Kaste on ARMON evankeliumia jossa ei ole ihmisen omaa suoritusta tippaakaan.
SIKSI SYLILAPSI on kaikkein "lapsenkaltaisin" ottamaan kasteessa jaettavat asiat vastaan.
"joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa NIINKUIN LAPSI ei pääse sinne sisälle"
JÄRKI ja " ymmärrettävä ikä" ovat vain esteenä raamatulliseen vastaanottamiseen.
Ja mikä seuraavista asioista edellyttää upotuskastetta jotta ne saisi?
Vai mitkä seuraavista kasteessa Jumalan tekemistä asioista on ihmisen omaa suoritusta:
MITÄ KASTEESSA TAPAHTUU:
-KASTEESSA SYNNIT PESTÄÄN POIS (Apt 22:16)
”anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.”
-KASTE TAPAHTUU SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEKSI (Mk 1:4, Lk3:3, Apt 2:38)
”kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi”
- KASTE UUDESTISYNNYTTÄÄ (Jh 3:5, Tiit 3:5)
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä,”
- KASTEESSA TULLAAN OSALLISEKSI KRISTUKSEN KUOLEMAAN ( Rm 6:3)
” Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?”
- KASTEESSA TULLAAN OSALLISEKSI KRISTUKSEN YLÖSNOUSEUKSESTA (Rm 6:5)
” Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,”
- KASTEESSA SAADAAN PYHÄ HENKI ( Apt 2:38, Apt 19:6)
” kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
- VESIKASTE PELASTAA (1.Piet 3:21)
” vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena –”
- KASTEESSA JUMALA VAIKUTTAA MEISSÄ USKON ( Kol 2:12)
” ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala,”
- KASTEESSA TAPAHTUU VANHAN IHMISEN (AADAMIN) HAUTAAMINEN JA UUDEN
IHMISEN HENGELLINEN HERÄÄMINEN JA YLÖSNOUSEMUS RIKKOMUKSIIN JA
SYNTEIHIN KUOLLEESTA OLOTILASTA (Rm 6:4-5, Kol 2:12-13)
” Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,”
” ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12. ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”
- KASTEESSA TAPAHTUU PESO, PYHITTYMINEN JA VANHURSKAUTUMINEN
KRISTUKSEN NIMESSÄ JA JUMALAN HENGESSÄ (1.Kr 6:11)
-” mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.”
- KASTEESSA IHMINEN PUKEE KRISTUKSEN JA HÄNEN VANHURSKAUTENSA
PÄÄLLENSÄ (Gal 3:27)
” Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.”
- KASTE PYHITTÄÄ JA PUHDISTAA SEURAKUNNAN KIRKASTETUKSI,
TAHRATTOMAKSI, RYPYTTÖMÄKSI, PYHÄKSI JA NUHTEETTOMAKSI KRISTUKSEN
MORSIAMEKSI (Ef 5:26- 27)
” että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27. saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.”
- KASTEESSA IHMISEN VANHA LUONTO “LIHAN RUUMIS” POISRIISUTAAN,
KOSKA KASTE ON KRISTUKSEN YMPÄRILEIKKAUS (Kol 2:11)
” ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12. ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa,”
- KASTEESSA IHMINEN PESTÄÄN JA SYDÄN VIHMOTAAN PUHTAAKSI PAHASTA
OMASTATUNNOSTA (Hb 10:22)
” niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;”
- KASTE EI OLE “LIHAN SAASTAN POISTAMISTA” (liha pysyy aina syntisenä,
ja synnin asuinsijana), VAAN ENNEN KAIKKEA JUMALAN MEIDÄN
KANSSAMME SOLMIMA HYVÄN OMANTUNNON LIITTO (1.Piet 3:21)
” vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,”
- KASTE EI OLE IHMISEN KUULIAISUUDEN TEKO JUMALALLE, VAAN SE ON
JUMALAN TEKO MEILLE (Mt 3:11, Lk 3:16, Jh 1:33)
” Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”
Kerropa mitä noista asioista Jumala ei pysty ja halua sylilapselle antaa?
Ja kerro samalla mitkä noista asioista Jumala ei pysty valelukasteessa antamaan?
SIKSI SYLILAPSI on kaikkein "lapsenkaltaisin" ottamaan kasteessa jaettavat asiat vastaan.
"joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa NIINKUIN LAPSI ei pääse sinne sisälle"
JÄRKI ja " ymmärrettävä ikä" ovat vain esteenä raamatulliseen vastaanottamiseen.
Ja mikä seuraavista asioista edellyttää upotuskastetta jotta ne saisi?
Vai mitkä seuraavista kasteessa Jumalan tekemistä asioista on ihmisen omaa suoritusta:
MITÄ KASTEESSA TAPAHTUU:
-KASTEESSA SYNNIT PESTÄÄN POIS (Apt 22:16)
”anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.”
-KASTE TAPAHTUU SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEKSI (Mk 1:4, Lk3:3, Apt 2:38)
”kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi”
- KASTE UUDESTISYNNYTTÄÄ (Jh 3:5, Tiit 3:5)
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä,”
- KASTEESSA TULLAAN OSALLISEKSI KRISTUKSEN KUOLEMAAN ( Rm 6:3)
” Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?”
- KASTEESSA TULLAAN OSALLISEKSI KRISTUKSEN YLÖSNOUSEUKSESTA (Rm 6:5)
” Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,”
- KASTEESSA SAADAAN PYHÄ HENKI ( Apt 2:38, Apt 19:6)
” kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
- VESIKASTE PELASTAA (1.Piet 3:21)
” vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena –”
- KASTEESSA JUMALA VAIKUTTAA MEISSÄ USKON ( Kol 2:12)
” ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala,”
- KASTEESSA TAPAHTUU VANHAN IHMISEN (AADAMIN) HAUTAAMINEN JA UUDEN
IHMISEN HENGELLINEN HERÄÄMINEN JA YLÖSNOUSEMUS RIKKOMUKSIIN JA
SYNTEIHIN KUOLLEESTA OLOTILASTA (Rm 6:4-5, Kol 2:12-13)
” Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,”
” ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12. ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”
- KASTEESSA TAPAHTUU PESO, PYHITTYMINEN JA VANHURSKAUTUMINEN
KRISTUKSEN NIMESSÄ JA JUMALAN HENGESSÄ (1.Kr 6:11)
-” mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.”
- KASTEESSA IHMINEN PUKEE KRISTUKSEN JA HÄNEN VANHURSKAUTENSA
PÄÄLLENSÄ (Gal 3:27)
” Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.”
- KASTE PYHITTÄÄ JA PUHDISTAA SEURAKUNNAN KIRKASTETUKSI,
TAHRATTOMAKSI, RYPYTTÖMÄKSI, PYHÄKSI JA NUHTEETTOMAKSI KRISTUKSEN
MORSIAMEKSI (Ef 5:26- 27)
” että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27. saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.”
- KASTEESSA IHMISEN VANHA LUONTO “LIHAN RUUMIS” POISRIISUTAAN,
KOSKA KASTE ON KRISTUKSEN YMPÄRILEIKKAUS (Kol 2:11)
” ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12. ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa,”
- KASTEESSA IHMINEN PESTÄÄN JA SYDÄN VIHMOTAAN PUHTAAKSI PAHASTA
OMASTATUNNOSTA (Hb 10:22)
” niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;”
- KASTE EI OLE “LIHAN SAASTAN POISTAMISTA” (liha pysyy aina syntisenä,
ja synnin asuinsijana), VAAN ENNEN KAIKKEA JUMALAN MEIDÄN
KANSSAMME SOLMIMA HYVÄN OMANTUNNON LIITTO (1.Piet 3:21)
” vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,”
- KASTE EI OLE IHMISEN KUULIAISUUDEN TEKO JUMALALLE, VAAN SE ON
JUMALAN TEKO MEILLE (Mt 3:11, Lk 3:16, Jh 1:33)
” Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”
Kerropa mitä noista asioista Jumala ei pysty ja halua sylilapselle antaa?
Ja kerro samalla mitkä noista asioista Jumala ei pysty valelukasteessa antamaan?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Oliks sulla muuta asiaa?
niin pidä hyvänäsi- olen hetero ja en ole kiinnostunut lähettely-yrityksistäsi.
EIKS TÄÄ MUUTEN OLE KASTEPALSTA.
PITÄSKÖ TÄÄLLÄ ALKAA KIRJOITELLA MUUSTA KUIN KASTEASIASTA??
Englantilainen käännös on selvmpi,"hyvän omantunnon vastaus Jumalalle."
Samoin on kreikankielisessä käännöksessä.
Kaste on siis "hyvän omantunnon vastaus Jumalalle.Jossa kastettu tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi,julkisesti.
Wanha suomalinen käännös sanookin,"hyvän omantunnon liitto"!
Hyvää omaa tuntoa ei tietenkään voi saada muuta kuin Kristuksen veressä.
Ja jos ei tuo vesi voi poistaa edes lihan saastaa,niin mitenkähän se voisikaan pestä pois syntejämme? Kaste ei siis pelasta,se vaan on uudestisyntymisen jälkeen toimitettva vanhan ihmisen "hautaaminen",kuolemaan Kristuksen kanssa,ja samoin ylösnousemukseen Kristuksen kanssa.
Apostolisena alkuseurakunnan aikana kaste suoritettiin ylensä heti uskoon tulon jälkeen, (ei muuten milloinkaan ennen uudestisyntymistä) siinä uskova erottautui heti entisestä elämästä,kaste eroitti hänet maailmasta,se oli julkinen tunnustus,että haluaa seurata Kristusta.
Ulkoinen merkki muulle maailmalle sittä,että ihminen oli uskossa Jeesukseen Kritstukseen.
Room 6:2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,>>
Kuinka siis tämä voisikaan soveltua vauvoihin?
"" Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?""
Sitten kaste on myös se,joka liittää meidät paikallis seurakuntaan:
41. Jotka nyt ottivat hänen SANANSA vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
42. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.>>
Tämä on koko asian ydin,ensin usko,sitä seuraa uudestisyntyminen,sitten kaste,ja liittäminen seurakuntaa.
Tämä on Raamattua,Voitto Ramu! Älä usko minua,äläkä ketään muutakaan,vaan USKO hyvä mies RAAMMTTUA,lue oikein,ja ymmärrä oikein?!
Vai puuttuuko sinulta kenties oikea TIETO! Ja se taas sen takia,että sinulla ei ole voitelua?
Jospa et tiedäkkään,niikuin tietää tulisi?
Miten on,Voitto Ramu,voitko vastata Jumalan edessä itsellesi,että nämä yllä mainitut ominaisuudet ovat sinussa,todella,ettet vaan ole siinä "hyvässä omassa moraalisessa puhtaudessasi tullut ajatelleeksi itsestäsi enemmän kuin ajatella sopii"?
olet säästynyt ,hyvän lueterilaisen kasvatuksen tuloksena korkeassa moraalisessa asemassa,ja saanut itsevarmuutta "väärästä" voimasta,joka saattaa jopa eksyttää sinut,isiltä perittyyn lapsikasteen armoon,epäraamatulliseen,oikeasti luulo uskoon,tarkista Sanan kautta,missä uskossa elät,voimia on monenlaisia,ja varsinkin,tuo itsessään puhtaana säilymisen tunto ja tieto voi viedä sinulta "oikean" tiedon,mistä Johennes tuossa edellä kirjoittaa.
