TODELLINEN JUMALAN SEURAKUNTA
ALKUSANAT
Tämän kirjoituksen ymmärtämisen kannalta on ehdoton edellytys, että se luetaan kokonaan ja kokonaisuutena ja mieluiten yhtäjaksoisesti. Pinnallinen lukaisu aiheuttaa väärinkäsityksiä.
MIKÄ ON JUMALAN SEURAKUNTA?
Puhuessamme Jumalan seurakunnasta tarkoitamme koko Jumalan lasten joukkoa, eläviä ja kuolleita Jeesukseen uskovia. Me kaikkien aikojen uskossa olevat Jumalan ihmiset yhdessä olemme Jumalan seurakunta, uudestisyntyneistä koostuva pelastuneitten joukko. Olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja sovintoveressä. Tämä ihmisryhmä on Raamatun mainitsema ”Kristuksen ruumis” (1 Kor.12:27), ”Jumalan temppeli” (1 Kor.3:16-17; 1 Tim.3:15; Hebr.3:6 ym.), ”hengellinen huone” (1 Piet.2:5) ja ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22). Me uskoon tulleet ihmiset olemme Jumalan seurakunta.
PAIKALLISSEURAKUNTA
Puhuessamme paikallisesta seurakunnasta tarkoitamme kaikkia samalla alueella olevia Jumalan pyhiä, jotka kuitenkin ovat yhtä seurakuntaa kaikkien aikojen kaikilla paikkakunnilla olevien Jeesukseen uskovien kanssa.
Esimerkiksi Turun kaupungissa olevat uskovaiset ihmiset ovat Turun PAIKALLISSEURAKUNTA eli Jumalan seurakunta Turussa, osa maailmalaajuista Kristuksen ruumista. Paikallisseurakunnan rajana on paikkakunta. Muunlaisten rajojen tekeminen on seurakunnan hajottamista. Tämä rajanveto ei rajaa toiminnan ulkopuolelle naapurikuntien uskovia. Kaikki voivat (ja heidän tulee) toimia yhdessä.
SEURAKUNTAAN LIITTYMINEN
Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. Liittyminen Jeesukseen on tapahtunut uskoon tulemisessa, joka on yhtä kuin uudestisyntyminen Kristuksen Sanan ja Pyhän Hengen uudistaman elämän kautta.
Tähän on tarvittu parannuksen teko (= syntien katuminen, tunnustaminen ja hylkääminen) sekä sen jälkeen tapahtunut upotuskaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Uskoon tuloa voidaan ilmaista monin eri käsittein. Mutta kun joku on uskoen ottanut Jeesuksen vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, niin hän on tullut uskoon. ”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta” (Joh. 1:12,13).
Uskoon tullut ihminen tunnustaa julkisesti, että Jeesus Kristus on hänen Herransa. ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9-10).
Syntien anteeksisaaminen Jeesuksen ristintyön ja sovintoveren kautta on yhtä kuin uskoon tuleminen. Se on siirtyminen todellisuuteen ja Totuuden Hengen johdatukseen. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32).
Seurakuntaan siis synnytään uskoontuloprosessin myötä (ei mitenkään muuten).
Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Jeesukselle (ei mitään muuta).
Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden uskovien kanssa (ei mitään muuta).
Seurakunta tulee näkyväksi toimintansa kautta (ei mitenkään muulla tavalla).
Meidät, jotka olemme tulleet raamatullisella tavalla uskoon, Jumala on täyttänyt Pyhällä Hengellään, josta merkiksi olemme saaneet puhua uusin kielin. Meitä Hän johdattaa kulkemaan tahtonsa tietä. Me olemme Pyhän Hengen vaikutuksesta alkaneet rakastaa (tämä on oikea ”uskonsuunta”) Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Olemme iloiten erottautuneet tämän maailman syntielämästä (Apt.2:40). Uskossa oleva on myönteisellä tavalla ”erilainen” ihminen.
