Tutustuin nykyiseen vaimooni (=menestyvä uranainen, feministi) kymmenen vuotta sitten.Jo tutustumisvaiheessa sain tietää että hän ei voi saada lapsia ilman keinohedelmöitystä.
Eräänä päivä hän ilmoitti minulle haluavansa lapsen keinohedelmöityksen avulla.
Aluksi suostuin.
Seuraavasta päivästä alkaen aloin saada häneltä feminististä opetusta siitä miten lapsen teko ei saa haitata hänen uraansa. Lisäksi sen mitkä ovat isän velvollisuudet ja vastuut sekä sen että hän ei aio uhrata paria kuukautta enempää työstään äitiyslomaan ja lapsen hoitoon ym.
Lapsen hankinta vaikutti olevan vain eräs suoritus hänen urallaan.
Muutaman päivän harkittuani päätin ja kerroin hänelle että en suostu hankkimaan lasta hänen kanssaan koska en ollut täysin vakuuttunut äitiyden ja uran tasapainosta.
Vaimo järkyttyi kovasti ja syytti minua sovinistiksi yms...
Muutaman vuoden kuluttua huomasin miten vakava sairaus lapsettomuus naiselle on.Useista pyynnöistä huolimatta en suostunut hankkimaan lasta hänen kanssaan.
Lapsettomuus johti myöhemmin vakavaan masennukseen, osittaiseen työkyvyttömyyteen
ja uraputken katkeamiseen.
Vaihdevuodet ja masennus ovat nyt ratkaisseet tilanteen eikä lasta tarvi enää miettiä.
Olemme edelleen yhdessä ja olen kestänyt koska minulla itselläni on kolme menestynyttä lasta edellisestä liitostani.
Päätin aikoinani että en tee lasta itsekkään urafeministin kanssa ja sain huomata että päätökseni oli todella julma ja johti naisen kohdalla lähes itsemurhaan.
Jostain syystä en kuitenkaan tunne huonoa omaatuntoa.
Eräänä päivä hän ilmoitti minulle haluavansa lapsen keinohedelmöityksen avulla.
Aluksi suostuin.
Seuraavasta päivästä alkaen aloin saada häneltä feminististä opetusta siitä miten lapsen teko ei saa haitata hänen uraansa. Lisäksi sen mitkä ovat isän velvollisuudet ja vastuut sekä sen että hän ei aio uhrata paria kuukautta enempää työstään äitiyslomaan ja lapsen hoitoon ym.
Lapsen hankinta vaikutti olevan vain eräs suoritus hänen urallaan.
Muutaman päivän harkittuani päätin ja kerroin hänelle että en suostu hankkimaan lasta hänen kanssaan koska en ollut täysin vakuuttunut äitiyden ja uran tasapainosta.
Vaimo järkyttyi kovasti ja syytti minua sovinistiksi yms...
Muutaman vuoden kuluttua huomasin miten vakava sairaus lapsettomuus naiselle on.Useista pyynnöistä huolimatta en suostunut hankkimaan lasta hänen kanssaan.
Lapsettomuus johti myöhemmin vakavaan masennukseen, osittaiseen työkyvyttömyyteen
ja uraputken katkeamiseen.
Vaihdevuodet ja masennus ovat nyt ratkaisseet tilanteen eikä lasta tarvi enää miettiä.
Olemme edelleen yhdessä ja olen kestänyt koska minulla itselläni on kolme menestynyttä lasta edellisestä liitostani.
Päätin aikoinani että en tee lasta itsekkään urafeministin kanssa ja sain huomata että päätökseni oli todella julma ja johti naisen kohdalla lähes itsemurhaan.
Jostain syystä en kuitenkaan tunne huonoa omaatuntoa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
sanoit jo että et pitänyt häntä optimaalisena äitinä, miksi siis syytät itseäsi?
vaikka sain sivusta seurata miten lapsettomuus tuhosi urafeministin.
Säälin tunne pitää minut vielä täällä.
Ei rakkaus.
Mistä itsesyytökset...?
En tiedä mutta jotenkin tuo tarina ei tunnu todellisuuden mukaiselta.
No, ei se olekaan. Kyseessä on hieman tavallista parempi povokaatio. Mutta leikitään ny mukana.
Tästä voi tulla kivaakin.
lopetan tähän.
Hyvää kevättä.
on niin"naisellinen" ei mitään perusteluita, voisitko siirtyä hoitoon, avo sellaiseen, missä opetetaan että "musta tuntuu" ei paljon päde, pitäs perustella NOH?
Turhaan laitot leimoja naisystävääsi feministinä ja uranaisena.
Hän ei ollut kypsä aikuinen äitiyteen ja sinun harkintakykysi huomasi sen. Hän yritti liikaa, ehkä päteäkseen itselleen tai vanhemmilleen. Tuli vaan seinä vastaan, ei sinun eikä lapsettomuuden syy, hänen romahtamisensa. Hyvä, että suhteenne on säilynyt.
Iskä, anna arvo itsellesi, teit viisaan ratkaisun, tästä keskustelusta ei liene hyötyä kenellekään. Kertomus kertomusten joukossa.
