Jos uskonlahkon autoritäärinen hallinta ja mielipiteenvapautta voimakkaasti rajoittava ilmapiiri alkaa tuntua ahdistavalta, on edessä yhteisöstä eroaminen. Suuresta kansankirkosta eroaminen ei todennäköisesti vaikuta mitenkään sosiaalisiin suhteisiin mutta koska lahkot ovat pieniä, tiiviitä yhteisöjä, tilanne voi olla eroavan kannalta tyystin toinen.
Juridisena prosessina seurakunnasta eroaminen on pieni ja vaivaton. Lahkosta lähdettäessä vaikeudet liittyvätkin mahdollisesti sosiaalisten suhteiden katkeamiseen lahkon jäseniin, jotka ovat saattaneet olla ainoita ystäviä. Yhteenkuuluvuuden tunne, yksi perustarpeista, on saattanut olla voimakas toisten lahkolaisten kanssa. Tällöin vastakkain asettuvat oman minuuden uhraaminen uskonnon veriselle alttarille omasta mielipiteenvapaudesta luopuen tai irtaantuminen painostavasta lahkolaisuudesta.
Eroaja, uskonnon uhri, saattaa joutua kokemaan uhkailua, pelottelua tai painostusta. Helvettiin joutuminen lienee yleisimpiä pelottelun aiheita. Moni on kuitenkin onnistunut pääsemään vapaaksi sisäänpäin lämpiävästä lahkosta. Millainen kokemus eroaminen yksilön näkökulmasta on? Pyrkiikö lahkoyhteisö tarkoitushakuisesti karsimaan jäseniltään ihmissuhteet "vääräuskoisiin" pitääkseen ihmistä kuuliaisena ja yhteisöstä riippuvaisena?
Juridisena prosessina seurakunnasta eroaminen on pieni ja vaivaton. Lahkosta lähdettäessä vaikeudet liittyvätkin mahdollisesti sosiaalisten suhteiden katkeamiseen lahkon jäseniin, jotka ovat saattaneet olla ainoita ystäviä. Yhteenkuuluvuuden tunne, yksi perustarpeista, on saattanut olla voimakas toisten lahkolaisten kanssa. Tällöin vastakkain asettuvat oman minuuden uhraaminen uskonnon veriselle alttarille omasta mielipiteenvapaudesta luopuen tai irtaantuminen painostavasta lahkolaisuudesta.
Eroaja, uskonnon uhri, saattaa joutua kokemaan uhkailua, pelottelua tai painostusta. Helvettiin joutuminen lienee yleisimpiä pelottelun aiheita. Moni on kuitenkin onnistunut pääsemään vapaaksi sisäänpäin lämpiävästä lahkosta. Millainen kokemus eroaminen yksilön näkökulmasta on? Pyrkiikö lahkoyhteisö tarkoitushakuisesti karsimaan jäseniltään ihmissuhteet "vääräuskoisiin" pitääkseen ihmistä kuuliaisena ja yhteisöstä riippuvaisena?
Vastaukset 21
Vanhimmat
mut on erotettu kerran seurakunnasta. Se oli aikaa kun en enää välittänyt uskosta mitään ja elin välillä vauhdikastakin elämää. Erottaminen tapahtui täysin ilman edes ihmeellisempiä nuhdesaarnoja. Nykyisessä seurakunnassa on taas se tyyli että sieltä kun erotetaan niin annetaan mahdollisuus myös takaisintulemiseen. Erottaminen ei tapahdu kevein perustein vaan jos kyseinen henkilö on ajautunut siihen tilanteeseen ettei halua toimia enää seurakunnan alaisuudessa.
henkisesti varsin vahva ihminen.
Monelle muulle paikkakunnan vaihto on ainoa mahdollisuus. Jos perhe, sukulaiset ja tuttavat ovat uskovaisia, ei paikkakunnan vaihtokaan auta, koska siteet entiseen tukiverkostoon katkeavat tai ainakin heikkenevät automaattisesti.
Sitä ei heikolla itsetunnolla varustettu ihminen kestä ilman vakavia henkisiä ongelmia. Ja ihminen, joka on lapsesta saakka manipuloitu uskovaiseksi, ei ole kehittynyt useinkaan koskaan itsenäiseksi aikuiseksi.
