Olen nyt 15-vuotias. Haluaisin erota kirkosta -juuri sen takia, etten enää usko Jumalaan.
Olen ilmoittanut tämän ateistiselle isälleni sekä kristilliselle äidilleni. Isä olisi valmis antaa minun erota. Mutta ei äiti.
Mitä siis minun tulisi tehdä ja sanoa vanhemmille? Tietääkö kukaan nuoren oikeuksista uskontoa suhtaan?
Olen ilmoittanut tämän ateistiselle isälleni sekä kristilliselle äidilleni. Isä olisi valmis antaa minun erota. Mutta ei äiti.
Mitä siis minun tulisi tehdä ja sanoa vanhemmille? Tietääkö kukaan nuoren oikeuksista uskontoa suhtaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä närkästyksesi. Kuulut uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon et ole koskaan päättänyt varsinaisesti liittyä, vaan sinut on liitetty siihen muiden toimesta. Lain suojaikäraja näyttäisi olevan tässä suhteessa sama kuin täysi-ikäisyyden muutenkin, ellet saa vanhempiesi suostumusta. Lisää tietoa oikeuksista löytyy eroakirkosta.fi -sivustolta.
Sitä vain olen pohtinut, että mikä olisi oikeudenmukainen suojaikäraja? Minkä ikäinen on kypsä päättämään siitä, mihin uskontokuntaan kuuluu, on kuulumatta, tai muutenkin elämästään ja kasvatusperiaatteista. Tässä toteutuu vanha "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"- meininki. Et varmasti voi muutenkaan määritellä sitä, millä perusteilla vanhempasi sinua kasvattavat, mitä sääntöjä ja rajoituksia asettavat tai millaista käytöstä odottavat sinulta? Missä iässä ihminen on siis valmis päättämään näistä asioista?
Koska olet vielä alaikäinen ja varmaankin vanhempiesi elätti, et varmaankaan maksa kirkollisveroakaan ja täten suoranaisesti kärsi kirkkoon kuulumisestasi. Vapaassa maassamme kun ei ole varsinaisesti pakko käydä kirkossa.
Ainoa "haitta", joka sinulle tästä koituu, on siis kaiketi uskonnonopetus, joka on kirkkoon kuuluville pakollista? Uskonnonopetuskin on kuitenkin vuodesta 2003 lähtien ollut virallisestikin tunnustuksetonta, joten tunneilla tuskin pakotetaan veisaamaan virsiä tai muuta vastaavaa? Uskonnon opetus ei ole, eikä saa olla uskonnon harjoittamista.
Vaikket uskokaan, että Jumala on olemassa, myöntänet sentään, että uskovat ihmiset ovat olemassa? Tällä tarkoitan vain sitä, että uskonnosta on hyvä tietää ihan sivistyksen ja kulttuurisen ymmärryksen vuoksi. Olet kuitenkin suomalaisen kulttuurin kasvatti, ja joudut kohtaamaan paljon ihmisiä, jotka kuuluvat kirkkoon, ja joista osa jopa uskoo Jumalaan.
Niin, en tosiaan tiedä miten sinun pitäisi toimia, ellet saa taivuteltua äitiäsi puolellesi. Mutta tsemppiä! Kirkkoon voidaan pakottaa kuulumaan - alaikäiset siis - mutta Jumalaan ei ole silti pakko uskoa. Ja erota voit kun aika koittaa.
Rippikouluun ei ole pakko mennä, ellet halua.
kannattaa kuitenkin mennä sinne rippikouluun koska yleensä sukulaisilta saa kivasti rahaa kun sen on käyny
uskoviksi.. mutta sitten kirotaan kun se raha lähtee.. eli itseasiaasa rahaa palvotaan..
Kuten sanotaan.. "Rahan himo on pahan alku"
Silloin teet päätöksesi rahan mukaan, et mikä on oikein..
"...15-17 -vuotias tarvitsee vanhempiensa luvan. kaikkien kolmen (vanhemmat nuori itse)on oltava samaa mieltä, jotta uskontokuntaan voi liittyä tai sellaisesta erota."
http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/asema.html
Ikävä kyllä taitaa olla niin, että tarvitset molempien vanhempien suostumuksen. Kannattaa keskustella asiasta äitisi kanssa (järkevään sävyyn siis, ei huutoa tai tappelemista!). Kerro hänelle kantasi asiasta, ja jos äitisi ei ole mikään fundamentalisti hän todennäköisesti ymmärtää, että sinun pitämisesi pakolla kirkossa on aivan turhaa, jos et kerran usko Jumalaan. Jos välillenne ei synny yhteisymmärrystä, kannattaa suosiolla odottaa kunnes täytät 18 ja saat vapauden päättää asiasta itse.
-Nightlord-
jos ei muu auta, niin ainahan voit olla osallistumatta uskonnollisiin tapahtumiin.
