Muistui mieleen eräs tapaus joka sattui noin 6-7 vuotta sitten, kun olimme poikaystäväni kanssa myöhään illalla autolla kaupungilla, minä ajoin.
Meille tuli jostain asiasta iso riita, enkä keskittynyt niin paljon siihen ajamiseen kun olis pitäny.
Tilanne nopeus oli aika kova kun tultiin valoristeykseen, katsoin että valo oli vihreä ja annoin mennä kun just ennen risteystä huomasin ettei se ollutkaan vihreä vaan punainen ( olin katsonut väärää valoa ).
Jostain kumman syystä en painanutkaan jarrua niinkun sitä yleensä vaistomaisesti tekee vaan vedin kaasun pohjaan ja aivan niinkun joku olis ohjannut minun puolesta autoa oikealle kohti (tyhjää) jalkakäytävää.
Kuinka ollakkaan vasemmalta tuli lujaa henkilöauto johon olisin taatusti törmännyt jos olisin jarruttanut, ja jos en olis väistänyt oikealle olis kans kolahtanut kunnolla.
Siinä tilanteessa olin aivan varma että joku muu ohjas autoani että vältyttiin vakavalta kolarilta.
Pisti sinä iltana mietteliääks tuo tapaus ja ilta rukouksessa kiitin suojeluksesta että olen vielä tässä.
Meille tuli jostain asiasta iso riita, enkä keskittynyt niin paljon siihen ajamiseen kun olis pitäny.
Tilanne nopeus oli aika kova kun tultiin valoristeykseen, katsoin että valo oli vihreä ja annoin mennä kun just ennen risteystä huomasin ettei se ollutkaan vihreä vaan punainen ( olin katsonut väärää valoa ).
Jostain kumman syystä en painanutkaan jarrua niinkun sitä yleensä vaistomaisesti tekee vaan vedin kaasun pohjaan ja aivan niinkun joku olis ohjannut minun puolesta autoa oikealle kohti (tyhjää) jalkakäytävää.
Kuinka ollakkaan vasemmalta tuli lujaa henkilöauto johon olisin taatusti törmännyt jos olisin jarruttanut, ja jos en olis väistänyt oikealle olis kans kolahtanut kunnolla.
Siinä tilanteessa olin aivan varma että joku muu ohjas autoani että vältyttiin vakavalta kolarilta.
Pisti sinä iltana mietteliääks tuo tapaus ja ilta rukouksessa kiitin suojeluksesta että olen vielä tässä.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Pistää mietteliääksi joo. Konginkankaalla enkelit loisti poissaolollaan...Hyvä tuuri sinulla oli.
Konginkankaalla olivat läsnä "kuoleman enkelit" ts. noin oli määrä tapahtua.
"Kaikella on aikansa ja paikkansa..."
ja joopa joo...Sattuma vain korjasi karmeata satoaan.
on aikamme jolloin lähdemme täältä. Ei ennemmin eikä myöhemmin. Konginkankaan turmassa siinä kuolleiden aika oli tullut.
Miksi surra nuorena kuollutta ihmistä? Hän pääsee pois täältä vielä ennenkuin keski-ikä on kyynistänyt hänet ja ennenkuin vanhuus on vienyt häneltä voimat ja arvokkuuden. Jokaisen meidän on kerran kuoltava ja hyvä niin. Eikä se siihen lopu.
Kylmät väreet niskassa luen tuollaista tekstiä...
Aivan turha on siis kulkea kypärä päässä fillarilla, tolkutonta käydä lääkärissä, millään ei ole mitään väliä kun "ennaltamäärätty" kuolema korjaa ja pääsee taivaan riemuihin. Voi kun osaisi ajatella noin...Mutta eipä vaan pysty enkä edes halua. Elämä on kuitenkin ihanaa, näin keski-ikäisenäkin ja täysin ilman kyynisyyttä.
Ja kyllä, uskon Jumalaan, mutta myös elämään maanpäällä.
Vaikka elomme päivät onkin säädettyjä täällä, ne eivät ole ennaltamäärättyjä. Voimme toki omilla toimillamme vaikuttaa siihen, miten meidän käy, ja kuvitella että on turhaa ajaa kypärä päässä pyörällä tai olla käymättä lääkärissä, mutta viime kädessä saamme syyttää kämmäilyistämme itseämme.
Kaikki on korkeammassa kädessä, mutta meillä itsellämme on asiaan sanottavamme.