Seurakuntaan liittyminen on siis samaa kuin tulla uskoon.
Emme löydä Raamatusta sellaista käsitettä, että joku voisi olla uskossa Jeesukseen, mutta seurakuntaan kuulumaton. Yhteyden ulkopuolella joku kyllä voi olla. Silloin hän kulkee oman tahdon tietä, mutta on siitä huolimatta seurakuntalainen. Näitä irrallaan kulkevia Jeesus tahtoo kutsua laumansa yhteyteen, seurakuntayhteyteen.
JEESUKSEN NIMESSÄ KOKOONTUVA SEURAKUNTA Seurakuntalaiset kokoontuvat ja toimivat ainoastaan Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. ”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa” (Kol.3:17). Tämän opetuksen perusteella meidät on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Katso myös Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5,6 ym..
Uskovien ei tule käyttää seurakuntaa hajottavia etuliitteitä, esimerkiksi ”helluntailainen kristitty”, ”vapaakirkollinen kristitty”, ”luterilainen kristitty” jne.. Tai ”minä kuulun helluntaikirkkoon”, ”minä vapaakirkkoon” jne.. Sellainen on epäraamatullista. Raamatullinen seurakuntalaisen nimitys on kristitty. Tämä nimitys kuuluu jokaiselle uskoon tulleelle eli syntinsä anteeksi saaneelle ihmiselle, pakanalle sekä juutalaiselle. Kristityt ovat yhtä kuin Jumalan seurakunta ja kuuluvat ainoastaan Jumalan seurakuntaan. Tämä raamatullinen seurakunnan nimi kuvaa omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Seurakunta olemme ME.
Tähän Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan luetaan siis kuuluvaksi kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa olevat sekä niiden ulkopuolella olevat uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen käyneet kasteella. Tämä on Turun paikallisseurakunta. Jumalalla ei ole Turussa muita seurakuntia. Sama todellisuus pätee jokaisella paikkakunnalla Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Israelissa, Amerikassa, Venäjällä jne.., kaikkialla maailmassa.
YHTEYS PYHÄSSÄ HENGESSÄ – EI JÄSENKORTISTOISSA
Jumalan seurakunnassa ei ole jäsenkortistoa. Seurakunnan jäsenyys ei sellaista edellytä. Mutta seurakuntalaisten on hyvä tietää toistensa osoitteet ja puhelinnumerot voidaksensa jatkuvasti vaalia keskinäistä yhteyttä. Jäsenrekisteröinnin puutteesta huolimatta jokaisen uskossa olevan tulee tietää, että hän on täysivaltainen oman paikkakuntansa Jumalan seurakunnan jäsen kuuluessaan Jeesukselle. Hänen tulee tietää vastuunsa, velvollisuutensa ja oikeutensa seurakunnan jäsenyydessä. Uskovan ei tule jättää tätä (ulkopuolella uskonsuuntien toimivaa) omaa seurakunnan kokousta, vaan hänen tulee olla säännöllisesti ammentamassa voimaa yhteisistä tilaisuuksista. ”…koossa pysyen... ” (Efes. 4; Hebr. 10:25). Raamatullisia kotikokouksia ulkopuolella uskontojen tulee järjestää jokaiselle paikkakunnalle. Näin toteutuu Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys Pyhässä Hengessä.
VANHIMPIA – EI PASTOREITA
Pastori –sana varsinkin meillä Suomessa tuo ihmisten mieliin kirkollisen virkamiehen papinasussaan. Todellisessa Jumalan seurakunnassa ei tunneta sellaista etuasemaa. Pastoreita ei Jumalan seurakunnassa ole. Vanhimpia (Bresbyteerejä) kyllä on. Ja rukouksemme on, että pian tulee lisää Jumalan kutsumia seurakunnan paimenia, kaitsijoita ( kaikkien Turun kristittyjen vanhimpia ) eli johtajia, jotka pitävät huolta laumasta opettaen, järjestäen säännöllisiä kokoontumisia sekä ohjaten uskovia noudattamaan rakkauden käskyä totuudessa. ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät (= uskoon tulleet eli kristityt) täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen” (Efes. 4:11-15). Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat ainoastaan palvelusvirkoja, eikä niiden pidä aiheuttaa eriarvoisuutta kristittyjen välille. Tosin on huomioitava 1 Tes. 5:12-13 ja 1 Timot.5:17-19 sekä Hebr. 13:17.