"
Seuraavasta päivästä alkaen aloin saada häneltä feminististä opetusta siitä miten lapsen teko ei saa haitata hänen uraansa. Lisäksi sen mitkä ovat isän velvollisuudet ja vastuut sekä sen että hän ei aio uhrata paria kuukautta enempää työstään äitiyslomaan ja lapsen hoitoon ym.
"
Niin jos nainen on tuota mieltä, etkä itsekään halua ottaa pääasiallista hotovastuuta niin vaihtoehtojahan on kaksi.
Joko vaihtaa kumppania tai jättää lapset tekemättä. Teillä varamastikin lasten tekemättä jättäminen oli todellakin järkevin ratkaisu.
vakuuttunut että syntymättömyys oli lapsen etu.
Suosittelen miettimään pitkään ennen kuin ryhdytte seurustelemaan lapsettomuudesta kärsivän kanssa.
Mites sitten jos hedelmöitys olisikin onnistunut luonnollisella tavalla?
Tuskinpa se vaimosi suhtautumista äitiyteen olisi muuttanut millään tavoin.
Kyllä nuo ura kontra vanhemmuus asiat pitää neuvotella joka tapauksessa kuntoon ennenkuin aletaan lapsia tekemään.
???
Mistä sen sitten tietää, että toinen on lapseton?
Käsitykseni mukaan suurin osa selviää vasta kun on jokun aikaa yrietty eikä onnistukaan...
No voihan asia olla selvinnyt vaikkapa edellisessä liitossa.
Mutten siltikään tajua miten suhtautuminen vanhemmuuteen riippuu siitä onko kyseessä luonnollinen vaiko lapsettomuushoidolla aikaansaatu.
Juu, ymmärrän, mutta otinkin kantaa siihen, ettei kannata alkaa olemaan lapsettoman kanssa. Yhteistä elämää on useimmissa tapauksissa jo pitkälti yhdessä taivallettu, ennen kuin juttu edes selviää - siis useimmiten näin.
Tuossa aloituksessa vain kiinnitti oman huomioni seikka, että aloittajalle oli selvinnyt vaimonsa suhtautuminen äitiyteen vasta kun oli tullut puheeksi hedelmöityshoito.
Millainenha kohtalo olisi perheellä ja lapsilla ollut jos hoitoasiat eivät olisi tulleet esille vaan ko. nainen olisikin vain tullut raskaaksi.
Huimalta tuntuisi äkistään laittaa parikuinen lapsi tarhaankaan ja jos nainen haluaa pitää uransa niin miehenhän on silloin jäätävä kotiin, halusipa tai ei.
Mikään vaihtoehto ei kuulosta hyvältä.
että adoptoitua lasta voi rakastaa aivan yhtä paljon kuin omaa biologista. Adoptiolapset ovat todella kiitollisia kun he saavat aikuisten rakkautta ja hyväksyntää.
He tulevat rakastamaan adopitovanhempiaan kuin omiaan. Vanhemmat saavat adoptiolapselta (tai kasvatuslapselta) paljon hyvää palutetta.
Onko se niin tärkeää että lapsi on biologinen?
Niin, toisille varmaan on, toisille taas ei.
Itse en koe koko lastenhankintaa millään tavoin tärkeänä.
Minusta on parempi, että lapsia hankkivat sellaiset ydinperheet joilla resurssit ja todellinen halu hoitaa lapsensa.
Ei lapsenhankkiminen tarvitse olla mikään elämänehto.
Tottakai voi elää hyvää elämää lapsettomanakin.
Siksi uraa tekevä nainen ei ansaitse lapsia. Lapset tarvitsevat eniten aikaa.
Pitää myös muistaa, että raha on aikaa.
Perustelut??? Torvi!!
ja tajuaa, perustelemattomat pellet, kasvatuslapsella voi yrittää hyötyä, mutta pikänpäälle lapsi pyytää "perusteluita" ja sulta ei onnistu!
TORVENA!
huonoa omaatuntoa edes turhanpäiväisestä satuilusta?
feminismi ja vaimosi ura ainoat syyt miksi et olisi halunnut hänen kanssaan lasta?
Minusta tuo oli aika hurjan kuuloista, ettei vaimosi olisi uhrannut paria kuukautta enempää äitiyslomaan ja lapsen hoitoon.:/ Tjaa, teitä paremmin tuntematta en viitsi sanoa enempää. Itsepähän teit päätöksesi ja elät sen kanssa.
Siis toisaalta ymmärrän häntä(provo tai ei). Jos nainen ei ole valmis uhrautumaan lapsen vuoksi, on se lapselle tosi huono asia, teki isä mitä tahansa.
Pitäisi ymmärtää lasta hankittaessa(vihaan sanaa hankkia lapsi), että sitä eletään lapselle seuraava 20v.
Paras tapa yhdistää ura ja lapset on, kun ymmärtää, että välillä on vain pakko joustaa sieltä töistä. Perheen kanssa yhdessä olo(siis ilman sirkusmaista laatuaikaa), saattaa äidillekin olla hyvää hermolepoa ja antaa uusia paukkuja.
hihihiiiiihi.
hän sinun suostumustasi olisi tarvinnut?