Siinä ei teitenkän ole mitään pahaa,että olet säilynyt "puhtaana",monesta pahasta,mutta se on myös vaarallinenominaisuus,kun mennään lahjavanhurskauden alueelle.
Pelastus on yskin armosta,ettei kukaan kerskaisi.
Sinun eletty elämäsi voi olla este kokeka Jumalan lahja vanhurskaus yksin USKOSTA,sinun on helpompi vaan pitätäytyä vanhassa hapatuksessa,ja se hapattaa koko uskon elämäsi.
Uskosi lapsikasteen armoon vie sinulta todellisen ARMON,joka tulee YKSIN uskosta Jeesukseen.
Sinulle hyvin riittää lapsikasteenarmo,koska et "tarvitse" armoa oikeasti,hyvä moraalinen taustasi eksyttää sinut pois oikeasta Jumalan armosta,joka tulee uskosta Jessukseen,uskon ja Sanan kautta,veri puhdistaa ja uudestisynntyyttää,ei kasteet,siinä sinun eksymyksesi.
Usko Raamatun SANAA!
ootko kuullu että lapsikaste on Voitto Ramun keksimä asia-
mitkä edellä olevista kasteessa tapahtuvista asioista EI OLE JUMALAN ARMOA . vaan ovat ihmisen itselleen tekemiä asioita?
Mikäs sulla muuten jäi omaatuntoasi painamaan kun tulit uskoon- kun sun piti vielä kasteessa pyytää hyvää omaatuntoa, vaikka otkin väittämäsi mukaan saanut syntisi anteeksi jo uskoontullessasi?
kirjoitit:
"Tämä on koko asian ydin,ensin usko,sitä seuraa uudestisyntyminen,sitten kaste,ja liittäminen seurakuntaa. "
SIIS:
lapsi ei kuulu seurakuntaan eli kristuksen ruumiiseen ennen kastetta.
Teidän lapset ovat siis kymmenkunta vuotta Kristuksen ruumiiseen kuulumattomia, ELI PELASTUMATTOMIA.
Kristuksen ruumiieen kuulumattomalla ei voi myöskään olla Kristuksen Henkeä:
"Jolla ei ole kristuksen Henkeä ei ole hänen omansa"
KUKAAN EI VOI PELASTUA KUULUMATTA KRISTUKSEN RUUMIISEN, ja ilman Kristuksen Henkeä -SE ON RAAMATULLINEN TOTUUS.
Opillaan helluntalaiset sulkee lapsensa pelastuksen ulkopuolelle;
suurempaa julmuutta ei omalle lapselleen osoittaa!
kun kirjoitat:
"Ja jos ei tuo vesi voi poistaa EDES lihan saastaa,niin mitenkähän se voisikaan pestä pois syntejämme? "
Ei kaste, ei Jeesuksen veri. ei mikään vopi pestä LIHAA puhtaaksi. LIHA on ja PYSYY loppuun asti synnin asuinsijana. kuten Raamattu sanoo:
Näin Paavali kirjoittaa omasta lihastaan:
"minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen."
"Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää."
"Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;"
"Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu
"23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on."
"Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
LIHA ON SIIS SYNNIN ASUINSIJA- JA LIHAA EI VOI PESTÄ POIS SYNNISTÄ MILLÄÄN.
SIKSI mikään liha ei voi periä Jumalan valtakuntaa.
Oppi siitä että liha voisi pyhittyä on harhaoppia.
Toki hellarinen "lihan pyhitysoppia" on liikkeellä muuallakin kuin teillä.
Opillaan helluntalaiset sulkee lapsensa pelastuksen ulkopuolelle;
suurempaa julmuutta ei omalle lapselleen osoittaa!
Tuo pitää täysin paikkansa.
Sillä näin on tapahtunut noille "lahko-oppineille", kuten Raamattu ennustaa.
"Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet."
"Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
EI RAAMATTU TURHAAN LAHKOISTA VAROITA
Hieman laajemmin:
EI LIHALLE tapahdu kasteessa mitään.
Ei lihaa pese puhtaaksi edes Jeesuksen veri- vaan liha on ja pysyy viimeiseen hengenvetoon asti synnin ASUINSIJANA ja siksi mikään liha ei voi periä Jumalan valtakuntaa.
Siitä yksinkertaisesta syystä jonka Raamattu ilmoittaa:
"Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta."
TOISTAN:
katoavaisesta lihasta ei voi siitä eikä syntyä katoamattomuutta. katoavaisesta syntynyt ei voi periä katoamattomuutta.
EIKÖ TUON PITÄIS JO OLLA SELVÄÄ SULLEKIN?
PAAVALI TOTEAA ETTÄ:
"14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka MINUSSA ASUU.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin
sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
RATKAISU ON TÄSSÄ:
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
ELI TOSINSANOEN:
Liha on liha ja sillä "palvellaan" lihassa asuvaa syntiä.
"Mieli " on se uudestisyntynyt Paavalin henki, jolla hän palvelee Jumalaa.
LOPUKSI:
Ihminen syntyy maailmaan siinneenä ja syntyneenä SYNTISESTÄ LIHASTA. JA ON SIIS katoavaisesta syntynyt katoavainen KAIKILTA OSILTAAN.
SIKSI UUDESTISYNTYMINEN ON JEESUKSEN MUKAAN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ.
katoavaisesta syntynyt ihmisen henki pitää syntyä uudesti YLHÄÄLTÄ, ELI vedestä JA Hengestä JOTTA OLIS IHMISESSÄ UUSI HENKI JOKA EI OLE KATOAVAISESTA Syntynyt VAAN JUMALASTA KUTEN RAAMATTU SANOO:
"jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta."
Ensinnäkin- ei vauvakaste, eikä aikuiskastekaan kanna taivaaseen JOS lähtee synnin tielle kasteen jälkeen- tämän pitäis olla selvää - ei kaste auta mitään tuhlaajapojan tiellä olevalle- mutta ei kaste mitätöidy vaikka lähtisikin tuhlaajapojaksi.JUMALAN teko pysyy aina vomassa.
kastetta ei siis tarvitse uusia kun tulee takasin Isän kotiin.
Jotta se avaantuisi hellareillekin, niin vielä hieman eri sanoin:
Syntien ANTEEKSISAAMINEN ja synnin SAASTAN POISTAMINEN ovat kaksi aivan eri asiaa.
Ensimmäinen on kastetulle mahdollista, mutta jälkimmäinen ei ole kenellekään mahdollista.
Tehdyt synnit saadaan anteeksi, mutta syntisyyttä, eli synnin saastaa ei voida ihmisestä millään menetelmällä poistaa. Ihminen on ja pysyy syntisenä synnin saastuttamana. Ihmisen liha on ja pysyy synnin saastuttamana ja asuinsijana kuolemaamme asti. Lihaamme ei voi millään saada puhdistettua eikä sen saastaisuutta poistaa. Jumala ei ole luonut mitään menetelmää jolla tuo ”synnin saastaisuus” eläessämme voitaisiin meistä poistaa.
Vasta silloin kun lihassamme oleva himo synnyttää synnin, vasta silloin tuo syntynyt synti voidaan sada anteeksi: Jaak 1: 14 -15. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin,
Emme siis voi saada anteeksi SYNTISYYTTÄMME , vaan tehdyt SYNNIT.
Täten raamatunkohdat:
”ottakoon kukin teistä kasteen syntien anteeksisaamiseksi” ja ”anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (huom ”syntisi”, ei ”syntisyytesi”) ja toisaalta:
”Kaste ei ole synnin saastan poistamista" - eivät ole ristiriidassa keskenään koska kyse on kahdesta aivan eri asiasta: Synnin saastaa (syntisyyttä) ei voi ihmisestä POISTAA, kun taas tehdyt synnit saadaan ANTEEKSI kun tullaan ”järjestelmän” piiriin jossa se on mahdollista. Eli kun tullaan kasteessa Uuden Liiton piiriin jossa Kristus on antanut veriuhrin syntiemme edestä, jollainka synnit saadaan anteeksi tuon annetun uhrin ansiosta, - ilman omaa itse antamaamme uhria.
Tuohon syntien anteeksiantamuksen piiriin tullaan KASTEESSA. Kasteessa ihminen KASTETAAN Kristuksen kuolemaan ( Rm 6:3), siihen kuolemaan jolla syntimme sovitettiin. KASTEESSA tulemme siis osalliseksi Kristuksen kuolemasta.
Tuo Kristuksen antama veriuhri luetaan KASTETUN ihmisen hyväksi niin ettei kastetun itse tarvitse syntejään uhreilla sovittaa, niin kuin VL:N aikana Vahan Liiton piiriin ympärileikkauksella otettu joutui tekemään.
Synnin POISTAMINEN JA syntien ANTEEKSISAAMINEN ovat siis kaksi täysin eri asiaa. Kun tämä ymmärretään, niin kuva kasteesta; mitä kaste on ja mitä kasteessa tapahtuu muuttuu sellaiseksi miksi Jumala on kasteen asettanut.
voitto ramu
Raamattu ja luterilaiset puhuvat kasteestaan liittona
Jumalan kanssa joka merkitsee että lapsikasteessa
on Jeesuksen veri joka liittää ihmisen Jumalaan, mutta jos ihminen luopuu kasteen armosta ei kaste hyödytä mitään vaan kääntyy tuomioksi ja vaivaksi
iankaikkisesti.
Kaste ei muutu vääräksi jos siihen ei uskota sillä
Jumalan teko pysyy Jumalan tekona.
Ja niiden,joilta sin se olet oppinut,koska se ei oo Raamatussa,eihän,kyllä sinä sen tiedät,mutta ei vaan sisu anna myöten!
Uskon kautta Jeesukseen saatau Hänen verensä ja uhrinsa ansiosta,kaste on vain usklon kuuliaisutta joka saadaan uskon ja sen tuomien lahjojen jälkeen.
Joka uskoo ja kastetaan, on edeleen voimassa ! Jeesus kun on niin sanonut,Voitto Ramu saa sanoa mitä haluaa,mutta ei sillä oo mitään merkitsytä Raamatun rinnalla !
tavalla kuin siihen yleensä kuulutaan,eli tullaan uskoon Sana kuulemisen kautta,ja sitten kasteen kautta liitetään seurakuntaan,Raamatun mukaan.
Lapsi on Herran oma,ei se kastesessa siitä muutu,siihen saakka kunnes eroittaa hyvän pahasta ja ymmärtää ottaa vastaan evankeliumin omalla uskollaan,eikä muiden!
Kiristuksen ansion tähden hän,siis vauva on sellaisennaan kätketty Kristuksessa Jumalaan.
Et voi osoittaa lapsikastetta armon välineeksi Raamatulla,vain spekuloimalla ja olettamuksilla,mitään suoraa opestusta ei Raamatussa ole,lapsikasteen armosta,ja että lapset olisivat Jumalanseurakuntaa.Vaikka ovatkin Jumalan omia ja hänen Poikansa veren kautta osalliset iankaikkiseen elämään,jo vauvana.