Raamattu käyttää seurakunnan vanhimmistoveljistä eri termejä: paimen, vanhin, johtaja, kaitsija (Efes. 4:11; 1 Tes. 5:12-13; Hebr.13:17; Tiit.1, ym..). Nimitykset ovat samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Kuitenkin tehtävissä on painotuseroja.
Bresbyteros (kreik.) on Pyhässä Hengessä saatujen luonteenominaisuuksiensa ja kykyjensä perusteella seurakunnan isähahmo;
bresbyterion (kreik.) on vanhinten neuvosto eli vanhimmisto, siis seurakunnan johtoryhmä.
Episkopos (kreik.) eli kaitsija on valvoja, silmälläpitäjä. Paimen on paimentaja. Johtaja on edellä kulkija.
Näin vanhimpien tehtävät painottuvat eri tavalla, mutta kysymyksessä on yksi vanhimmisto, jonka yläpuolella ei ole piispaa, kirkkoherraa tai yhden johtajan virkaa ns. saarnaajaa kuten on ns. vapaissa suunnissa.
VAPAUS JUMALAN JOHDATUKSESSA – EI SOOLOILU
Jokaisen yksilöuskovan tulee saada toimia täysin vapaasti Pyhän Hengen johdatuksessa. Mutta jokaisen tulee tietää ja tunnustaa, että hän toimii yhden paikallisseurakunnan puitteissa, Kristuksen ruumiin jäsenenä, ei yksityisenä sooloilijana. Kaikkien uskossa olevien tekemiset vaikuttavat muidenkin elämään.
Samoin tulee uskonsuuntien lakata sooloileminen ja tunnustautua sekä järjestäytyä paikallisen Jumalan seurakunnan laajaan yhteiseen toimintaan. ”…että he yhtä olisivat” (Joh. 17:23) ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15).
Ihmistekoiset nimikyltit ja jäsenkortistot pitää poistaa jokaisen uskovan elämästä. Matt. 15:13. Sellaiset aiheuttavat hajaannusta.
Jokaisen Turussa ( ja Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Maarianhaminassa, Kuopiossa jne..) asuvan oikean kristityn tulee olla yhteistyössä Jumalan seurakunnan kanssa. Tämä pätee kaikkialla maailmassa.
Meille kaikille on siunattua toimia tässä kirjoituksessa esitetyissä suuntaviivoissa Jeesuksen herruudessa. Tällä tiellä Jumalan siunaava rakkaus vaikuttaa. Pyhän Hengen jakamat armolahjat toimivat Jumalan tahdon mukaisessa ilmapiirissä. Seurakuntavirat ovat siunaukseksi. Raamatun Sana virvoittaa. Jumalan tahto toteutuu. Tämä on Raamatun mainitsema ristin kaita tie ja valkeudessa vaeltaminen. Tällä tiellä Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa kaikesta synnistä
(1 Joh.1:7-9).
Kiitos Jumalalle! Me olemme sisällä Jeesuksen veriuhrin armossa. Olemme ristillä täytetyn työn ympärille kokoontuva Jumalan kansa, Hänen seurakuntansa, yksi, ikuisesti jakamaton seurakunta.
”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa ( ja Turun seudulla ) rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31).
Tässä kirjoituksessa tarjoutuu seurakunnalle ihmiskunnan suurimman herätyksen siemen, joka pitää sisällään
- KOKO ARMON,
- KOKO USKON,
- KOKO TOTUUDEN JA
- KOKO RAKKAUDEN,
ei pelkästään osia niistä.
