toisten syntien tunnustamista? Eikö olisi jo aika tutustua omaan elämään ja tunnustaa omia itsekkyyden, ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja kovuuden syntejämme Jumalalle. Herran edessä viipyessämme voisimme jokainen pyytää, että Jumala antaisi meille Pyhän Hengen välityksellä rakkauden armolahjan.
Vieläkö te jatkatte
kuhilas
441441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Sieltähän se taas ilmestyi ylimmäinen adventistipappi lausumaan viimeisen sanan ylhäisessä yleisuskonnollisuudessaan.
Kysymyshän oli yksinkertainen: Jeesus Kristus vapahtaja ei ole Raamatun mukaan koskaan vahtanut lakiaan. Hän ei vaihtanut lakiaan edes tämän 40 nen vuorokauden aikana. Hän ei tehnyt omaan lakiinsa pienintäkään muutosta. Hän muutti ainoastaan vanhinten perinnäis säännöt!
Paavali taas vapautti Kristityt ympärileikkauksen lain alaisuudesta. Kuitenkin sinä keksit uusia lakeja joita ei Raamatussa mainita. Miksi et koskaan pysty vastaamaan
annettuun kysymykseen. Jeesus oli kuuliainen hamaan ristin kuolemaan ja vielä kuolemansakin
jälkeen hän oli kuuliainen Taivaallisen isänsä laille. Kysymykseni on miksi keksit aina näitä Korkkiruuvitemppuja päästäksesi irti Kristuksen antaman lain alaisuudesta? Miksi?
Milloin itse olet vastannut asiallisiin kysymyksiin?
Käy ensin itse vastaamassa niihin ennenkuin tulet muille huomauttelemaan!
Huvittavaa, että kävit tuolla ensin herjaamassa minua nimimerkittä ja tulit sitten tänne muutaman minuutin päästä muina miehinä vetämään tällaisen otsikon.
Hän voi ehkä kirjoittaa ilman nikkiä, mutta sinä jaksat uskollisesti riidellä sivupersoonasi kirjoitetun kanssa kahdella nikillä.
Sinun on uskottava, että minä en kirjoita nimimerkittä. Selitin aiemmin asiat, jotka ovat nimimerkkieni taustalla. Minun ei olisi tarvinnut niitä selitellä, mutta tulipahan tehtyä sekin. Joku toinen henkilö kirjoittelee nimimerkittä ja sinä luulet, että minä olen tuo kirjoittelija. Siinä teet valitettavasti virhearvioinnin.
Nyt minut on sitten jo herjattu antikristukseksi, saatanaksi, paaviksi, jesuiitaksi, vääräksi profeetaksi, uskomattomaksi, käärmeeksi, ketuksi ym. ja kerran jo fatwakin langetettu adventistien taholta. Viimeisin on nyt sitten, että olen adventisti, toisin sanoen "kirjoitettu on". Seuraavaksi kai olen Ellen G. White.
Ei mitään herjaamista,vain kylmän objektiivinen toteamus. On ymmärrettävää, että joku voi olla uskonelämässään niin kahden vaiheilla, valintatilanteessa eri uskonsuuntien välillä, että se voi jakaa koko persoonallisuuden kahtia. Syvä sisäinen kamppailu voi ilmetä kirjallisessa muodossa täällä.
Tuota yhtälöä minun on vaikea hyväksyä eli uskoa siihen, että yksi ja sama henkilö on näiden kahden nimimerkin takana. Nykyisin kaikki näyttää mahdolliselta.
Uskova 1 ei ole Kirjoitettu on. Olen siitä aivan varma. Minusta tuo Uskova 1:n voimakas reaktio kertoi kaiken.
Ja ajatella, neidiksikin sinua on haukuttu, isoa miestä!
Olen seurannut muutamia viestien kirjoittajia ja löytänyt menetyksekkäästi muutamien nimimerkkien takaa saman henkilön.
"Kirjoitettu on" on yhtäkuin oli "kolme enkeliä".
Mutta "kirjoitettu on" ei ole uskova_1 .
Pieni epäilys minulla kohdistuu yllätys yllätys
jarlaun suuntaan.Varmuutta en ole vielä saanut.
Se, että epäilen häntä, johtuu minulle vieraammasta tunnistustavasta, jota vasta opettelen.
Siitä en kerro enempää.
Kirjoitusten tyylissä löytyy yhtäläisyyksiä mutta aineisto on vielä liian niukkaa.
kirjoitettu/seraja
laintaulut/seraja
Voin paljastaa että jos on, he käyttäytyvät vaikeasti testattavalla tavalla.
Testaaminen perustuu tiettyihin käyttäytymispiirteisiin joita voi tietokoneella tilastoida.
