Onko tietoisuus täysin riippuvainen aivoista? Siis kun aivotoiminta loppuu, myös ajattelu loppuu..?
Mikä on teidän selityksenne ns. kuolemanrajakokemuksiin? Voiko ihminen, jonka aivotoiminta on loppunut, olla tietoinen itsestään ja ympäristöstään?
Mikä on teidän selityksenne ns. kuolemanrajakokemuksiin? Voiko ihminen, jonka aivotoiminta on loppunut, olla tietoinen itsestään ja ympäristöstään?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Että tietoisuus riippuu aivoista. Kun ajattelee että ihminen esim. pyörtyessään menettää tajuntansa, eikä voi silloin olla tietoinen mistään. Sama pätee varmaan kuollessa. Uni on sitten eri asia, koska silloin aivotoimintaa on.
Tietoisuus on aivotoimintaa.
Kuolemanrajakokemukset ovat aivojen tuottamaa illuusiota. Ja jos ei ole aivotoimintaa ei voi olla tietoinen itsestään eikä mistään muustakaan.
..kun ihminen kuolee. Kuolemanraja kokemuksia on selitetty aivoissa tapahtuvina kemiallisina ja sähköisinä toimintoina, siis aivotoimintaa, ei mitään yliluonnollista. Aivan "virkeänkin" ihmisen aivot toimivat joskus hiukan miten sattuu, johdot vain ei aina kytkeydy oikein.
Ihminenhän ei ole kuollut toki sillä samalla hetkellä, kun sydänkäyrä piirtää viivaa ja tuskin silloinkaan kun aivotoiminta on mittalaitteiden mukaan lakannut, usein kuolema on hidas prosessi, jossa elintoiminnot hiipuvat pikkuhiljaa.
Voidaan jopa ajatella, että ihminen kokee kuollessaan, aistien ollessa jo vajavaiset mitä haluaa. Mikäli hän uskoo pääsevänsä taivaaseen kykenee hän sinne myös menemään.
kun joku löytää itsensä pimeästä paikasta missä on kauhean paha olo. Tajuaa siinä samassa mitä pahaa on tullut tehtyä maanpäällä ollessaan.
Lisäksi mm. sokeita ihmisiä on kokenut tuon ruumiista irtautumisen. He ovat leijailleet ruumiin päällä ja NÄHNEET mitä lääkärit ovat tehneet. Sitten takaisin tullessaan kertoneet että hän näki tälläistä ja tälläistä. Lääkärit ovat olleet ihmeissään että miten sokea on voinut nähdä jotain...
..sokean ihmisen aivoissa on tapahtunut jokin "häiriö", joka selittää tuon näkemisen :)
Vakavasti puhuen, noissa kuolemanrajakokemuksissa on paljon sellaista, jota tiede ei pysty selittämään. Minä uskon, että tietoisuus on jotain paljon enemmän kuin pelkkää aivotoimintaa, ja että aivojen kuollessa tietoisuus ei häviä.
..Kun ihmisen aistit lakkaavat toimimasta, niin aivoille ei tule informaatiota ympäristöstä ja kun aivot kuolevat, niin muisti joka aivoissa asustelee kokee saman kohtalon kuin aivot :)
Nuo rajakokemuksetkin ovat niin riippuvaisia ihmisen kulttuuritaustasta että nekin ovat aivoista (muistoista jne) riippuvaisia. Aivotoiminnan lakkaamista on vaikea diagnosoida, joten rajakokemukset selittyvät ihan diagnoosin puutteellisuudella.
Persoonallisuus, muistot jne. häviävät tai muuttuvat jos tiiliskivi kolahtaa sopivaan kohtaan. Kaikki inhimmillisen persoonallisuuden ominaisuudet voivat hävitä tai muuttua jo elämämme aikana ja lopullisesti näin tapahtuu kuollessamme.
Ihminen fantasioi itsekkyydessään ikuisesta elämästä eikä hyväksy itsensä tuhoutumista. Pelkästä itsekkyydestä on siis kyse.
Näin se vaan taitaa olla.
Missä se tietoisuus majailisi, jos ei aivoissa? Ja kun aivot lakkaavat olemasta, ei sitä tietoisuuttakaan missään ole. Vai onko tietoisuutemme ollut jossain jo valmiina, ennen kuin meillä oli aivoja?
Ja miten kaikkien muiden eliöiden tietoisuudet? Luulisi avaruuden olevan täynnä kodittomia tietoisuuksia, ei siis vain ihmisten, vaan muidenkin aivollisten olioiden, jotka odottavat aivojensa syntymää tai ovat joutuneet kodittomiksi aivojensa kuoltua. Joopa.
Kummallista, että ne kuolemanjäkeiskokemukset ovat samanlaisia havaintoja, kuin normaalit aistit aivojen tulkitsemana tuottavat, vaikka niiden pitäisi tapahtua ilman aisteja ja aivoja.
Ikuisen elämän tavoittelu on siis vain itsekkyyttä.
tuollaista irronnutta tietoisuutta asettumasta johonkin uuteen kotiin, vaikka tietokoneeseen.
Jos sokea pystyy kertomaan tarkkaan mitä ympärillä on tapahtunut niin kyllä se jostain muusta kertoo. Ainahan sitä voi arvailla että tälläistä ja tälläistä tapahtui mutta nuo joidenkin sokeiden kertomukset ovat olleet niin tarkkoja että he eivät ole voineet arvailla.
Homma on hyvin selvä vaikka olet sokea ei se mitään meinaa silloin kun kuolet saat näkösi takaisin. Joskus oli ukkeli ajanut moottoripyörällä metsään ja jalka oli leikkaantunut irti. Se mies kerkesi tajuamaan että jalka katkesi. Seuraavassa hetkessä hän oli jo henkimaailmassa uuden jalan kanssa.
Kokemuksiin liittyy yhteisesti se millä pelotellaan. Tuomio. Monissa tapauksissa ensimmäisenä rajantakana odottaa juttuhetki taivaanisän kanssa. Mietitään mitä on tullut tehtyä. On myös tapauksia joissa tuota mietintä hetkeä ei ole ollut vaan ihmiset ovat suoraan löytäneet itsensä helvetistä tai taivaasta.
Niin, ihmeitä tapahtuu. Ihan täällä maanpäälläkin. Oletkin varmaan kuullut tapauksesta, jossa matkasaarnaaja-parantajan kokouksessa joku osallistuja ilahtui suuresti paikkojen ilmestyessä hampaisin aivan itsestään. Kätevää tuo olisi, kun hammaslääkäritkin ovat niin kalliita nykyään.