Tämä on Matteus 25:7.
Lisää asiasta Jumalan seurakunnan internetsivuilta: www.Jeesus-on-Herra.com tai
E-mail: [email protected]
tai
osoitteesta Turussa:
Seurakuntatila, Hämeenkatu 20,
20500 Turku
ALKUSANAT
Tämän kirjoituksen ymmärtämisen kannalta on ehdoton edellytys, että se luetaan kokonaan ja kokonaisuutena ja mieluiten yhtäjaksoisesti. Pinnallinen lukaisu aiheuttaa väärinkäsityksiä.
MIKÄ ON JUMALAN SEURAKUNTA?
Puhuessamme Jumalan seurakunnasta tarkoitamme koko Jumalan lasten joukkoa, eläviä ja kuolleita Jeesukseen uskovia. Me kaikkien aikojen uskossa olevat Jumalan ihmiset yhdessä olemme Jumalan seurakunta, uudestisyntyneistä koostuva pelastuneitten joukko. Olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja sovintoveressä. Tämä ihmisryhmä on Raamatun mainitsema ”Kristuksen ruumis” (1 Kor.12:27), ”Jumalan temppeli” (1 Kor.3:16-17; 1 Tim.3:15; Hebr.3:6 ym.), ”hengellinen huone” (1 Piet.2:5) ja ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22). Me uskoon tulleet ihmiset olemme Jumalan seurakunta.
PAIKALLISSEURAKUNTA
Puhuessamme paikallisesta seurakunnasta tarkoitamme kaikkia samalla alueella olevia Jumalan pyhiä, jotka kuitenkin ovat yhtä seurakuntaa kaikkien aikojen kaikilla paikkakunnilla olevien Jeesukseen uskovien kanssa.
Esimerkiksi Turun kaupungissa olevat uskovaiset ihmiset ovat Turun PAIKALLISSEURAKUNTA eli Jumalan seurakunta Turussa, osa maailmalaajuista Kristuksen ruumista. Paikallisseurakunnan rajana on paikkakunta. Muunlaisten rajojen tekeminen on seurakunnan hajottamista. Tämä rajanveto ei rajaa toiminnan ulkopuolelle naapurikuntien uskovia. Kaikki voivat (ja heidän tulee) toimia yhdessä.
SEURAKUNTAAN LIITTYMINEN
Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. Liittyminen Jeesukseen on tapahtunut uskoon tulemisessa, joka on yhtä kuin uudestisyntyminen Kristuksen Sanan ja Pyhän Hengen uudistaman elämän kautta.
Tähän on tarvittu parannuksen teko (= syntien katuminen, tunnustaminen ja hylkääminen) sekä sen jälkeen tapahtunut upotuskaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Uskoon tuloa voidaan ilmaista monin eri käsittein. Mutta kun joku on uskoen ottanut Jeesuksen vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, niin hän on tullut uskoon. ”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta” (Joh. 1:12,13).
Uskoon tullut ihminen tunnustaa julkisesti, että Jeesus Kristus on hänen Herransa. ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9-10).
Syntien anteeksisaaminen Jeesuksen ristintyön ja sovintoveren kautta on yhtä kuin uskoon tuleminen. Se on siirtyminen todellisuuteen ja Totuuden Hengen johdatukseen. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32).
Seurakuntaan siis synnytään uskoontuloprosessin myötä (ei mitenkään muuten).
Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Jeesukselle (ei mitään muuta).
Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden uskovien kanssa (ei mitään muuta).
Seurakunta tulee näkyväksi toimintansa kautta (ei mitenkään muulla tavalla).
