uskontoja on maailmassa monia ja niissä lukuisia kuten kristillisessä uskonnossa helluntailaisuus.
viikonloppuna jututin eräässä suomalaisessa keskikokoisessa kaupungissa joitain, saamieni tietojen perusteella helluntailaisia aktiolaisia, jotka saarnasivat ihmisille jeesuksesta.
otin uskonnottomana esille tämän aspektin, että mikäs näistä monista uskonnoista onkaan sitten se oikea ja paras. eräs sitten intoutui puhumaan että kyllä kristinusko uskontona pesee muut uskonnot selittäen asian kristinuskon armollisuudella. hän puhui kristinuskosta uskontona.
nousi vain mieleeni kysymyksiä että mites tämä helluntailainen nyt itsekin laskee itsensä erääseen uskontoon kuuluvaksi? ulkopuolisille asia sikäli on päivänselvä että myös helluntailaiset ovat uskonnon harjoittajia mutta että tämä kolmeakymppiä lähennellyt aktiolainenkin puhui itsestään erästä uskontoa tunnustavana.
eikös hellarit nimenomaan kiellä kuuluvansa mihinkään uskontoon? kyseessä hellareiden mielestä on käsittääkseni kuitenkin henkilökohtainen jumalasuhde, usko jumalaan. täälläkin moni tuntuu vieroksuvan sanaa 'uskonto' johonka yhteen sellaiseen itsekin kuuluu. no eipäs se mua haitannut, tulipahan vain varmennettua että myös hellareiden keskuudessa esiintyy 'uskontoajattelua'.
lisäksi pistin merkille sen että nämä aktiolaiset taas puhuivat ihmisille uskomuksistaan miltei tiedonasioina, käytännössä nimenomaan niin. väitettiin että jeesus elää edelleenkin, jumala on, taivas ja helvetti ovat jne. minua tämä pukkas ihmetyttämään. kyselin todisteita näiltä väitteiden esittäjiltä väittämistään asioista. yleensä kun väitteet pyritään todistamaan (=perustelemaan tavalla, joka hyväksytään todistamiseksi).
mietein myös miksi uskovaisten pitää väittää uskomustensa olevan tosiasioita. puhutaan kuitenkin uskovaisista, uskoontulemisesta, olemisesta uskossa jne. eikös kaikki edellä olevat kuitenkin viittaa vahvasti uskomiseen, ei tietämiseen? jäi sellanen kuva että uskovaisilla usein on konseptit pahasti sekaisin.
yksikin siinä sitten kysyi että asuuko jeesus mun sydämessä? kerkesin vain aloittaa vastaamaan hänelle että "määrittelehän ensin mitä tarkoitat jeesuksen sydämessäni asumisella" niin tämä jo puhui pääälleni tivaten vastausta "kyllä vai ei". melkoista kanssakeskustelijan kuuntelemattomuutta.
koin keskustelun aikalailla turhana kun nämä uskovaiset pakkasivat muutenkin puhumaan koko ajan päälle ja toisaalta taas puheenvuoroa niiltä sai muutamaan kertaan oiken erikseen pyytää.
viikonloppuna jututin eräässä suomalaisessa keskikokoisessa kaupungissa joitain, saamieni tietojen perusteella helluntailaisia aktiolaisia, jotka saarnasivat ihmisille jeesuksesta.
otin uskonnottomana esille tämän aspektin, että mikäs näistä monista uskonnoista onkaan sitten se oikea ja paras. eräs sitten intoutui puhumaan että kyllä kristinusko uskontona pesee muut uskonnot selittäen asian kristinuskon armollisuudella. hän puhui kristinuskosta uskontona.
nousi vain mieleeni kysymyksiä että mites tämä helluntailainen nyt itsekin laskee itsensä erääseen uskontoon kuuluvaksi? ulkopuolisille asia sikäli on päivänselvä että myös helluntailaiset ovat uskonnon harjoittajia mutta että tämä kolmeakymppiä lähennellyt aktiolainenkin puhui itsestään erästä uskontoa tunnustavana.
eikös hellarit nimenomaan kiellä kuuluvansa mihinkään uskontoon? kyseessä hellareiden mielestä on käsittääkseni kuitenkin henkilökohtainen jumalasuhde, usko jumalaan. täälläkin moni tuntuu vieroksuvan sanaa 'uskonto' johonka yhteen sellaiseen itsekin kuuluu. no eipäs se mua haitannut, tulipahan vain varmennettua että myös hellareiden keskuudessa esiintyy 'uskontoajattelua'.
lisäksi pistin merkille sen että nämä aktiolaiset taas puhuivat ihmisille uskomuksistaan miltei tiedonasioina, käytännössä nimenomaan niin. väitettiin että jeesus elää edelleenkin, jumala on, taivas ja helvetti ovat jne. minua tämä pukkas ihmetyttämään. kyselin todisteita näiltä väitteiden esittäjiltä väittämistään asioista. yleensä kun väitteet pyritään todistamaan (=perustelemaan tavalla, joka hyväksytään todistamiseksi).
mietein myös miksi uskovaisten pitää väittää uskomustensa olevan tosiasioita. puhutaan kuitenkin uskovaisista, uskoontulemisesta, olemisesta uskossa jne. eikös kaikki edellä olevat kuitenkin viittaa vahvasti uskomiseen, ei tietämiseen? jäi sellanen kuva että uskovaisilla usein on konseptit pahasti sekaisin.
yksikin siinä sitten kysyi että asuuko jeesus mun sydämessä? kerkesin vain aloittaa vastaamaan hänelle että "määrittelehän ensin mitä tarkoitat jeesuksen sydämessäni asumisella" niin tämä jo puhui pääälleni tivaten vastausta "kyllä vai ei". melkoista kanssakeskustelijan kuuntelemattomuutta.
koin keskustelun aikalailla turhana kun nämä uskovaiset pakkasivat muutenkin puhumaan koko ajan päälle ja toisaalta taas puheenvuoroa niiltä sai muutamaan kertaan oiken erikseen pyytää.
Vastaukset 56
Vanhimmat
olla että kuulumme uskontoon ja uskoon. Uskonto-sanaa vieroksutaan siksi koska Jumalaton ihminen ei yleensä kykene erottamaan toisistaan todellista uskomista ja nimi-uskomista. On suunnaton ero - kuin ateistilla ja kristityllä - sillä, että kuuluu kirkkoon tai jonkun uskonnon piiriin tai sitten uskoo omassa elämässään sen ja pyrkii elämään uskontonsa edellyttämällä tavalla. Sinä ehkä tiedät eron, mutta usea ei.