Minunkin mielestäni "kirjoitettu on" on sama kuin "kolme enkeliä" ja ehkä vielä sama kuin vanha "laintaulut". Myös Jarlauun tuntuu kohdistuvan epäilyksiä. Koska asialla on laajempaa merkitystä eikä tällä osastolla ole sheriffiä, heitän muutaman epäilyn siinä toivossa, että tämän osaston riitaisa henki voisi puhdistua.
Kananmunista tunnetussa pitäjässä on pitkään toiminut muuan maallikkopuhuja, kuten Jarlau Pohjanmaalla. Kummallakin on jonkin verran ns. "profeetan vikaa". Osallistui aikaisemmin innokkaasti kirjoitteluun eri lehtien yleisön osastoissa. Niistä oli helppo nähdä hänen pyrkivän vain riitelyyn. Jossain vaiheessa kastatti itsensä uudelleen Jeesuksen nimessä. Avioero hänellä tapahtui joitakin aikoja sitten. Se merkinnee sitä, että avioeron tuskaa ehkä puretaan sekavaan ja riitaisaan kirjoitteluun sekä sitä, että vaimo ei ole ajamassa miestä välillä ulos tuulettumaan.
Koska hän toimii maallikkopuhujana, häntä myös arvostetaan. Hän on useita kertoja edustanut seurakuntaansa piirikunnan edustajistonkokouksissa. Mielenkiintoista nähdä onko tämä maallikkopuhuja ja Jarlau tänä keväänä armoitettujen ja valittujen joukossa.
Kirjoitan tämän kerätäkseni tulisia hiiliä tämän riitapukarin pään päälle sekä viestiä jotain myös Adventtikirkon johdolle, esim. että kiertävien maallikkosaarnaajien toimia kannattaisi hieman seurata.
2.Moos.2:11. Ja tapahtui niihin aikoihin, kun Mooses oli kasvanut suureksi, että hän meni veljiensä luo ja näki heidän raskaan työnsä. Ja hän näki egyptiläisen miehen lyövän hebrealaista miestä, erästä hänen veljistään.
12. Silloin hän katseli ympärillensä joka taholle, ja kun hän näki, ettei ketään ollut läheisyydessä, löi hän egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki hänet hiekkaan.
13. Ja hän meni toisena päivänä ulos ja näki kaksi hebrealaista miestä tappelemassa keskenään; ja hän sanoi syylliselle: "Miksi lyöt toveriasi?"
14. Tämä vastasi: "Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niinkuin tapoit egyptiläisen?" Silloin Mooses peljästyi ja ajatteli: "Se on siis tullut ilmi".
15. Ja kun farao sai kuulla tästä tapahtumasta, etsi hän Moosesta tappaaksensa hänet. Mutta Mooses lähti faraota pakoon ja pysähtyi Midianin maahan ja istahti eräälle kaivolle.
Missä vaiheessa meidän nuhtelemismme on tullut teidän tehtäväksenne ensisijaisena toimenanne.
Pitäkää ensin huolta omienne puuhista.
Matteuksen evankeliumi:
7:3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
7:4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?
7:5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
Jos toimintanne perustuu, niinkuin teidän jarlaunne kertoo,yksin Raamattuun, niin miksi ette ota neuvojanne sieltä?
1.Korinttolaiskirje:
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Kolossalaiskirje:
4:5 Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.
1.Tessalonikalaiskirje:
4:12 että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.
1.Timoteuksen kirje:
3:7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
Mitä aiotte tehdä asian hyväksi, jää meidän nähtäväksemme.
Jos olen puhunut vastoin Raamatun sanaa, on sinulla lupa siitä minua huomauttaa.
Hartain toiveeni on se, että me osoittaisimme rakkautta toinen toisiamme kohtaan. Näin toivon kaikkien toimivan, riippumatta siitä mihin uskontokuntaan henkilö kuuluu. Samoin toivon, että me lakkaamme etsimästä vikoja toisistamme, riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan kukin kuuluu. Toisten moittimisella emme voita yhtään mitään. Tämän kirjoitettuani olen hyvin tietoinen siitä, että saan heti pyyhkeitä monelta suunnalta.
Me osoitamme kyllä rakkautta kun sen aika tulee.
Emme kuitekaan viesien välityksellä niin kauan kuin olemme eri mieltä.
Mitä mieltä siinä olisikaan?
Jokainen jonka turkki ei kestä kynsiä, voi vapaasti olla sivussakin.
Eihän minunkaan tarvitse haukkuja valittaa itseni vuoksi, koska voinhan välttää sen pysymällä poissa.