Kun sanon "jonkun aika on tullut" tarkoitan sillä sitä, että hän on saanut tämänkertaisen elämänsä valmiiksi ja on valmis lähtemään kotiin. Takaraja siis on tullut, mutta lähdön hetkeä ei ole ennaltamäärätty, vaan se voi tulla koska tahansa.
Minun elämäni ei ole ollut kaikinpuolin ihanaa ja olisin itse valmis lähtemään kotiin milloin tahansa. Mutta kun ei niin ei.
Selityksiä, selityksiä...Miten joku onnistuukin kumoamaan itsensä moneen kertaan?
Kuten sanoin, uskon Jumalaan, mutta en ihmettele tätä uskonkuntokuntien/lahkojen erilaisuuksien kimaraa kun mm. selitetään omia käsityksiä/ymmärryksiä raamatun sanasta toisille kuin se tulisi suorana viestinä taivaasta. Olen kammonnut AINA sellaista! Kannattaisi mennä sinne omaan kammioon ja miettiä hieman lisää, eikä sekoilla julkisesti esimerkiksi enkelien kanssa...
Mutta mitäpä tässä meuhkaamaan, voin kuvitella jo vastaukset etukäteen...:-)
Nimenomaan ja juuri noin. Monikaan ei tajua, että ei KUOLEMA ole kauheinta, mitä ihmisen elämässä voi tapahtua...
Minä olen samaa mieltä, että ei meidän pidä surra tai voivotella sitä, kun nuoret kärsii tappavien tautien kourissa. Heidän kärsimyksensä on vain väliaikaista ja Jumalalla on tarkoituksensa, jota me ei tiedetä, mutta hyvä se tarkoitus kuitenkin on.
Olen myös ajatellut miksi kuolee niin paljon ihmisiä , siis lapsia, Afrikassa nälkään. Vaikka he eivät ole kuulleetkaan Jeesusksesta, niin kyllä hänellä on sormensa pelissä. Ottaessaan taivaaseen nuo pikku-piiperöt Jumala auttaa heitä. Lapsista tulee enkeleitä ja vanhemmilla on muita tärkeitä tekemisiä JUmalan tahdon mukaan.
Pistenikkari ( ... ) Kirjoitti:
""" on aikamme jolloin lähdemme täältä. Ei ennemmin eikä myöhemmin. Konginkankaan turmassa siinä kuolleiden aika oli tullut. """
Ja toisessa viestissä:
"""Vaikka elomme päivät onkin säädettyjä täällä, ne eivät ole ennaltamäärättyjä."""
Olet aika hauska epäloogisuudessasi. Toivottavasti kirjoitat näitä juttuja kieliposkella, vai?
Varsinkin tuo jälkimmäinen lause on huippu. Ensin sanot, että ON ennaltamäärättyä ja heti perään EI OLE ennaltamäärättyä. Heh.
Ihmiselle kuolema ei todellakaan ole pahinta mitä voi sattua.
Jos vaikka miettii naista jolla on onnellinen elämä, lapsia ja hyvä puoliso. Jos hän nyt sattuu kuolemaan, niin ei tälle naiselle ole enää mitään merkitystä sillä, että on kuollut - lakannut olemasta. Jälkeen jääneille suru on varmasti mitä musertavin, mutta ei ihmiselle, joka on lakannut olemasta.
Predestinaatio (ennaltamäärääminen) ei ole sama asia kuin preordinaatio (ennaltasäätäminen). Vaikka päivämme ovat ennaltasäädettyjä, ne eivät ole ennaltamäärättyjä.
Päivämme täällä todellakin ovat ennaltasäädettyjä, mutta ne eivät ole ennaltamäärättyjä.
Saatuamme hommamme täällä valmiiksi ja aikamme tultua täyteen, meille aukeaa aikaikkuna, jonka aikana lähtö tulee. Tämän jälkeen suojelusenkelimme päästää "otteensa" meistä ja valmistautuu saattamaan meidät kotiin.
Konginkankaan turmassa siinä lähteneiden aika oli tullut. He olivat saaneet sen valmiiksi, mitä varten he olivat tänne tulleet. Heille tuo aikaikkuna oli auennut, ja onnettomuus sitten tapahtui. Sama juttu Kaakkois-Aasian tsunamin osalta. Siellä kuolleet olivat saaneet elämänsä valmiiksi täällä, ja tsunami tapahtui.
Oli ennaltasäädettyä, että nuo Konginkankaalla kuolleet olivat valinneet itselleen lyhyen ja onnellisen elämän ja että kotiinlähtö olisi äkillinen. Mutta ei ollut ennaltamäärättyä, että he olisivat kuolleet juuri siinä paikassa siihen aikaan.