Ja vielä tuosta varmuudesta erilaisia asioita kohtaan mitä ei voida todistella konkreettisesti. Jumala antaa ihmiselle sellasen varmuuden sydämmeensä itsestään kun ihminen tulee uskoon. Sitäkin on joidenkin vaikea uskoa jos eivät itse tunne samoin, mut on se ihan erotettavissa oleva asia. Monilla uskoontulo on erittäin vahva kokemus sisimmässään. Tuntuu kuin suuri taakka olis otettu pois ja olo tuntuu kevyeltä ja iloiselta...ja niin varmalta. Raamatussahan sanotaan että usko on lujaa luottamusta siihen mitä ei näe.
kun käytät ilmaisua "varmuus".
Miettisin asiaa vielä näin. Uskovaiset voivat sisäisesti aivan hyvin käyttää sanoja "varmuus", "luottamus" jopa "tieto" jumalastaan puhuessaan. Mutta ulkopuolisille tarkoitetussa sanomassa kannattaisi pitäytyä lievemmissä ilmaisuissa ja välttää ehdottomasti sanaa "tieto".
oo missään nimessä väärin sanoa että itse on varma jostain asiasta. Jokaisenhan luulis itse punnitsevan kuitenkin sisimmässään mikä milloinkin on varmaa mielestään. Uskovan mielestä Jumala on tosi niin totakai hän myös muille tuo asioita joita itse pitää varmana josta hän on vielä saanut varmuuden ja minkä hän on tuntenut. Ajattele nyt hyvä mies jos itse johonkin vakaasti uskot niin et kai hyvänen aika aloita keskustelua sanomalla, että asia on vain sulle varma.
että monet uskovaiset ovat kovia sanomaan kenen ja minkälainen uskominen on sitä oikeaa uskomista, mihin itsekin viittaat kirjoituksessasi. uskovaiset siis usein, mielestäni sortuvat ja alentuvat spekuloimaan ja esittämään arveluja siitä vaikkapa tyyliin "henkilön A usko on kylmää, kuollutta, kaukana todellisesta uskosta". kaiken taustalla on vain arvelijan omat, henkilökohtaiset käsitykset siitä mitä oikea uskominen on. uskovaiset siis tuntuvat usein unohtavan uskonasioiden henkilökohtaisuuden, vaikka itsekin puhuvat henkilökohtaisesta uskosta.
ateistien ja kristittyjen eroista. kyseessä on samaan neliraajaiseen lajiin kuuluvat yksilöt joilla kullakin on omanlaiset suhtautumistapansa asioihin. ateisteja karakterisoi se että ollaan vähintään skeptisiä 'jumalan' olemassaoloa kohtaan ellei jopa kiistetä sitä. uskovaiset sitä vastoin uskovat kukin minkäkinlaisen jumalan olevan olemassa ja jopa saattavat väittää tietävänsä näin olevan. he vielä antavat jumalilleen kaikkia määritelmiä esim. sen suhteen minkälainen jumala on kuten armollinen jne. uskovaisten joukko on hyvin kirjava, lähtien jo eri uskontojen uskovaisista.
lisäksi kristityillä ja ateisteilla on eroja elintapojensa suhteen. kristityt harvemmin käyttävät nestemäistä ainetta nimeltä alkoholi (vaikuttavana aineena etanoli) humaltumistarkoitukseen kun taas ateistien ja uskonnottomien keskuudessa tämä on yleisempää. nämä elintavatkin kuitenkin kumpuavat kristittyjen ja ateistien elämänkatsomuksista. lopulta kyseessä on kuitenkin lajin nimeltä ihminen yksilöt. kaikkien voidaan katsoa tarvitsevan unta, ruokaa, vettä, sosiaalisia suhteita jne. elämässään.
uskovaiset siis saavat sinun mukaasi sisälleen varmuuden että heidän uskonsa on totta. eli he voisivat aivan hyvin puhua myös tietämisestä uskomisen sijaan vaikkapa että "nyt todistan teille tiedostani" uskosta todistamisen sijaan.
mielestäni kuitenkin uskovaisten olisi hyvä ottaa huomioon se että vaikka he itse kokevat uskomustensa olevan varmoja asioita niin omaa kokemusta on huono siirtää toiseen ihmiseen. uskonnottomille kyseessä ovat kuitenkin vain uskonnolliset uskomukset ja uskovaisten tapa puhua niistä tiedonasioina estää rakentavan keskustelun. siksi ja lisäksi uskovaisten tavan pitää omaa elämänkatsomustaan ylivertaisena uskomattoman kanssakeskustelijan elämänkatsomukseen nähden vuoksi uskovaisilla hyvin pitkälti on huono maine uskonnottomien ym. keskuudessa.
ja usko tai älä, ylläolevan kappaleen viimeisen lauseen asiasisällöllä (ongelmallinen suhtautumistapa toisen ihmisen elämänkatsomukseen ja väittäminen että 'minä tiedän näin olevan') voi katsoa olevan yhteyksiä maailmassa niin pienemmässä kuin isommassakin mittakaavassa esiintyviin ongelmiin kuten seurakuntien oppikiistoihin, etnisten ryhmien välisiin levottomuuksiin ja jopa valtioiden välisiin sotiin. kyseessä ei siis nähdäkseni ole saivartelu kuten eräässä vaiheessa totesit vaan todellakin iso ongelma. tätä seikkaa soisi kaikkien maailman ihmisten miettivän paljonkin enemmän, uskonnosta/elämänkatsomuksesta riippumatta.
pointin? toki saatte pitää uskomuksianne varmoina asioina. muistaisitte kuitenkin että kyseessä on henkilökohtaiset uskon (uskovaisilla miltei jo tiedon) asiat.
ymmärrätkö että ihmisen tapa viestiä (sanavalinnat, äänensävy) toiselle ihmiselle ratkaisee sen kuinka rauhanomaisena tilanne säilyy. tappelunujakat saavat pääsääntöisesti alkunsa ongelmallisesta retoriikasta. sama koskee myös uskovaisten käyttämää retoriikkaa. viestimistapanne koetaan hyvin laajalti uskonnottomien keskuudessa ongelmallisena ja rakentava keskustelu teidän kanssanne on usein miltei mahdottomuus.
ei ketään kiinnosta sellainen keskustelu jossa uskovainen sanoo tietävänsä totuuden ja antaa ymmärtää vastapuolen olevan milloin vääräuskoinen, milloin hengellisesti kuollut, milloin lavealla tiellä jne yhteisenä tekijänä se, että annetaan ymmärtää vastapuolen olevan väärässä. haluaisin niin mielelläni nähdä vaikkapa viisi uskonsa tiimoilla intoilevaa kristittyä ja viisi samankaltaista muslimia kommunikoimassa keskenään. tosin laittaisin ne mieluummin eristettyyn koppiin ja ulottuvilla ei saisi olla mitään kättä pidempää, kättä terävämpää tai kättä tulisempaa.
mielestäni toki saatte uskoa miten lystäätte ja pitää asioitanne kuinka varmoina tahansa. soisin teidänkin kuitenkin miettivän enemmän miten viestitte toisenlaisen elämänkatsomuksen omaaville. fiksua viestimistapaa ei mielestäni osoittaneet mm. nämä aloituksessani mainitsemani aktiolaiset.
