Kuinkas vappu meni?

kun rahtaan huvipuiston peleistä voittamiani lantteja kotiin.
Raha-automaattiyhdistys taisi olla toista mieltä ja sääli tuki- ja liikuntaelimistöäni... taakkani KEVENI lukuisan kolikon painon verran.
Keräilin myös tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Muutama sorasana sihahti huuliltani, kun näin rikotut pullot. Mellakkaporukkaan en onneksi ajautunut mukaan. Erään kadun kulmassa havaitsin jalkakäytävällä somasti tuulen viemänä pomppivan tölkin. Askelsin perään mutta edelläni kulkenut nainen kiihdytti myös vauhtiaan. Muutaman metrin juoksimme kuin vinttikoirina kilpa-ajoissa tuon tölkin toimiessa sähköjäniksenä. Nainen ehti ensin ja nappasi tölkin tietämättömänä siitä, että samaa saalista tavoitti toinenkin luontohenkinen vapunviettäjä...
Vapunpäivänäkin sää suosi, ja nautin kiertelystä ympäri kaupunkia. Torien juhlapuhe- ja markkinahumuun verrattuna lenkkipoluilta löytyi toinen maailma: pomppivia oravia, rääkyviä lokkeja... Onneksi ei yksikään viruksen tainnuttama siivekäs tippunut niskaan; itse asiassa kaikki linnut näyttivät ja kuullostivat keväisen terhakoilta. Yritin aidan ja portin rakosista kuikuilla, näkyisikö maauimalan altaassa jo kutsuvaa vettä, vaan eipä ylettynyt katseeni sinne periskoopeitta. Moista apunäintä en taas mukanani kuljettele, koska en sitä edes omista. Tuttuja tapailin ja huulta heittelein. Torilla ajauduin juttusille myös Australiasta saapuneitten turistien kanssa ja opin heitä minulle uutta asiaa: aurinko nousee eteläisellä pallonpuoliskolla päinvastaisesta suunnasta kuin täällä. Tätä en ole tullut ajatelleeksikaan!
Nyt taas tuntuu ulkona tyypilliseltä suomalaiskeväältä ... eli ne talvisäilöön viedyt hanskat pitää hakea takaisin!