Esimerkkejä löytyy Uskontojen uhrit- ryhmästä ihan riittävästi.
toisenlaisia kokemuksia. Miksi ihmiset aina tarttuvat vain ykspuolisiin todistukiin asioista jotka eivät välttämättä ole edes enemmistönä tapauksista? Mä en oikeesti ole törmännyt sellaseen että seurakunta jotenkin vainoais erotettuja tai erotettu ei kykenisi toimimaan ilman seurakuntaa. Se on kait sitten ihmisestä kiinni et miten siteitä luo seurakunnan ulkopuolella. Kyllä mulla on paljonkin siteitä muuallakin kuin uskovien piireissä. On kouluajoilta lähtöisin olevia kavereita ja työympyrät.
"Mä en oikeesti ole törmännyt sellaseen että seurakunta jotenkin vainoais erotettuja tai erotettu ei kykenisi toimimaan ilman seurakuntaa"
voin kertoa omien kokemuksieni perusteella, että näitä on. esimerkiksi lestadiolaisuudessa tämä ongelma on ilmenevä. dokumentissa "maailmassa" kerrotaan eräästä tällaisesta tapauksesta.
helluntailaisuudenkin osalta pystyn suoralta kädeltä sanoa tuntevani likemmäs parikymmentä tapausta. erotetut/eronneet ovat kylläkin kyenneet toimimaan ilman seurakuntaansa mutta vaikeaa se on ollu kun aiemmilta ajoilta niin tuttu yhteisö ja jopa perhepiiri ovat ryhtyneet toimintaan, jota voi hyvinkin kutsua painostamiseksi, ahdisteluksi, hylkäämiseksi, mollaamiseksi jne. kokemuksieni perusteella näistä eronneista ihmisistä on myöhemmin kasvanut henkisesti erittäin vahvoja ihmisiä, mistä en ole laisinkaan yllätynyt.
Oma kokemukseni on sama kuin mrxx:llä. Eivätköhän nuo 'kauhutarinat' ole lähinnä urbaanilegendoja.
Helluntailaisia entisiä ei löydy uskontojenuhrien seasta.
Muutamaa mielenterveydeltään heikkoa lukkuunottamatta joka olisi jo alussa ennen helluntailaisiin liittymistää tarvinut ammattiapua.
että lestadiolaisuus on hyvin kaukana helluntailaisuudesta. Kaikki tietty suhteellista eli ei opillisesti ehkä kaikilta ihan ydinkysymyksiltään mut muuten sitten arjen ja muun uskon osalta. Ei voi missään nimessä puhua samasta asiasta. Tässäkin kaksi toisenlaista kokemuspohjaa kohtaa. Varmana kumpikin nähnyt paljon helluntailaispiirejä ja kummallakin aivan vastaiset kokemukset. Mitä se kertoo helluntailaisista? Varmaan sitä ainakin että seurakunnat voi erota paljonkin eri paikkakuntien mukaan ja ihmiset ovat yksilöllisiä. Eli et voi omien kokemusten perusteella vetää suuria johtopäätöksiä kuin en minäkään. Varmasti on paljon vikaa ja laiminlyöntejä helluntailaispiireissä, mut se todistaa vain että mekin ollaan ihmisiä ja yhtä vajavaisia ja syntisiä kuin kuka tahansa muukin. Armosta meillekin se pelastus on annettu. Ai niin, piti lisämän että näin minä uskon kun on kritisoitu sitä että uskovat pitävät tosina asioita joita toiset eivät.
"Helluntailaisia entisiä ei löydy uskontojenuhrien seasta"
ilmeisesti ajattelet, että koska sinä et tällaista tapausta tunne niin sellaista ei myöskään ole. sellainen olisi varsin ontuvaa logiikkaa. minä tunnen muutaman entisen helluntailaisen joka on kääntynyt uskontojen uhrit ry:n puoleen.
lähteä spekuloimaan siitä kuinka kaukana lestadiolaisuus on helluntailaisuudesta. seitsemän lestadiolaista serkkua omaavana vain sanoa tietäväni lestadiolaisuudesta verrattain paljonkin. yhtä kaikki, lestadiolaisuus kuuluu kristinuskoon kuten helluntailaisuuskin.