pahoittelen jos oot kokenut epämielyttäviä keskusteluja aktiolaisten kanssa. Kuten korostit yhdessä kirjoituksessa niin jokainen on yksilö ja niin myös kommunikointitaidot. Ei seurakunnissa opetella mitään puhetekniikkaa tai ilmaisutaitoa. Jokainen puhuu niinkuin taitaa. Annat vain ymmärtää et me ryhmänä ollaan samanlaisia kuin nämä kyseiset aktiolaiset. Ja tuosta nimittelystä niin useinkaan ei nähdä metsää puilta. Uskova ei monesti varmaan tajua miten puheensa vaikuttaa kuulijaan mut jumalaton taas usein tarkoituksella loukkaa uskovaa. Usein kuulee uskovia haukuttavan mm. vajaiksi, hihhuleiksi yms. Sekin ehkä voi luoda joitakin ennakkokäsityksiä keskusteluihin.
taidatte edustaa samantyyppistä fundalismia? kuinkahan tuossa olisi mahtanut käydä, jos olisitte joutuneet siitä kadulta eristettyyn koppiin nahistelemaan uskomuksistanne?
sortumaan henkilökohtaisuuksiin esittämällä arveluja minun fundamentalistisuudestani? toki niin voit tehdä, esitänpä vain minäkin sitten vastavuoroisesti arveluni siitä miksi sorrut henkilökohtaisuuksiin.
olen havainnut että silloin kun ihminen keskustelussa siirtyy henkilökohtaisuuksien puolelle niin taustalla on arvelujen esittäjän oma ärtyminen käydyn keskustelun vuoksi. päteekö tämä nyt sinun kohdalla ja jos pätee niin miksi ärryit?
sinä olet mielipiteinesi nimimerkki "se ja se", etkä ole kenenkään arvioimisen ulkopuolella niin, että voisit nokkaantua vetätymällä henkilökohtaisuuden kuoreen.
sinä et itse sattunut käyttämään aktiolaisista ilmaisua "fundis", mutta kirjoituksistasi käy kyllä ilmi, että pidät heitä juuri fundiksina.
sinä tuskin kuitenkaan olit siinä aktiolaisten porukassa. antaa niiden pahoitella jos sellaiseen tarvetta kokevat.
en soisikaan että seurakunnissa opetettaisiin kommunikointitaitoja mitenkää laajemmin. sen sijaan asian voisi näin yleisesti esille ottaa. voitaisiin kehottaa seurakuntalaisia omakohtaisesti miettimään että mikä osoittaa fiksua kommunikointitapaa ja mikä ei. seurakunnissa voitaisiin esimerkiksi kehottaa ihmisiä miettimään omakohtaisesti vastauksia esimerkein varustettuihin kysymyksiin tyyliin "osoittaako mielestänne fiksua kommunikointitapaa seuraava tilanne? [esimerkkitapaus]"?
olet oikeassa. olen havainnut samanlaista sortumista huonoon ja mielestäni halpamaiseen kommunikointitapaan uskonnottomien, ateistien jne keskuudessa. tästä seuraa lähinnä ketju "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".
jokaisen siis soisin miettivän omakohtaisesti tapaansa kommunikoida/viestiä ihmisten parissa, elämänkatsomuksesta/uskonnosta riippumatta.
fiksua viestintätapaa kysymys "sinä ja aktiolaiset taidatte edustaa samantyyppistä fundalismia"? sanaan fundamentalisti liitetään ihmisten ilmoilla pääsääntöisesti hyvinkin kielteinen merkitys, joten sen käyttämistä kannattaa välttää. liität minuun kysymykselläsi vahvasti fundamentalistisuuden. toteamukset "olet fundamentalisti" ja "olet ääliö" ovat samankaltaisia siinä mielessä kun katsoo mitä niillä yritetään viestiä.
en nokkaantunut kysymyksestäsi. esitin ihmettelyni siitä miksi lähet esittämään arveluja minusta tuntematta minua, mikä mielestäni on henkilökohtaisuuksiin menemistä. toki niin voit tehdä jos haluat. ja minä voin sitä ihmetellä.
kuvailin aloituksessani tapaamistani ko. aktiolaisten kanssa. en kutsunut heitä fundamentalisteiksi. sinä omakohtaisesti koet minun pitävän heitä sellaisina. ne ovat sinun tuntemuksiasi. yleisesti ottaen, pidin ko. aktiolaisia huonon viestintätavan omaavina.
on jonkin sortin fundamentalisti. fundis ottaa kiivaanpuoleisen luonteensa tähden hyvinkin voimakkaasti kantaa esim. ilmasipulin kasvatukseen, sienten kokkaamiseen ja syömiseen, oman uskomuksensa mukaisen käsityksensä pohjalta helluntailaisuuteen, harhaoppisuuteen, viinaan, muuttolintuihin jne.. lista on loputon.
en siis ole tehnyt sinusta arveluja aivan ilmasta temmaten, vaan jo aiempia tekstejäsi lukeneena.
ps. ilmaisu "fundis" on jo aikapäiviä sitten kärsinyt lievän inflaation!
fiksua viestintätapaa osoittavaa esittää "aikapäiviä sitten lievän inflaation kärsineitä" nimityksiä vastakeskustelijasta?
"en siis ole tehnyt sinusta arveluja aivan ilmasta temmaten, vaan jo aiempia tekstejäsi lukeneena"
arveluitaan voi kukin omakohtaisesti tehdä. lisäksi voi esittää sen päälle yllä olevan kysymyksen.
uudestaan, sanoi teletappi:
*ilmaisu "fundamentalisti" on kärsinyt inflaation* voidaan suomentaa about vaikka että *fundamentalismia ei enää liitetä niin tiiviisti uskonnäkemyksiin, vaan voidaan puhua esimrkiksi sieni-fundiksesta*.
me kaikki olemme jonkinsortin fundiksia. sinäkin.
"me kaikki olemme jonkinsortin fundiksia. sinäkin."
jossain määrin totuudenmukaisempi ilmaisu.
"varmaa" tietoa esimerkiksi Jumalasta ja he tietävät "totuuden" Jeesuksesta, ihmisen luomisesta ja Nooan arkista.
Varsinkin ateistit käyttävät sanaa totuus varsin varovaisesti, koska he tyypillisesti epäilevät.
Olen sitä mieltä, että eksaktia totuutta on vaikea löytää muualta kuin matematiikasta.
1 1 = 2 useimmiten. Tosin lestadiolaisilla 1 1 on usein 12 tai 15 :).