Keskustelu kulkee molempien ehdoin.
Väärään vastataan tekstin sisällön mukaan.
Älä ota moitteita itseesi.
Ei sinusta eikä kirkostasi sinällään ole kyse.
Jos ymmärrät asiaa pidemmälle, huomaat kyllä asian itsekin.
Samat seikat joista te kirvelette nyt, ovat kaikkien muidenkin kirkkojen vikoja.
Todellisuudessa "me" emme etsi vikoja teistä henkilöinä.
Menettelytapoihinne kyllä puutumme jos niissä on jotain sanomista.
Toden tuntee itsekukin omalla ihollaankin.
Ekumenia-ajattelu on suosta.
Vain yksimielisyys on oikeaa, ei kompromissit.
Eikö niin, jos me molemmat pysymme samassa Raamatun totuudessa, me emme voi olla erimieltä.
Etsikäämme sitä totuutta ja ystävyyttämme ei uhkaa mikään. Herra olkoon sinun kanssasi.
Ajelin vaimoni kanssa Keski-Suomeen viime torstaina ja tänään palasimme. Minua jonkin verran ihmetyttää se, että näkipä tuttavia kaupassa, maantiellä, kirkonkylän raitilla tai vilaukselta auton ikkunasta, niin tapaaminen tai pienikin välähdys oli poikkeuksetta sykähdyttävän ystävällinen. Nyt kun jälleen vertaan näkemääni ja kokemaani siellä tällä palstalla tapatuvaan viestien vaihtoon ja niiden sisältöön, niin ihmetellä täytyy... Täällä asetetaan ihmisiä karsinoihin ja pakotettuihin aitauksiin. Karsinoille annetaan muuttumattomat lunteenpiirteet. Ihmisiin liitetään omituisia tarralappuja. Heidän suhteensa Jumalaan tunnutaan tietävän tarkalleen eli paremmin kuin asianomainen itse. Minä en voisi tuollaista kenestäkään teistä kirjoitella. Se ei johdu sisitä, että olisin lundilainen tai liberaaliteologi. Armosta osalliseksi päässyt ihminen ei kerta kaikkiaan voi olla armoton toiselle. Joka on itse saanut kokea anteeksiantamuksen Jumalalta, hän ei voi olla armoton toista ihmistä kohtaan. Eikö anteeksiantamuksen kokeminen vaikuta meissä ja armollista mielenlaatua toisia kohtaan. Tiedän hyvin, että tämä on vapaaehtoista. Täältä voi lähteä pois, jos ei huvita.
Sanontahan kuuluu että asiat riitelevät mutta ei ihmiset.
Ja täällä vain asiat.
Jos nyt täältä jättäisimme pois sen kohdan arvostelun josta olemme toista mieltä, niin mitä siihen sitten pitäisi sanoa?
Teidän oppiinne kuuluva tapa korostaa lakia, on oleellinen osa kirkkonne julistusta.
Sen julistamisen kohteita olemme juuri ME.
On toisaalta oikein hyvää että teidän oppinne kielteiset puolet ovat olleet esillä.
Näin emme ole jääneet väärään kuvitelmaan opistanne joka tulisi jos kaikki toimisivat niinkuin Sinä teet.
Oppianne täällä arvostellaan ja sen opin puolustamisessa teille ne mustelmat syntyvät.
Te olisitte voineet ottaa toisenkin toimintatavan.
Olisitte voineet itse asennoitua muiden kanssa samalle tasolle.
Nyt te julistaudutte AINOAKSI OIKEAKSI kirkkokunnaksi, jolla on koko totuus.
Tervetuloa RAAMATTUHOTELLIIN
Näillä sivuilla saat vastauksia Raamatun mieliä askarruttaviin kysymyksiin jotka aiheuttavat usein epätietoisuutta, hämmennystä ja erimielisyyttäkin.
Oppikirjeet perustuvat yksin Raamattuun.
Ihmisoppeja ja -filosofioita maailmassa riittää, mutta ei Raamattuhotellissa.
Poikkea Raamattuhotelliin usein ja viihdy vaikka päiväkausia.
Tule uudelleen ja uudelleen.
Suosittele ystävävillesikin ja lähetä osoite ja sivuja sähköpostina.
Kirjoitan tänne lisää jatkuvasti kun ehdin.
VAIMON ETSINTÄ
Lainasin tuossa todistusaineistoa väitteeni tueksi.
Näistä "totuuksista" ei kukaan teistä suostu keskustelemaan kenenkään kanssa tutkien ja osoittaen niitä oikeiksi .
Väitteitä ilman todisteita!
Ne vain pommitetaan meille päin näköä ja sitten karkuun.