Suurin Jumalan armoteko kohdallani on ollut KASTE jossa Hän teki minut osalliseksi KAIKESTA siitä minkä Kristus Golgatalla ansaitsi.
Kasteessa Jumala jakoi minulle ja luki minun hyväkseni Jeesuksen suorittaman sovitustyön.
Olen kastettu - olen siis pelastettu kun Uskon Jeesukseen.
Toiseksi suurimman Jumalan armoteon kohteeksi olen joutunut ehtoollisessa jossa olen saanut ja saan
syödä Kristuksen ruumiin ja veren.sillä kirjoitetu on:
"Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani."
Ehtoollinen ei suinkaan kaikia hyödytä :
Omaksi tuomioseksikin monet nauttivat ehtoolisen, sillä kirjoitettu on:
"Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29. sillä joka syö ja juo EROTTAMATTA Herran ruumista MUUSTA , syö ja juo TUOMIOKSEKSEEN .
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois."
JOS ET SIIS EROTA SYÖVÄSI KRISTUKSEN RUUMISTA JA VERTA EHTOOLLISESSA, VAAN SYÖ VAIN LEIVÄN JA JUOT VIININ, nin teet sen omaksi tuomiokseksesi.
Kaste ei ole mikään liitto Jumalan kanssa! Ei uskovein,eikä lapsikasteteoriakaan!
Uudenliiton sinettinä on Kristuksen veri,ei vesi. Raamatun mukaan,se on aiban sama mitä luterilaiset pitää liiton merkkinä,se ei ole Raamatun pelastusoppia.
"Kaste ei muutu vääräksi jos siihen ei uskota sillä ". Mistähän tuo on otettu,ei ainakaan Raamatsta?
"Se on Jumalan teko,että uskotte häneen jonka Jumala on lähettänyt,Hän Poikaansa."
USKO on siis Jumalan teko,kasteet tekee ihminen aina,tavalla taikka toisella,eikä niissä ole mitään "taianomaista" ,eikä missään Raamatussa sanota,että kasteessa olis Kristuksen veri,se on ainoastaan luterilaisten päässä ja luulouskossa,ei Raamatun opeissa ole tuommoista oppia.
Että etkö jo käsitä !
Ettei kirkon oppi ole välttämättä sama kuin Raamatun oppi,ja kaste opissa kirkolla on ihan oma oppi,ja saa olla,onhan uskonnon vapaus,mutta turhaa siitä on yrittää tehdä Raamatun oppia!
Jumalan teko pysyy Jumalan tekona.
Jumala omalla sanallaan ja hyvästä tahdostaan ottaa vastaan lapset kasteessa ja tekee liiton heidän kanssaan ja kehoittaa uskovia ja todella uskovia luterilaisia vartioitsemaan lampaita kun sudet aina vaanivat heitä tahtoen hukuttaa heidät omissa kasteammeissaan.
Lahkosudet ovat juuri niitä murhaajia.
ritarin omatunto hyökkäsi ritarin lahkolaisuuteen kääntynyttä ylpeää minäänsä vastaan nostaen synnit ja kaikki lahkolaisten juurruttamat valheet otsalle hikenä ja vaikka takapuolikin oli märkänä ritari ei kääntynyt sen ensimmäisen kasteen puoleen jonka kirosi ja nyt sitten täytyi keksiä uusi valhe syyttävän omantunnon rauhoittamiseksi ja se oli tuo ritarin mainitsema ..liitto?
Ritari puhisee pussiin kun on taas kerran joutunut.
Ramu meinaa, että määrä korvaa laadun kun suoltaa
tuota puppua palstat täyteen. Hänelle pitäisi perustaa oma palsta tuonne satujen osastolle, mutta kun hänen juttunsa ovat niin julmia kun hän peloittelee kastamattomia lapsia helvetillä, nin
ehkä se sopisi paremmin tuonne kummitusjuttuja-pals-
talle.
ettet eksy totuudesta.
Matti Kankaanniemi
UUDEN TESTAMENTIN AIKASTEN KÄYTÄNTÖJEN REKONSTRUOIMINEN JA SEN MERKITYS LAPSIKASTEKYSYMYKSELLE - CASE TAPAUS 1. KOR 7:14
Lyhyt johdanto
Pystymme jonkin verran rekonstruoimaan varhaiskristillisissä seurakunnissa vallinneita käytäntöjä Uuden testamentin perusteella. Erityisesti Apostolien teot ja Paavalin kirjeet ovat avainasemassa tässä tehtävässä. Voimme olettaa, että Paavalin hyväksymät käytännöt eivät olleet ristiriidassa hänen edustamansa teologian kanssa. Näin ollen kiista kerronnallisten osioiden opetuksellisesta käytöstä ainakin osittain ratkeaa. Kaikki kerrotut tapahtumat tai mallit eivät ole normatiivisia tai edes välttämättä suositeltavia myöhemmille sukupolville. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se teologinen viitekehys, jonka puitteissa käytännöt on toteutettu, olisi ristiriidassa näiden käytäntöjen kanssa. Kysymys lapsikasteesta on pitkälti tällainen. Oliko Uuden testamentin seurakunnilla käytössä lapsikaste vai ei? Käsitykseni mukaan on ilmeistä, että esimerkiksi Korintton seurakunnassa ei ollut käytössä lapsikastetta.
Paavali kirjoittaa korinttolaisille (1.Kor 7:14): "Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä."
Luterilainen tulkinta
Aimo Nikolainen selittää tästä kohdasta perinteiseen sakramentalistiseen tapaan seuraavasti: "Pyhät ovat Paavalin terminologiassa aina kristittyjä, seurakunnan jäseniä, siis kastettuja. Selittäjät ovat kuitenkin sitä mieltä, että Paavali puhuu tässä seurakuntaan kuuluvien kastamattomista lapsista. Muutenhan ei synny yhdenmukaisuutta ei-uskovan puolison ja lapsen asemassa. Mutta miksi lapset olisivat kastamattomia? Luonnollisin selitys olisi se, että seka-avioliittoisen perheen asema on vakiintumaton. Jos mies on pakana, lapset jäävät isän uskoon, seuraavat perheen päätä. Jos taas vaimo on ei-uskova, on mahdotonta uskoa äidillekään lapsen kristillistä kasvatusta. Näin Korintin seurakunnan perheiden piirissä oli myös kastamattomia lapsia. Tällainen varhaisen alkukirkon tilanne, joka oli ymmärrettävä seurakunnan syntyvaiheessa, ei kuitenkaan voinut jäädä pysyväksi. Miten saman seurakunnan perheissä voisi olla sekä kastettuja että kastamattomia jäseniä? Koko perheen kastamisen täytyi ennen pitkää tulla säännöksi (Aimo T. Nikolainen, "Me tunnustamme yhden kasteen..." s. 55-56.). "
Nikolaisen esittämä tulkinta on välttämätön, mikäli lapsikastekäytäntö halutaan säilyttää ainakin mahdollisesti alkuseurakunnassa käytettynä toimituksena. Hänen mukaansa kyse on seka-avioliitoissa syntyneistä lapsista. Konteksti on kuitenkin tulkinnan äiti ja tämä tulkinta on kontekstin kanssa ristiriidassa. Olennaista tämän kohdan tulkinnassa on - Kenen lapsia Paavali tarkoitti? Perusajatuksen kohta esittämääni tulkintaan olen saanut Stan Reevesin artikkelista (Reeves S. "A Reformed Baptist View of I Cor 7:14" http://www.eng.auburn.edu/~sjreeves/personal/1cor.html). Lisäksi George Allen Turnerin tukimus lapsikasteesta on vaikuttanut kiinnostukseni heräämiseen kyseisen kohdan tulkintaan Turner G. A. "Infant Baptism in Biblical and Historical Context" Wesleyn Theological Journal, Vol 5, No 1, Spring 1970, http://wesley.nnc.edu/theojrnl/05-2.htm). Huolellisen tulkinnan kääntöpuolena on tuskastuttava pikkutarkkuus, joka monen mielestä saattaa olla uuvuttavaa. Ylimalkaiset viittaukset johonkin Raamatun kohtaan on kuitenkin jo kastekeskusteluissa käytetty, joten pelkkä surffaileminen pitkin Uutta testamenttia ei paljon asiaa valaise.
IDEA: Jos Paavali tarkoitti uskovien korinttolaisten lapsia (ei vain seka-avioliitossa syntyneitä), se osoittaa, että lapsikastekäytäntö ei ollut käytössä paavalilaisissa seurakunnissa ainakaan ennen vuotta 56 jkr. (En ota tässä kantaa ensimmäisen korinttolaiskirjeen kirjoitusajankohtaan, vaan viittaan aikajänteeseen 54-58 jkr, johon se varmuudella sijoittuu)
Kenen lapsia Paavali tarkoitti?
Miksi Paavali käyttää termiä "teidän lapsenne", vaikka hän on juuri aiemmin käyttänyt kolmatta persoonapronominia? Reeves huomauttaa, että tämä johtuu siitä, että Paavali ei suinkaan tarkoittanut seka-avioliitoista syntyneitä lapsia, vaan korinttolaisten lapsia yleensä. Paavali käsittelee kyseisessä kirjeessä niitä kysymyksiä, joita korinttolaiset olivat hänelle esittäneet. Ensimmäisessä jakeessa kyseistä lukua Paavali kirjoittaa: "Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte", mistä tämä käy selvästi ilmi.
Jakeessa 8 Paavali osoittaa sanansa erityiselle alaryhmälle sanoen: "Naimattomille ja leskille minä taas sanon..." Kuitenkin hän puhuu heistä kolmannessa persoonassa: "...heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin." Sama malli toistuu jakeessa 10 ja jälleen jakeessa 12. Jakeissa 13-15 puhuttelumuotona on jälleen kolmas persoona, paitsi juuri avainlauseessamme "muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia". Paavali käyttää jatkuvasti kolmatta persoonaa viitatessaan uskovaan puolisoon. Jos Paavali olisi tarkoittanut seka-avioliitosta syntyneitä lapsia, hän olisi loogisesti käyttänyt "he -muotoa". Jakeessa 16 Paavali puhuttelee uskovaa partneria toisessa persoonassa mutta tällöin hän määrittelee erikseen sen joukon, jolle hän puhuu: "Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?" Jakeissa 1-2 sekä jakeessa 5 Paavali käyttää toista persoonaa puhutellessaan seurakuntaa kokonaisuutena, mikä osaltaan vahvistaa sitä käsitystä, että "teidän lapsenne" tarkoittaa korinttolaisten seurakuntalaisten lapsia yleensä.
Näin ollen Nikolainen tekee virheen tulkitessaan lapset nimenomaan seka-avioliitoista syntyneiksi, vaikka tekstiyhteys antaa ymmärtää, että lapsilla tarkoitetaan kaikkia seurakuntalaisten lapsia.
