Uh,
luin edelliset viestit... jaa'a, en tiedä, jatkaakko kirjoittamista...
Tämä on varmasti väärä foorumi?
Jaa'a, noh... jos kiinnostaa yhden todistajan tarina, niin kerron;
Meille tuli ero.
Avioero.
Syynä avioeroon oli meidän parisuhde (mitä se pitää sisällään, sitä en todellakaan tässä foorumissa aio kertoa).
Millainen meidän parisuhde oli, mitä siihen kuului, on VAIN ja AINOASTAAN meidän kahden asia kuten kaikissa muissakin parisuhteissa on;
Hei,
siellä keittiössä olimme vain MINÄ ja HÄN , siellä makuuhuoneessa olimme vain MINÄ ja HÄN.
MUUT EIVÄT TIEDÄ, millainen meidän parisuteemme oli tai mitä siihen kuului.
Meille tuli avioero.
Asianmukaisesti veljet hoitivat raskaan velvollisuutensa kuuntelemalla meitä molempia. Kuunneltuaan meitä molempia oikeuskomitea päätyi ratkaisuunsa tietäen KAIKKI yksityiskohdat
(mitä muut eivät VOI tietää);
ketään ei erotettu, kukaan ei saanut ojennusta.
Toistan; ketään ei erotettu.
Tapahtuneen johdosta minut on nyt erotettu; ei virallisesti, vain epävirallisesti. Vain kaksi seurakuntalaista on puhunut tai tervehtinyt minua nyt, kun aikaa erosta on jo yli 6kk.
6kk, eikä YHTÄÄN yhteydenottoa, 2 tervehdystä, lukuisia "ohituksia". Ei yhtään yhteydenottoa.
Miksi? Ei minua ole erotettu.
Olisin toivonut ystäviltäni tukea, mutta sitä en ole saanut.
Lähisukulaisiini kuuluu paikallisesti vaikutusvaltainen Veli Vanhin ja hänen vaimo. He lähettivät minulle viestin, jossa he kielsivät mm. verisukulaisuuden minun kanssani johtuen meidän avioerosta. Viesti on tallessa.
Muut seurakuntaan, tosin muilta paikkakunnilta, kuuluvat lähisukulaiseni ovat ymmällään, koska Veli Vanhin ja hänen vaimonsa ovat katkaisseet tai vaikeuttaneet puhevälejä myös heihin. Syynä on "näkemysero", koska muut ovat tekemissä kanssani.
Ymmärrän, ettei Veli Vanhimman ja hänen vaimonsa näkemys on heidän omansa, ei seurakunnan. Olen niin suvaitsevainen, että suvaitsen myös suvaitsemattomuutta.
Hieman ihmettelen, miksi tähän suvaitsemattomuuteen on lähdetty mukaan, mukaanlukien seurakunnan muut vanhimmat. Toisaalta ymmärrän; pienellä paikkakunnalla halutaan viimeiseen asti välttää vastakkain asettelua voimakastahtoisen Vanhimman ja hänen vaimonsa kanssa.
Itse ratkaisin ongelman muuttamalla naapuri kaupunki ...uun.
Kuiva ja tylsä tarina? Jep, sitähän se on...
Riipasee vaan aika paljon, kun sattuu kohdalle, ja hei, mietippäs; mikähän minun kohteluni oli, jos minut olisi erotettu?
Minä en uskalla edes ajatella...
luin edelliset viestit... jaa'a, en tiedä, jatkaakko kirjoittamista...
Tämä on varmasti väärä foorumi?
Jaa'a, noh... jos kiinnostaa yhden todistajan tarina, niin kerron;
Meille tuli ero.
Avioero.
Syynä avioeroon oli meidän parisuhde (mitä se pitää sisällään, sitä en todellakaan tässä foorumissa aio kertoa).
Millainen meidän parisuhde oli, mitä siihen kuului, on VAIN ja AINOASTAAN meidän kahden asia kuten kaikissa muissakin parisuhteissa on;
Hei,
siellä keittiössä olimme vain MINÄ ja HÄN , siellä makuuhuoneessa olimme vain MINÄ ja HÄN.