Tuoltako totuus etsittäisiin?
Miksei heti Raamatusta?
Te ETTE SUOSTU keskustelemaan RAAMATUSTA.MIKSI?
Miten selität tuon välttelyn?
Te osoitatte vain joko jari HOTELLIHUONEESEEN tai Timo Flink suosittelee kirkkonne virallista mainosta.
Miksi ei Raamattu kelpaa keskustelun aiheeksi?
Miksi kysymyksiin ei vastata?
Miksi Teillä saarnaajat valitsevat kysymykset joihin he vastaavat?
Eikö mieluummin tulisi vastata ihmisten kysymyksiin?
täällä adventisteistakin puhua ainoastaan Pelastussanomaa Kristuksessa,
mutta tuntuu että aina ja kaikki vaan vääristellään,
ja ollaan työntämässä lain alle,
vaikka kukaan adventisti ei usko
olevansa pelastettu lain teoista,
vaan ainoastaan armosta.
Kuuliaisuus onkin sitten uskon seurausta.
pelastettuja yksin uskosta, yksin armosta mutta heidän erikoisoppinsa ,sapattimääräys, tutkiva tuomio, Ellenin ilmeinen, vaikkakin joskus kiistetty auktoriteetti, sunnuntainpyhittäjien leimaaminen pedon merkin ottajiksi, yleisestä käytännöstä poikkeavat ruokamääräyksest yms. herättävät vastustusta ja närää adventisteja kohtaan muissa kristityissä. Vaikkeivat adventistit asiaa siten mieltäisivätkään, muut kokevat sen yritykseksi orjuuttaa kristittyä hänen vapaudestaan lain alle ja tekojen kautta Jumalan mielisuosion tavoitteluun pyrkimiseksi. Lisäksi tulevat vielä käytännön yhteiskunnallisest ja perheen sisäiset onelmat esim. erilaisesta käsityksestä lepopäivän paikasta viikkorytmissä kun samaan perheeseen kuuluu sekä adventisteja että suunnuntaita lepopäivänään viettäviä kristittyjä.
tehtävät oikein ja silloin meillä ei ole minkäänlaista erimielisyyttä. Mitä laki ei tee? laki ei pelasta, rakasta tai armahda syntistä. Mitä laki sitten tekee? Laki osoittaa Jumalan tahdon, jonka me jatkuvasti rikomme eli laki osoittaa meille meidän syntimme ja herättää meissä tarpeen hakeutua Kristuksen tykö. Me emme kykene täyttämään lain vaatimuksia. Laki ei silti lakkaa olemasta, vaikka me kuinka sitä toivoisimme. Mikä on evankeliumin tahtävä? Laki ajaa syntisen ihmisen Kristuksen tykö. Siihen loppuu sillä kertaa lain tehtävä. Sitten tuleekin evankeliumin eli armon vuoro. Näin tapahtuu, kun Jumala vanhurskauttaa jumalattoman ihmisen. Elämän vanhurskauden yhteydessä Jumala kasvattaa meitä iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Tästä koulusta me emme koskaan saa päästötodistusta. Parhainkin meistä, sanoo Luther, on samalla sekä pyhimys että syntinen (simul iustus et peccator). Sekä uskon vanhurskaus että elämän vanhurskaus ovat molemmatkin Jumalan tekoja ja lahjaa meille. Näin opettaa luterilainen kirkko. Samaan uskoo järkähtämättä myös tällä listalla parjatut adventistit, joiden ylipappi minä en ole, vaikka Uskova 1 niin minua nimittikin. Yhdistihän joku hänet listalla nimimerkkiin "Kirjoitettu on". Tällä listalla heitetään herjaa puolleen ja toiseen. Turha osoitella sormella syyllisiä. Kaikki olemme erehtyväisiä ja moni meistä (tekisi mieli sanoa kaikki meistä) osoittaa epäkristillistä käytöstä toisia kohtaan.
"minätaas" en ymmärrä tuollaista väistelyä.
Miksi VAIN adventistit toimivat noin?(Sekä jeh.tod.)
Vaikka te "vastaatte" viestiin, ette mitenkään vastaa viestin puheenaiheeseen.
Sinunkaan yksikään sana tuossa ei puhu samasta asiasta vastaamasi viestin kanssa.
Vai olenko minä sokea? vai kuis on?
Huomaatko itse että et vastaa yhteenkään vastapuolen esittämään kysymykseen?
Sanoit käyneesi Keski-Suomessa.
Miten siellä oli lumitilanne?
Äitini asuu Hartolassa joka on lähellä Keski-Suomen rajaa.
Äitienpäivänä viimeistään pitäisi käydä siellä Päijänteen itäpuolella.
