Paras tapa KUOLLA?

Taistelussa !

Asiasta ei ole saatavissa kokemusperäistä tietoa koska kukaan ei ole palannut kertomaan valitsemansa kuolintavan miellyttävistä tahikka epämiellyttävistä puolista.

On kuitenkin esitetty väittämiä mm. hukkumiskuoleman rentouttavasta fiiliksestä ja tanakan lääkeannoksen antamasta sujuvasta poistumisesta. Ihaillen on mainittu myös orgasmin huipulla saavutetusta sydäninfarktista. Nämä ovat kuitenkin vain mielipiteitä vailla todellisuutta.

Hukkumiskuolema on perinteinen tukehtumistapahtuma jossa ei liene mitään rentouttavaa.

Lääkeannos ei ole koskaan niin vahva ettei ihminen heräisi omiin kuolinkouristuuksinsa. (sairaala-annoksia ja vahvuuksia ei nyt lasketa)

Infarkti on aina erikoisen kivulias eikä kipua lievennä lainkaan orgasmi eikä edes alastoman naisen kosketus.

Totta on se, että aivoinfarktissa kipua ei ole joten ehkä se olisi miellyttävin tapa jos ei oteta lukuun muuatta seikkaa joka koskee kaikkia kuolintapoja.

Kivuton tai kivulias, miellyttävä tahi vähemmän miellyttävä tekninen toteutus ei poista sitä seikkaa, että suurin kipu siinä on psyykkeen puolella. Ymmärrys siitä, että se on nyt menoa nostaa kauhupaineen niin sietämättömäksi, että äärimmäinen shokki hoitaa useimmat loppumatkalle vaikka tekninen toteutus olisi vajavainen.

Parasta tapaa kuolla ei ole ja siksi se on kaikille pakollista kuten elämäkin syntyneille. On parasta unohtaa koko juttu ja jättää se sattuman ja sairauksien varaan, ns, herran huomaan ja elää siihen asti niin ettei paljoakaan tarvitse katua jos sellaiseen jostain syystä jää aikaa.

Paras tapa kuolla on tehdä se viriilinä 95-vuotiaana miehenä, hurmion htkellä rakastajattarensa sylissä, mustasukkaisen aviomiehen selkään ampumana!