Seurattuani nyt jokusen aikaa näitä uskontofoorumeita minua on alkanut ihmetyttää se minkä takia täällä pelätään aivan vimmatusti yleistämistä, mutta kukaan ei ikinä inahdakaan siitä jos jotakuta aletaan henkilökohtaisesti suomia. On ok kirjoittaa pärstäkohtaisesti vaikka kuinka ivallisia viestejä ja vihjailla toisesta kaikenlaista, ja onpa täällä jopa käytetty toisen ihmisen oikeaa nimeäkin esittääkseen nimen omistaja omituisessa valossa!
Ehkäpä olen yksin tämän ajatukseni kanssa, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt mitä hirvittävän kamalaa siinä yleistyksessä on. Jos sanotaan että "ryhmä X:n edustajat plää plää plää", sehän ei loukkaa ketään henkilökohtaisesti, mutta jos sanotaan että "SINÄ jäkä jäkä" niin se on minusta väärin.
Nämä ihmiset jotka kovasti, suorastaan verisesti, loukkaantuvat jonkin tietyn uskontoryhmän edesottamusten kritiikistä ovat tietysti juuri niitä jotka identifioituvat täydellisesti tuohon ryhmään, tai joilla on ystäviä heikäläisten keskuudessa. Kuitenkin tässä maassa on yhä vallalla sellainen luulo että esim. mustalaisia tai somaleja saa aina halutessaan vapaasti arvostella - joten miksi ei siis jonkin uskontokunnan jäseniä, YLEISTÄEN? (Jos ei jaksa aina lisätä sitä maagista sanaa että JOTKUT.)
Jokainen järkevä ihminen kyllä tajuaa että ei JOKAINEN minkä tahansa ryhmän jäsen ole sitä sakkia josta sanotaan että "joukossa tyhmyys tiivistyy".
Ehei. En minä tässä yritä väittää että yleistäminen on jotenkin hemmetin hienoa, saati varsinkaan fiksun ihmisen merkki, PÄINVASTOIN. Mutta vertailen tässä sitä ja henkilökohtaista haukkumista. Kyllä mielestäni henkilökohtainen ivailu yms. on 10 x kamalampaa kuin epämääräinen mölähdys jonkin oletetun ryhmän touhuista. Te voitte tässä olla tietysti itsekukin vapaasti eri mieltä, kenties sitä mieltä että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, mutta minä olen sitä mieltä että meidän pitäisi kunnioittaa yksilöitä ennenkaikkea, pyrkiä asiallisuuteen meidän kaikkien OIKEIDEN, todellisten ihmisten, joilla on nimi (vaikka vain nikkikin), välillä!
Sillä jos me henk.koht. käymme parjaamaan, niin mitä se kertoo meidän itsekunkin uskostamme?
Vaatiiko SINUN JUMALASI tahi OPPISI lannistamaan päivittäin yhden ihmisen hänen/sen nimiin?
(Tulipahan vaan mieleen. Ei sinänsä tässä mitään henk.koht. juttua juuri nyt taustalla.)
Ehkäpä olen yksin tämän ajatukseni kanssa, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt mitä hirvittävän kamalaa siinä yleistyksessä on. Jos sanotaan että "ryhmä X:n edustajat plää plää plää", sehän ei loukkaa ketään henkilökohtaisesti, mutta jos sanotaan että "SINÄ jäkä jäkä" niin se on minusta väärin.
Nämä ihmiset jotka kovasti, suorastaan verisesti, loukkaantuvat jonkin tietyn uskontoryhmän edesottamusten kritiikistä ovat tietysti juuri niitä jotka identifioituvat täydellisesti tuohon ryhmään, tai joilla on ystäviä heikäläisten keskuudessa. Kuitenkin tässä maassa on yhä vallalla sellainen luulo että esim. mustalaisia tai somaleja saa aina halutessaan vapaasti arvostella - joten miksi ei siis jonkin uskontokunnan jäseniä, YLEISTÄEN? (Jos ei jaksa aina lisätä sitä maagista sanaa että JOTKUT.)