"Eli et voi omien kokemusten perusteella vetää suuria johtopäätöksiä kuin en minäkään"
niin, tässähän tullaan siihen että milloin voi vetää johtopäätöksiä jostain asiasta, nyt helluntailaisuudesta. varmaan kaikki on sitä mieltä että jos ihminen ei tunne yhtään helluntailaista eikä tiedä muutenkaan asiasta paljoakaan niin hänen on huono esittää näkemyksiään helluntailaisista, tietyssä mielessä.
tilanteessa, jossa ihminen olisi vaikkapa vieraillut kaikissa suomen helluntaiseurakunnissa ja olisi ollut tekemisissä kussakin seurakunnassa vähintään yhden kolmasosan seurakuntalaisista kanssa voitaisiin todeta henkilöllä olevan riittävästi kokemuspohjaa esittää luotettavia näkemyksiä helluntailaisuudesta, tietyssä mielessä. tällainen tilanne on varsin ideaalinen joten se milloin henkilö voi esittää arveluja helluntailaisuudesta jää loppuviimein kunkin mielipideasiaksi. ilmeisestikin sinun mielestäsi minun on huono vetää suuria johtopäätöksiä helluntailaisuudesta, vaikket edes tiedä kuinka paljon helluntailaisuudesta tiedän.
"Varmasti on paljon vikaa ja laiminlyöntejä helluntailaispiireissä, mut se todistaa vain että mekin ollaan ihmisiä ja yhtä vajavaisia ja syntisiä kuin kuka tahansa muukin."
no sitähän minäkin. tätä toteamustasi vasten tuntuvat varsin ihmeellisiltä senkin erään aktiolaisen kommentti, että uskovainen kykenee elämään paremmin moraalista elämää kuin uskonnottomat, sillä jumala on uskovaisen vaikuttavana voimanaan. monella muullakin tavalla olen kuullut uskovaisen antavan ymmärtää, että uskovaiset ovat kykenevämpiä parempaan elämään kuin muut.
kannalta.
Kun eroaminen/erottamista jostain tiiviistä, sisäänpäin lämpiävästä yhteisöstä, jossa jäsen on ollut lapsesta saakka tapahtuu, niin syntyvät ongelmat ja syyt niihin, on suhteellisen helppo asiantuntijan määrittää.
Sanon heti, että minä en ole em. varsinainen asiantuntija. Sanon myös, etteivät rivijäsenet ole syypäitä tapahtuneisiin yliyönteihin. Syy on järjestöjen/uskonollisten yhteisöjen/lahkojen johtajissa, jotka ovat määritelleet säännöt ja istuttaneet ne usein pelottelun ja painostuksen keinoin jäseniin.
Esimerkkejä on olemassa esimerkiksi aattellisista kommuuneista (joilla ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa), joihin nuoret, naiivit ihmiset sitoutuvat ja sitoutetaan. Eroaminen/erottaminen em. yhteisöstä on varsin tuskallinen ja hidas prosessi, jossa eronnut tarvitsee useinkin pitkäaikaista terapiaa ja tukea.
Mitä nuorempana jäsen on sitoutettu yhteisöön, sen suuremmat ovat ongelmat. Uskonnollisiin yhteisöihin tullaan usimmiten syntymän kautta, jolloin ongelmat saavat usein käsittämättömät mittasuhteet.
Kun lapsesta saakka opitut rakennelmat murtuvat, kun ystävät ja tuttavat hylkäävät tai lievimmillään paheksuvat eroavan päätöstä. Kun uudesta ympäristöstä ei heti löydy uutta ystäväpiiriä ja tukiverkostoa, ovat ongelmat jossain laajuudessa lähes aina olemassa.
uskovaisille niin tyypillistä ongelman väheksymistä ja kieltämistä.
Kun ongelman sulkee pois tietoisuudestaan, sitä ei ole. Poliitikon sanoin: asiat ovat sitä miltä näyttää.
Epäilemättä uskonnolliset johtajanne ovat tämänkin asian "oikean tilan" teille selittäneet parhain päin. Eronneet/erotetut ovat vain liikkeeseen sopeutumattomia yksilöitä.
ongelmien johdosta?
ketään seurakunnasta sairauden takia pois.
Tuo potkiminen kuulostaa muutenkin kovin julmalta.
Seurakunnassa on monenlaisia ihmisiä ja monenlaista mielipidettä mahtuu joukkoon.
Joukkoon mahtuu myös ihmisiä jotka eivät alistu Jumalan Sanan alle, vaan vikuroivat sitä vastaan, ja elävät maailman touhujen mukaan, niistä tulee heitä ojentaa kuten Raamattu ilmoitta, nuhtele jne.
Ja jos tämä henkilö ei nuhdetta ota vastaan käsketään Sanan mukaan ottamaan tietyt henkilöt jotka ojentavat tätä p"poispoikennutta" Jumalan lasta.