Sinäkös se oletkin! Tuntuu hieman tutulta! Taisimme vaihtaa ajatuksia Joutsan suunnalta olevan henkilön kanssa. Mainitsin silloin siitä, että veljeni asuu Joutsassa. Hän rakensi talon Joutsan järven rannalle.
Niin kävimme vaimoni kanssa Keski-Suomessa ja tarkemmin sanottuna Hankasalmella. Siinä samalla pyörähdimme Lievestuoreella, Hankasalmen kirkolla ja Hankaveden kylässä tutujen luona. Juomavettä kävin hakemassa samasta lähteestä, josta myös Häkä-Häkkinen hakee juomavetensa eli Kovalanmäen lähteestä.
Lumi on lähes kokonaan sulanut. Paikkapaikoin varjoisilta paikoilta löytyy vielä, mutta äitienpäivän aikaan ei enää lunta ole. Viime päivinä lumi on sulanut ja kevät on edennyt Keski-Suomessa nopein harppauksin. Jäät lähtevät järvistä ihan lähipäivinä. Rannat ovat sulat ja jäälle ei ole enää menemistä.
Sinähän olet onnellisessa asemassa, koska sinulla on vielä äiti elossa. Me menetimme äitimme jo 1970. Niin sinä mainitssit, että äitisi asuu Hartolassa. Olen usein ajellut Helsingistä Lahden, Heinolan, Hartolan, Joutsan ja Toivakan kautta Hankasalmelle. Kelohongalla oli vaatetusalan pieni yritys Hartolassa! Nuorimman veljeni vaimo on tyttönimeltään Kelohonka.
leimata yksilöä yhteisön ja jonkun perinteen mukaan. On paljon rakentavampaa kohdata yksilö ja tutustua hänen tapaansa ajatella ja elää uskonsa. Näin toimien ei ohiteta yksilöä eikä leimata häntä. Olen aiemmin maininnut tuosta "me & te" -ajattelusta. Siinä korostuu oletettu sosiaalainen identiteetti eli kuvitellaan jokin uskontokunta ja annetaan henkilölle tuon kyseisen uskontokunnan piirteet ja ajatellaan, että sellainen hän on!
Jos tällä palstalla alettaisiin parjata lestadiolaisia, niin luultavasti puuttuisin tavalla tai toisella keskusteluun. Ollessani opettamassa Hankasalmen naapurikunnassa. Tutustuin lestadiolaisperheeseen. Sain Sara-tyttäreltä kauniin piirroksen, jossa pieni lapsi on Jumalan kämmenellä. Sara kirjoitti omistuskirjoituksen taideteoksensa taakse. Siinä hän ilmaisi sen, että hänen opettajansa on tuo Jumalan huolenpidon kohteena oleva lapsonen. Saran sisaruksista kävi useampi samaa koulua. Tapasin heidän isänsä. Hän antoi ystävällistä palautetta, jota oli koululaisten mukana kotiin tullut. Niin se on, että ihmiseen kannattaa tutustua eikä vanhoihin lehtiin, kirjoihin ja muistikuviin! Hän on aivan erilainen!
Tuntuipa hyvältä taas kerran lukea jotakin positiivista!
Se vain huokuu jotenkin läpi ihmisestä!
Mikäs meidän on ollessa,Isän lapsien?
Voi kumpa kaikki ihmiset saisivat oppia tuntemaan sen
todellisen Kristuksen rakkauden,
niin kapinamieli katoaisi ja voisimme yhdessä
kiittää Vapahtajaamme,
erilaisuudestamme huolimatta!
Hyvää kesää sinulle ja perheellesi
ja Kristuksen läsnäoloa eläämääsi,
olkoon hän aina matkatoverinasi,
mihinkä sitten menetkin!
tv.Sirkka Iita.(sisaresi Herrassa!)
Kiitos myönteisestä viestistäsi. Niin asia on, että myönteisiä ja ystävällisiä sanojaan ihmisen ei tarvitse katua. Ihminen yleensä valitsee ystävikseen juuri sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat kohottaa hänessä ihmisarvoa.
Jeesus on meidän kaikkien paras Ystävä. Kukaan ei kykene siinä määrin kohottamaan arvoamme, kuin juuri hän. Hän uhrinsa kautta kohottaa meidät Jumalan lasten joukkoon. Se on teko, johon kukaan muu ei meitä kykene korottamaan.
Kesällä teen joitakin pieniä matkoja. Ne suuntautuvat Keski-Suomesta käsin lähialueille. Vaimoni saattaa tehdä matkan sinne Ruotsiin, koska hänen sisarensa asuu Boråsissa. Hyvää kesää sinulle ja perheellesi. Siunausta ja avoimia teille.