Vanhan isäni opetuksista muistan parhaiten sen, kun hän varotti käyttämästä liikaa sanaa totuus ja ainakin sanomaan sen hiljaa ja turhaan painottamatta. Oletteko huomanneet, miten poliitikot tarkkaan varovat käyttämästä totuus- sanaa: ainakin menestyvät sellaiset.
Kyllä tieteen piirissäkin esitetään todella paljon asioita ikäänkuin
tosina ja toteen näytettyinä, vaikka on kyseessä vasta joku teoria,
jota on lähdetty kehittelemään vaikkapa jonkun löydetyn, pienen
luun palasen perusteella.
Todellisuudessa ihmisille on vain luotu sellainen illuusio, että heti
jos puhutaan tieteen nimissä, niin se ikäänkuin on jonkinlainen koodisana,
alitajuntaan ohjelmoitu kehoitus kansalaisvelvollisuudenomaisesti
olemaan vain kovasti nöyränä ja nielemään kritiikittömästi kaikki
"tieteen" saavutukset. Aivan kuin periaatteella "tämän ovat viisaammat
tutkineet ja heitä täytyy "tyhmempien" uskoa, koska tiedeihmiset ovat niin "viiisaita"..."
Toisaalta onhan "tiede" kaiken kaikkiaan monille kovasti tavoiteltu ja
arvostettukin elinkeino ja elinehto, jolle sektorille ei kai ole, vielä,
kehdattu ulottaa, epäjumalan tavoin, lisääntyvässä määrin
ihmisuhreja vaativaa tehokkuusajattelua.
ihmetellyt uskovaisissa samankaltaisia asioita.
Jos haluaisivat, selviäisivät paaaljon vähemmällä selilttelyllä, kun puhuisivat vain uskosta, ei tiedosta.
Jumalan olemassaolon todistaminen kun on mahdoton ajatus. Samoin väite, että Raamatun sana olisi suoraan Jumalalta.
Meillä uskomattomilla olisi paljon vähemmän "aseita" väitellä uskovaisten kanssa, jos uskovaiset "vetäytyisivät" tiedon rintamalinjasta uskon linjaan.
No. Jää vielä ainankin yksi merkittävä asia, joka on ominaista varsinkin helluntailaisille. Nimittäin ihmeteot, ihmeparantuminen niistä varsinkin. Joka niihin uskoon, niin hyvä on. Mutta ei niillä kauheasti elämöidä kannata: nehän on moneen kertaan todistettu hömpäksi.
ne parantumiset on todennettu hömpäksi? Jos viittaat siihen jenkeissä tehtyyn tutkimukseen jossa joistakin kirkkokunnista otettiin pappeja rukoilemaan jonkun ryhmän puolesta niin tuntuis ihmeelliseltä jos Jumala siellä toimis. Ei Jumalaa voi asettaa koekaniinin rooliin. Olivatkohan papit oikeesti ees uskossakaan sillä eipä taida suurin osa kirkon papeista olla..ainakaan katoliselta puolelta.
Ja joillekin riittää jotkut asiat todistukseksi Jumalan olemassaolosta mitkä eivät taasen kaikille riitä. Ei tarvitse aina olla edes uskossa kun uskoo Jumalaan katsellessaan vaikkapa luomakuntamme moninaisuutta. Kaikki tuntuu olevan prikulleen kohdallaan ja yhdenkin lenkin puuttuminen horjuttaa koko järjestelmää. Joidenkin on vain vaikea uskoa, että rikinkatkuisesta ns. alkuräjähdyksestä voisi syntyä tällaista elämää. Evoluutioteoriakin on ihan uskon asia siinä kuin Jumalaan uskominenkin. Evoluutioteoriassa kun on niin suunnattomasti aukkoja ettei siihen voi täyspäisesti uskoa. Kukin siis uskokoon mihin uskoo.
on tutkittu maailmalla todella paljon, Suomessakin.
Ei ole nyt antaa tarkkoja linkkejä, mutta varmaan joku muu asiaan perehtynyt voi sen tehdä. Vierailemalla vaikka ateisti- palstalla tai Skepsiksen kotisivuilla, niitä löytyy runsaasti.
Olen lukenut esimerkiksi tutkimuksen Niilo Yli-Vainion "potilaista". Yhtään näistä väitetyistä parantumisista ei voitu jälkeenpäin todentaa.
Kreationismista/Evoluutio-opista kannattaa keskustella ao. palstalla.
Totean vain lyhyesti sen, että EvoluutioTEORIA on tiedemisten aikaansaama rakennelma, jossa on paljon todistettuja osia.
Kreationismi perustuu uskoon ei tietoon eikä sitä ole edes yritetty todistaa oikeaksi muuten, kuin kyseenalaistamalla Evoluutioteoriaa.
Vielä ihmeparantumisista.
Usko on merkittävä osa ihmisen parantumisprosessia varsinkin psyykkisestä vaivasta ja myös fyysisestä vaivasta, varsinkin, kun fyysisissa vaivoissa psyyken osuus on useinkin läsnä.
Usko on kuitenkin uskoa lääkkeen, lääkärin tai hoidon parantavaan vaikutukseen. Jos em. uskoa ei ole, on parantumisen ennuste oleellisesti huonompi. Tämä on nähtävissa varsinkin vanhuksilla: kun elämän usko lakkaa, kuolema on lähellä fyysisestä kunnosta riippumatta.
Usko paranemiseen ei vaan riipu mitenkään uskonnosta tai uskosta Jumalaan. Usko auttaa paranemaan yhtä hyvin uskovaista kuin ateistiakin. Ja korostan vielä: Jumalalla ei ole mitään tekemistä tämän uskon lajin kanssa.
Yst. terv.
cmos, epäuskoinen jumalan suhteen
huomaa että kumpikin puoltaa vain omia näkemyksiään eikä asta kritiikille niitä. Mä ymmärrän että osan on hankala uskoa Jumalaan ja raamatun antamaan tietoon mm. luomiskertomuksesta. Jos ei Jumalaan usko niin miksi muuhunkaan siihen liittyvään. Samalla voin tunnustaa ettei mitenkään toista voi vakuuttaa Jumalan olemassaolosta ellei toinen voi tuntea sitä samaa sisällään kuin uskova tai jos toiselle ei riitä samat konkreettiset todistukset kuten mm. itse maailmankaukkeus. Tiedemiesten käsitykset evoluutiostakin ovat vain käsityksiä ja uskomuksia. Ei niitä todellisuudessa pystytä todistamaan. On rakenneltu jostain leukaluun palasesta koko uskottu entisaikojen elämänmuoto mikä todellisuudessa on vain ihmisten uskomus ja havainnekuva.
Ja tyypillisesti ateisti tarttuu vain niihin tutkimuksiin jotka eivät puolla Jumalaa. On paljon todistuksia ihmeparantumisista. Lue mielummin niitä ja hae niitä toisenlaisia todistuksia niin ehkä voisit päästä ennakkoluuloista ja skeptisyydestä.
paikkaansa. Evoluutioteoria on tieteellinen teoria, jota koko ajan kyseenalaistetaan, tarkennetaan ja todistetaan tiedemisten toimesta. Tiede eroaa uskosta siinä perusasiassa, että tiedemiehet ovat skeptisiä ja kyseenalaistavat koko ajan.