Monille nuhtelu ei tuota tulosta ja elämä jatkuu samaan malliin ja sitten loukkaannutaan kun ei hyväksytä hänen synninteitään. Meillä ainakin annetaan hyvin pitkä köysi ja odotetaan jospa kadonnut lammpas palaisi takasin, eikä meiltä ole potkittu ketään pois, ainoastaan on nuhdeltu ja on ollut syytäkin.
Mielenterveysongelmaisia ihmisiä ohjataan ammattiauttajille ja heidän puolestaan rukoillaan.
Seurakunnassa monetkaan eivät ole mielenterveysongelmien hoitajia ja siksi suosittelemme niille jotka osaavat homman. Sieluhoitoa tehdään niin pitkälle kuin pystytään.
Elämä ei seurakunnassa ole aina helppoa, kun siellä on vain ihmisiä ja vajavaisia sellaisia, joita meidän tulee arvostaa ja pystyä elämään jokaisen kanssa sovussa.
Noin se pääasiassa menee. Minua alettiin kyllä painostaa jo seurakunnassa vielä ollessani. Pahimmillaan oli tappouhkaus. Onneksi olen vahva henkisesti ja aikanaan lähdettyäni painostusken keskeltä pois, en kokenut sitä raskaana vaan tosi vaputtavana tekona. Monet on kyllä minut seurakunnan ja hellarien taholta hyljänneet, mutta on paljon sellaisia ystäviä, jopa hellarisaarnaajia, jotka edelleen ovat ystäviäni. Olen myös saanut runsaan ystäväjoukon muissa uskovien ppiisreissä olevista ja niistä, jotka eivät tunnustaudu henkilökohtaisesti uskoviksi! En ole missään tapauksessa jäänyt vaille ihmissuhteita. Sukulaiseni ja perheeni ovat hyväksyneet sen, että olen poistunut hellarikuvioista. Ompa joku muukin suvustani eronnut hellareista sen jälkeen!
Luterilaiset ovat pieni verrattaessa jäsenmääriä verrattaessa helluntailaisiin.
Luterilaisuudesta johtuvat vääristymät ovat Suomenb alennustilan syy.
Tulisi harkita jo krikon eroittamista valtiosta.
Hellunailaisten on todettu olevan tasapainoisempia ja kaikinpouolin elämänlaadultaaan paremminb voivia kuin luterilahkolaiset.
Siksi aloittajan kysymys on nyt suunnattu väärään ja osoittaa melkoista typeryyttä ja tietämättömyyttä kysyjältä.
Jonkinlaisen katkeruuden ja avunhuudon voi lukea aloittajan kirjoittajasta.
auttavan sanan vastaukseksi avunhuutooni?
"helluntailaisten on todettu olevan tasapainoisempia ja kaikinpuolin elämänlaadultaan paremminvoivia..." on peräisin?
siinä sinulle neuvo näin aluksi. Ja lopuksi kun Kristuksen armo saa sinussaa kasvaa, näetkin vain ihmisiä jotka ovat erilaisia joka ryhmittymässä, niin uksovien, kuin uskomattomien kohdalla, ei niistä tule mitään hyper ihmisiä vaikka uskoon ovat tulleetkin. Hyvä on katsoa ensin sinne paitansa alle, miten kohtelet toista ihmistä, onko sinussa vain arvostelun henki joka etsii vikoja ihmisistä mutta itse on täydellinen? Täydellisiä on vasta perillä.
Tässä halutaan mollata helluntalaisuutta, mutta ihminen jokan on ihmisten kanssa sinut, ei tarvitse erottaa jos vaeltaa elämäänsä kunnolla, eikä riitele toisten kanssa. Raamattu sanoo minusta niin osuvasti meille jokaiselle, kivi kiveä hioo, ihminen ihmistä hioo. Jokainen ihmiselämä on arvokasta, arvostatko sinä?
Neuvoksi sinule, ala katsomaan Kristukseen ja katso minkälainen Hän on. Hän on hiljainen ja nöyrä, niin tulee meidänkin olla.
Sellainen jka vaeltaa Jeesuksen seurassa, ei ajeta pois. On vain ihminen joka suivaantuu toiseen ihmiseen, lähtee pois, eikä anna anteeksi.
Kuka on se meistä joka heittää sen ensimmäisen kiven? tahdotko sinä heitellä, käy niin että joskus joutuu ne kivetkin keräämään ja hyvin nöyrällä mielellä.
suhteellisen pieni lahko.
