
Vaikka evoluutio ilmiönä ei ole Jumala-uskon vastainen sen enempää kuin vaikkapa valo tai yleisesti sähkömagneettinen säteily, jota saarnaaja Faraday ja syvästi uskonnollinen Maxwell nerokkaasti tutkivat ja selvittivät, darwinistista visiota evoluutiosta hellitään kuitenkin juuri ateismin lujimpana tieteellisenä linnakkeena.Dawkinsin mukaanhan juuri Darwin vapautti meidät olemaan hyvällä omallatunnolla ateisteja. Siksi useimmat myös torjuvat mahdollisuuden "kehittää kehitysoppia" toteamalla nykydarwinismin olevan "tällä hetkellä parhaan" evoluutioteorian. Tämä asenne, joka lienee yleistä myös akateemisilla evoluutiobiologeilla, vastaa fysiikassa jäämistä Newtonilaiseen teoriakehykseen ja kieltäytymistä Einsteinin, Machin ja Feynmanin tavoin tutkimasta, mihin Newtonin lakien kuvaamat ilmiöt ja säännönmukaisuudet perustuvat universumin makro- tai mikrorakenteessa. Liikahduksia oikeaan suuntaan on jo tapahtunut ulkomailla, esim
http://www.asa3.org/archive/ASA/199809/0028.html
Esimerkiksi Ilkka Pyysiäinen lienee omaksunut nykydarwinismin sinänsä paljon älykkäitäkin oivalluksia sisältävien jumalakuva-hahmotelmiensa perustaksi kenties huomaamatta sitä, että myös tutkijana hän on omassa viitekehyksessään ainoastaan yksi "genetiikan ja evoluution rajaama neuraalinen moduuli"
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0305/kamppinen.pdf
Alussa mainostamani neutraali monismi on Ludwig Wittgensteinin mukaan eettinen oppi. Miksi? Koska sen oivaltanut ihminen menettää mahdollisuutensa jyrkkään varmuuteen ja tietoonsa tyytyväiseen asenteeseen. Etiikan ja uskonnon kysymyksissä hänelle jää ainoastaan sen selvittäminen, mitkä hänen tiloistaan ovat kaikki mahdollinen huomioon otettaessa liittymisarvoisimmat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihminen on varmasti ainutlaatuinen laji, mutta niin ovat kaikki muutkin. Asiaan.
En ehkä ihan ymmärrä miten uskonnolliset kokemukset saisivat maailmasta tehtyjä oikeita havaintoja pois. Vai mitä sanoit ? Enkä usko sitäkään että kukaan täyspäinen on 100% jyrkkä tietonsa puolesta maailmasta, josta saamamme tiedot ovat vain palasia pirun isosta kuvasta.
Siksipä maailmasta epävarma oleva ihminen on rehellisin tapaus, jos kohta voi sanoa mielipiteitäänkin kysyttäessä. Kun tieto ja subjektiiviset kokemukset sotketaan keskenään, ei se johda vastauksiin vaan kuvastaa prosessia.
Japanilaisen helmitaulun, sorobanin käyttö on hyvä esimerkki siitä miten ulkomaailmaan alunperin suuntautunut toimintasilmukka automatisoituu ajatteluksi.
Japanilaisten lasten jo päiväkodissa aloittama innostunut helmien siirtely kehittyy vähitellen taitavaksi helmitaulun käytöksi. Noin 12-vuotiaat koululaiset harjoittelevat hyvinkin monimutkaisia laskutoimituksia sorobanin avulla ja pian he saavat osallistua päässälaskukilpailuun, jossa helmitaulua ei saa enää käyttää ollenkaan.
Kuitenkin näillä taitureilla alkuperäiset helmien siirtelyyn liittyneet sormenliikkeet ovat yhä nähtävissä, vaikka sormet nyt harovatkin pelkkää ilmaa.
Saman lailla me haromme "ilmaa" etsiessämme tietoa kaiken takana, tahi jotain ihme tarkoitusta. Tietoisuuden on tapauksessamme kuitenkin mielestäni rakennettava tarkoituksensa ihan itse. Kuten se tekeekin, riippuu jokaisesta äitin pikku auktoriteetista, joista syntyy kulloinenkin ihmiskunnan big picture.