MUUT EIVÄT TIEDÄ, millainen meidän parisuteemme oli tai mitä siihen kuului.
Meille tuli avioero.
Asianmukaisesti veljet hoitivat raskaan velvollisuutensa kuuntelemalla meitä molempia. Kuunneltuaan meitä molempia oikeuskomitea päätyi ratkaisuunsa tietäen KAIKKI yksityiskohdat
(mitä muut eivät VOI tietää);
ketään ei erotettu, kukaan ei saanut ojennusta.
Toistan; ketään ei erotettu.
Tapahtuneen johdosta minut on nyt erotettu; ei virallisesti, vain epävirallisesti. Vain kaksi seurakuntalaista on puhunut tai tervehtinyt minua nyt, kun aikaa erosta on jo yli 6kk.
6kk, eikä YHTÄÄN yhteydenottoa, 2 tervehdystä, lukuisia "ohituksia". Ei yhtään yhteydenottoa.
Miksi? Ei minua ole erotettu.
Olisin toivonut ystäviltäni tukea, mutta sitä en ole saanut.
Lähisukulaisiini kuuluu paikallisesti vaikutusvaltainen Veli Vanhin ja hänen vaimo. He lähettivät minulle viestin, jossa he kielsivät mm. verisukulaisuuden minun kanssani johtuen meidän avioerosta. Viesti on tallessa.
Muut seurakuntaan, tosin muilta paikkakunnilta, kuuluvat lähisukulaiseni ovat ymmällään, koska Veli Vanhin ja hänen vaimonsa ovat katkaisseet tai vaikeuttaneet puhevälejä myös heihin. Syynä on "näkemysero", koska muut ovat tekemissä kanssani.
Ymmärrän, ettei Veli Vanhimman ja hänen vaimonsa näkemys on heidän omansa, ei seurakunnan. Olen niin suvaitsevainen, että suvaitsen myös suvaitsemattomuutta.
Hieman ihmettelen, miksi tähän suvaitsemattomuuteen on lähdetty mukaan, mukaanlukien seurakunnan muut vanhimmat. Toisaalta ymmärrän; pienellä paikkakunnalla halutaan viimeiseen asti välttää vastakkain asettelua voimakastahtoisen Vanhimman ja hänen vaimonsa kanssa.
Itse ratkaisin ongelman muuttamalla naapuri kaupunki ...uun.
Kuiva ja tylsä tarina? Jep, sitähän se on...
Riipasee vaan aika paljon, kun sattuu kohdalle, ja hei, mietippäs; mikähän minun kohteluni oli, jos minut olisi erotettu?
Minä en uskalla edes ajatella...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voisin kuvitella, että olet tullut järkiisi moisen kohtelun seurauksena. Kierrä jatkossa uskikset kaukaa. He ovat suvaitsemattomia lahkosta riippumatta. Heiltä on järki jotenkin lähtenyt. Miltähän se on mahtanut tuntua.
Luota itseesi. Hyvää kesää.
Olipa aika surullinen tarina.
Eipä tuohon oikein muuta osaa sanoa, kuin että koitahan jaksaa vaikeassa tilanteessasi. Jospa vaikkapa aika kaiken muuttaa voisi.
Jos jotain hyvää etsimällä etsii, niin ainakin todelliset ystävät erottuvat nyt teeskentelijöiden joukosta. Ulkokultailijat saisi muutenkin jättää omaan arvoonsa. Kukapa sellaisia ystäviä edes kaipaa?
En tiedä paljonkaan teidän Jehovan todistajien tavoista ja uskosta. Olen vain muutaman kerran keskustellut ovelleni tulleiden uskonne edustajien kanssa. Olen itse MAP-kirkosta.