Mielestäni tuo on sanoilla kikkailua, mutta yritän ymmärtää tarkoituksen.
""Päivämme täällä todellakin ovat ennaltasäädettyjä, mutta ne eivät ole ennaltamäärättyjä. ""
Mikä ero näillä sanoilla on?
Voitko tarkentaa tässä, kun otan maallisen esimerkin näistä sanoista.
-Olen Faarao ja säädän ennalta, että ryhmä B tulee teloittaa seitsemän päivän kuluttua keskipäivällä.
--Olen Faarao ja määrään ennalta, että ryhmä B tulee teloittaa seitsemän päivän kuluttua keskipäivällä.
Miten nämä eroavat toisistaan?
Ennaltasäätäminen:
"Olen Faarao, ja säädän, että ryhmä B tulee teloittaa viikon päästä kuukauden sisään."
Ennaltamäärääminen:
"Olen Faarao, ja määrään, että ryhmä B tulee teloittaa viikon päästä maanantaina klo 12:00."
vaan hän lähtee todelliseen, oikeaan kotiimme. Mehän olemme täällä maailmassa vain käymässä.
Varmasti ensialkuun tälle naisellekin järkytys ja huoli puolisosta ja lapsista on valtava. Mutta Isukkimme on kuitenkin järjestänyt kaiken. Suru on musertava molemmin puolin, mutta se valtava rakkaus, mitä Jumala osoittaa omia lapsiaan kohtaan, pyyhkii tältä naiselta kyyneleet. On muistettava, että tuonpuoleisessa ei ole aikaa lainkaan. Tuossa hetkessä myös puoliso ja lapset palaavat takaisin Taivaan kotiin, vaikka maan päällä suru voikin kestää vuosikausia kronologista aikaa.
Monissa kuolemakokemuksissa kertautuu teema: "haluan palata takaisin, koska minulla on puoliso ja lapset maan päällä ja haluan rakastaa heitä". Tämä - epäitsekäs rakkaus - on ollut syy, jonka vuoksi on saatu palata takaisin. Ja tämä on tärkein oppi, mitä olemme tulleet oppimaan tänne maan päälle.
Muutit lauserakennetta. Siis sanahelinää. Luulin oikeasti, että sanakäsityksillä voisi olla jokin syvempi merkitys.
Nyt tekee mieli saivarrella.
Sinä:
Ennaltasäätäminen:
""Olen Faarao, ja säädän, että ryhmä B tulee teloittaa viikon päästä kuukauden sisään."
Minä väännän.
"Olen Faarao, ja määrään, että ryhmä B tulee teloittaa viikon päästä kuukauden sisään."
Sinä:
Ennaltamäärääminen:
"Olen Faarao, ja määrään, että ryhmä B tulee teloittaa viikon päästä maanantaina klo 12:00."
Minä väännän:
"Olen Faarao, ja säädän, että ryhmä B tulee teloittaa viikon päästä maanantaina klo 12:00."
Asia on sama, sinä vain muotoilit minun alkuperäisen lauseen uudelleen.
Meillä on erikäsitykset asiasta. Sinä uskot voimakkaasti kuoleman jälkeiseen elämään. Minä puolestani en, sillä riittäviä todisteita ei ole löytynyt.
Säätäminen merkitsee haarukan asettamista, määrääminen taas lukkoonlyömistä. Säätäminen antaa pelivaraa, määrääminen puolestaan ei.
Koska ihmisellä on vapaa tahto, Jumala ei määrää mitään etukäteen, mutta säätää kyllä.
kerran olet kuollut itse, et enää usko.
Sen jälkeen tiedät.
Säätäminen ja määrääminen...hohhoijaa
Oletko varma että sanat menevät näin myös hepreankielisessä painoksessa?
Juttusi ovat pelkkää höpinää...
enkä oikeastaan välitäkään. Tiedän kyllä mitä eroa on säätämisellä ja määräämisellä.
Luulet tietäväsi.
Esim. laissa on säädetty hyvin selviä määräyksiä...