Mainitsemissasi maisemissa 1944 syys kesällä toisen luokan mustalaisena. Onhan minullakin kokemusta noilta ajoita. Se oli aikaa kun etsimme itsellemme kattoa päämme päälle talven lähestyessä. Näinä vuosina piti aina aloittaa
elämä uskoen tulevaisuuteen ja uskoa vielä parempienkin aikojen koittavan. Onhan Jumala
siunannut meille joka päivä riittävän aterian ja pitänyt meistä huolen Lupauksensa mukaan.
Maran ata
Kun kävin kansakoulua, niin minulla oli koulukavereita, jotka olivat lähtöisin Karjalasta. Vaimoni joutui jättämään Viipurin seitsemän päivän ikäisenä! Toivon, että sinua kohdeltiin Keski-Suomessa ystävällisesti ja katto löytyi pään päälle.
Älä osoita väärää, vaan etsi toisesta aina hänen perhaita puoliaan.
Salli niiden toimia jotka ovat työhön lähteneet.
Jos näet varkaan pulassa auta häntä ystävällisesti.
Ihminen hänkin on vaikka, vaikka onkin valinnut työkseen sellaisen jota et itse olisi tehnyt.
Rakkautta on olla näkemättä muiden virheitä.
toisellekkin"!
joka on niin hyvä,
ettei mitään vikaa koskaan itsessään!
Me toiset olemmekin vain armon kerjäläisiä
ja tyydymme siihen.
Olemme jopa iloisia siitä!
Kiitos Jeesus,että sinä olet heikoissa vahva!
Siunausta kaikille joille Jeesus on Herra.
tv.Sirkka Iita.
Olen itse kärsinyt siitä, että varas kävi luvatta vieraisilla venevalkamassamme ja vei mennessään 20 hv perämoottorin (Yamaha). En minä tuon varkaan teosta ilahtunut silloin enkä tunne itseäni ilahtuneeksi nytkään, kun ajattelen sitä. En voi ymmärtää sitä, että toinen tulee ja vie toisen omaisuutta mennessään.
Toisen ihmisen säälimätön parjaaminen on hieman samanlaista. Siinä yritetään leimata toinen uskonnollisesti, vaikka kuinka ikävällä ja rumalla tavalla. Eikö siinä pyritä ryöstämään tarkoituksellisesti toisen mainetta? Eri asia on se, onnistuuko henkilö pyrkimyksessään vai ei.
Ei se ole helppoa nakkivarkaallakaan.
Jos sen teon kanssa ottaa siltä jolla on liikaa päästäkseen huomiseen.
Hyvä kun sinä olet asian oivaltanut.
Suurimmilla rosvoilla on aina kaikkea liian kanssa.
Ei köyhän nälkä siihen lovea tee.
Aina, kun hän lähti kotoaan, hän jätti ovet auki, lukitsematta. Hän jätti pöydälle kukkaroon rahaa ja kirjeen, jossa toivotti tulijan tervetulleeksi, kehoitti tätä nauttimaan kotinsa antimista ja hakemaan kukkarossa olevalla rahalla, mitä muuta tarvitsee.
Koskaan ei ollut kukaan hänen kotiaan rikkonut, tyhjäksi vienyt tai muutenkaan sotkenut, vaikka monet usean viikon matkat tuo kertoja oli tehnytkin.
Ihme juttu, en tiedä uskaltaisinko sentään nykyaikana oviakaan lukitsematta jättää. Olisiko muilla lukijoilla niin paljon uskoa?
jätti oven auki ja kukkaron pöydälle...Minulle kirrottiin, että joku tai jotkut ihmiset lahjoittivat hänelle lakanoita, jotta yövierailla olisi siistejä lakanoita käytettävissään heidän asunnossa.
Tällä samalla veljellä oli tapana jättää virta-avain autoon siltä varalta, jos Herra sattuisi antamaan hänen autonsa toiselle ihmiselle! Hän ymmärsi asian niin, että Herralta hän oli autonsa saanut ja hän katsoi, että hän ei halunnut olla Herran lahjan esteenä, jos Herra päättäisi antaakin sen nyt vuorostaan toiselle! Näitä tällaisia ihmisiä ei taida muita maassamme olla. Tämä veli on ainoa laatuaan. Jos joku henkilö ryhtyi häntä moittimaan jostakin hänen tekemästään virheestä, niin hänellä oli tapana sanoa, että "kuulehan sie rakas veli, mie oon paljon huonompi kun sie tiijätkään. Mie oon oikeen syntikone."
Niin on lukitsematta minunkin mökkini ovi.