Jokainen järkevä ihminen kyllä tajuaa että ei JOKAINEN minkä tahansa ryhmän jäsen ole sitä sakkia josta sanotaan että "joukossa tyhmyys tiivistyy".
Ehei. En minä tässä yritä väittää että yleistäminen on jotenkin hemmetin hienoa, saati varsinkaan fiksun ihmisen merkki, PÄINVASTOIN. Mutta vertailen tässä sitä ja henkilökohtaista haukkumista. Kyllä mielestäni henkilökohtainen ivailu yms. on 10 x kamalampaa kuin epämääräinen mölähdys jonkin oletetun ryhmän touhuista. Te voitte tässä olla tietysti itsekukin vapaasti eri mieltä, kenties sitä mieltä että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, mutta minä olen sitä mieltä että meidän pitäisi kunnioittaa yksilöitä ennenkaikkea, pyrkiä asiallisuuteen meidän kaikkien OIKEIDEN, todellisten ihmisten, joilla on nimi (vaikka vain nikkikin), välillä!
Sillä jos me henk.koht. käymme parjaamaan, niin mitä se kertoo meidän itsekunkin uskostamme?
Vaatiiko SINUN JUMALASI tahi OPPISI lannistamaan päivittäin yhden ihmisen hänen/sen nimiin?
(Tulipahan vaan mieleen. Ei sinänsä tässä mitään henk.koht. juttua juuri nyt taustalla.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä ei sitten ole sinulle Tellu henkilökohtaisesti! Tämä on vain mutu-mielipiteeni. Saattaa myös olla, että huomiseen mennssä olen jo jotakin toista mieltä.
Ihminen tuskin voisi keskustella juuri mistään ilman että 'luokittelee' eli käyttää stereotypioita. (Huom, stereotypiat voivat olla myös myönteisiä). Yleistyksista tyyliin 'ne ja ne' jonkin uskonnollisen ryhmän edustajat tai 'uskovat yleensä' ovat sellaisia ja sellaisia (lähtökohtaisesti seuraa tässä jokin arvostelma, ei-myöneteinen, en tarkoita en pitäsi olla ei-kielteinen!!), ei kuitenkaan osoita asiantuntemusta ei asiaanpaneutumista eikä halua tuntea tai ymmärtää jotakin ilmiötä jostakin laajemmasta näkökulmasta. Yleistäminen ei ole 'laajakatseisuutta' vaan monimutkaisten asioitten kapeuttamista ja rajaamista omien tuntemusten kehään. Yleistäminen varmasti loukkaa jotakuta ihan henkilökohtaisesti ja tuottaa automaattisen vastakkainasettelun.
Eipä minulla mitään hyviä neuvoja ole siihen millä tavalla asioista pitäisi puhua 'laajasta näkökulmasta' ja 'yleistäen'. Ehkä kannattaisi puhua vain 'nippeliasioista'.. ottaa puheeksi jokin asia, jonka voi rajata niin, että sitä voi katsella monesta eri näkökulmasta ja monen eri maailmankatsomuksen pohjalta ja sanoa reilusti mielipiteensä, vaikka kuinka 'vastakkaisen'. Jos puhutaan jostakin 'asiasta', niin toki se aina liittyy johonkin 'ihmiseen'. Tietenkin voi 'rajata' puheenaiheeksi vaikkapa 'miltä maailma näyttää' tai 'maailman rauha, utopia, hyvä vai huono utopia', 'uskontojen ja kulttuurien välinen vuorovaikutus' jne.. nämä ovat 'rajauksia', kuten 'evoluutio vs kreationismi' (*plääh*) ..
PS: Aivan varmasti tähän mielipiteeseeni sisältyy jotakin, mikä osoittaa 'kapea-alaisuutta', 'toisten yläpuolelle asettumista', 'paremmin tietämistä' ja jne..