Kuitenkin olen hyvin huolissani tästä sisarestamme, joka on jätetty yksin jaksamaan kaikkien vaikeuksiensa keskelle. Eikö Jumala ole asettanut meidät yhdessä elämään täällä maapallolla ja jakamaan toistemme ilot ja surut. Niitä suruja tulee jokaiselle ja jokainen tarvitsee joskus auttajaa.
Jos ajatellaan, mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa, niin Hän menisi ja lohduttaisi häntä. Auttaisi pääsemään takaisin jaloilleen. Eikö meidän ihmisten tulisi seurata Hänen esimerkkiään ja tehdä samoin?
Jään mielenkiinnolla odottamaan kannanottoja tähän. Opinpahan sitten teidän uskostanne lisää. Hyvää kevättä kaikille.
viestiini. Todentotta te jehovantodistajat voitte olla hiljaa ja kantaa ottamatta. Jään sekavin ajatuksin ja hieman järkyttyneenä miettimään omia päätelmiäni. Olen aina pitänyt teitä kunnon kansalaisina ja oikeuden mukaisina uskovina ihmisinä. Nyt vain ihmettelen.
yhden vanhimman "kaveri" ja sain kuulla kaikenlaisia komitea ja sisäpiiri tietoja JT seurakuntalaisista. Kaveri oli oikea luottohenkilö jolle ihmiset kertoivat henkilökohtaisia asioitaan joita veli jakeli surutta eteenpäin. Tätä on jatkunut vuosikymmeniä ja jatkuu edelleen!!
hairahtunutta. Eihän sinun olisi ollut mikään pakko kuunnella niitä juttuja, kun hyvin ymmärsit, ettei ne kuulu sinulle. Olisit suoraan sanonut, että nyt mentiin luottamuksellisten asioiden puolelle ja ettet halua niitä kuulla. Olisi ystäväsikin oppinut tai ainakin se olisi saanut hänet ajattelemaan. Ja mikä estää vieläkään häntä ojentamasta, kun tiedät sen edelleenkin jatkuvan.
sitä nyt on jatkunut -70 luvulta saakka, miten minä sen olisin muuttanut. Tietyt piirit sen tiesivät ja kukaan ei tehnyt mitään asian eteen.
Olisinko ottanut vanhimmiston "vihat" päälleni arvostelemalla vanhimmiston toimia.
Samainen veli oli myöhemmin erottamassa omaa ryyppykaveriaan ja tiedän mistä sekin juontaa!!
Minulle selvis JT hierarkkia, joten en kuulu enää ikinä järjestöön. Ojentamiset voin jättää sinun tehtäväksi, mutta varo, siinä voi siivet palaa.
Sanotaan että järki puhuu sanoin, mutta sielu kertoo kuvin.
Tässä pieni kuvakertomus, joka minun mielestäni on myös kertomus tuosta julmasta erottamiskäytännöstä jota myös "rakkaudelliseksi järjestelyksi" kutsutaan.
- "Hän katkaisi siivet siltä pieneltä linnulta ja huusi; "Lennä"!
Pieni lintu katsoi surullisin silmin häntä ja sanoi, "En voi lentää vuoksesi, mutta voin laulaa sinulle."
Hän paiskasi sen pienen linnun seinää vasten ja huusi; "No, laula sitten"!
Pieni lintu vastasi uupuneena; "En voi laulaa sinulle, mutta voin kuolla puolestasi".
Ja niin se pieni lintu sitten sulki silmänsä ja kuoli hänen kädessään".
Minun mielestäni sinun tarinasi ei ole kuiva eikä tylsä. Se sisältää paljon, paljon tuskaa. Sinua on kohdeltu väärin! Älä anna sielusi pienen linnun kuolla "hänen kädessään".
Paljon lämpöisiä ajatuksia /// vio-letti.