Meidät, jotka olemme tulleet raamatullisella tavalla uskoon, Jumala on täyttänyt Pyhällä Hengellään, josta merkiksi olemme saaneet puhua uusin kielin. Meitä Hän johdattaa kulkemaan tahtonsa tietä. Me olemme Pyhän Hengen vaikutuksesta alkaneet rakastaa (tämä on oikea ”uskonsuunta”) Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Olemme iloiten erottautuneet tämän maailman syntielämästä (Apt.2:40). Uskossa oleva on myönteisellä tavalla ”erilainen” ihminen.
Seurakuntaan liittyminen on siis samaa kuin tulla uskoon.
Emme löydä Raamatusta sellaista käsitettä, että joku voisi olla uskossa Jeesukseen, mutta seurakuntaan kuulumaton. Yhteyden ulkopuolella joku kyllä voi olla. Silloin hän kulkee oman tahdon tietä, mutta on siitä huolimatta seurakuntalainen. Näitä irrallaan kulkevia Jeesus tahtoo kutsua laumansa yhteyteen, seurakuntayhteyteen.
JEESUKSEN NIMESSÄ KOKOONTUVA SEURAKUNTA Seurakuntalaiset kokoontuvat ja toimivat ainoastaan Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. ”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa” (Kol.3:17). Tämän opetuksen perusteella meidät on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Katso myös Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5,6 ym..
Uskovien ei tule käyttää seurakuntaa hajottavia etuliitteitä, esimerkiksi ”helluntailainen kristitty”, ”vapaakirkollinen kristitty”, ”luterilainen kristitty” jne.. Tai ”minä kuulun helluntaikirkkoon”, ”minä vapaakirkkoon” jne.. Sellainen on epäraamatullista. Raamatullinen seurakuntalaisen nimitys on kristitty. Tämä nimitys kuuluu jokaiselle uskoon tulleelle eli syntinsä anteeksi saaneelle ihmiselle, pakanalle sekä juutalaiselle. Kristityt ovat yhtä kuin Jumalan seurakunta ja kuuluvat ainoastaan Jumalan seurakuntaan. Tämä raamatullinen seurakunnan nimi kuvaa omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Seurakunta olemme ME.
Tähän Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan luetaan siis kuuluvaksi kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa olevat sekä niiden ulkopuolella olevat uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen käyneet kasteella. Tämä on Turun paikallisseurakunta. Jumalalla ei ole Turussa muita seurakuntia. Sama todellisuus pätee jokaisella paikkakunnalla Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Israelissa, Amerikassa, Venäjällä jne.., kaikkialla maailmassa.
YHTEYS PYHÄSSÄ HENGESSÄ – EI JÄSENKORTISTOISSA
Jumalan seurakunnassa ei ole jäsenkortistoa. Seurakunnan jäsenyys ei sellaista edellytä. Mutta seurakuntalaisten on hyvä tietää toistensa osoitteet ja puhelinnumerot voidaksensa jatkuvasti vaalia keskinäistä yhteyttä. Jäsenrekisteröinnin puutteesta huolimatta jokaisen uskossa olevan tulee tietää, että hän on täysivaltainen oman paikkakuntansa Jumalan seurakunnan jäsen kuuluessaan Jeesukselle. Hänen tulee tietää vastuunsa, velvollisuutensa ja oikeutensa seurakunnan jäsenyydessä. Uskovan ei tule jättää tätä (ulkopuolella uskonsuuntien toimivaa) omaa seurakunnan kokousta, vaan hänen tulee olla säännöllisesti ammentamassa voimaa yhteisistä tilaisuuksista. ”…koossa pysyen... ” (Efes. 4; Hebr. 10:25). Raamatullisia kotikokouksia ulkopuolella uskontojen tulee järjestää jokaiselle paikkakunnalle. Näin toteutuu Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys Pyhässä Hengessä.