Evoluutioteoria samoin kuin suhteellisuusteoria eivät ole tarkoitetutkaan "kiveen hakatuiksi". Molemmat ovat muuttuneet ja tarkentuneen vuosien saatossa ja tekevät sitä tulevaisuudessakin. Silti kukaan järkevä ihminen ei niiden tieteellisyytä kiistä.
"Tiedemiesten käsitykset evoluutiostakin ovat vain käsityksiä ja uskomuksia. Ei niitä todellisuudessa pystytä todistamaan."
On paljon todistuksia ihmeparantumisista.
Uskovaisten keskuudessa todistus- sanalla on eri merkitys kuin epäuskoisten keskuudessa.
Kun herätyskokouksessa ihminen tuntee parantuneensa, hän välittömästi "todistaa" seurakunnalle ihmeparantumisestaa. En epäile ollenkaan tällaisen todistajan vilpittömyyttä.
Jäkeenpäin tosin lähes aina voidaan todeta, ettei paranemista ole tapahtunutkaan lääketieteellisessä mielessä. Suggetiolla saadaan aikaan lyhytaikaisesti merkillisiä asioita, mutta suggestioon ei tarvitse mitenkään liittyä uskonto tai jumala.
kysymys kuuluukin monesti että uskotaanko me vain omia uskoja vahvistavia todisteita vai myös niitä kriittisesti suhtautuviakin. Tiedemiehillä on tapahtunut useita harhaiskuja evoluutioteoriaa ja menneitä aikoja tulkitessa. Eikä kaikki tiedemiehet edes kannata evoluutio-uskoa. Eikö jotkut tiedemiehetkin ole sanoneet ettei tällaista luomakuntaa ole kuin jonkun suuremman älyllisen voiman aikaansaannoksen toimesta. Et varmaan heitä kuitenkaan usko vaikka tiedemiehiä ovatkin? Todellisuudessa siis uskon et evoluutioteoriakin on käytännössä uskon asia siinä kuin kreationismi.
Ja tuosta parantumisesta sen verran että on paljon todistuksia missä lääkärit ovat todenneet mahdottomasta tulleen mahdollisia. Eivät ole kyenneet selittämään kaikkia parantumisia. Ja nämä ihme kyllä ovat varmaan poikkeuksetta tapahtuneet ihmisille joiden puolesta on rukouiltu.
tieteessä on pitkälti kyse siitä että tieteentekijät (eli mitäs muuta kuin ihmiset) luottavat kykyynsä tehdä havaintoja, luottavat tekemiinsä havaintoihin sekä luottavat omaan analysointi- ja päättelykykyynsä tehdä havaintojen pohjalta fysikaalista todellisuutta hyvin kuvaavia teorioita.
uskonnollisessa uskossa on kyse siitä, että ihmiset luottavat uskomuksiin, vaikka niiden pohjalle ei ole havaittu todisteita tai uskomuksien paikkansapitävyydestä ei ole tehty havaintoja.
"kysymys kuuluukin monesti että uskotaanko me vain omia uskoja vahvistavia todisteita vai myös niitä kriittisesti suhtautuviakin"
hiukan jäi epäselväksi mitä tällä tarkoitat.
"Eikö jotkut tiedemiehetkin ole sanoneet ettei tällaista luomakuntaa ole kuin jonkun suuremman älyllisen voiman aikaansaannoksen toimesta"
varmaan sellaisiakin on ja en näe syytä kiistää etteikö tällaista suurempaa älyllistä voimaa taustalla olisi. tämä seikka ei mielestäni kuitenkaan ole hyvä peruste kannattaa raamatun antamaa kuvaa maailman synnystä.
"Ja tuosta parantumisesta sen verran että on paljon todistuksia missä lääkärit ovat todenneet mahdottomasta tulleen mahdollisia. Eivät ole kyenneet selittämään kaikkia parantumisia"
vielä on tieteessä paljon asioita joihin ei ole kyetty löytämään selityksiä. eritoten lääketieteen saralta niitä löytyy paljon sillä onhan tutkittavana kohteena niinkin moninutkainen olio kuin ihminen. esimerkiksi aivojen toiminnan tutkimus on vasta varsin pinnallista tutkimusta eikä niiden toimintaperiaatteesta ole vielä kovinkaan paljon täsmällistä tietoa. voi olla ettei kovin pitkälle päästäkään.
näihin selittämättömiin asioihin tuntuvat eritoten uskovaiset tarrautuvan ja selittävän aukkokohdat pääosin 2000 vuotta sitten määritellyn jumalansa avulla.
tuosta huomaa sen ainakin että jos ei mm. Jumalaan usko niin ei ole tarvetta edes ajatella mahdollisuutta että mm. parantuminen olisi ihme vaan ainut keino on ajatella että sille on jokin luonnollinen selitys. Raamatussa sanotaankin, että vaikka enkeli taivaista julistamaan maanpäälle niin jotkut eivät usko. Vaikket uskokaan raamattuun niin siellä kuitenkin on meille ilmoitettu asian laita näin.
"Raamatussa sanotaankin, että vaikka enkeli taivaista julistamaan maanpäälle niin jotkut eivät usko. Vaikket uskokaan raamattuun niin siellä kuitenkin on meille ilmoitettu asian laita näin."
2000 vuotta sitten ja aiemmin eläneiden ihmisten keskuudessa uskonnollinen ajattelu oli todennäköisesti nykyistäkin yleisempää. ihmiset miettivät silloinkin samoja asioita kuin nykyään ja kirjoittivat niitä ylös. näistä tuonaikaisista hajatelmista on koottu mm. raamattu ja nykyajan uskovaiset pitävät siis tuonajan uskonasioita miettineiden ihmisten hajatelmia (kuten "vaikka enkeli taivaista julistamaan maanpäälle niin jotkut eivät usko") miltei absoluuttisena totuutena.
voidaan siis todeta, että raamattuun kootuista uskonnollisista kirjoista, kirjeistä ja hajatelmista onnistuttiin saamaan uskonto, jonka oppeja nykyään moni ihminen pitää totuutena.
