en ymmärrä miten vielä nykyään käsitetään että failureen treenaaminen on se ainut oikea tapa treenata. jotkut vetävät jokaisessa treenissä loppuun asti, kerta toisensa jälkeen, ja ihmettelevät kun tulokset eivät nouse.
kun teet sarjaa painoilla ja alat tulla siihen pisteeseen että painot eivät enää nouse, se ei johdu lihaksen väsymisestä. kyse on siitä, että hermosto pistää pelin poikki huomattuaan lihaksiston joutuneen kovan stressin alle. tämän jälkeen lihaksien teho laskee huomattavasti, jonka jälkeen on turha enää toivoa intensiivisestä lihasrasituksesta. pahinta on se että vedetään failureen heti ekassa sarjassa.
kun tätä jatkuu pidempään, palautuminen hidastuu ja lopulta iskee ylikunto, eli hermoston lukkiintumistila, josta palautuminen on hidas prosessi. lihas sen sijaan on palautunut paljon ennen kuin hermosto, mutta hermoston jumitus estää sen treenaamisen intensiivisesti.
failurea ei oikeastaan isommin tarvita. normielämässä harvoin mennään failureen asti esim. ruumiillisesti raskasta työtä tehdessä tai urheillessa, joten ihminen ei ole tottunut sellaiseen. puntteillessakin huomattavasti fiksumpi tapa on treenata niin, että lisää sarjoja, ja jättää toistovaraa jokaiseen sarjaan niin että saa tehtyä kaikki loppuun asti. näin lihassäikeet rikkoutuvat ja ärsyke menee hyvin perille, eikä hermosto jumitu failureen menemisen takia. tätä niin ikään kutsutaan volyymitreenaamiseksi mikä on erittäin järkevä tapa, ja mahdollistaa paljon tiheämmän treenifrekvenssin.
ainut tilanne missä failure on hyödyllinen on se, että kokeilee kuinka monta toistoa missäkin liikkeessä maksimissaan menee ettei tarvitse seuraavissa treeneissä mennä enää failureen asti.
kun teet sarjaa painoilla ja alat tulla siihen pisteeseen että painot eivät enää nouse, se ei johdu lihaksen väsymisestä. kyse on siitä, että hermosto pistää pelin poikki huomattuaan lihaksiston joutuneen kovan stressin alle. tämän jälkeen lihaksien teho laskee huomattavasti, jonka jälkeen on turha enää toivoa intensiivisestä lihasrasituksesta. pahinta on se että vedetään failureen heti ekassa sarjassa.
kun tätä jatkuu pidempään, palautuminen hidastuu ja lopulta iskee ylikunto, eli hermoston lukkiintumistila, josta palautuminen on hidas prosessi. lihas sen sijaan on palautunut paljon ennen kuin hermosto, mutta hermoston jumitus estää sen treenaamisen intensiivisesti.
failurea ei oikeastaan isommin tarvita. normielämässä harvoin mennään failureen asti esim. ruumiillisesti raskasta työtä tehdessä tai urheillessa, joten ihminen ei ole tottunut sellaiseen. puntteillessakin huomattavasti fiksumpi tapa on treenata niin, että lisää sarjoja, ja jättää toistovaraa jokaiseen sarjaan niin että saa tehtyä kaikki loppuun asti. näin lihassäikeet rikkoutuvat ja ärsyke menee hyvin perille, eikä hermosto jumitu failureen menemisen takia. tätä niin ikään kutsutaan volyymitreenaamiseksi mikä on erittäin järkevä tapa, ja mahdollistaa paljon tiheämmän treenifrekvenssin.
ainut tilanne missä failure on hyödyllinen on se, että kokeilee kuinka monta toistoa missäkin liikkeessä maksimissaan menee ettei tarvitse seuraavissa treeneissä mennä enää failureen asti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
samat vaivat ilmenee useilla bodypumppaajilla. kunto ei kohene pitkällä tähtäimellä vaan äärirasituksen sietokyky.
Välilevyt, nikamat, olkapäät, lihakset rasittuvat ja kipeytyvät.
Failurit ja kovan pumpin treenit on eria asia. Itselläni kovan pumpin treeni tarkoittaa sitä että otetaan melko pitkät toistot (10)12-15 ja kohtuu paljon sarjoja 3xliike ja vielä 2-3 liikettä, eli sarjoja lihasryhmää kohti 6-9.
Tässä ei tarvitse tehdä failureen jokaista sarjaa, vaan tehdään se tavoite vaikkapa 12-15 ja pienen levon jälkeen taas seuraava sarja. Kun toistoja on yleensä 12-15 ja sarjoja on useita lihas saadaan erinomaiseen pumppiin ilman väkisin loppuun väsyttämistä. Tauot myös eri liikkeiden välillä ainoastaan sen verran että mieli kirkastuu, eli noin 2 min.
Itsellä ainakin on pelannut erinomaisesti ja tulokset kasvaa nousujohteisesti koko ajan.
Itse lisään aina painoja 2,5 kg kun tietyn liikkeen kaikki kolme sarjaa alkavat mennä sillä 15 toistolla ja tosiaan niin ettei failuressa olla viimeisissä toistoissa.
Itse olen käsittänyt ja omasta kokemuksesta päätellyt että veren virtaus lihakseen eli mahdollisimman hyvä pumppi on edellytys maksimaaliselle kehitykselle. Tämä saadaan aikaan puhtaalla tekniikalla, eli ei liian suuret painot ja kohtuu pitkillä toistoilla 10-15 ja sarjoilla (n. 3 x harjoitusliike)
Iso A sanoi muinoin, että viimeiset kaksi toistoa tekevät mestarin.
Failuren raja on hankalan hämärä. Se voi jonakin päivänä olla 8 toistoa ja toisena 10. Failure tulee myös yllättäen joskus: luulee saavansa vielä yhden, muttei saakaan.
Se on vähän kuin että jos ei yritä, ei saakaan.
Tooosin, olet oikeahkossa, mutta failurea voi kyllä käyttää tehokeinona ja vaihteluna.
... ei johdu lihasten väsymisestä???!!! Haloo...perehdy hieman solun energia aineenvaihduntaan vaikkapa peruskoulun biologian oppikirjojen pohjalta. Jos lihassolua ei saada väsymään treenaamalla (=hapen ja energian kulutus lisääntynyt) niin kuinka ylipäätänsä lihassolu voi kuolla. Eli väitätkö, että hautausmaita tönkimällä löytyisi tuoretta lihaa joista ainoastaan hermot olisivat tuhoutuneet???