VANHIMPIA – EI PASTOREITA
Pastori –sana varsinkin meillä Suomessa tuo ihmisten mieliin kirkollisen virkamiehen papinasussaan. Todellisessa Jumalan seurakunnassa ei tunneta sellaista etuasemaa. Pastoreita ei Jumalan seurakunnassa ole. Vanhimpia (Bresbyteerejä) kyllä on. Ja rukouksemme on, että pian tulee lisää Jumalan kutsumia seurakunnan paimenia, kaitsijoita ( kaikkien Turun kristittyjen vanhimpia ) eli johtajia, jotka pitävät huolta laumasta opettaen, järjestäen säännöllisiä kokoontumisia sekä ohjaten uskovia noudattamaan rakkauden käskyä totuudessa. ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät (= uskoon tulleet eli kristityt) täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen” (Efes. 4:11-15). Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat ainoastaan palvelusvirkoja, eikä niiden pidä aiheuttaa eriarvoisuutta kristittyjen välille. Tosin on huomioitava 1 Tes. 5:12-13 ja 1 Timot.5:17-19 sekä Hebr. 13:17.
Raamattu käyttää seurakunnan vanhimmistoveljistä eri termejä: paimen, vanhin, johtaja, kaitsija (Efes. 4:11; 1 Tes. 5:12-13; Hebr.13:17; Tiit.1, ym..). Nimitykset ovat samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Kuitenkin tehtävissä on painotuseroja.
Bresbyteros (kreik.) on Pyhässä Hengessä saatujen luonteenominaisuuksiensa ja kykyjensä perusteella seurakunnan isähahmo;
bresbyterion (kreik.) on vanhinten neuvosto eli vanhimmisto, siis seurakunnan johtoryhmä.
Episkopos (kreik.) eli kaitsija on valvoja, silmälläpitäjä. Paimen on paimentaja. Johtaja on edellä kulkija.
Näin vanhimpien tehtävät painottuvat eri tavalla, mutta kysymyksessä on yksi vanhimmisto, jonka yläpuolella ei ole piispaa, kirkkoherraa tai yhden johtajan virkaa ns. saarnaajaa kuten on ns. vapaissa suunnissa.
VAPAUS JUMALAN JOHDATUKSESSA – EI SOOLOILU
Jokaisen yksilöuskovan tulee saada toimia täysin vapaasti Pyhän Hengen johdatuksessa. Mutta jokaisen tulee tietää ja tunnustaa, että hän toimii yhden paikallisseurakunnan puitteissa, Kristuksen ruumiin jäsenenä, ei yksityisenä sooloilijana. Kaikkien uskossa olevien tekemiset vaikuttavat muidenkin elämään.
Samoin tulee uskonsuuntien lakata sooloileminen ja tunnustautua sekä järjestäytyä paikallisen Jumalan seurakunnan laajaan yhteiseen toimintaan. ”…että he yhtä olisivat” (Joh. 17:23) ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15).
Ihmistekoiset nimikyltit ja jäsenkortistot pitää poistaa jokaisen uskovan elämästä. Matt. 15:13. Sellaiset aiheuttavat hajaannusta.
Jokaisen Turussa ( ja Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Maarianhaminassa, Kuopiossa jne..) asuvan oikean kristityn tulee olla yhteistyössä Jumalan seurakunnan kanssa. Tämä pätee kaikkialla maailmassa.
Meille kaikille on siunattua toimia tässä kirjoituksessa esitetyissä suuntaviivoissa Jeesuksen herruudessa. Tällä tiellä Jumalan siunaava rakkaus vaikuttaa. Pyhän Hengen jakamat armolahjat toimivat Jumalan tahdon mukaisessa ilmapiirissä. Seurakuntavirat ovat siunaukseksi. Raamatun Sana virvoittaa. Jumalan tahto toteutuu. Tämä on Raamatun mainitsema ristin kaita tie ja valkeudessa vaeltaminen. Tällä tiellä Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa kaikesta synnistä
(1 Joh.1:7-9).
Kiitos Jumalalle! Me olemme sisällä Jeesuksen veriuhrin armossa. Olemme ristillä täytetyn työn ympärille kokoontuva Jumalan kansa, Hänen seurakuntansa, yksi, ikuisesti jakamaton seurakunta.