Karismaattinen epämääräinen liikehdintä on saanut ihmiset miettimään toisen kerran mistä ovesta astuvat sisään. Eikä tarvitse muuta kuin katsoa TV7:ssa esitettäviä karismaattisten dollarisaarnaajien sekoiluja niin kyllä tulee kylmiä väreitä selkään. Tämän voi varmasti niin uskova kuin ateisti allekirjoittaa.
Yrität selvästi mollata luterilaisia ja pönkittää omaa helluntailaisuskoasi. Kyllä minun kokemukseni mukaan luterilaiset ovat järkevämpää ja rauhallisempaa porukkaa kun kiihkohellarit, jotka ovat kokoajan selvittelemässä muiden tekemisiä ja asioita.
Hellarilahkoissahan on myöskin mm. se ongelma että siellä ei ole yksityisiä asioita vaan kaikki, parisuhteen rakkauselämäkin on julkinen keskustelunaihe jota kaikki saa ruotia miten haluaa.
En pidä omaa uskonyhteisöäni helluntaiseurakuntaa ja helluntailaisuutta lahkona. Koska muutamat kuitenkin haluavat välttämättä näin väittää, niin vastaan viestiisi.
Autoritaarinen hallinta ja mielipiteenvapauden rajoittaminen on aina väärin. "Mielipiteen vapaus on jokaisen oikeus", sanoi P.Töpöhäntäkin. YK:n Ihmisoikeuksien julistuksesskain se todetaan.
Eroaminen pienestä yhteisöstä voi tuottaa ongelmia juuri sosiaalisten suhteiden osalta. Yksilön kapea-alainen sosiaalinen kenttä ja puuttuva turvaverkosto altistavat ahdistavalle yksinäisyydelle, kun entiset kuviot ehkä menevät uusiksi. Aina entiset siteet eivät kuitenkaan katkea. Ystävyys saattaa hyvinkin säilyä. Minullakin on monia eri seurakunnista, ei vain helluntailaisia, eronneita ystäviä. Näkemyserot eivät ole vieneet yhteyttä.
Minulla on myös monia ei-uskovia ystäviä.
Myönnän kyllä, että jos menettäisin seurakuntayhteyden ja yhteenkuuluvuuden uskovien kanssa, se olisi suuri menetys. En ole uskovien yhteydessä kuitenkaan pelkän yhteyden vuoksi.
Yhteys Herraan on primaari ja yhteys muihin toissijainen. Toki on niin, että "yhteys Luojaan, se yhdeksi myös meidät saa".
Jos minun mielipiteen vapauttani alettaisiin rajoittaa ja painostaa johonkin, mitä en hyväksy, niin jättäisin surutta koko puljun. Joitakin muitakin syitä saattaisi sellaiseen valintaan olla. Ei vain ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt sellaista.
Minuuden riistäjiä löytyy muualtakin kuin uskovien yhteisöistä. Siellä alttarit voivat olla jopa verisempiä. Sen verran olen asioista perillä. Tämä ei tietenkään ole puolustus uskovien samankaltaiselle toiminnalle ja käyttäytymiselle.
"Eheytyminen helluntailaisuudesta", jos on kokenut sen ilmapiirin ahdistavaksi saattaa olla hyvinkin iso ongelma. Ihmisten kokemuksille on tietysti olemassa syy. Se syy löytyy joskus asianomaisten omasta mielestä, ei välttämättä yhteisön tavoista.
En myöskään usko, että eroaja joutuu kokemaan uhkailua, painostusta tai helvetillä pelottelua.
>Pyrkiikö lahkoyhteisö tarkoitushakuisesti karsimaan jäseniltään ihmissuhteet "vääräuskoisiin" pitääkseen ihmistä kuuliaisena ja yhteisöstä riippuvaisena?<
Alkaa tuntua, että itselläsi on tarkoitushakuisuutta, kun tuollaisia kyselet. Uskovat ovat ihmisiä siinä kuin sinäkin eivätkä rajoita toisten vapaata liikkuvuutta vapaassa maassa. Ääriliikkeet ja lahkolaiset voivat toimia kuvailemallasi tavalla, mutta perushelluntailaisuus ei.
Valheellista höpö-höpöä. Ei muuta nyt jaksa kommentoida; no, jokainen kerran vastaa omista valheistaan, niin "uhrit" kuin "tyrankitkin"...