Kyseisestä kohdasta voimme tehdä kastetta koskien seuraavia johtopäätöksiä:
Paavali viittaa korinttolaisten lapsiin yleensä, eikä seka-avioliitosta syntyneisiin. Tämä käy ilmi siitä, että Paavali käyttää "heidän" sanan sijasta "teidän" sanaa.
Koska Paavali rinnastaa uskomattomat puolisot ja korinttolaisten lapset, hän tarkoittaa, että lapset eivät usko.
Jos Korintin seurakunnassa olisi kastettu lapsia, Paavalin lause olisi ollut käsittämätön. Miten kastettu ja uudestisyntynyt lapsi voisi olla verrattavissa uskomattomaan puolisoon?
KORINTON SEURAKUNNASSA EI KASTETTU LAPSIA 50-LUVULLA JKR.
Perhekuntakasteet Uudessa testamentissa
Matti Kankaanniemi,
Helmikuu 2000
Perhekuntakasteet Uudessa testamentissa
On varsin mielenkiintoista, että Englannin kirkon (joka käyttää lapsikastetta) tutkimuskomitea antoi seuraavan lausunnon lapsikastetta koskien: "On selvää, että kasteen vastaanottajat olivat tavallisesti aikuisia eikä sylilapsia ja on myönnettävä, että Uudessa testamentissa ei ole lopullista todistetta sylilasten kasteesta. Se, mitä voimme sanoa on, että on mahdollista, että "perhekuntiin", joita kerrotaan kastettaneen, saattoi kuulua lapsia (Apt 16:15, 33; 1. Kor 1:16). Mutta joka tapauksessa on selvää, että Uuden testamentin oppi kasteesta on lausuttu suhteessa aikuisten kasteeseen, kuten myös (kahta tai kolmea poikkeusta lukuun ottamatta) ensimmäisten kolmen vuosisadan kirjoittajien…Jokaisessa Uuden testamentin kastetapauksessa evankeliumi on julistettu ja hyväksytty, ja uskon ehto (ja oletettavasti parannuksen) on tietoisesti täytetty ennen sakramentin vastaanottamista.(1)"
Evankelikaalisen teologin Millard Ericksonin mukaan "suuri joukko Uuden testamentin tutkijoita myöntää tämän eikä tee vahvempaa väitettä kuin sen, että on mahdollista, että perhekuntakasteet käsittivät myös lapsia.(2)" Vaikka luterilaisten ehkä johtavin kasteapologeetti Joachim Jeremias on väittänyt, että "Kaikissa viidessä tapauksessa lingvistiset todisteet kieltävät meitä rajaamasta "perhekunta" käsitettä vain perheen aikuisiin jäseniin. Päinvastoin se osoittaa selvästi, että koko perhe kaikki sen jäsenet mukaan lukien saivat kasteen(3)" baptistiteologi Beasley-Murray osoitti tämän argumentoinnin ilmeisen heikkouden juuri kohta käsittelemämme predikaatti-subjekti periaatteen avulla.(4) Oma käsitykseni on, että mainitut perhekuntakasteet eivät tue oletusta sylilapsien kastekäytännön varhaisesta alkuperästä.
Kysymys perhekuntakasteista kuuluu kastekeskustelun ydinaiheisiin.(5) Perhekunta (oikos) tarkoittaa yleensä koko taloutta, johon kuuluivat orjat, orjattaret, samassa taloudessa asuvat sukulaiset jne. Tämän johdosta monet lukevat myös sylilapset tämän käsitteen alle. Sekä lapsikaste- että aikuiskastekäytännön puoltajat esittävät varmana omia tulkintojaan tämän oikoksen laajuudesta. Mielestäni olennaisia kysymyksiä tässä yhteydessä ovat:
Mitä Luukas ja Paavali tarkoittavat oikoksella?
Edellytettiinkö jokaiselta oikoksen jäseneltä "omantunnon herätystä, halua saada synnit anteeksi ja ottaa vastaan Jeesus Kristus Vapahtajanaan ja Herranaan sekä halu saada kaste (6)"?
Viittaako konteksti kussakin kohdassa siihen, että sylilapset luettiin termin "oikos" merkityspiiriin?
Perhekunta Luukkaan terminologiassa
Jos perhekunta on subjektina, viittaako predikaatti sellaiseen toimintaan, jota sylilapset voivat tehdä? Jos esimerkiksi kirjoitan "perhekunta hiihtää", voimme olettaa, että kaikilla perhekunnan jäsenillä on sukset, he ovat sen verran liikuntakykyisiä, että voivat harrastaa hiihtoa jne. Toisaalta voimme ehkä käyttää termiä "koko perhekunta lähti hiihtämään", vaikka tarkasti ottaen kolmen kuukauden ikäiset kaksoset olisi viety naapuriin hoitoon ja viisi muuta perheenjäsentä olisi lähtenyt ladulle.
Tämän tulkintaperiaatteen puitteissa voimme edetä Luukkaan oikos-sanan käytön analysoimisessa. Otan ensimmäiseksi baptistisen näkemyksen kannattajien kannalta ehkä helpoimman tapauksen, Korneliuksen oikoksen kasteen ja sovellan edellä mainittua periaatetta siihen. Perhekunta saatettiin määritellään esimerkiksi Korneliuksen tapauksessa siten, että sukulaiset ja ystävätkin kuuluvat perhekuntaan. Apt 11:14 :"Hän puhuu sinulle ja niiden sanojen voimasta sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi". Ja kun aloin puhua, laskeutui Pyhä Henki heihin, niin kuin alussa meihin. "Näin ollen perhekunta –termiä (oikos) ei voida käyttää synonyymisesti suomenkielen "perhe-sanan" kanssa. Tämä puolestaan viittaa siihen, että termin käyttö voi olla melko joustavaa. Perhekunta puhui kielillä, kuuli julistettua evankeliumia ja uskoi evankeliumiin. Nämä predikaatit viittaavat yksiselitteisesti siihen, että niihin liittyvinä subjekteina ei voi olla sylilapsi.
On vaikea kuvitella sylilapsia puhumassa kielillä. Jos näin tapahtui, tämän ilmiön olisi voinut olettaa olevan maininnan arvoinen. Tietysti tämä on ns. argumentum e silentio eli hiljaisuudesta argumentointia mutta tässä yhteydessä mielestäni vakuuttavaa. Usko ymmärretään tässä kognitiiviseksi prosessiksi(7): evankeliumia kuullaan ja siihen uskotaan. Vaikka hyväksyisimme luterilaisen käsityksen sylilapsen uskosta, emme pidä tätä uskoa tällaisena julistus-ymmärrys-usko prosessina vaan pikemminkin Jumalan lahjoittamana ja ajatuskykyyn rajoittumattomana "lahjana". Näin ollen katson käytettyjen predikaattien sulkevan sylilapset mahdollisina subjekteina pois. Luterilaisen kasteargumentoinnin logiikan mukaan sylilapsien täytyi puhua kielillä ja ylistää Jumalaa, mitä ainakin itse pidän absurdina ajatuksena.(8)
Mitä sitten? Korneliuksen tapaus osoittaa, että Luukas käyttää oikos-termiä melko löyhästi eikä ainakaan tässä yhteydessä lue sylilapsia mukaan oikokseen. Luukkaan terminologiassa oikos ei siis välttämättä tarkoita sylilapsia. Tämä puolestaan sulkee pois sen mahdollisuuden, että Luukas olisi halunnut opettaa lapsikastetta tai ylipäätään ottaa siihen kantaa. Epäilemättä kuten Väisänen kirjoittaa: "…päämiehet olivat työkuntoisia ja toimeliaita ihmisiä. Lapsirikkautta pidettiin siihen aikaan suurena siunauksena, eikä syntyvyyden säännöstelyä silloin harjoitettu.(9)" Korneliuksen oikokseen varmasti kuului myös sylilapsia. Kaikki aihetta käsittelevät kohdat huomioon ottaen onkin loogisinta vetää johtopäätös, jonka mukaan sylilapsia ei luettu sanan oikos piiriin näissä perhekuntakaste yhteyksissä.
Oikoksen muut aikuisjäsenet
Väisänen viittaa voimakkaasti Ut:n ajan kollektiiviseen ajatteluun ja katsoo perheen päämiehen ratkaisujen automaattisesti koskeneen myös muita oikoksen jäseniä. Väisäsen mukaan "lähetystilanteessa" kasteelle meneviltä edellytetään kuitenkin "omantunnon herätystä, halua saada synnit anteeksi ja ottaa vastaan Jeesus Kristus Vapahtajanaan ja Herranaan sekä halu saada kaste"? Näiden kahden ajatuksen yhteensovittaminen edellyttää, että oikoksen muut aikuisjäsenet olivat ilmaisseet itse halunsa ottaa kaste. Tämä taas on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että oikoksen päämies olisi tehnyt kaikkia muitakin velvoittavan päätöksen. Perhekuntakaste –argumentin taustalla on usein oletus silloisen ajattelun kollektiivisesta luonteesta. Blomberg ja Klein kirjoittavat osuvasti: "Konversion tulee olla henkilökohtainen, mutta ei aina individualistinen(10)". On selvää, että perheen päämiehen kääntyminen helpottaa huomattavasti muiden oikoksen jäsenten päätöstä kääntyä kristityksi.(11)
Luterilainen kasteargumentointi on kuitenkin mielestäni virheellisesti soveltanut tätä kollektiivista konversiota. Mm. Väisänen tuo tätä ajatusta toistuvasti esille. Kuitenkin jo tämä Väisäsen itsensä esittämä "kasteen ehto" aikuisten käännynnäisten suhteen implikoi tietynasteista individualismia. Jeesus itse kuvasi hyvin selvästi opetuslapseuden individualistista luonnetta. Luukkaan evankeliumissa kirjoitetaan: "Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, (Luuk 14:25-28)." Opetuslapseuden individualistista luonnetta kuvaavat myös Jeesuksen sanat: "Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään." (Luuk 17:34-35) Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali käsittelee tilanteita, joissa toinen puolisoista on uskossa ja toinen ei. (1. Kor 7) Tämä osoittaa, että kristinuskoon kääntyminen ei ollut automaattisesti kollektiivista. Vaikka kulttuuri, myös uskonnollinen, oli varmasti kollektiivisempi kuin meidän nykysuomalaisten, katson tämän kollektiivisuutta korostavan lapsikastepuolustuksen olevan kuitenkin rajusti liioitteleva.(12)
Luukkaan kielenkäyttö
Erkki Koskenniemi kirjoittaa: "Apostolien teoissa kerrotaan viidesti, että kastettiin kokonaisia perhekuntia. Antiikin ajan perhekuntaan kuuluivat paitsi vanhemmat ja lapset myös palvelijat ja heidän lapsensa. Niinpä suuriin perhekuntiin saattoi kuulua jopa tuhansia ihmisiä. Jos yhdessä tapauksessa sattuikin niin, ettei koko talossa ollut yhtään lasta, se on epätodennäköistä kaikissa viidessä. Lisäksi Luukaskin syyllistyisi hyvin varomattomaan kielenkäyttöön.(13)"
Koskenniemen mukaan olisi epätodennäköistä, ettei missään viidessä tapauksessa perhekuntaan olisi kuulunut lapsia. Tässä hän on ilmeisestikin oikeassa. Olennaista onkin se, käyttikö Luukas sanaa oikos siinä merkityksessä, että siihen olisi luettu myöskin sylilapset mukaan. Luukkaalla ei selvästikään ollut mitään tarkoitusta pyrkiä osoittamaan lapsikastekäytäntöä oikeaksi tai vääräksi. Koska 60-luvun seurakunnalla (14) ei ollut tätä meidän "arkkiongelmaamme", ei ollut syytä "varoa" tekstin pohjalta syntyviä väärinkäsityksiä. Tämä käsittääkseni mitätöi Koskenniemen väitteen "…Luukaskin syyllistyisi hyvin varomattomaan kielenkäyttöön". Luukkaan kielenkäytössä ei ollut kasteasian suhteen varomattomuutta, jos standardihermeneutiikan mukaan tulkitsemme kirjoitusta primäärilukijoiden kannalta. On liikaa olettaa, että Luukas olisi tähyillyt yli sadan vuoden päästä syntyneitä ongelmatilanteita.