"tuosta huomaa sen ainakin että jos ei mm. Jumalaan usko niin ei ole tarvetta edes ajatella mahdollisuutta että mm. parantuminen olisi ihme vaan ainut keino on ajatella että sille on jokin luonnollinen selitys"
miten huomaat viestistäni sen että ikäänkuin totean epäuskoni suurempaan älylliseen voimaan (sinun käyttämäsi, mielestäni ihan hyvä ilmaisu), jota te jumalaksi kutsutte?
olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmisen aisteilla havaittavassa todellisuudessa tapahtuu vain ihmisjärjellä selitettäviä asioita, sillä toistaiseksi ei yhtään "yliluonnollista" tapausta ole riippumattomasti (tai siis tavalla jonka miellämme riippumattomaksi) varmennettu tapahtuneeksi. tällainen yliluonnollinen voisi olla vaikkapa sellainen, että henkilö puhuu tuosta vain jotain tunnettua kieltä, josta ite ei välttämättä ole aikaisemmin kuullutkaan saati sitten osaa sitä.
onkin turha jatkaa siinä mielessä kun nämä ovat uskonasioita. Joko uskoo tai ei, siinä se.
Tiedemiehillä on tapahtunut useita harhaiskuja evoluutioteoriaa ja menneitä aikoja tulkitessa.
>Sitä ei kukaan kiellä ja se on aivan luonnollista tiedeyhteisössä. Ensin esitetään teoria, jota kaikin keinoin pyritään kyseenalaistamaan. Siten tuon uuden teorian oikeellisuus tulee tärkkaan arvioiduksi. Sitten teoria hyväksytään kokonaan, osittain tai ei ollenkaan. Uskovaisethan vaan uskovat, luottavat ja tietävät totuuden (jonka joku uskonnollinen johtaja on keksinyt).
Eikä kaikki tiedemiehet edes kannata evoluutio-uskoa.
>Mitäs uutta siinä on? Olisi tosi merkillistä, jos kannattaisivat. Tiedeyhteisöön mahtuu melkoisesti myös kateutta ja kilpailua (rehellistä ja epärehellistä).
Eikö jotkut tiedemiehetkin ole sanoneet ettei tällaista luomakuntaa ole kuin jonkun suuremman älyllisen voiman aikaansaannoksen toimesta. Et varmaan heitä kuitenkaan usko vaikka tiedemiehiä ovatkin? Todellisuudessa siis uskon et evoluutioteoriakin on käytännössä uskon asia siinä kuin kreationismi.
>Tähän jo vastasinkin, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää.
Ja tuosta parantumisesta sen verran että on paljon todistuksia missä lääkärit ovat todenneet mahdottomasta tulleen mahdollisia.
>Itse asiassa en väittänyt, etteikö usko voisi parantaa. Väitin vaan (ja se ei ole minun ajatukseni), että usko, joka myötävaikuttaa paranemieen, ei tarvise eikä useimmiten olekaan "uskovaisten uskoa", vaan uskoa lääkkeeseen, lääkäriin tai omaan itseensä. Jumalalla ja uskon parantavalla voimalla ei ole mitään tekemistä.
Jotkut lääkärit uskovat ufoihinkin, onpa joku ollut lentävässä lautasessakin mukana. (Oliko Luukkanen tai sinnepäin). Ja varakas aivotutkija varastaa tutkimusmäärärahoja.
Eivät ole kyenneet selittämään kaikkia parantumisia.
>Totta, enkä ole muuta väittänytkään. Jumala vaan kannattaa jättää näistä ulkopuolelle.
Lääketiede, samoin kuin evoluutioteoriakin, kehittyvät koko ajan ja tieto lisääntyy. Sen voi sanoa melko varmasti, että koko totuutta ihmisen rakenteen salaisuuksista tuskin koskaan selvitetään.
Ja nämä ihme kyllä ovat varmaan poikkeuksetta tapahtuneet ihmisille joiden puolesta on rukouiltu.
>Tuo on silkkaa pötyä. Sorruit vielä käyttämään sanaa poikkeuksetta. :)
ja skeptisyys ovat kaksi täysin eri asiaa. Ennakkoluuloinen en toivottavasti ole ja jos olen, niin haluan vähentää sitä ominaisuutta. Minulla on ennakkoluuloja uskontoja ja uskonnollisia johtajia kohtaan. Uskovaisia kohtaa tunnen sääliä.
Skeptisyys on pelkästään hyväksi. Sen vastakohta on sinisilmäisyys, naivius. Uskovaiset ovat usein jälkimmäistä sorttia, enkä heitä totisesti kadehdi. Tosin on varsin helppoa uskoa kaikki mitä "ylhäältä" annetaan. Silloinhan omat aivot ei kuormitu.
Ryhmä ei ollut helluntaisia aktiolaisia, vaan Nokia Mission sotakoululaisia.
opit ovat ulkopuolisen silmin tarkasteltuna varsin lähellä helluntailaisten vastaavia. Arvaan kyllä, että helluntailaiset tekevät selvän pesäeron noihin "eksyttäjiin".
Nokialaiset Markku Koiviston johdolla kuitenkin "kaatavat" ja "parantavat" ihmisiä, joka on identtistä toimintaa helluntailaisten kanssa.
No. Nokia Mission toiminta on mielestäni hömppää sen puhtaimmassa mielessä. Helluntailaiset ovat minun hömppä- aseteikollani viivan pari uskottavampia, jos nyt uskottavuudesta voi uskonnon kyseessä ollen yleensä puhua.
vai ihmetytti sinua, että helluntailaiset uskovat Jeesukseen. mistäs sinä tuollaista tietoa olet onkinut?
jos saanen mitä nöyrimmin oikaista harhaantunutta käsitystäsi...
a) helluntailaisuus ei ole edelleenkään uskonto. se on kirkkokunta kristinuskon laajassa perheessä
b) helluntailaiset ovat kristittyjä, jotka korostavat nimenomaan uskoa uskonnon sisällä.
ketä lienevät nuo aktiolaiset olleet? lienetkö ollut kouvolassa, jonne vappuna kokoontui nuoria KAIKISTA KRISTILLISTÄ KIRKOISTA ja jonka yhteydessä jotkut intomieliset ovat mitä ilmeisemmin levittäytyneet kaduille saarnaamaan.
"vai ihmetytti sinua, että helluntailaiset uskovat Jeesukseen."
sitä että helluntailaiset uskovat jeesukseen? näytähän mulle toki aloituksestani sellainen kohta ja jos sellaisen löydät niin mieti eka että ymmärsitkö nyt väärin.
helluntailaisuus on kristinuskon haarana yksi uskonto. kristinuskosta yleensäkin puhutaan yleensä uskontona, helluntailaisuudesta tämän uskonnon eräänä haarana. sinä siis myös aloituksessani mainitsemalla tavalla vierastat termiä 'uskonto'. tästähän siis juuri kirjoitin, että tämä on hellareille tyypillistä. kuitenkin tuo yksi aktiolainen puhui elämänkatsomuksestaan uskontona. ja edelleen, saamieni tietojen perusteella nämä aktiolaiset olivat helluntaiseurakunnan väkeä.
enpäs ollut kouvolassa en. mutta enpäs lähde kertomaan enempää missä olin sillä se ei mielestäni ollut keskustelun pointti.
