Yksi kymmenestä käskystä kuuluu, että muista pyhittää lepopäiväsi. Nykyihmiselle lepopäivän pyhittämisen merkitys voi olla hämärän pietossa. Kuitenkin Herra on asettanut joka seitsemännen päivän, että meillä ihmisillä on lupa olla tekemättä työtä. Miksi emme sitä käyttäisi hyödyksemme?
Sapatin pyhittäminen
mietiskelijä
18582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...tarkoittaa mielestäni sitä, että viikossa on yksi päivä jolloin saa tehdä mitä haluaa. Valitettavan usein minut kölvinä raahattiin niskaperseotteella kirkkoon, vaikkei olisi pätkääkään kiinnostanut. Väkisinkin tuli mieleen, että mitäs sapatin pyhitystä se on, kun on pakko istua 3 tuntia kirkossa ja alkuun vielä kahdessa erässä.
vietät sapattisi?
...sellaisia asioita, joita ei viikolla joko jaksa tai kykene tekemään. Kyllä aina silloin tällöin tulee mieleen uskonnollisia ajatuksia, mutta tulee niitä muinakin päivinä mieleen. Toivottavati tämä nyt ei mene meikäläisen osalta Jeesusteluksi, mutta joskus on tullut jopa luettua Raamattua sunnuntaisin.
kirkosta, on sapatti riittävällä tavalla pyhitetty.
on ihan oikeita periaatteita, kun luet Raamattua sapattina. Se on sitä mitä evankeliumi opettaa.
Sama kokemus kuin Exmorolla. Minun lapsuusaikanani kirkossa oli sunnuntaisin pyhäkoulu ja illalla uudelleen iltakokous. Näissä kun molemmissa oli pakko käydä, niin siinä se pyhä kuluikin lapselta rattoisasti. Paljon ei auttanut, vaikka ihan pienenä sai vähän piirtää pitkien puheiden aikana kotoa mukaan tuotuun paperiin lyijykynällä. Aika kävi pitkäksi eikä tuollainen monen tunnin kokousputki ainakaan minua lapsena hengellisesti rakentanut saati että olisi ollut kysymys lepopäivästä. Tosiaan sai ponnistella, että jaksoi olla hiljaa ne uuvuttavat kokoukset.
Muut lapset saivat olla ulkona, liikkua luonnossa, olla kotona. Meidät pakotettiin kirkon kokouksiin.
Pakottamista kutsuttiin kodissamme "voimakkaaksi kehottamiseksi hyvään", eli samat keinot käytössä kuin politiikassa, pakottamista ei voinut ääneen sanoa pakottamiseksi.
Jospa joku lukeekin Raamattua tiistaisin, onko hän vähemmän pyhä? Miksi?
sinulle, piilo-"Calmato"! Ota harkinta rauhallisesti käyttöösi. Muuten nimimerkkisi antaa sävyn "furioso".
Vertauskohdiksi kirkossa käyntiin sopisi oppivelvollisuus ja työssäkäynti. Oppivelvollisuus on määritelty laissa, mutta työnteko on useimmille pakko. Kuuluu asiaan, että vanhemmat voivat velvoittaa lapset käyttäytymään siten, kuin perheessä on tapana. Ei se ole kielteistä pakkoa.
MAP-kirkossa opetetaan, että meidän tulee lukea ja tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin. Kommenttisi oli erittäin hyvä. Aiheen aloituksessa on kuitenkin kysymys sapatinpäivästä.
ovat tehneet kaikkensa opettaakseen lapsilleen evankeliumin mukaista elämää. Oletko miettinyt asiaa siltä kannalta, että miten suuren työn he tekivät viedessään teidät kirkkoon, kun olisivat voineet jäädä kotiin löhöilemään ja vain olemaan? He valitsivat työläämmän vaihtoehdon. Rakkaus lapsia kohtaan saa tekemään näinkin vaivalloisia asioita heidän parhaakseen.