Tällä hetkellä 271 viestin lukijaa,ja ei yhdenkään jehovantodistajan vastausta. Ei tippaakaan myötätuntoa mutta eihän sellaista voi odottaakaan.Tuollainen toisen olemassaoloon reagoimattomuus on niin järkyttävää ja törkeää ja todistajat tietävät sen itsekin.Mutta koska vartiotornia vastaan ei puhuta,valitaan syvä hiljaisuus ja omassa sydämessä tiedetään kiusallisen hyvin,että yhtä hyvin itse saattaisi joutua kokemaan saman kohtelun...Viestini on näin aggressiivinen sillä olen
nähnyt vierestä kuinka herkkä tyyppi nujertuu lahkon kynsissä. Jos minulla olisi valta,kriminalisoisin
jehovantodistajuuden.Huom,EN maailmankatsomuksen, vaan siitä lieveilmiönä olevan verensiirtokiellon ja henkisen kidutuksen kriteerit täyttävän erottamiskäytännön johdosta.
Todennäköisesti tämä viesti ei ole Jehovan todistajan kirjoittama, vaan provo, näin ajattelevat ainakin Jehovan todistajat, eivätkä siksi kommentoi.
Jehovan todistajien keskuudessa (maailman onnellisimman kansan) keskuudessa ei juuri tunneta avioeroja, koska ainoa avieoeron peruste Jehovan todistajilla on puolison uskottomuus, joka johtaa uskottoman puolison erottamiseen.
Toinen peruste avioliiton lakkaamiselle Jehovan todistajilla on puolison kuoleman tapaus.
Ei se uskottomuuskaan automaattisesti erottamiseen johda. Ei ainakaan enää.
En ole moista kyllä kuullutkaan vielä ettei erotettaisi, no onhan sitä puhuttu uskottomuudesta avioliitossa, että vois niinku antaa anteeksi puolisolle, mutta näin "raskaitten" syntien on tultava vanhinten korviin, jotta päässään yhdessä päivittelemään uskottoman käytöstä ja antamaan apua tutkimisen muodossa, jotain sopivaa julkaisua apuna käyttäen...
meiän seurakuntaan muutti yx perhe etelä suomesta siinä oli pari nuorta tyttöö toinen mun ikänen ja toinen sit vähän nuorempi... muitten nuorten kanssa sit päätettii tutustuu tähän nuoreen vapaa-ajalla... järjestettii sählyy ja särkis kierros. no se tuli mukaan ja sit yx lauantai ilta isä ja äiti meni mummon luokse käymään ja mä jäin himppeen ku en ehtiny ku piti tehdä viikonloppu läksyjä... äiti lupas että voin kutsua jonku tyttö kaverin yöksi ku isä ja äiti tulis vasta maanantaina... kutsuin tän uuden sit meille ja se tuli mielellään...
ilta oli ihan kiva katottiin mr.bean ja naurettiin sille monessa kohtaa...... järkytyksekseni se yhtäkkiä läjäytti pusun mun suulle... ja tokas mä rakastan sua.... se hieroi mua tiedätte varmaan mistä... ja pakotti mut kanssaan sänkyyn... itkin koko seuraavan päivän en lähteny kokoukseen ja illalla sit soitin vanhemmille että mä haluun että ne tulee kotiin.... päivällä olin saanu siltä uudelta viestin että mikset ollu kokouksessa ja mä haluun uudestaan sua.... sit ku isä asia setvittiin vanhinten kesken.. se uus sanoi että mä olín muka vaatinut sen kanssani petiin ja muuta läpätti ja yritin puolustautua ja se likka käänsi mun omat vanhempani mua vastaan.... jollain konstilla se oli pannu muka mun nimellä pervoja viestejä ittelleen... ja niinhän siinä kävi että mut erotettiin..... no siinä mun stoori lisäksi..... en palaa sinne vaikka vähän maksettais
Meninpä kerran mielenterveystoimistoon, kun oli niin paha olla jt-seurakunnassa ja olin aika yllättynyt, kun siellä oli kaksi naamalta tuttua sisarta odotusaulassa odottamassa omaa vuoroaan.
Kyllä se todellinen onnellisuus on vasta alkanut erottamisen jälkeen. Olen myös tutustunut siihen, mitä todellinen rakkaus on - ei se ole pelkkää sanahelinää niinkuin seurakunnassa.