että jeesus elää edelleenkin, jumala on, taivas ja helvetti ovat jne. minua tämä pukkas ihmetyttämään."
uudestaan, sano teletappi:
helluntailaisuus ei ole uskonto. kristinusko, johon helluntaisuus kirkkokuntana sijoittuu, on yksi maailman uskonnoista.
tarkoittaako "ihmettelen aktiolaisten väitteitä siitä, jeesus elää edelleenkin, jumala on, taivas ja helvetti ovat jne" samaa kuin "ihmettelen, että aktiolaiset uskovat jeesukseen"?
mielestäni ei.
sinun näkemyksesi:
"helluntailaisuus ei ole uskonto. kristinusko, johon helluntaisuus kirkkokuntana sijoittuu, on yksi maailman uskonnoista."
minun näkemykseni:
kristinusko on uskonto, helluntailaisuus osa sitä/sen haara. joukko-opin mukaan, jos joukkoa A karakterisoi jokin ominaisuus niin myös sen osajoukkoa karakterisoi sama ominaisuus. täten helluntailaisuuskin on kristinuskon "osajoukkona" nähtävissä eräänä uskontona.
kiistely merkityksettömistä pikkuasiosta. Mainio esimerkki on tuo iankaikkinen väittely uskonto/kirkkokunta/lahko.
Suomessa ei kannata kiivailla kovin uskonto- käsitten puolesta, koska silloin menettää merkittävän edun ev.lut. valtiokirkon osana. On edullisempaa olla kirkkokunta ja osa valtiokirkkoa.
Samoin vl- liike (lahko) pysyy sitkeästi ev.lut- kirkon huomassa, vaikka takana päin haukkuvat valtiokirkon papistoa erittäin ilkeästi. Eroa tehdään vain tiettyyn rajaan saakka ja virallisissa tilaisuuksissa ei potkita aisan yli.
ei helluntaiherätys ole osa suomalaista valtionkirkkoa, vaan se on oma, vieläpä suomalaista evluttia huomattavasti suurempi protestanttinen kirkkokunta.
sinua kiusaa mukamas se, että uskovaiset kiistelevät "merkityksettömistä pikkuasioista", mutta otat itsekin asiaan kantaa heti, kun siihen tulee mahdollisuus.
jankataan nyt sitten...lauseesi tuolla ylempänä, johon puutuin kuuluu seuraavasti:
"helluntaillaisuus on kristinuskon haarana yksi uskonto".
vaadit täsmällisyyttä! täsmää nyt ensin oma tietopankkisi: kuten ei luterilaisuuskaan, niin ei myöskään helluntailaisuus ole "täten osajoukkona nähtävissä eräänä uskontona".
todennäköisesti olet asiasta suurinpiirtein samaa mieltä, mutta et ole perillä, mitä ko. ilmaisut "uskonto" ja "kirkkokunta" pitävät sisällään. siitä tämä näennäinen eripura!
on nähtävissä kristinuskon osajoukkona eräänä uskontona kuten myös helluntailaisuus. miksi ei olisi? mihin siis vaadit minulta täsmällisyyttä?
"todennäköisesti olet asiasta suurinpiirtein samaa mieltä, mutta et ole perillä, mitä ko. ilmaisut "uskonto" ja "kirkkokunta" pitävät sisällään"
voihan myös olla että määrittelemme sanan "uskonto" eri tavalla ja senkin vuoksi olisi tämä eripura. sanaa "kirkkokunta" en itse ole edes käyttänyt vaan sen tilalla yleisemmin sanaa "alahaara". on ongelmallista tode todeta, "et ole perillä, mitä se ja se tarkoittaa" jos toisella henkilöllä on erilainen määritelmä asialle. tässä tullaankin nyt kysymykseen siitä mitä uskonnolla tarkoitamme.
ajamme nyt kaikki ilmeisesti takaa sitä, että luterilaisuus ja helluntailaisuus eivät ole erillisiä uskontoja, vaan ne kummatkin kuuluvat maailmauskontojen kirjossa kategoriaan kristinusko.
kristinusko pitää sisällään uskon kolmiyhteiseen Jumalaan.
että luterilaisuus ja helluntailaisuus ovat uskontoon nimeltä kristinusko kuuluvina alahaaroina erillisiä. molemmat kuuluvat samaan ylähaaraan joten uskontoa nimeltä kristinusko kummatkin tyynni.
vinkki sinulle: jos haluat keskustella rauhanomaisíssa merkeissä uskonasioista, älä ala jututtamaan aktiolaisia, olivat he sitten mistä alahaaroista hyvänsä.
noihin ryhmiin, vaikka ihan hyvällä asialla ovatkin, ajautuu helposti juuri niitä intomielimpiä fundiksia.
poikkeuksiakin löytyy kyllä, ei senpuoleen.
voihan tuossakin olla paljon perää.
niinhän on myös muissakin ihmissuvun alahaaroissa:
eräät työläiset haluavat marssia vappuna punalippujensa & banderolliensa kanssa, kun taas toiset työläiset eivät ole yhtä fundamentalistisia ja tyytyvät vain seuraamaan sivusta tovereidensa intoa.
jotkut työläiset jaksavat jopa kuunnella fundis-puoluejohtajinesa hurmiollisia vappupuheita (tosin varakkailla demareilla hurmio taitaa olla jo menneen talven lumia).
otetaan siis ihan iisisti, kun kohdataan piakkoin sukupuuttoon kuolevat nuoret intomieliset trkataattien jakajat (faktatietoa omista piireistä).
tapaa tapaamieni aktiolaisten harjoittaman kommunikointitavan kaltaisen toiminnan soisi vähenevänkin.
hyvä askel sen kaltaisten jutustelijoiden kohdalla yllä tarkoittamaani suuntaan olisi että antaisivat toisen edes puhua asiansa loppuun ja eritoten toiselle tasavertaisesti mahdollisuuksia näkemystensä esittämiseen.
mutta vaikeahan meidän on tässäkään asiassa alkaa koulimaan jokaista yksityistä ihmistä oman mielemme mukaisiksi, vaikka kuinka ottaisikin pattiin.
sinua kiusaa mukamas se, että uskovaiset kiistelevät "merkityksettömistä pikkuasioista", mutta otat itsekin asiaan kantaa heti, kun siihen tulee mahdollisuus.
Osoita yksikin kerta, jossa olen ottanut kantaa eri uskonlahkojen välisiin oppiriitoihin. Ei kiinnosta pätkääkään, huvittaa joskus.
Etupäässä sotkeennun sellaisiin keskusteluihin, jossa uskovaiset esittävät omat uskomuksensa ainoana totuutena ja arvostelevat ei uskovaisten elämäntapaa.
Toiseksi haluan puolustaa yksilöä järjestelmää vastaan. Siinä riittää sarkaa.
Tässä kohtaa. Sori.