Jos otamme jälleen esimerkiksi Korneliuksen perhekunnan, voimme Koskenniemeä myötäillen todeta, että tähän perhekuntaan saattoi kuulua hyvinkin paljon ihmisiä. Kyseessä oli roomalainen sadanpäämies, jolla varmasti oli useita palvelijoita ja perheenjäseniä. Voimme pitää siis hyvinkin mahdollisena, että tähän oikokseen kuului myös pieniä lapsia. Kuitenkin perhekuntaa kuvataan sanoilla, jotka eivät sovellu sylilapsiin. Perhekunta "puhui kielillä" ja "ylisti Jumalaa". Kuten aiemmin totesin tämä johtaa vääjäämättä johtopäätökseen, jonka mukaan sylilapsia ei luettu termin piiriin.
Perhekuntakasteet yksilöitynä
Lyydia
"Filippissä kastettiin Lyydia-niminen purppuranmyyjä ja hänen perhekuntansa (Apt 16:14-15). Herra oli avannut hänen sydämensä ottamaan vastaa[n] sen, mitä Paavali puhui. Kaste seurasi heti ja se koski koko hänen perhettään.(15)"
Kasteesta perusteellisen tutkimuksen tehnyt systemaatikko Paul K. Jewett kirjoittaa: "Mikään kohdassa ei viittaa siihen, että Lyydia olisi ollut naimisissa oleva nainen, jolla olisi ollut imeväisikäisiä lapsia, sillä hän oli matkustanut liiketoimissaan melkein 500 kilometrin päähän kodistaan ja katsoi vapaudekseen perheen päänä kutsua miehiä kotiinsa.(16) Lyydiasta käytetty ilmaus "muuan Lyydia" voi viitata siihen, että kyseessä oli tärkeä henkilö, minkä voidaan katsoa tukevan sinkku-hypoteesia.(17) Tällaisia "matroneita" oli hellenistisessä yhteiskunnassa melko paljon.(18) Lisäksi Luukas kertoo kyseisessä kohdassa, kuinka Paavali julisti naisille ja Lyydia otti "sanan vastaan". Mikään Luukkaan teologiassa ei anna ymmärtää, että "sanan vastaanottaminen" voitaisiin jotenkin kiertää. Itse asiassa Luukkaan missiologinen intentio (jonka myös sakramentalistit tunnustavat) liittyy juuri sanan julistamiseen ja välittämiseen.
Filippin vanginvartija
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi". He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle.. Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ha hänen perhekuntansa kastettiin heti." (Apt 16:31-33)
Väisänen huomauttaa KR-38 käännöksen harhaanjohtavuudesta. Uusi käännös on tarkempi kääntäessään: "..ja yhdessä koko talonväkensä kansa hän riemuitsi, kun nyt uskoi Jumalaan" (16:34). Väisäsen huomio ei kuitenkaan liity oikeastaan millään tavalla tähän perhekuntakastekysymykseen. On huomionarvoista, että koko oikokselle puhuttiin Herran sanaa. Luukas taas on jo aiemmin kirjannut myönteisen vastauksen julistettuun evankeliumiin olevan Pietarin sanojen mukaan "parannuksen tekemistä ja kasteen ottamista", joten on luonnollista, että hän kertoo tuloksesta toisella, mutta synonyymisellä, ilmauksella kuin "sanan vastaanottaminen". Luukkaan kielessä se, että joku ottaa kasteen tarkoittaa, että hän on ottanut julistetun sanan vastaan.
Krispus
"Kuitenkin synagogan esimies Crispus tuli uskoon, ja myös koko hänen perhekuntansa uskoi Herraan. Monet muutkin korinttilaiset, jotka kuuntelivat Paavalia, tulivat uskoon, ja heidät kastettiin." (Apt 18:8)
Synagogan esimiehen koko oikos uskoi Herraan. Varsinaisesti tässä ei mainita oikoksen kasteesta, mikä kuitenkin on ilmeistä. Tämä osoittaa osaltaan, että nimenomaan perhekuntien kaste ei ollut Luukkaan pointti, vaan koko perhekunnan kääntyminen, jota kasteella joissakin yhteyksissä kuvataan. Muut kastetut korinttilaiset kuuntelivat Paavalin julistusta, mikä antaa ymmärtää, että kastettavat olivat ymmärtävässä iässä olevia. Perusjärjestys: evankeliumin julistus – uskoon tuleminen – kaste, käy tässä erinomaisesi ilmi. Sylilapsien kastamisen lukeminen tekstiin on parhaimmillaankin esiymmärryksen pakottamaa "ei sitä tiedä vaikka…" inttämistä, joka tekee väkivaltaa Luukkaan kokonaisesitykselle. Koska oikoksen mainitaan "uskoneen", kyse oli selvästi ymmärtävistä jäsenistä. Tietysti luterilainen käsitys uskovasta sylilapsesta voidaan nostaa tähän sylilapsikäytännön ontuvaksi tueksi. Tällöin tekstiä ei kuitenkaan lueta rehellisesti. Kuten aiemmin todettiin, Luukkaan teologiassa usko liittyy julistetun evankeliumin ymmärtämiseen.(19) Bock kuvaa uskoa Luukkaan teologiassa seuraavasti: "Apostolien teoissa…Usko on sen tunnustamista ja uskomista, että Jumalalla on jotakin tarjottavana Jeesuksen kautta – anteeksiantoa ja siunauksia lupauksesta, joka tulee aktiivisesti vastaanottaa".(20)
Stefanaan perhekunta
"Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni" (1. Kor 1:16) "Niin kuin tiedätte, Stefanas ja hänen perheväkensä ovat ensi hedelmä työstämme Akhaiassa, ja he ovat antautuneet palvelemaan pyhiä." (1. Kor 16:15) Stefanaan oikos oli antautunut palvelemaan pyhiä, mikä sulkee jälleen sen mahdollisuuden pois, että sylilapset luettaisiin oikokseen mukaan.
Korneliuksen perhekunta
"Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."( Apt 10:24) Pietarin saarnan kuulijat olivat siis Korneliuksen sukulaisia ja lähimpiä ystäviä. "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat."( Apt 10:44) Korneliuksen sukulaiset ja ystävät täyttyivät siis Pyhällä Hengellä (kaikki): "…sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa." He osasivat siis puhua (toisin kuin vastasyntyneet.) "…hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.' Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme." (Apt 10:14-15) Pyhä Henki tuli koko perhekunnan päälle ja koko perhekunta puhui kielillä. Näin ollen Luukas käyttää tässä kohtaa termiä oikos siten, että sillä ei voida tarkoittaa sylilapsia.
Lopuksi
Perhekuntakasteita on pidetty laajalti parhaana argumenttina sylilasten kastamiskäytännön ulottumisesta apostoliselle ajalle. Tässä artikkelissa esitettyjen perustelujen pohjalta pidän tätä argumenttia kuitenkin heikkona. Epäilemättä tämänkään artikkelin esitys ei ole aukoton ja lapsikasteen kannattajat jatkavat viittauksiaan perhekuntakasteisiin. Toivon kuitenkin, että rehellisesti aihetta tutkiva lukija pohtii eri käytäntöjen taustalla olevaa logiikkaa yrittämättä tunkea omaa esiymmärrystään väkisin tekstiin.
LÄHDEVIITTEET
Joint Committees on Baptism, Confirmation, and Holy Communion of the Church of England "Baptism and Confirmation Today, London SCM, 1955, lainaus Erickson M. s. 1111
Erickson M. (1998) Christian Theology, s. 1111
Jeremias J. (1965) The Origins of Infant Baptism: A Further Study in Reply to Karl Aland, trans. Dorothea M. Barton (London: SCM, s. 25 lain Erickson M. s. 1111
Beasley-Murray , Baptism, s. 315, lain Erickson s. 1112
Hyvä ja ytimekäs aiheen käsittely baptistiselta kannatla on Jewett P. K. (1978) Infant Baptism and The Covenant of Grace, Eerdman´s, 47-55
Väisänen M. (2000) Pyhä kaste Raamatussa, s. 218
Tällä en tarkoita sitä, että uskon syntyminen olisi ihmisen teko, vaan Pyhän Hengen vaikutus sanan kautta. Tämän uskonsyntyprosessin kuvaaminen on kuitenkin käsittääkseni mahdollista nimenomaan kognitiivisin käsittein.
Karismaattisissa piireissä tosin kerrotaan "urbaaneja legendoja", joiden mukaan puhetaidottomat pikkulapset olisivat puhuneet kielillä ja profetoineet. Koska Luukas ei mainitse mistään tällaisesta tapauksen yhteydessä katson kielilläpuhumisen rajoittuneen "puhetaitoisiin".
Väisänen, s. 215
Blomberg. C. L., Klein W.W. & Hubbard R.L. (1993) Introduction to Biblical Interpretation, Word, Dallas, s. 445
Ilmiöstä uskontososiologisesta näkökulmasta kirjoittaa hyvin Donald McGavran (1980) Understanding Church Growth, Eerdman’s, 333-372
Olen taipuvainen pitämään evankeliumeissa kerrottuja Jeesuksen lauseita melko lailla tarkkoina lainauksina hänen todella lausumistaan. Luonnollisesti toimitustyö on jonkin verran muuttanut käytettyjä sanoja, mutta olennainen on jäljellä. (Tästä mm. Bock Darrel (1995) "The Words of Jesus in the Gospels: Live, Jive, or Memorex" in Jesus Under Fire, ed by. Wilkins M. & J. P. Moreland, Intervarsity). Jos oletamme evankeliumien kirjoittajan motiivina olevan ainakin jossakin määrin kirjoitushetken tilanteet kristillisessä kirkossa, näiden lauseiden tarkoituksena voisi hyvin olettaa olevan nimenomaan perheiden sisäiset jakaumien aiheuttamien jännitteiden "hoitaminen".
http://www.sley.fi/~inka/ESITYS/KasteEK.html
Lähden siitä oletuksesta, että Apostolien teot on kirjoitettu ennen vuotta 62 jkr. Näin. mm. Boyd (1995) Cynig Sage or Son of God, Perusteet referoituna hyvin myös Geisler N. (1999) Encyclopedia of Christian Apologetigs, Guthrie D. "Introduction to the New Testament".
