Mitä tehdä kun ei jaksa enää...? Kun haluaisi vain lopettaa hengittämisen, tuntemisen ainakin...Kun kaikesta huolimatta on yrittänyt, luottanut ja tullut hyväksikäytetyksi. Kun on rakastanut niin, että sattuu ja tajunnut ettei (pitkäaikainen) kumppani tiedä rakkaudesta mitään. Kun on niin tyhmä, että on antanut anteeksi kerran toisensa jälkeen. Kun on luottanut ja luottanut ja tullut petetyksi. Kun on kokenut henkistä, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa. Kun on haukuttu kaikeksi mahdolliseksi vain siksi ettei toinen halua ottaa vastuuta tekemisistään. Kun on viety itsekunnioitus, taloudelliset edellytykset elämälle, kaikki. Kun ainoa mitä haluaisi olisi, että oma mies rakastaisi vain minua. Ja siis rakastaisi, ei hyväksikäyttäisi, satuttaisi. Sattuu niin helvetin paljon...Miten tämän kivun vain saisi loppumaan???
Kun ei jaksa enää
feministimaho
61472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
äitienpäivä aamuna,mittani täyttyi.Pakkasin autoon lapset ja hiukan vaatteita ja perhetukikeskuksen kautta omaan vuokra-asuntoon.Kipeä kipeä ero, ja niin paljon kuin miestä rakastin ja jollain kieroontuneella tapaa vieläkin rakastan.Monta vuotta ilin hänelle vain kynnysmatto niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, myös taloudelliseen ahdinkoon hän minut saattoi, mutta onneksi on velka neuvonta ja -saneeraus.Jos olisin sitä rakkautta saanut kai vieläkin yrittäisin yhteiseloa hänen kanssaan,tehden lasten elämän helvetiksi,mutta lasten onneksi hän vain "käytti" minua ei rakastanut ennen kuin menetti, sittenkin vain sanallisesti.Kysyt kivun loppumisesta,se ei lopu se helpottaa jos on joku jolle puhua ja joku joka ymmärtää sinua.Aika helpottaa pikku hiljaa.
minäkin haluaisin tietää, kuinka tämä kipu loppuisi, tuntuu kun sydäntä revittäisiin irti, ahdistaa, sattuu niin helvetisti!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja se joka tämän kivun aiheuttaa, on niin välinpitämätön!!! ei edes pyydä anteeksi, sattuu..... Haluaisin murentua pieniksi palasiksi, hajota, lakata olemasta, sillä jokainen aamu alkaa puristavalla tunteella, herään painajaiseen joka ikinen aamu.. kunpa voisinkin nukkua koko ajan....ikuisesti.
Kannattaisi kyllä ottaa ero miehestä ja muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle ettei tartte enää nähdä. Ihan uudet kuviot vaan. Meillä on vaan yksi elämä.
tiedän että se sattuu niin helvetisti!!!! mutta on ainoa keino siihen että voit nousta ja aloittaa uuden paremman elämän, OLE SIIS LEMPEÄ ITSELLESI ja repäise itsesi irti entisestä. Tulet huomaamaan että kun asut yksin, kukaan ei loukkaa sinua ja alat pikkuhiljaa paranemaan niistä sielun vammoista jotka toinen on haukkumisellaan aiheuttanut. Sanot omalta kohdaltasi rakkaudeksi sitä, mikä on ollut vain läheisriippuvuutta. Minä kärsin 15-vuotta samanlaisessa liitossa, halusin lopulta vain kaiken loppuvan ja nukkua pois. Mutta sitten sain sen verran kiinni itsestäni että hommasin salaa oman vuokra-asunnon ja otin vain muutamia vaatteita mukaani, hain velat omalta osaltani velkasaneeraukseen ja tuttavat toivat vanhoja huonekaluja ja astioita että pääsin alkuun. edelleen tunsin huonoa omaatuntoa siitä että olin pettänyt rakkaimpani luottamuksen... minkä luottamuksen??? Hänhän se oli joka petti minua , löi ja haukkui huoraksi ja minä luulin rakastavani häntä. Nyt tuosta on kulunut kohta viisivuotta, ja ihmettelen miksi tuhosin elämästäni 15-vuotta sairaan kieroutuneen ihmisen kanssa. Velkataakka on nyt poissa ja palkasta alkaa jäädä jo käteenkin jotain. Pyhä-aamuisin kun juon kahvia siistissä hiljaisessa kodissani nautin jokaisesta hetkestä. Sinäkin olet ansainnut parempaa, ala toimia, muuten et kohta enää jaksa nousta. Toivon koko sydämenipohjasta että saat asiasi kuntoon!!! Jos asut täällä eteläisessä suomessa ehkä voisimme tavata samoja kokeneena ja jutella.
...kun on satoja kertoja kuullut, miten huono on, miten voisi pärjätä? Kun ei ole itsessä mitään hyvää, vaan pahaa, vaan sellaista joka pakottaa toisen juomaan ja satuttamaan ja...Ja kun rakastaa, vaikka sattuu ja sattuu ja sattuu...Mä pelkään koko ajan ja silti mä pelkään yksinäisyydessä sitä läheisyyden puutetta. Tarvitsen halauksia ja läheisyyttä ja kosketusta ja...sitä että mä olen olemassa. Ja tiedän, että tällä hetkellä niistä muruista maksamani hinta on kova. Silti säälin ja suren rakastani ja mietin miten olisin voinut olla hiljaa tai sanoa jotain muuta tai...vaikka silti tiedän, etten mitenkään voisi olla niin ettei sellaista tapahtuisi, mitä aina uudestaan ja uudestaan tapahtuu. Mäkin todella haluaisin vain nukkua pois...Juuri kävin hakemassa lääkäriltä unilääkepurkin ja mietin se kädessä miten helppoa se ois...lakata tuntemasta kipua. Miksi ei...??? Olen tosiaan etelä-Suomesta. Mutta miten kukaan jaksaisi kuunnella, kun se mun "rakkaanikin" on todennut mut hulluksi ja huoraksi ja vastenmieliseksi ja tyhmäksi...
Mä haluan vain nukkua pois... Kyyneleet polttaa...
Erehtyneet palstasta?
Tätä palstaa voisi verrata surutaloksi.
Onkohan järkevää tulla tänne valittamaan ja puhumaan elämänsä päättämisestä, taloudellista ongelmista ym. itsesäälistä.
Hieman kunnioitusta pyydän.
Täällä on surevia ihmisiä jotka tuntevat suurinta kipua.