"ei helluntaiherätys ole osa suomalaista valtionkirkkoa, vaan se on oma, vieläpä suomalaista evluttia huomattavasti suurempi protestanttinen kirkkokunta."
on uskonnosta. Helluntailaisena ilmoitan uskonnokseni kristinuskon. Toisinaan toisilla menevät käsitteet sekaisin. Tällä kertaa tämä johtuneen sanaparin usko ja uskonnollinen vastakkainasettelusta.
Helluntaipiireissä uskonnollisuudella tarkoitetaan uskonnon harjoittamista lähinnä tavan, yhteenkuuluvaisuuden ja perinteen pohjalta ilman henkilökohtaista uskoontuloa eli uskonratkaisua. Uskolla taas viitataan ratkaisun tehneisiin. Yhtä kaikki molemmat ryhmät harjoittavat uskontoa, eri lähtökohdista tosin.
Monet asiat, lähinnä historialliset henkilöt ja tapahtumat voidaan todistaa peräämälläsi tavalla. Koska kyse on kuitenkin uskosta, ei tieteestä, jäävät ehkäpä keskeisimmät asiat henkilökohtaisen kokemuksen piiriin.
Ikuinen dilemma!
ilmeisesti hyvinkin pitkälti.
"Koska kyse on kuitenkin uskosta, ei tieteestä, jäävät ehkäpä keskeisimmät asiat henkilökohtaisen kokemuksen piiriin."
otit mielestäni olennaisesti esille käsitteen "henkilökohtainen kokemus", jota hyvin läheltä liippaa käsite "henkilökohtainen usko". mielestäni monilla uskovaisilla nimenomaan unohtuu tuo uskonasioiden henkilökohtaisuus, mikä näkyy sitten huonossa viestimisessä toiselle ihmiselle.
Uskontoa hellaritkin harrastavat, mutta tällä preppauskasteella on aivan erityinen merkitys (mielestäni) koska ihmisen vastaanottaa ikäänkuin uuden moraalisen koodin jota noudattaa
elämässään ja sen noudattaminen on helpompaa uskomalla tiettyihin ´faktoina´ yleisesti pidettyihin uskomuksiin. Jumalasuhteesta tulee läheisempi ja se on sitä herätystä ja vanhan elämän hylkäämistä. palvontamenojen hurmoksellisuuden ansiosta Jumalan läheisempää läsnäoloa kokouksissa pidetään varmana asiana, kuin esim
luttereiden normisto riiteissä, mikä erottaisi myös uskovan uskonnollisuudesta.. voimakkaan evankelioimisen lisäksi
tarkoitatko aikuiskastetta? ihan terminologisesti kiinnostaa. yhtä kaikki, uskonnollosia rituaalejahan ne vain on. juutalaisilla sellainen on ainakin ympärileikkaus. melko älytöntä. elämä on.
"palvontamenojen hurmoksellisuuden ansiosta Jumalan läheisempää läsnäoloa kokouksissa pidetään varmana asiana, kuin esim
luttereiden normisto riiteissä, mikä erottaisi myös uskovan uskonnollisuudesta.. voimakkaan evankelioimisen lisäksi"
näin olen itsekin havainnut olevan. moni helluntailainen pitää ilmeisesti nimenomaan yllä mainitsemistasi syistä omaa toimintaansa aitona, elävänä uskona, joka siis ei enää olisi uskonnollisuutta. yhtä kaikki, hiukan eläväisempää uskonnollisuutta hellareiden touhu varmaan onkin.
itse näen mielekkäämpänä esim. luterilaisuudessa mielestäni enemmän ilmenevän hiljaisen pohdiskelun uskonasioiden tiimoilta kuin helluntailaisuudessa puolestaan enemmän ilmenevän hurmoksellisuuden uskonsa vuoksi, jos nyt näitä eri kristinuskon haaroja vertaan.
preppaus nyt on tehokeino päästä tavoitteeseen tehokkaasti. Siis tehokaste=aikuiskaste, koska hellarit pitävät sitä lapsikasteeseen nähden ja muutenkin ainoana oikeana.
lut piireissä ollaan ehkä totuttu toisenlaiseen
kulttuuriin. helluntaissa korostuu myös julistuksellisuus = sana viedään yhdessä saarnaajan kanssa kuulijan korvien väliin
sellaisenaan, senkummemmin sisäisesti pohtimatta
Itseppäs kysyit...että mikä uskonto on se oikea ja paras? Siis kun "tyhmiä kyselee niin saa tyhmän vastauhsen" Kun sinulta sitten kysyttiin yksinkertainen ja helppo kysymys, asuuko Jeesus sydämmessä,si? kyllä vai ei? Niin et halunnut vastata,olisit vaikka vastannut,ettet tiedä.Jeesus kysyi fariseuksilta helpon kysymyksen,koskien Johannes Kastajaa.Fariseukset ensin neuvottelivat,ja sitten vastasivat Jeesukselle yksinkertaisesti ja selkeästi "emme tiedä"
"kyllä vai ei" -kyselijälle, että en tiedä mitä tarkoitat. haluan aina vastata kysyjän esittämiin kysymyksiin, mutta sitä ennen on varmistettava mitä tämä sillä tarkoittaa.
asuuko jeesus sydämessäni?
asuuko caesar sydämessäni?
asuuko napoleon sydämessäni?
asuuko dalai lama sydämessäni?
asuuko kofi annan sydämessäni?
hmm, noihin voi kysyä että missä mielessä kysyt noiden asumisesta sydämessäni. dalai lamalla on sikäli paikka 'sydämessäni', että pidän hänen, ainakin joitain ajatuksia erittäin fiksuina, ellei jopa älyllisesti korkeatasoisina ja ajattelen pitkälti samalla tapaa. kofi annankin tuntuu olevan ainakin noin pintapuolisesti varsin fiksu tyyppi.
jeesuksellakin on sikäli paikka 'sydämessäni' että ainakin joitain kelpo ajatuksia tämä tyyppi esitti. ja kun ottaa vielä huomioon tuon ajan niin melkeinpä nero on hänen täytynyt olla.
markuksen evankeliumisa (luku 12:38-40) muuten jeesus sanoo:
"Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla, he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat, utta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa"
tuomioista en tiä, jeesus lie tunnustanut samaa uskonnollista oppirakennelmaa kuin aabrahamin, mooseksen ja kumppaneiden opetusten seuraajat.
mutta mitä jeesus tuolla tarkoitti? luulenpa että hän varoitti ihmisiä nimenomaan uskontojen muodostajista, seurakuntasedistä (lainopettajat). noiden uskonnollisten auktoriteettien sijaan jeesus ilmeisesti kehotti ihmisiä ajattelemaan/pohtimaan itse asioita.
suvaitsevasta näkökulmasta katsottuna tärkeintä on usko Jeesukseen. Seurakunnan valinnalla ei ole mitään väliä, kunhan se vaan on helluntaiseurakunta.