Väisänen s. 216
Jewett P. K. (1976) Infant Baptism & The Covenant of Grace, Eerdman´s, s. 49
Luter A. B. "Partnership In The Gospel: The Role Of Women In The Church At Philippi" Journal of Evangelical Theological Society, 39/3, September 1996
Osborne G. R. " Women in Jesus’ Ministry" Westminster Theological Journal 51:2, Fall 1989
Tätä kuvaa mm. Apostolien tekojen julistuksen voimakas apologeettinen sävy. Kts. McGrath A.E. "Evangelical Apologetics" Bibliotecha Sacra, Vol 155, Jan 1998.
Bock D. L. "Luke, Gospel of" in Dictionary of Jesus and Gospels, ed by. Green J. B., McKnight S. & I. H. Marshall, (1992), InterVarsity.
Puhutko sinä nyt uskovaisena ihmisenä?
Miten se näkyy?
Puheesi oli sellaista, että et vähäisimmässäkään äärin ymmärrä mitä on olla Jeesukseen uskovainen, ja vaeltaa Kristuksen hengessä.
Tee parannus ja ota vastaan Jeesus uskon kautta!
Silloin saat sydämeesi Kristuksen hengen ja opit rakastamaan lähimmäistäsi ihmisenä vaikka hän olisi kuinka sinun vihollisesi!
sinä olet oppimalla lahkovalheita kuvitellus saaneesi rakkauden ja halveksut kirkon pappeja jotka myös koulupenkillä käyneenä liperit kaulassa ovat
väittämässä että me olemme oppinutta väkeä.Pers. olette kumpikin ja pitkä stoori olisi jos kirjoittaisin ...keskenkasvuisille lahkolaisille.
Jos olet alle 50,nen olet sinä silloin keskenkasvuinen minuun verrattuna!
Jos taasen olet yli 60,nen olet silloin minua vanhempi ja henkisesti hyvin kehittymätön!
>>Kirjoitit-
>>>sinä olet oppimalla lahkovalheita kuvitellus saaneesi rakkauden ja halveksut kirkon pappeja jotka myös koulupenkillä käyneenä liperit kaulassa ovat
väittämässä että me olemme oppinutta väkeä.Pers. olette kumpikin ja pitkä stoori olisi jos kirjoittaisin ...keskenkasvuisille lahkolaisille.
hengellinen tietämys ei kuulu lahkojen piiriin koska
siellä ei ole hengellisesti kuulevia korvia vaan hörökorvat siellä ovat pystyssä ja korvien syyhy
pakoittaa lahkolaiset tekemään mitä heidän ruhtinaansa perkele käskeekin aina alastomuuteen saakka.
et pääse kuin koira veräjästä. Jokaisesta turhasta sanasta joudut sinäkin tekemään tiliä.
Sinulla kilisee tyhjät astiat omassa elämässäsi, muttei sinulla ole rakkautta kylläkään toista ihmistä kohtaan joka on Jumalan kuva.
Eikö sinulle ole ihminen arvokas, pilkkaat heitä minkä kerkiät, tuollako voitetaan ihmisiä Kristukselle, olet oppikunnallesi häpeä.
Tuollatavalla ajattelevia ihmisiä ei kukaan kyllä pysyt lähestymään. Sinussa on tuomionhenki, ellet kadu, sinulla ei ole osuutta elämän puuhun.
lahkolainen onkin perkeleen kuva ja uudestikasteessa petetty valmis kadotustuomioon.
En ole koskaan teitä tuntenut sanoo Jeesus ja sitte
tuli kivineen ottaa vastaan lahkolaiset.
Ei millään pahalla, mutta tekstisi oikeasti lähentelee jo rienausta. Tietääkseni sellainen on rikos Suomen laissa. Tuollainen ei tietääkseni ainakaan rakenna ketään hengellisesti.
Miten määrittelet käsitteen "lahkolainen"?
Ja vielä muistutukseksi Jeesuksen opetus: RAKASTAKAA TOISIANNE.
Tarkoittaa uskovia YLI KIRKKOKUNTARAJOJEN.
Keskenkasvuinen henkisyytesi tai paremminkin sen puutos näkyy selvästi kirjoituksestasi!
Joten olkoon tämä nyt kaikki minunpuoleltani tässä! Koitahan pärjäillä!
Kaikesta huolimatta Jeesus rakastaa myös sinua ja haluaisi, että kasvat pian aikuiseksi!
Voippas mukavasti! ;)
Aloitus on Raamatullista täyttä Kristuksen armon evankeliumia.
Tuollaista tekstiä on ilo lukea.
kun ei tarvitse "todellista" armoa,niin lapsikastekin riittää,"kultamoraali" ei ole sama,kuin Kriastuksen veren evankleliumi! Joka on tarjolla syntisille,ja sairaille,jotka todella tarvitsevat armoa,muuhunkin,kuin sillä kerskaamiseen.
Gal 5:6 Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää. onko ihminen ympärileikattu vai ei.Ainoa tärkeä on RAKKAUTENA vaikuttava USKO.
VEDESTÄ JA HENGESTÄ
Matti Kankaanniemi, Joulukuu 2000
1 JOHDANTO
Joskus luemme Raamattua niin vahvasti omien ennakko-oletustemme puitteissa, että emme vaivaudu tutkimaan jonkin tietyn jakeen taustoja kovinkaan perusteellisesti. Tyypillinen esimerkki tästä on sakramentalistista kastekäsitystä kannattavien tapa viitata Jeesuksen sanoihin (Joh 3:5) "vedestä ja Hengestä" ja väittää veden tarkoittavan ilman muuta vesikastetta. Luterilaisessa tulkinnassa tämä "vesi tarkoitta kastetta" tulkinta oletetaan tavallisesti oikeaksi ilman perusteluja.(1) Jotkut baptistitutkijatkin ovat tosin nähneet tässä viittauksen vesikasteeseen.(2) Tulkinta ei kuitenkaan missään tapauksessa ole itsestään selvä.. Raymond E. Brown, yksi maailman johtavista Ut:n tutkijoista, toteaa: "Tuskin mistään muusta kohdasta Johanneksen ajattelussa on niin jyrkkää jakoa tutkijoiden kesken kuin kysymyksessä sakramentalismista. Ryhmä Johannes-tutkijoita, sekä protestantteja…että katolisia….löytävät Johanneksen evankeliumissa monia viittauksia sakramentteihin…Toisaalta on olemassa joukko Johannes-tutkijoita, jotka eivät näe Johanneksen evankeliumissa viittauksia sakramentteihin. Joillekin näistä alkuperäinen evankeliumi oli antisakramentaalinen.(3) " Toisenlaisen kuvan voi saada esimerkiksi Matti Väisänen kastekirjasta, jossa hän toteaa: " Neljäs evankeliumi esittää Uuden testamentin kasteopin niin selvästi kuin toivoa saattaa kertomuksessaan Jeesuksen keskustelusta Nikodemuksen kanssa.(4) Väisänen viittaa jatkuvasti Jh 3:5:een, jonka hän mitä ilmeisemmin katsoo avainpaikaksi sakramentalistisen kasteopin rakentamisessa. Evankelikaaliset tutkijat eivät pääsääntöisesti kannata tätä tulkintaa ja esimerkiksi Hodges kirjoittaakin: "…mikään Joh 3:5:ssä ei vaadi, että sanojen "vedestä syntynyt" pitäisi viitata kasteeseen, ellei sitten tulkitsija ole jo etukäteen sitoutunut sakramentaaliseen suhtautumiseen kristityn kokemukseen. "
Jos Johanneksen evankeliumia ei hyväksytä aitoperäiseksi ja sitä tulkitaan Bultmannilaiseen tyyliin muotokriittisesti, tässä voidaan ehkä nähdä viittaus kristilliseen kasterituaaliin.(5) Muotokritiikin perusajatushan on myöhempien seurakuntatilanteiden (sitz im leben) käsitteleminen erilaisia kertomuksia (evankeliumeissa) kehittämällä.(6) Tämä tulkintatapa on kuitenkin laajemmin evankeliumeihin sovellettuna ongelmallinen.(7) Yleensä kastekeskustelussa ei "liberaaliteologian hapatetta" päästetä kummankaan osapuolen taholta keskusteluihin mukaan muuta kuin korkeintaan silloin, kun se näyttää vahvistavan omia ennakkokäsityksiä. Mm. Nikolainen kirjoittaa samalla tavoin kuin literalistisemmin Raamattua tulkitsevat kastekeskustelijat, vaikka tämä edesmennyt teologi suhtautuukin Uuden testamentin historiallisuuteen monessa suhteessa varsin kriittisesti.(8)
2 MITÄ JEESUS "VEDELLÄ JA HENGELLÄ" TARKOITTI?
Kuten todettu, se tunnustuksellinen konteksti, josta jaetta tutkiva lukija lähtee, vaikuttaa luonnollisesti siihen, mitä tulkintaa pidetään luonnollisimpana. Olennaista onkin ottaa huomioon Nikodemus-keskustelun ajankohta ja ne seikat, jotka silloin olivat juutalaiselle rabille itsestäänselvyyksiä. Pääasiallisia tulkintavaihtoehtoja on neljä.(9) Varsinaiset vaihtoehdot ovat käsittääkseni joko kaste tai metafora Pyhästä Hengestä ja käsittelenkin näitä yhteisen otsikon alla.
2.1.1 Vesi viittaa Jumalan sanaan
Esimerkiksi Juhani Kuosmanen tulkitsee veden tarkoittavan Jumalan sanaa. "Joh. 3:5:n vesi ja Tiit. 3:5:n peso eivät viittaa kasteeseen vaan Sanan puhdistavaan vaikutukseen (Joh 3:11, 15:3, Ef 5:26).(10) Tulkinta on melko yleinen Suomen helluntaiherätyksen piirissä.(11) Tämä ei kuitenkaan tee käsittääkseni oikeutta Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa kuvattavan Nikodemus-keskustelun juutalaiselle kontekstille. Sana viittaa pikemminkin siihen sanomaan, jota Jeesus julisti. Lähinnä tämän ongelmana lienee sanan ja veden synonyymisen käytön puute muualla Uudessa testamentissa, joskin uudestisyntymisen instrumentiksi sana mainitaan. Mielestäni on myös merkittävää, että kohtaa kommentoivat tutkijat eivät juurikaan esitä tätä tulkintavaihtoehtoa.(12)
2.1.2 Vesi viittaa luonnolliseen syntymään
Yhtenä tulkintavaihtoehtona on esitetty veden viittaamista luonnolliseen syntymään. Vesi kuvastaisi esim. joko lapsivettä tai siemennestettä. Spriggs toteaa: "Ihmisen syntymä edeltää lapsiveden purkautuminen. Näin ollen jokainen luonnollinen syntymä tapahtuu "vedestä". Tämä tulkinta, ei ainoastaan vältä niitä vastalauseita, joita muut ehdotukset ovat saaneet osakseen vaan sopii hyvin yhteen Nikodemuksen viittaukseen kohtuun. (13)" Lähikontekstin kannalta katsottuna tämä saattaisi sopiakin Jeesuksen sanojen tarkoitukseksi. Hodges toteaa tästä tulkinnasta: "Vaikka tämä tulkinta sopii kontekstiin melko hyvin, sen ongelmana on vastaavan ilmaisun puuttuminen sen ajan teologisessa kirjallisuudessa. Voidaankin todeta, että tämä tulkinta ei ole saanut merkittävää kannatusta tutkijoiden joukossa.(14)" Yhtenä ongelmana on kreikankielen kai-sana, joka yhdistää veden ja Hengen. Tämä ilmaisee yhdistettävien sanojen läheistä yhteyttä ja näin ollen viitannee samaan tapahtumaan.(15)
2.1.3 Vesi viittaa Pyhään Henkeen ei kasteeseen?
Lukuisat tutkijat katsovat ilmauksen "vedestä ja Hengestä" viittaavan Pyhään Henkeen eikä vesikasteeseen. Tämä vaihtoehto on mielestäni kaikkein perustelluin. Mitä tulee suomalaisten luterilaisten kastekirjoihin, kaipaan edelleen edes näiden vaihtoehtojen käsittelyä.