äh, saunaan...
t: stardust
Eli siis kannattaa olla samasta syystä agnostisti myös oman olemassaolonsa suhteen...
OK. Minkään "totisuudesta" ei siis voida sanan varsinaisessa merkityksessä "tietää"...
Koko kysymys jumalien olemassaolosta on täysin järjetön: kaikki uskonnot perustuvat vain tarpeeseen selittää vaikeilta tuntuvia asioita. Tiedonaukkoja on siis tilkitty lannalla.
Mokomien sepitteiden pohjalta ei kannata kuvitella yhtikäs mitään.
Poikkeuksiakin on, esimerkiksi Michael Faradayn nerokkaiden luonnontieteellisten saavutusten takana oli väitteellesi suorastaan päinvastainen motiivi:
http://www1.umn.edu/ships/religion/faraday.htm
Newton on toinen merkittävä esimerkki väitteellesi vastakkaisesta Jumala-uskon ja tieteen relaatiosta:
http://www.yle.fi/prisma/2112.htm
Myöskään suuri nero J.C.Maxwell ei yrittänyt paikata tiedonaukkojaan uskonnoilla vaikka olikin syvästi uskonnollinen kristitty:
http://www.cityreformed.org/snoke/hsbook/selection5.pdf
Näitäkin tiedemiehiä luja usko Jumalaan kaiken luojana ei estänyt, vaan pikemminkin kannusti tutkimaan tieteellisesti luomakunnan salaisuuksia.
Lieneekö vakaumuksellisella ateismilla yhtä suurta maailmankaikkeuden rakennetta ja toimintaa tutkimaan innoittavaa voimaa?
Tuo korostamasi tiedonaukkojen täyttäminen saattaa esiintyä joissakin kreationismin ilmentymissä; en ole jaksanut niihin paneutua.
Eiköhän uskontojen - ainakin niiden, jotka tunnen henkilökohtaisesti, hindulaisuuden ja kristinuskon, tavoitteena ole oikean elämän (ja kristinuskossa syntien anteeksiannon) kautta saatava sielunrauha kuoleman rajan yli siirtymistä varten.
Uskovaisuus varmasti motivoi ihan eri tavalla -
Väitän kuitenkin, että uskovaisuudesta voi olla hyötyä tieteessä jos ja vain jos.
ja jos inspiraation ottaa tieteen metodiin voimanlähteeksi -ei koneistoksi.
Agnostismi on henkinen hätähuuto.
Paluu tietoon on paluuta nöyryyteen. Descartes ei ollut agnostikko. Kirkegaard oli.
Ja se huuto menee jokseenkin seuraavasti:
"Varjele minua tietämästä sellaista, jota minun ei tarvitse tietää. Varjele minua tietämästä että on mahdollista tietää jotakin, jota en tiedä. Varjele minua tietämästä, että olen päättänyt olla tietämättä asioita joita olen päättänyt olla tietämättä. Amen."
(Douglas Adams,"Enimmäkseen harmiton")
Itse olen lukenut viisiosaisen trilogian useita kertoja.
Loistava lainaus. On uskoa, joka elääkseen vaatii "tiedemaailman totuuden" kieltämistä ja lisäksi kieltämisen kieltämistä. Ainakin tiukimmat kreationisit kuuluvat ymmärtääkseni näihin. Itse en kuitenkaan näe uskon ja tieteen välillä ristiriitaa. Olenkohan skitso? Tiede ja usko liikkuvat niin eri sfääreissä, ettei järkevää kosketuspintaa ehkä edes ole olemassa.Rationaalisen maailmankuvan omaavan ihmisen maailmankatsomukseen voi kuulua myös irrationaalisia piirteitä. Itseasiassa väittäisin, että lähes jokaisen ihmisen maailmankatsomukseen kuuluu "uskomuksia". Toisilla enemmin toisilla vähemmin.
Juttujasi ja selkeitä perustelujasi on piristävää lukea, vaikka biologian ja evoluutioteorian suhteen olen korkeintaan harrastelija, jos sitäkään.