"Tosiaan sai ponnistella, että jaksoi olla hiljaa ne uuvuttavat kokoukset."
Pienellä ihmisellä pienet murheet eli tämä on ollut sinun ponnistelusi pienenä. Ei varmaan ole mennyt hukkaan, vaan vahvistanut sinua tulevaisuuteen ja vastaanottamaan suurempia haasteita.
pumpulissa ilman kuria. Voit olla kiitollinen vanhemmillesi, että sinulla oli kuri. Uskon myös sinun antavan omille lapsillesi rajat, joita noudatetaan.
Vanhempasi ovat asettaneet sinulle rajat oman parhaaksi tietämyksensä mukaan. He eivät ole parempaan pystyneet. Jos olet itse vanhempi, niin olet varmasti huomannut, miten vaikeaa on kasvattaa lapsia. Se ei ole vain olemista saatavilla, vaan koulimista hyville tavoille.
Jostakin syystä kirjoituksestasi paistaa läpi protestoiminen vanhempiasi kohtaan. Kuitenkin uskon heidän olevan kaiken kunnioituksesi arvoisia. Kunnioita myös heidän päätöksiään ja kasvatustapaansa.
Huoneet on ulkopuolelta kalkittu valkoisiksi mutta on sisältä täynnä kuolleiden luita.
Kyse on vakaumuksenvapaudesta. Se kuuluu lapsillekin. Ihan yleisesti, vaikka olisikin kyse nimim. Calmaton tai kenen muun tahansa elämästä.
Sinä Tapani voisit osoittaa lähimmäisenrakkautta ja lakata hyökkäämästä Calmaton persoonaa vastaan joka tilaisuuden tullen. Se antaisi mormoneista paremman kuvan.
on minulle päivä, jolloin nautin perheeni ja usein myös lähetyssaarnaajien läsnäolosta. Nautin myös pyhistä kirjoituksista ja hyvistä kirjoista. Joskus käymme vanhojen ystäviemme luona.
Sapatin viettäminen antaa voimaa jaksaa arjen pyörityksessä. Sapatti katkaisee mukavasti arkirutiinit ja mahdollistaa oman hengellisyyden hoitamisen.
millään lailla. Tylsyys ei auta jaksamaan viikon muina päivinä.
MAP-kirkon kokouksissa oli usein toooodella tylsää. Kuunneltiin amatööripuheita ja hoettiin keskenään täysin samankaltaisia rukouksia vähän väliä. Pyhäkoulussa opetettiin mitä milloinkin, tuskin uskalsi uskoa.
ole mahdollisuutta viettää tarpeelista lepopäiväänsä juuri sapattina, vaan härkä on pelastettava kaivosta silloinkin eikä edes Raamattu sitä kiellä, vaan päinvastoin kehottaa sen tekemään.
Lienen vanhollinen, en todellakaan pidä tarpeellisena esimerkiksi kauppojen aukipitämistä sunnuntaisin. Kaiken lisäksi kuluttajana joudun siitä maksamaan.
Nykyisin ollessamme eläkkeellä meidän perheessä ei leikata sunnuntaina nurmikkoa eikä liioin pestä pyykkiä.
Helposti taas hyväksyn nuorenparin pesärakennuspuuhat sunnuntainakin, näin menettelee myös taivaan lintu. Pesä on rakennettava silloin kun pesän aika on.
Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.
Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa. Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia.
Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme hänet pois elämästämme.
Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme.
Sunnuntain erottaminen muista päivistä muistuttaa myös siitä, että me tarvitsemme yhteisen lepopäivän. Jumalan hyvä tahto on, että jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.
Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
(2. Moos. 20:11)
Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta. (Jes. 58:13–14)
Jeesus sanoi: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2:27–28)
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. (Luuk. 4:16)
Turust
Raamatun mukaan viikon seitsemäs päivä on Sapatti eli lauantai. sunnuntai ei ole yhtä kuin Sapatti, vaan ihmiset ovat oman mielensä mukaan vaihtaneet lepopäiväkseen sunnuntain!