Risto Santala kirjoittaa tästä kohdasta seuraavasti: "Entä onko ajatus uudestisyntymisestä vieras juutalaiselle? Juutalainen rukouskirja puhuu siitä messiaan tulon yhteydessä käsitteellä "briaa hadasha" eli "uusi luomus" (vrt Gal 6:15). Myös eräät Vt:n Israelin tulevaan uudistukseen viittaamat ennustukset korostavat sydämen ja hengen uudistusta (Jer 31:33, 32:39, Hes 11:19, 36:26). Jeesus asetti uudestisyntymisen Jumalan valtakuntaan pääsemisen ehdoksi. Vt:n ennustuksista voi päätellä, että hengellinen uudistus käsittää puhdistautumisen ja pyhittäytymisen. Jeesus sanoi, että jos joku ei synny "vedestä ja Hengestä", hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.(16)"
Hesekielin kirjassa on käsitepari vesi ja henki Jumalan puhdistavan ja pyhittävän työn yhteydessä: "Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen (Hes 36:25-26)." Vesi on hyvin luonnollinen ja yleismaailmallinen symboli puhtaudesta ja puhdistamisesta. Koska Nikodemus oli juutalainen rabbi, hänen luonnollisesti tuli tuntea tämä ennustus. Todennäköisesti Jeesus ikään kuin väänsi rautalangasta Nikodemukselle esimerkin siitä, mistä uudestisyntymisessä oli kyse, Jeesus jopa nuhteli Nikodemusta: "Sinä olet Israelin opettaja (rabbi) etkä tätä tiedä!" Mainitsemalla vedestä ja Hengestä syntymisen Jeesus antoi viitteen Hesekielin "lanseeraamaan" käsitykseen Jumalan tekemästä uudestisynnyttävästä työstä. Targum Yalkut viittaa kyseisten jakeiden liittyvän messiaan tuloon, eli tämä traditio huomioon ottaen voidaan Jeesuksen katsoa mahdollisesti viitanneen omaan messiaanisuuteensa hänen käyttäessään termiä "vedestä ja hengestä".(17) Tätä tulkintaa näyttäisi vahvistavan Jeesuksen käyttämät sanat amen amen lego hymen (totisesti, totisesti minä sanon teille), jotka viittaavat Jeesuksen käsitykseen itsestään messiaana.(18) Adamsin mukaan Nikodemus olisi todennäköisesti ymmärtänyt heti mistä on kysymys, jos Jeesus olisi tarkoittanut pakanoiden uudestisyntymistä, mutta ajatus juutalaisen uudestisyntymisestä oli Nikodemuksen kannalta käsittämätön.(19)
2.1.3.1 Muualla Johannes käyttää vettä kuvauksena Pyhästä Hengestä
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon, Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat. Mutta sen hän sanoin Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu (7:37-39)." Jeesus siis käyttää Vt:n lupauksia Hengen antamisesta puhuessaan Pyhästä Hengestä. Tämä taas sopii hyvin yhteen sen tulkinnan kanssa, että "vedestä ja Hengestä" viittaa Hesekielin ja Jesajan kirjoittamiin lupauksiin Pyhästä Hengestä.(20) Lisäksi on huomattava, että Johannes käyttää vettä symbolina Hengestä myös neljännen luvun kuvaamassa kohtauksessa samarialaisen naisen kanssa. Tässä Jeesus antaa vedelle hengellisen merkityksen, joka ei varmastikaan liity kasteeseen. Tämä kuvaa osittain veden symbolisen käytön rikkautta. Johanneksen tyyliin ylipäätään kuuluu tiettyjä sanoja kahdessa merkityksessä käyttäminen.(21)
2.1.3.2 Preesens vai futuuri?
Yksi luterilaisen kastetulkinnan ongelma liittyy heidän näkemykseensä henkikasteesta ja vesikasteesta saman tapahtumana. Tälle yhdistämiselle haetaan usein tukea nimenomaan tästä käsittelemästämme yhteydestä. Nikodemukselle Jeesus puhuu Nikodemukselle kuitenkin Hengestä syntymisestä ikään kuin se olisi jo sillä hetkellä mahdollista. Koko Jeesuksen julistusta Johanneksen evankeliumissa ylipäätään leimaa tämä "preesenstekijä". Kuulijoita ei kehoteta uskomaan Jeesukseen joskus tulevaisuudessa, vaan juuri siinä hetkessä. Toisaalta Jeesus puhuu Pyhästä Hengestä myös futuurissa ja ilmoittaa selvästi, että jossakin muodossa Pyhä Henki tulee vasta hänen poismenonsa jälkeen. Jos Jeesus opetti kyseisessä kohdassa sakramentaalista vesikaste-henkikaste –oppia, tuntuu erikoiselta, että hän puhui ikään kuin sen hetken tapahtumasta. Jakeessa 7 Jeesus korostaa edelleen preesenstekijää: "Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä." Luterilaisen tulkinnan mukaan tämä lause kohdistuisi aikaan jälkeen helluntain. Esimerkiksi Väisänen tulkitsee tämän "vedestä syntymisen" merkitsevän kristillistä kastetta, joka asetettiin (Väisäsen mukaan) vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Jakeessa 11 Jeesus edelleen vahvistaa lauseensa pätevyyttä juuri sillä hetkellä: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähnet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme." On loogista olettaa, todistuksen vastaanottamisen merkitsevän uskoa ja näin uudestisyntymistä "hengestä".
2.1.3.3 Johannes ei muuallakaan korosta vesikasteen merkitystä vaan uskon
Hodges kirjoittaa osuvasti: "Kukaan pystyvä kirjoittaja, joka haluaa saada perusajatuksensa selväksi ei koskaan tee tällaista. On erittäin epätodennäköistä, että neljännen evankeliumin kirjoittaja olisi pitänyt vesikastetta keskeisenä osana uudestisyntymistä.(22) " Miksi Johannes opettaa niin suoraan uskon merkityksestä pelastuksessa ja korostaa sitä jatkuvasti. Miksi hän ei opeta vesikastesakramentista muuta kuin korkeintaan salamyhkäisen implisiittisesti? Jos Johannes olisi pitänyt vesikastetta niin olennaisena osana pelastusta ja uudestisyntymistä kuin esimerkiksi luterilainen kastekäsitys antaa ymmärtää, tämä vaikeneminen tuntuu käsittämättömältä. Verbi "uskoa" puolestaan esiintyy evankeliumissa 98 kertaa (Synoptisissa evankeliumeisa kaikkiaan 34 kertaa).(23) Onkin luontevampaa tulkintaa pitää uskoa tämän uudestisyntymisen "instrumenttina" kasteveden sijasta.
2.1.3.4 Mikä kaste?
Kastetulkinnassa ongelmaksi muodostuu tämän vesikasteen tarkempi määrittely. Hoyt kirjoittaa tästä osuvasti: "Ensiksi, vaikka sana vesi ilmenee tekstissä, sana kaste ei…Toiseksi, jos tämä viittaa vesikasteeseen, niin mihin vesikasteeseen? Juutalaiseen kasteeseen? Johanneksen kasteeseen? Jeesuksen asettamaan? Vai kolmen vuoden päässä olevaan kristilliseen kasteeseen?(24)" Mitä kastetta Nikodemus olisi ymmärtänyt Jeesuksen tarkoittavan? On erikoista, että Jeesus ei täsmentänyt millään tavalla tätä kastetta, jos hän todella tarkoitti vedellä kastetta. Monet luterilaiset tulkitsijat uskovat proselyyttikasteen olleen käytössä jo ennen Johanneksen kastetta.(25) Qumranin yhteisöllä oli omat kasteeksi luettavat rituaalinsa ja käytössä oli tietysti myös Johanneksen kaste. Kun tähän lisätään vielä erilaiset juutalaiset pesurituaalit, Hoytin kysymystä voidaan pitää perusteltuna. Jos Johannes on tallettanut edes lähimainkaan autenttisena Nikodemuksen ja Jeesuksen välisen keskustelun, Jeesuksen ylimalkainen maininta vedestä kastetta tarkoittaen olisi ollut vähintäänkin erikoista. Kuuluisa Uuden testamentin tutkija D. A. Carson toteaa: "Tämä argumentti olettaa, että Johannes Kastaja oli niin vaikutusvaltainen siihen aikaan, että pelkkä veden mainitseminen olisi yhdistetty hänen toimintaansa. Jos näin oli, Nikodemuksen vastaus ei sovi kuvaan mukaan. Jos viittaus Johannes Kastajaan oli selvä, miksi Nikodemus vastaus kuvasi sellaista epäuskoa ja tietämättömyyttä (3:4, 9, 10) ennemmin kuin pelkkää vastenmielisyyttä tai kovettunutta ylimielisyyttä? Vaikka Johanneksen kaste mainitaan läheisessä kontekstissa, siinä korostetaan riitin suhteellista merkityksettömyyttä (1:23, 26, 3:23, 30) . Jos Johanneksen kaste oli 3:5:ssä mainitun veden merkitys, eikö tämä anna ymmärtää, että Jeesus teki Johannes Kastajan kasteriitistä ehdon valtakuntaan pääsemiselle, vaikka kristillinen kaste oli kohta syrjäyttävä tämän riitin? (26) "
Lisäksi erikoiselta tuntuu Apostolien teoissa kuvatut tapaukset, joissa esimerkiksi Efesossa olleet Johanneksen opetuslapset kastettiin uudelleen kristillisellä kosteella (19.luku). Jos Jeesus olisi Nikodemus-keskustelussa tarkoittanut Johanneksen kasteen todelliseksi sakramentiksi, tässä olisi raamatullinen esimerkki ns. sakramenttirikoksesta eli kasteen uusimisesta.(27) Luterilainen teologi Victor Pfizner toteaakin: "Joskus on esitetty, että vesi tässä tarkoittaisi Johanneksen kastetta, mutta tämä pitää tuskin paikkaansa. Missään ei ole vähäisintäkään viitettä siihen, että Johanneksen kaste olisi ollut uudistuksen peso…(28) "
3 YHTEENVETO
Tulkinta, jonka mukaan Jeesus olisi viitannut vedellä kasteeseen on ongelmallinen mm. seuraavista syistä:
a) On epäselvää, mihin kasteeseen Jeesus olisi viitannut.
b) Johannes puhuu nimenomaan uskosta pelastumisen välineenä, eikä opeta muuallakaan sakramentalismia.
c) Jakeen kontekstissa ei puhuta vesikasteesta.
d) Jeesuksen viittaus Nikodemuksen opettaja-asemaan puhuu sen puolesta, että ilmauksen tausta on Vanhassa testamentissa.