Eikä mitään haarukoita...
ettei minua kiinnosta se, mitä laissa tai Raamatussa (Koraanissa, Tripitakassa, Zend Avestassa, Bhagavad-Ghitassa, Talmudissa, vodevö) sanotaan. Minua kiinnostaa vain kokemuksen kautta saatu tieto. Ja sen pohjalta ymmärrän oikein hyvin, mitä eroa on ennaltasäätämisessä ja ennaltamääräämisessä.
taitaa olla niinku perussuomalainen juttu. Koskaan ei saisi kokea mitään hienoa tai erikoista, aina on joku kateellinen 'viisas' selittämässä, että 'mielikuvitus se vain temppuilee' tai 'on tainnut lääkkeet jäädä ottamatta'
Voit auttaa Afrikassa nälkään kuolevia, Jumalan sanan leviämistä, voit lahjoittaa rintasyöpäleikkauksen taikka edistää Afrikan lasten tereveyttä!!! Paina nappia ja lahjoita! Kannattaa käydä päivittäin näillä sivuilla klikkaamassa.
http://www.thebiblesite.org/
Painamalla nappia täällä edistät Jumalan Sanan leviämistä.
http://www.thehungersite.com/
Painamalla nappia täällä lahjoitat ruokaa nälkäisille.
http://www.thebreastcancersite.com
Painamalla nappia täällä lahjoitat rintasyövän hoitotyöhön.
http://www.thechildhealthsite.com/
Painamalla nappia täällä edistät lasten terveyttä.
Hyvä että pelastit henksesi. Ei tossa kyllä mikään viittaa enkeleihin minun mielestäni. Et nähnyt tai kuullut mitään poikkeavaa. Tiukassa paikassa saattaa itsekin toimia noin tiedostamattomasti.
En nähnyt kumpaakaan suuntaan, talot molemminpuolin edessä. En normaalisti toimis todellakaan tuollalailla.
En myöskään kuullut mitään kun radio oli päällä. Enkä mitenkään voinut tietää että auto tulee just vasemmalta, miten "tajusinki" väistää just oikealle? Sitä en tiedä vieläkään. No pääasia ettei kukaan loukkaantunut.
Liekö "pleikkarin" ansiota että refleksit toimi oikein.
Joo-o. Enkelit ovat Jumalaa palvelevia henkiä.
Heidät on lähetetty palvelemaan tänne niitä,
jotka saavat kerran ikuisen hyvän osan Jumalan
luona Taivaassa.
Mitä muuten ajattelet tuosta, että sinä olisit
saamassa "hyvän osan" kuolemasi jälkeen?
Tietenki toivoisin saavani hyvän osan kuoleman jälkeen! En haluaisi joutua ikuisesti kadotetuksi.
Uskon että Jumala on olemassa ja Hän päättää meidän kaikkien kohtalosta. Haluan myös uskoa siihen että kaikilla on mahdollisuus päästä taivaaseen, vaikkemme olis niin "hyvää" elämää täälä eläneetkään.
Monesti olen ajatellut että onkohan mitään mahdollisuutta siihen (taivaaseen pääsyyn)?
Vaikka rukoilen liki joka ilta kiitän kaikesta mitä olemme saaneet ja pyydän siunausta, suojelusta ja anteeksi antoa, en vain itselleni vaan myös kaikkien rakkaittenikin puolesta.
Silti huomaan tehneeni kaikenlaista vääryyttä joka päivä, ja olen sittenkin se kurja ihminen joka ilta, vaikka kuinka olisin päättänyt parantaa tapojani.
Tiedän että sisimmässäni haluan toisille vain hyvää vaikken aina niin toimikkaan. Olen hiukan hukassa ja ristiriidassa itseni kanssa.
Kiva lukea rehellistä ja aitoa pohdintaa.
Joo-o. Jumala on, ja Hän on tämän kaiken Luoja.
On olemassa Taivas, ja kadotuskin.
Ja niin, me ollaan oikeastaan aika hukassa,
ja ristiriidassa itsemme ja muiden kanssa.
Haluttais tehdä hyvää, mutta miten ihmeessä
meneekin niin, että tulee tehtyä sitä pahaa,
mitä ei kait haluta tehdä. Ja sitä hyvää mitä
haluttais tehdä, me ei tehdä.
Vähän niin kuin rikki mennyt huilu.
Halutaan siitä hyvä, kaunis ääni, mutta kun
puhaltaa, tulee riitasointu. Ja vaikka kuinka
yrittää, pyytää anteeksi, ja puhaltaa uudelleen...
taas tulee riitasointu. Rikki mikä rikki.
Ja miten sitten on sen Taivaan laita?
Voiko Pyhän Jumalan kotiin päästä ihminen, joka
ei elä kovin hyvää elämää? Sopiiko Taivaallisen
kauniin musiikin mukaan kakofoniaa?
Jumala on ilmeisesti kuullut rukouksesi, ja
alkanut opettaa sinulle jotakin ihmisestä,
itsestäsi. Anna Hänen opettaa lisää!