”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa ( ja Turun seudulla ) rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31).
Tässä kirjoituksessa tarjoutuu seurakunnalle ihmiskunnan suurimman herätyksen siemen, joka pitää sisällään
- KOKO ARMON,
- KOKO USKON,
- KOKO TOTUUDEN JA
- KOKO RAKKAUDEN,
ei pelkästään osia niistä.
Tämä on Matteus 25:7.
Lisää asiasta Jumalan seurakunnan internetsivuilta: www.Jeesus-on-Herra.com tai
E-mail: [email protected]
tai
osoitteesta Turussa:
Seurakuntatila, Hämeenkatu 20,
20500 Turku
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt tuli pelkkää asiaa.
Siihen ei ole enää mitään lisättävää eikä poisotettavaa.
Ainostaan yhtyminen kirjoitukseesi niin siitä seuraa koko Suomen kattava herätys ja yhteistyö koko Suomen kristittyjen kesken ja se on tärkeintä mitä Jumala haluaa.
Jumala on antanut uskovien yhteyden.
Se on Raamatun Sanan opetuksiin sisälle astuminen.
Jumala on rakkaus. Mutta Hänen rakkautensa ei toimi irrallaan Hänen totuuden Sanastaaan.
Puhut yhteydestä, mutta miten viihdyt sellaisten ihmisten yhteydessä, jotka kuuluvat johonkin seurakuntaan? Mitä sanot ihmisille, jotka tulevat teidän kastetavaksenne? Että mihinkään seurakuntaan ei saa liittyä? Minä tunnen teidän klaaninne kastaman ihmisen, joka kyllästyi klaanipäälliköstänne huokuvaan vihamielisyyteen, joka kohdistuu seurakuntia ja niissä olevia ihmisiä kohtaan. Monestakaan meistä ei seurakunta ole pelastava paikka, mutta sieltä löytyy uskovien ihmisten yhteys ja miten joku voi sanoa mitä ihmiset voivat tehdä ja mitä eivät? Eivätkö uskossa olevat ihmiset ole Jumalan lapsia, Hänen palvelijoitaan? Miksi siis tuomita toiset ihmiset?
Heitetään verkko sinne tänne. Eiköhän riittäisi parannuksen teko, ettei enää tarvis porukoita lisätä.
Tässä kirjoituksessa tarjoutuu seurakunnalle ihmiskunnan suurimman herätyksen siemen, joka pitää sisällään
- KOKO ARMON,
- KOKO USKON,
- KOKO TOTUUDEN JA
- KOKO RAKKAUDEN,
ei pelkästään osia niistä.
*Vajaa mitta näyttää olevan*
Osaltaan olet oikeassa, mutta missä kielletään(!) seurakuntaan liittyminen? Oletko koskaan ajatellut, että seurakunnalle on luvattu antaa paimen ja kaikki eri palvelusta suorittavat ihmiset. Kuka on Turun seurakunnan paimen? Kuka sen minulle kertoo? Voiko sinuun luottaa, kuka vahvistaa sen? Entä jos ei vahvista?
Montakin virhettä. Kaksi päällimmäistä: uusi syntyminen ja kaste. Kaikki ja koko alkuiset ovat yksi Kristuksessa, johon olemme kasteessa liitetyt uskon kautta. Kristuksen seurakunta on YKSI seurakunta eivät ajalliset ja kulttuurilliset poppoot. Jeesuksen usko on YKSI usko, lahjatavaraa sekin.
Harhaoppien yksi tunnusmerkki on, että ne kieltävät Jeesuksen Kristuksen läsnäolon kasteessa. Ne vesittävät kasteen merkityksen perusteellisesti.
Heidän kasteoppiinsa kuuluu paljon vettä, mutta vähän Kristusta!
Mitä oppeja ne ovat, kun kuuluu sieltä täältä TÄÄLLÄ on kristu ja täällä..
Kuitenkin kielletään menemästä niiden perään.