Jokainen saa ottaa mitä kaapista löytyy.
Tosin ei ole kukaan minun tieten mitään vienyt ja jos lie vienyt niin minä en ole huomannut.
En todellakaan muista milloin olen mökkini oven viimeksi laittanut lukkoon.
Joskus poissa pidempiäkin jaksoja.
Rahaa tai kirjettä en ole huomannut kuitenkaan pöytääni jättää.
Kiitos vihjeestä!
Tuo mies, josta tarinoitte, on nyt pitkälti yli 90 jos vielä elää. Joku vuosi sitten soitin siihen laitokseen, jossa hän oli hoidossa ja kyselin hänestä. Hoitaja kertoi, että hän on täällä yhä ja kysyi vienkö puhelimen hänen huoneeseensa, että voitte keskustella. - kiitos, mielellään. Hänellä tuntui silloin olevan kova vauhti päällä.
Ihmisen muisti on kuitenkin valikoiva, niin myös hänellä. Hänen rakentamansa omakotitalo paloi, olisiko ollut 1960-luvulla. Hän oli sotainvalidi ja siitä hyvä eläke. Ne autot, joita hän harrasti olivat yleensä mersuja - eivät tosin uusimpia malleja. Niiden tankissa bensa hänen kertomansa mukaan paisui kun hän ajeli maantiellä. Hän tosiaan kertoi jättäneensä avaimet virtalukkoon, koska ne olivat jumalanautoja. Pari kaveria on minulle kertonut ajelleensa näillä jumalanautoilla omin lupinensa. Tämä auto taisi olla Anglia.
Paljon hänestä on juttuja. Hän taitaa omalla tavallaan edustaa Venäjän ortodoksisessa kirkossa elävää jumalanhullu -perinnettä.
Kyllä Keskisuomessa ymmärrettiin hieman paremmin
Se tilanne, ettemme olleet lähteneet kodeistamme vapaaehtoisesti, vaan meidät oli ajettu maantie-matkalle jo toistamiseen vuoden 39 jälkeen. Ensimmäinen lähtö aikaa yksi tunti kun piti lähteä. Sai ottaa mukaansa vain mitä pystyi kah-dessa kädessä kantamaan.
Kotipaikkani oli noin 80 kilometriä Viipuriin ja Pietariin. Siitä kohtelusta voin sanoa sen, että
me olimme sen aikaisia Somaleja usemmissa Hämeen pitäjissä. Nytkin olen ulkomaalla siirtolaisena,
kuitenkin omasta vapaasta tahdostani johtuen.
Olen löytänyt perheelleni oikein hyvän Shangri-laan. Näin aikojen takaa tulevat esiin iki-vanhat muistot menneisyyden Onnelasta. Kuitenkin
armollinen Jumala on pitänyt omistaan huolen.
Siunausta sinulle Ja perheellesi.
Maran ata
Erääseen isoon taloon määrättiin karjalaisperhe, jossa oli leikki-ikäinen lapsi ja vastasyntyneet kaksoset. Kun perhe tuotiin ovelle, oli emäntä vastassa ja sanoi jyrkästi, ettei "ryssiä" meille tule. Isäntä sentään oli inhimillinen, ja sanoi: "Eikö nyt edes tämän yön ajaksi". Oli nimittäin ilta ja pimeää, kuten silloin oli, talvella.
Perhe sai jäädä yöksi, mutta aamulla oli lähtö. Heidät lähetettiin toiseen pitäjään, jossa heillä oli ihan toisenlainen vastaanotto. Heistä välitettiin ja kotikin löytyi. Siellä perheen lapset kävivät koulunsa, opiskelivat ja ponnistivat maailmalle. Heistä tuli kunnon kansalaisia, joista yhden tapasin kerran kursseilla. Häneltä kuulin tämän kertomuksen, koska hän oli toinen kaksosista. Hän kyseli talon kuulumisia, koska oli tuosta kohtelusta saanut tietää monesti vanhempiensa kertomana. Juuri silloin oli poikamiesisäntä kuollut, ja sen kuullessaan, kertoja oli hiljaa, ja niin minäkin olin. Ajattelimme molemmat elämän kuvioita.
Mitä tapahtui tälle perheelle kylässäni? Heillä oli silloin kolme lasta. Kaksi heistä meni naimisiin ja lähtivät heti kotoaan, joten en heitä koskaan edes nähnyt. Toisella oli ikäiseni poika, joka joskus kävi mummolassa muutaman päivän.