Hän on niin Hyvä.
Tuo on yleensä niitä ensimmäisiä asioita, joista
Jumalan Hengen on aloitettava opetus: Avata silmiä
sille, onko ihminen mahdollinen vai mahdoton Taivaaseen.
(Muuten me emme halua ottaa vastaan sitä,
mitä Jumala pohjimmiltaan tahtoo tarjota)
Mutta jos ihminen on mahdoton, niin miten ihmeessä
kukaan voi pelastua??
Anna Jumalan esitellä sinulle Poikansa.
Hän on vastaus sinun hämmennykseesi,
tie Jumalan luo,
tie Taivaan kotiin.
Se suuri soittimen virittäjä.
Hän sanoo sinulle: "Minun armossani on sinulle
kylliksi, sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa.
Se on Jumalan suuri lahja."
Sillä armosta me olemme pelastetut.
Emme tekojemme kautta, ettei kukaan ylpeilisi.
Se on Jumalan valtava ja käsittämättömän
suuri lahja, jota Hän tarjoaa Poikansa kädestä.
Jeesus tuntee sinun kurjuutesi läpikotaisin.
Kaiken sen mitä olet tehnyt ja sanonut
sellaista mikä on jälkeenpäin kaduttanut,
Hän tuntee ne niin hyvin siksi, että hän otti ne
kerran omaksi syykseen. Otti harteilleen nekin jutut,
mitä et osaa edes katua, tai mitä et näe tai muista.
Ja sitten otti vastaan Jumalan rangaistuksen niistä.
Siksi Jeesus voi tarjota sinulle rauhaa Jumalan kanssa.
Sellaista aivan varmaa rauhaa, jota ei
horjuta mikään.
Rauhaa, jossa voit vakuuttua, että olet aivan
varmasti saamassa hyvän osan.
Jeesus sanoi tulleensa etsimään ja pelastamaan
meitä hiukan hukassa olevia.
Tutustu Häneen!! Hän on rakastava, Hyvä Paimen.
Sen lisäksi, että hän ei jätä kesken, vaan vie perille,
hän on todella mielenkiintoista matkaseuraa :)
Jeesukseen voi alkaa vakavissaan tutustua evankeliumien
kautta, ja Roomalaiskirjekin on mainio näiden asioiden
valaisija alussa.
Rukoilen, että Taivaallinen Isämme esittelisi
sinulle Poikansa :)
Ihan ensimmäisenä todettakoon:
Jumala on Rakkaus.
Me jokainen - joka ainoa - olemme Hänen lapsiaan ja pieni pala Häntä itseään. Hän rakastaa meitä kaikkia vaikka me emme rakastaisi Häntä tai vaikka kiistäisimme hänet kokonaan. Meidän ei tarvitse ansaita sitä rakkautta mitenkään. Myös ne riitasointuiset ja rikkinäiset ovat Hänen lapsiaan.
Kun tulimme tähän maailmaan (tulimme vapaaehtoisina), tiesimme mitä siitä seuraa. Tiesimme oikein hyvin, että tulisimme tekemään syntiä ja tiesimme oikein hyvin, että tulisimme toimimaan Hänen tahtoaan vastaan. Myös Isämme tiesi tämän. Hän tiessi, ettemme aina kykene elämään ja toimimaan niinkuin pitäisi.
Hän antaa meille anteeksi. Hän odottaa meidän antavan anteeksi myös toisillemme - ja ennenkaikkea itsellemme.
Pane kädet ristiin, kerro Isälle huolesi - ja totea lopuksi, että olet kaikesta huolimatta Hänen lapsensa ja että olet Hänelle arvokas ja lopultakin aika hyvä. Muistanet rakkauden kaksoiskäskyn. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken.
Yksi niistä oppitunneista, mihin olemme täällä maan päällä sitoutunut, on oppia rakastamaan myös itseään. Eli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta muistamaan, että olet arvokas ja ihan hyvä tyyppi. Opettele antamaan anteeksi itsellesi. Se on vaikeaa, mutta kuitenkin tärkeää.
Pääset kyllä taivaaseen - Kylliäinen on oikeassa, kaikki pääsevät sinne jos vain haluavat. Sitä ennen täällä maan päällä tee elämästäsi mielekäs.
Kiitos oli nätisti sanottu.
Mietiskelen sanojasi kun pistän kädet ristiin kohta.
Hyvää yötä, kauiita unia ja enkelin kuvia.
Kaunista, mutta vain osittain totta,
jos puhutaan siitä Jumalasta, josta Raamattu puhuu.