Perusteluni: tunteenomaiseen mutuun perustuvat yleistykset vain harvoin näyttävät johtavan hedelmälliseen, uutta ymmärrystä luovaan keskusteluun. Sen sijaan ne johtavat eipäs-juupas-saapas-heittelyyn.
*käpertyy ottamaan kivisateen vastaan*
Mietinkin jo tässä että ehkä tein väärin kuvaillessani että yleistäminen on oja, mutta henkilökohtainen kenkkuilu allikko. Eihän aina tarvita välttämättä jotakin vertailukohtaa, olisi ehkä riittänyt kun olisin vaan sanonut että olisi kiva jos kunnioittaisimme toistemme persoonia emmekä sortuisi nassukohtaiseen keljuiluun...
Mutta katsotaan nyt sitten syntyykö huonostakin alkuajatuksesta jotakin muiden päissä, vai syntyykö mitään. Kaikesta ei aina tule lasta eikä p-skaa, jos näin kansanomaisesti sanotaan...
Kyllä tietty yleistäminen saattaakin kapeuttaa jotakin näkökumaa ja henkilön omaa mahdollisuutta tutustua avoimesti käsillä olevaan kysymykseen. Aina myös kaikissa joukkioissa on niitä, jotka ovat omaehtoisesti valinneet, yleisestä poikkeavia, ajatusmalleja tai käytösmalleja. Näitä henkilöitä varmasti loukkaa yleistykset, jonka mukaan koko joukkio on tietynlainen, yhdenmukainen, vaikka näin ei todellisuudessa ole.
että kunnioittaisimme toistemme persoonia..!
”Kuitenkin tässä maassa on yhä vallalla sellainen luulo että esim. mustalaisia tai somaleja saa aina halutessaan vapaasti arvostella - joten miksi ei siis jonkin uskontokunnan jäseniä, YLEISTÄEN? (Jos ei jaksa aina lisätä sitä maagista sanaa että JOTKUT.)”
Tässä minusta kirjoittaja löysi villakoiran ytimen. Tästähän juontaa rasismi ja ihmisten välisten ennakkoluulojen juuret. Kun ihmistä ei näe yksilönä, vaan vain tiettyyn joukkoon kuuluvaksi. Näin tuomitsee kaikki mustalaiset huijareiksi. Tai somalit laiskoiksi. Muslimit sotahulluiksi, kristinuskovat ahdasmielisiksi hihhuliksi. Ateistit moraalittomiksi, pakanat höyrypäiksi. Miehet sioiksi, ja naiset loogiseen ajatteluun kykenemättömiksi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta näinhän alkava sodat, sekä sanalliset että oikeat. Siitä yleistämisestä, kun ei nähdä ihmistä omana persoonana, vaan karsinoi tiettyyn joukkoon kuuluvaksi. Josta ei löydy mitään hyvää, ja joiden mielipide ja elämänkatsomus voidaan kuitata roskana.
Vaikka alkuajatukseni oli paska, niin löytyihän tästä joku pointti.
Olen joskus tällä foorumilla tuputtanut ajatusta ettei kukaan usko kuten joku toinen, vaikka kuvittelisi uskovansa. Johan sen huomaa tänne kirjoittavien omista näkemyksistäkin.
Siksi hieman ihmetyttää että joillekin on niin tärkeää härkäpäisesti identifioitua johonkin tiettyyn ryhmään. Mutta ehkä nimikkeen löytyminen omalle uskolle tuo jonkinlaista turvallisuutta?
Tämä minun kristillisyyteni vaatii minua ymmärtämään muita ihmisiä ja olemaan enempi sovitteleva kuin osoitteleva. Oppini vaatii minua tai opettaa minua kunnioittamaan itseäni ja muita, olemaan pitkämielinen, tarpeen vaatiessa jämäkkä. Tosiaankaan yksilön moitiskelu ei kuulu lukemiini raamatun oppeihin. Mutta usein olenkin miettinyt, että taidan lukea aivan toisenlaista raamattua kuin eräät uskon veljet ja sisaret, jotka ovat löytäneet käskyn valistaa muita heidän synneistään.