Ottaen huomioon tämän jakeen tulkinnan keskeisen aseman "Mitä kasteessa tapahtuu" –keskustelussa, perusteellinen tulkinta on välttämätöntä. Jakeen tulkinnasta käyty vilkas keskustelu ja tässä parhaana pitämäni tulkinnan perustelut vaativat nähdäkseni nykyistä yksityiskohtaisempaa perustelua luterilaisen käsityksen kannattajien taholta.
LÄHDEVIITTEET:
Näin mm. Gulin E. (1948) Kasteen evankeliumi, Kuva ja Sana, s. 17, Lähteenmäki O. (1982) Selville vesille, Sley-kirjat, ss. 52-53 (lyhyt viittaus "sana-tulkintaan" ilman varsinaisia perusteluja), Nikolainen A. (1981) "Me tunnustamme yhden kasteen…" Kirjaneliö, s. 22, Väisänen M. (2000), ss. Pyhä kaste Raamatussa, Suomen Luther-Säätiö, 118-128
On mielenkiintoista, että esim. Merrell Tenney tulkitsee veden tarkoittavan Johanneksen kastetta käsittelemättä vaihtoehtoistulkintoja lainkaan. Tenney M. (1997 ) Johannes – Uskon evankeliumi, Ristin voitto.
Brown Raymond E., The Gospel according to John (i-xiii ) (Garden City, NY: Doubleday & Co., 1966), p. cxi. On huomattava, että Brown kannattaa ns. monikerroksista näkemystä Johanneksen evankeliumin synnystä. Tällä lainauksella pyrin osoittamaan, että kiista evankeliumin sakramentalistisuudesta on todellinen.
Väisänen, s. 119
Aitoperäisyys oletetaan tässä yhteydessä tosiasiaksi. Kts. Guthrie D. New Testament Introduction, 252 – 283, Wallace D. " Background to the Study of the Gospel of John" http://www.bible.org/docs/nt/books/joh/harris/gjohn-01.htm#TopOfPage, Carson D. A. "Historical Tradition in the Fourth Gospel: After Dodd, What?" in Gospel Perspectives II, ed by France R. T. & D. Wen.ham, (1981) JSOT Press, ss. 83-145
Koska kyseisen jakeen sakramentalistinen tulkinta ulottuu ainakin toiselle vuosisadalle, Johanneksen evankeliumin myöhäisen kirjoitusajankohdan hyväksyvä muotokriitikko voi hyvinkin nähdä tässä seurakunnallisen tarpeen selittää sakramentteja Jeesuksen elämän avulla.
Johanneksen evankeliumin luonne on monessa suhteessa hyvin "juutalainen", mikä tulee luonnollisesti ottaa huomioon sen tulkinnassa. Vaikka terminologiassa on yhtäläisyyksiä hellenismin kanssa, monet teemat löytyvät nimenomaan juutalaisuudesta. Esim. ensimmäisen luvun logos-oppi selittynee paremmin "juutalaisemmalla" Davar-tematiikalla.
Mm. anglosaksista fundamentalismia Suomessa ehkä näkyvimmin edustanut Uuras Saarnivaara kritisoi monessa kohtaa Nikolaisen väitteitä kirjassaan Voiko Raamattuun luottaa? (1985) Ev. lut Herätysseura
Tulkintavaihtoehtojen esittäminen on evankelikaalisissakin yhteyksissä usein puutteellista. Esim "Refuting Baptismal Regeneration: An Inductive Bible Study", Spiritual Counterfeit Journal, 24:2-24:3 2000ss-59-59 jättää yleisimmän "vesi viittaa Pyhään Henkeen" –tulkinnan käsittelemättä, vaikkakin luettelee kolme muuta tässä käsittelemäämme.
Kuosmanen J. (1993) Raamatun opetuksia, Ristin Voitto, s. 131
Näin mm. Luoto V. NetMissionin raamattukoulu www.netmission.fi
Toisaalta kuuluisa dispensationalistiteologi Charles Ryrie mainitsee tämän tulkintavaihtoehdon Study Bible –teoksessaan. Tulkinnalla on oma kannattajakuntasa käsittääkseni erityisesti juuri vanhemman polven dispensationalistiteologien keskuudessa.
Spriggs D. G. "Meaning of Water in John 3:5 ", Expository Times 85 (1974)
Hodges Z. " Problem Passages in the Gospel of John —Part 3:Water and Spirit—John 3:5" Bibliotecha Sacra Vol 135, July 1978
Adams P. D. "Against Baptismal Regeneration – An Exposition of John 3:5 & Titus 3:5" www.pcisys.net/~paul.adams/baptregeneratehtm.htm
Santala R. (1985) Kristinuskon Juuret, osa 2, s. 124.
Edersheim A, 1956 The Life and Times of Jesus the Messiah. Grand Rapids, Wm B. Eerdmans. Huolimatta Targum Yalkutin ajoituksesta, on mahdollista, että tulkinta ulottuu esikristillisille vuosisadoille.
Doriani D. " The Deity Of Christ In The Synoptic Gospels" Journal of Evangelical Theological Society 37/3 September 1994
Adams P. D. "Against Baptismal Regeneration – An Exposition of John 3:5 & Titus 3:5" www.pcisys.net/~paul.adams/baptregeneratehtm.htm
Kynes W. L. (1992) "New Birth" teoksessa Dictionary of Jesus and the Gospels, ed by. Green J. B, & S. McKnight, InterVarsity Press, s. 575
Full Life Bible Commentary (1999). Ed. Arrington & Stronstad, s. 21.
Hodges Zane " Problem Passages in the Gospel of John —Part 3:Water and Spirit—John 3:5" Bibliotecha Sacra Vol 135, July 1978
Turner G. A. "Soteriology In the Gospel of John" Journal of Evangelical Theological Society 19/4 Fall 1976
Hoyt H. A. " The Explanation of the New Birth—Herman A. Hoyt , The Explanation of the New Birth" Grace Theological Journal Vol 8, Spring 1967
Proselyyttikastekäytännön alkamisajankohta on epäselvä ja joidenkin tutkijoiden mukaan käytäntö alkoi vasta kristillisen kasteen ilmaantumisen jälkeen. Kts. Averback R. "The Focus of Baptism in the New Testament" Grace Theological Journal Vol 2, Fall 1981; Docker D. S. "Baptism" in Dictionary of Jesus and the Gospels, ed by Green J., McKnight S. and H. I. Marshall (1992) InterVarsity, ss. 55-58, Turner G. A. "Infant Baptism in Biblical and Historical Context" Wesleyn Theological Journal Vol 5, No 1, Spring 1970 http://wesley.nnc.edu/theojrnl/05-2.htm
Carson D. A. (1984) The Gospel According to John, Grand Rapids, Eerdman´s, s. 50
Esimerkiksi Sjöblomin mukaan Johanneksen kaste oli todellinen sakramentti, joskin väliaikainen. Sjöblom M. "Uusi tulkinta kasteenarmosta?" Perusta 1/96, s. 40
Pfizner V. C. (1980) Pyhä Henki ja armolahjat, Sleykirjat, s. 43
jossa kielletään Herramme ja Vapahtajamme selvä ilmoitus!
" Joka ei synnyt vedestä ja Hengestä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntáa" on Jumalan armollinen
oppi kasteesta ja sen sisällöstä: Hengestä syntymisestä!
Tosin vedessä, kristillisessä kasteessa on aina Sana mukana, mutta joka sen erottaa, on diaboloksen orja!
Jeesus, Jumalan Sana, on tullut veden ja veren kautta, minkä Pyhä Henki todistaa...vapaiden suuntien kasteoppi on harhaoppia, koska se erottaa Sanan vedestä...ja erottaa veren vedestä, mitä Pyhä Henki ei koskaan tee!
"Joka ei synnyt vedestä ja Hengestä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntáa" on Jumalan armollinen
oppi kasteesta ja sen sisällöstä: Hengestä syntymisestä"
Eiköhän Jeesus tässä kohti puhu elävästä vedestä eli itsestään.
"Kerropa mitä noista asioista Jumala ei pysty ja halua sylilapselle antaa?
Ja kerro samalla mitkä noista asioista Jumala ei pysty valelukasteessa antamaan?"
Tottakai, Jumalahan pystyy tekemään mitä tahansa, mutta kerropas sinä puolestasi, onko Jumala tehnyt niin? Mainitse muutama konkreettinen esimerkki. Antoiko hän esim. Hitlerille nuo asiat, kun tämä kastettiin? Tosin kyllä muistaakseni katoliseksi, mutta luterilaisethan kopioivat kasteen sakramentin katolisilta.
Sorry, oli pakko kommentoida, vaikka en kauheasti tykkää tämmöisestä kristikuntaa hajottavasta tappelemisesta ...
Sinulla ei ole Jumalan antamaa rauhaa sydämessäsi.
Olet kiinni vääryyden siteissä ja täynnä katkeruuden sappea.
Lapsikastettaan vihaava voi kohdistaa näin vihaansa lapsena saamaansa kasteeseen, jonka todellinen syy voi olla lapsena koettu vaikea asia, kuten vanhempien alkoholismi, lapsen hylkääminen tai esim. insesti.?
Mikä sinun ongelmasi on?
"Olet kiinni vääryyden siteissä ja täynnä katkeruuden sappea."
Väärin. En ole katkera mistään. :) Vääryyden siteissä meistä on jokainen jossain vaiheessa elämäänsä kiinni, enkä kiellä sitä itsestänikään. Mutta niistä siteistähän pääsee eroon, kun rukoilee Jumalaa katkaisemaan ne ja tekee parannuksen. :)
"Lapsikastettaan vihaava voi kohdistaa näin vihaansa lapsena saamaansa kasteeseen, jonka todellinen syy voi olla lapsena koettu vaikea asia, kuten vanhempien alkoholismi, lapsen hylkääminen tai esim. insesti.?"
Minua ei ole kastettu lapsena. Eivätkä vanhempani ole alkoholisteja tai käyttäneet minua hyväksi, ehei. Aivan tavallinen suomalainen perhe minulla on :) ... vaikkakaan emme kuulu luterilaiseen kirkkoon. Mutta onko sillä niinkään väliä? Samaan Jeesukseen minäkin uskon kuin sinäkin. Ja ihminen pelastuu yksin uskosta, niin opettaa Raamattu ja niin opetti Lutherkin.
Olivatko kysymykseni liian pahoja vastattaviksi? :) ...
Anyway, siunausta sinullekin. :)