...ja siitä Taivaasta, ja siitä kadotuksesta,
joista Raamattu puhuu. Ja siitä pelastuksesta,
jonka Jumala on valmistanut. Pelastusta ei ole
ilman uskoa Jeesukseen.
>>Pääset kyllä taivaaseen - Kylliäinen on
>>oikeassa, kaikki pääsevät sinne jos vain haluavat.
Se Jumala, joka puhuu Raamatussa,
kertoo etteivät kaikki pääse Taivaaseen.
Kylliäinen joutuu kerran vastaamaan
valheellisesta opetuksestaan Pyhän Jumalan
kasvojen edessä.
Jeesus tuli Jumalan luota, ja opetti totuuden pelastuksesta.
Hänkin varoitti kerta toisensa jälkeen, etteivät
kaikki pelastu:
Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä
kylään ja opetti. Joku kysyi häneltä: "Herra,
onko niin, että vain harvat pelastuvat?"
Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne
sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille:
monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen
kykene. "Tulee hetki, jolloin talon isäntä
nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte
ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra,
avaa meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette?
En tunne teitä.' Silloin te alatte selittää:
'Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja
sinä opetit meidän kaduillamme.' Mutta hän sanoo:
'Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois
minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.'
"Siellä te itkette hammasta purren, kun näette
Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki
profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte,
että teidät itsenne on suljettu ulos. (Luukas 13)
Jumalan Sanasta voi lukea mitä Luojamme vaatii
ihmiseltä,
eikä siellä missään sanota, että Jumala katsoisi
syntejämme sormiensa lävitse.
Hän on Pyhä, ja tuomitsee ehdottoman oikeudenmukaisesti.
Jokainen synti vaatii rangaistuksen,
muutoin tämä maailma ei olisi oikeudenmukainen,
eikä Jumala olisi oikeamielinen.
Usein totuuden myöntäminen vaatii myös sitä,
että tulee oman itsensä suhteen umpikujaan.
Ennemmin Jeesus ei kelpaa. Jeesus sanoi:
"Autuas se, joka ei minua torju".
Rakkaus totuuteen vie etsimään pelastusta:
"Hänen (väärä opettaja) vääryytensä pettää ne,
jotka joutuvat kadotukseen,
koska he eivät ole rakastaneet totuutta,
joka olisi pelastanut heidät."
(2. Tess. 2:10)
Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.
Hän sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
(Joh. 14:6)
On olemassa valheellista evankeliumia,
joka haluaisi nousta Isän Jumalan luo ilman,
että suostuu nöyrtymään Jeesuksen ristintyön
armon alle, ja elämään uskossa hänen sanaansa.
Väärän "evankeliumin" julistajista Jumala valittaa:
"He parantavat minun kansani vamman kepeästi,
sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole."
(Jer. 6:14)
Vain Jeesuksen ristillä vuotanut veri sai aikaan
rauhan Jumalan kanssa. Nyt jokainen, joka elää
ja kuolee kerran uskossa Jeesukseen, pelastuu.
Mutta Kristuksen ulkopuolella ei ole muuta kuin
tuomion odotus.
Jeesus sanoi: "Minä olen portti. Se, joka tulee
sisään minun kauttani, pelastuu." (Joh. 10:9)
"Jolla on Poika (=Jeesus), sillä on elämä.
Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää."
(1. Joh. 5:12)
"Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa."
(Joh. 3:35)
Jeesuksen vallassa on tuonelan avaimet,
ja hän on se, joka tulee kerran tuomitsemaan
elävät ja kuolleet. Hän tietää, kuka pelastuu
ja miten, sillä hän tuntee Isän Jumalan.
Jeesus sanoi: "Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni,
eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä,
eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se,
kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."
(Matt. 11:27)
"Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä
jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room. 7:1)
Mutta Kristuksen ulkopuolella ei ole pelastusta.
"Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän (=Jeesus).
Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi,
ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."
(Apt. 4:12)
Tuo armo täytyy ottaa uskossa vastaan,
muutoin se jää turhaksi.
Ilman uskoa Jeesukseen ei pelastu.
(Olin eilen väsynyt enkä jaksanut enää tarkemmin kirjoittaa.)
"- Yksi niistä oppitunneista, mihin olemme täällä maan päällä sitoutunut, on oppia rakastamaan myös itseään. Eli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta muistamaan, että olet arvokas ja ihan hyvä tyyppi. Opettele antamaan anteeksi itsellesi. Se on vaikeaa, mutta kuitenkin tärkeää."-
Luettuani tuon se sai minut ajattelemaan suhdettani itseeni, sitä että en ole pitänyt itseäni arvossa, enkä ole antanut itselleni anteeksi ja sen vuoksi minulla on paha mieli melkeen joka päivä, ja minulla on sama taakka kannettava aina vaan.