Kolmas lapsi jäi vanhaksipojaksi ja isännäksi taloon. Vieras nainen hoiti karjan palkollisena, isäntä kai teki peltotyöt. Aika kului ja vuosikymmenet. Yksinäinen mies asui melkein erakkona isoa taloaan sen jälkeen, kun lehmätkin oli laitettu pois. Karjakkokin oli kuollut.Vain postilaatikolla näin tuon miehen joskus.
Kunta osti lähialueelta maata tontteja varten, ja niinpä kysyttiin myös tältä mieheltä myyntihaluja, perillisiä kun ei ollut. "Ei neliötäkään", sanoi mies. Erään kerran hän lähti ainoaksi jääneelle lomamatkalleen johonkin Venäjälle, taisi olla Sotsi. Matkalla hän meni vessaan, johon tuupertui ja kuoli. Takaisin hänet tuotiin lyijyarkussa.
Näin jäivät maat ilman isäntää ja sisaren lapsista yksi aikoi tulla isännäksi taloon. Hän kesti kaksi vuotta. Sen jälkeen hän myi maat kunnalle. Syyksi hän on kertonut sen, ettei ollut koskaan saanut tutustua maanviljelykseen eikä opiskella sitä kädestä pitäen. Lisäksi hänellä oli aivan muun alan koulutus takanaan.
Kun hän oli joskus nuorukaisena vieraillut enonsa luona, hän ei ollut tämän mielestä osannut tehdä mitään. Turha oli sitten yrittääkään mitään oppia, kun aina sai negatiivista arvostelua, ja kukapa sitä sitten yli 50-vuotiaana olisi heti maanviljelijäksi pystynyt?
Minäkään en muista tuota isäntää kovin miellyttävänä ihmisenä, pikemminkin pelottavana. Moni kylässä ihmetteli, miten hänen karjakkonsa jaksoi toimia hänen alaisenaan niin monet vuodet, koska mitään helpotusta ei hänen työhönsä vuosien mittaan tullut. Kaikki hän teki yksin ilman koneita ja vempeleitä, ja raahasi vielä maitotonkat maitolavalle kotiin lähtiessään. Arvaan näin sivusta seuranneena ja muiden juttuja kuunnelleena, että hänen työnsä oli valtava verrattuna siihen, mitä hänelle maksettiin.
Mitä opimme täsatä kertomuksesta? Minä havaitsen siinä sen, ettei ole ollut tuossa talossa siunausta, kun ei sieltä sijaa kotinsa jättäneille pakkosiirtolaisille annettu. Eikö armelias ole rikas vaikka köyhyydessäänkin? Tuo emäntä ei ollut armelias edes rikkautensa keskellä, joten hänen lapsensa lähtivät kotoa heti, kun siivet kantoivat. Vain yksi jäi kai olosuhteiden pakosta ja yksinäisenä kantoi perittyä katkeruuden taakkaansa. Mukaansa ei hänkään rahojaan saanut, vaikka olikin niistä kovin kiinni pitänyt elämänsä ajan.
Tämä vilpitön veli tuli kerran luonani käymään. Äiti sattui olemaan luonani vierailulla. Tämä veli istui ja jutteli. Sitten hän otti silmälasinsa ja aikoi työntää ne takataskuunsa, kunnes äitini hätääntyneenä huomautti hänelle: "Älä hyvä veli työnnä lasejasi takataskuun, nehän voivat rikkoutua!" Yhteinen ystävämme siinä samassa laskeutui polvilleen yllättyneen äitini eteen ja sanoi hänelle: "Voi sie rakas ystävä. Kui sie voit olla noin ystävällinen, että sie piät huolta miun laseistakin. Kiitos siulle."
Erään tunnetun papin vaimo oli yksin murhemielellä kotonaan. Hän kertoi esittäneensä rukouksen Jumalalle ja pyysi, että Herra lähettäisi jonkun hänen luokseen. Siinä samassa ovikello soi ja tämä veli oli oven takana. Veljen nähtyään, papin rouva hiljaa huokaisi Herralleen, että "tämänkö sinä lähetit?"
Käyköhän kukaan vanhaa veljeä tervehtimässä?
Tosin Kekkosen luona käyntiä saattoi auttaa se seikka, että ylemmässä valtionhallinnossa siihen aikaan toimi toinen samanniminen virkamies. Niin ikään arkkipiispa Simojoen luona hän kävi ex tempore.
Hän kirjoitti myös paaville, todennäköisesti Paavali VI:nnelle. Niin ikään presidentti Nixonin oli kunnia saada häneltä kirje. Paavi kuuriansa välityksellä vastasi, Nixon ei.
Aivan harmiton tämä mies ei seurakunnassa ollut. Eräskin pappi oli todennut, että yksi tällainen tapaus vielä jotenkin menettelee, mutta kaksi tällaista olisi jo aivan liikaa.