Jos voisin antaa itselleni anteeksi, ”nollata tilanne” ja mahdollisuuden muuttua, minusta voisi tulla parempi ihminen. Se ei todellakaan ole kovin helppoa. Se ilahdutti että joku minua muistutti mitä voisin tehdä.
Pähkylä: Kiitos sinullekkin, yritin eilen laittaa sulle viestiä mutta tämä rakkine kone ei toiminut niin se jäi pois. Uskon myös että Jeesus on olemassa aivan niinkun Jumalakin, olen kiittänyt monesti siitä että Jumala antoi ainoan poikansa tänne maanpäälle ja joka kuoli meidän syntiemme takia että meillä olisi mahdollisuus päästä taivaaseen!
Olen vähän tampio näissä asioissa (tiedän vain sen mitä koulussa on opetettu ja mitä kirkossa on kerrottu, raamattua en ole lukenut, vielä), joten antakaa anteeks jos olen pihalla jostain asioista.
Mutta aina voi oppia uutta ja haluan olla avoin uusille asioille. Enkä halua mollata ketään, jos joku uskoo yhteen asiaan ja toinen johonki toiseen heillä on siihen oikeus.
Kiitos sinulle kuitenki kun vastasit. Oli kiva lukea teidän viestejä.
Toivottelen kaikille tasapuolisesti: hyvät yöt ja kauniita unia ja enkelin kuvia.
>> Kaunista, mutta vain osittain totta, jos puhutaan siitä Jumalasta, josta Raamattu puhuu. ...ja siitä Taivaasta, ja siitä kadotuksesta, joista Raamattu puhuu. Ja siitä pelastuksesta, jonka Jumala on valmistanut. Pelastusta ei ole ilman uskoa Jeesukseen.>Se Jumala, joka puhuu Raamatussa, kertoo etteivät kaikki pääse Taivaaseen. Kylliäinen joutuu kerran vastaamaan valheellisesta opetuksestaan Pyhän Jumalan kasvojen edessä.>Jeesus tuli Jumalan luota, ja opetti totuuden pelastuksesta.>Jumalan Sanasta voi lukea mitä Luojamme vaatii
ihmiseltä, eikä siellä missään sanota, että Jumala katsoisi syntejämme sormiensa lävitse.>Hän on Pyhä, ja tuomitsee ehdottoman oikeudenmukaisesti.>Jokainen synti vaatii rangaistuksen, muutoin tämä maailma ei olisi oikeudenmukainen, eikä Jumala olisi oikeamielinen.>Vain Jeesuksen ristillä vuotanut veri sai aikaan rauhan Jumalan kanssa. >Mutta Kristuksen ulkopuolella ei ole muuta kuin tuomion odotus.>Jeesuksen vallassa on tuonelan avaimet, ja hän on se, joka tulee kerran tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Hän tietää, kuka pelastuu ja miten, sillä hän tuntee Isän Jumalan.
Niinpä juuri.:)
Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovat koko maailmankaikkeuden perustuslaki. Niitä toteuttamalla pelastuu, uskosta riippumatta.
Tämä on kuolemakokemuksista johdettu totuus. Jumala on Rakkaus, ja hän odottaa myös meidän olevan sitä toisillemme. Jos onnistumme siinä, palaamme kuoltuamme turvallisesti Taivaan kotiin, josta olemme tänne tulleetkin.
Pelkkä Jeesuksen palvonta ei pelasta ketään. Mutta jos näyttää siltä, että on onnistunut kämmäämään koko elämänsä ja on joutumassa eroon Jumalasta, tällöin kannattaa turvata Jeesukseen. Silloin pääsee takaisin Taivaan kotiin.
>>Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovat
>>koko maailmankaikkeuden perustuslaki. Niitä
>>toteuttamalla pelastuu.
Tuo Jumalan laki on kyllä hyvä,
ja sitä noudattava pelastuu aivan varmasi.
Ongelma on käytännöllinen:
Näytä minulle yksi ihminen, joka on toteuttanut
rakkauden kaksoiskäskyn, eli rakastanut koko
elämänsä ajan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä
niin kuin itseään. Ajatuksin, sanoin ja teoin.
Et löydä yhtäkään, joka olisi niin puhdas,
että täyttäisi tuon käskyn.
Miksei?
Se kerrotaan tässä:
"Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi.
Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan."
Siksi Jeesus on meidän ainoa toivomme.
Hän, joka otti meidän syntisyytemme
- lakia noudattamattomuutemme.
"Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla,
olette joutuneet eroon Kristuksesta,
armon ulkopuolelle." (Gal. 5:4)
"Kristuksen veressä meillä on lunastus,
rikkomustemme anteeksianto." (Ef. 1:7)
Kristuksen ulkopuolella ihminen on hukassa.
"Meistä ei ollut itseämme auttamaan,
mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta,
kun aika koitti." (Room. 5:8)
>>Tuo Jumalan laki on kyllä hyvä,
ja sitä noudattava pelastuu aivan varmasi.
Ongelma on käytännöllinen:
Näytä minulle yksi ihminen, joka on toteuttanut
rakkauden kaksoiskäskyn, eli rakastanut koko
elämänsä ajan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä
niin kuin itseään. Ajatuksin, sanoin ja teoin.
Et löydä yhtäkään, joka olisi niin puhdas,
että täyttäisi tuon käskyn.>Miksei?
Se kerrotaan tässä:
"Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan." Siksi Jeesus on meidän ainoa toivomme.
...esim. liian heikosta pillerikuurista kohdallasi ,kö ?!?
Vahinko,ettei moinen n.s. `luonnollinen´ tapahtuma sattunut kohdallesi,kö ?!?
Sillä olisit toki päässyt jessen huomaan,kö ?!?
lol
;-)
Kylläpä Saddua vaivaa kovasti vieraiden ihmisten enkeleihin uskominen. Tekstistä päätellen on Saddullakin jäänyt jokunen pilleri napsimatta.
lol
;-)
Kiitos, kommentti se tuoki.
Taitais sulla itellä olla pilleri kuuri paikallaan! Peräkamarin valot kun näyttäis olevan sulla pimeenä!
Muista vaan se ettet ala lisääntymään.
..taitaa olla niinku perussuomalainen juttu. Me uskovaiset emme saisi muka todistaa Rakkaudesta teille kadotetuille joiden on vielä mahdollisuus löytää pelastus, aina on joku kateellinen 'viisas' selittämässä, että 'mielikuvitus se vain temppuilee' tai 'on tainnut lääkkeet jäädä ottamatta'
Stumani vei 120000 ihmisen hengen ja yhtään varoitusta ei tullut. Näin jumal (mikä lie) rakastaa meitä.
He pääsivät pois täältä. Loppu oli pääsääntöisesti nopea, ja moni ei ikinä tiennyt mikä häneen osui.
Nimenomaan. On huomattavasti kiduttavampiakin tapoja kuolla. (kuten esim. tulla kidutetuksi vankileirillä kuoliaaksi)
On kokemusta muutamalta kerralta elämän aikana. Pikku tyttönä jouduin polkupyörällä auton kaatamaksi ja koin jonkinlaisen "irtautumisen". Mulla oli tuuria, selvisin aivotärähdyksellä, lievällä.
Toinen tapaus teininä, poikaystävä kaahasi kuplavolkkarin luovutuskuntoon ja molemmat selvittiin säikäyksellä??. Molemmista kerroista jäi sellainen olo, että vielä ei ollut mun vuoro ja että jotain suojelusta olisi ollut mukana. kiitos sinulle.
Te jotka yritätte, vastata kaikkeen,että ei mitään huolia,se oli ennaltamäärätty/säädetty yms. Onko teidän läheinen kuollut? Isä,äiti,sisarus,läheinen ystävä yms? Siinä tilanteessa harva ajattelee,että Jumala on määrännyt tämän. Erityisesti, kun kyseessä on lapsi tai nuori. Siinä tilanteessa huutaa ja kiroaa miksi Jumala teki näin pienelle lapselle, jätti ilman varjellusta. Nuo teidän sanomiset satuttaa todella pahasti jotaikin ihmisiä. Ihan kun pitäis kohauttaa olkapäitään ja hymyillä, että tämähän oli ihan selvä juttu.
Minulla oli nuo täsmälleen samat tuntemukset pitkään lankoni kuoltua. Meillä oli hyvin läheiset välit, ja hän kuoli alle viisikymppisenä. Syytin Jumalaa tapahtuneesta.
Jälkeenpäin hänen leskensä kerrottua tuosta ADC-sessiosta ymmärsin, että sen piti tapahtua. Se oli säädetty juttu. Vasta silloin ymmärsin, että kaikki lopulta kääntyi hyväksi.