Koulut eivät tietääkseni voi pakottaa ketään osallistumaan minkään tietyn uskonhaaran opetukseen, vaikka olisitkin kirkon jäsen.
nykyisen käytännön mukaan "omasta uskonnosta" ei vapauteta ketään, eli kirkkoon kuuluvien on osallistuttava uskonnon tunneille. varsinaista vapautusta ei muutenkaan anneta, vaan kirkkoon kuulumattomat ohjataan elämänkatsomustiedon tunneille tai oman uskontonsa tunneille, mikäli he kuuluvat sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka mukaista opetusta koulussa järjestetään.
katsomusaineiden tunnilla voi ateistikin oppia paljon hyödyllisiä asioita. kristinuskon ja muiden uskontojen tuntemus, sekä perustiedot kirkkohistoriasta ovat osa yleissivistystä. mikäli vastustat kristinuskoa, on sinun hyvä tuntea vastustajasi. täydellinen tietämättömyys ohjaa helposti väärinymmärryksiin. oikeutesi on kuitenkin saada tunnustukseen sitoutumatonta uskonnonopetusta, jota uskonnonharjoitus ei suinkaan ole. mikäli koulusi uskonnonopetuksen yhteydessä pakotetaan uskonnonharjoitukseen, toimii opettajasi väärin.
hartauksiin osallistumisesta ei myöskään koulussa yleensä kirkkoon kuuluvia vapauteta. toisaalta hartauksiin voi osallistua vain seuraamalla tilannetta. ei ole siis pakko rukoilla tai laulaa mukana. uskontokuntiin kuulumattomille on koulussa yleensä muuta toimintaa hartauksien ajan. usein tämä tarkoittaa esim. istumista koulun kirjastossa. kun siis alat vaatia oikeuksiasi, muista myös se, että sinun oletetaan pitävän linjasi. jatkossa voit joutua tähän "muuhun toimintaan" siksi aikaa kun muut viettävät esim. joulujuhlaa. vapauttaminenhan ei nykykäytännössä tarkoita sitä, ettei kouluun tarvitsisi tulla tai oppituntien määrä vähenisi.
mieti siis vaihtoehtoja rauhassa. muutaman vuoden kuluttua voit joka tapauksessa päättää itse, eroatko kirkosta.
Itseasiassa osallistuin rippikouluun jo joululomalla ja olen sitä mieltä, että siellä kannatti käydä. Kristinusko on moraalisesti melko puhdasta ja siis ohjaa nuoria hyville tavoille.
Tuosta uskonnon opetuksesta; en todellakaan ole enää uskovainen, mutta olen aina ollut todella hyvä kyseisessä aineessa. Aina se on ollut puhdas kymppi.
Nyt kun olen keskustellut vanhempieni kanssa, sovimme, että hankin kokemusta uskonnoista. En aio jättää tutustumista pelkästään kristinuskoon, vaan haluan nähdä laajemmankin puolen uskonnoista.
Äiti kuitenkin lupasi, että saan erota, kun olen hankkinut kokemusta.
Sitäpaitsi; toinen näkökanta on se, että kyllähän kirkko järjestää paljon hyvääkin, esimerkiksi riparit, ehtoolliset jne.
Älä mene ripariin jos et halua,jos et usko Jumalaankaan niin se on ihan turhaa,mutta jos haluat kuulla jotain uskosta ja sen perustasta niin mene sinne,et sinä siinä mitään menetä,sat sieltä uusia kavereita,tiedä häntä vaikka se oikea sieltä löytyy.
oli sama juttu n. vuosi sitten.
Mielestäni kaikenlaiset ikärajat jne. ovat uskomaton asia. Kuinka vanhemmat voivat pakottaa lapsensa osaksi uskonnollista yhteisöä? Eikö uskonto olekaan jokaisen henkilökohtainen asia vaan periytyvä seikka?
Mutta takaisin asiaan, itse olin täysin samassa tilanteessa. Äitini kuului ja kuuluu yhä kirkkoon, vaikka ei kristillinen olekaan, enemmänkin tapakristitty. Hänestä kirkkoon kuuluminen on se normaali, turvallinen asia eikä hän suostunut kyseenalaistamaan mielipidettään. Itse sain luvan (ihan totta, en ymmärrä että sellaista alaikäiselle tarvitaan) keskusteltuani ja jopa väiteltyäni asiasta moneen kertaan.
Kysy äidiltäsi, miksi hän haluaa sinun olevan osa uskontoa jota et koe omaksesi. Tee selväksi, että olet tarpeeksi vanha määrittelemään itse omat uskomuksesi ja että tunnet olosi epämukavaksi "kirkon kirjoilla". Uskon että hän vastustaa vain yleisen tottumuksen ja vanhojen tapojensa pohjalta, joten yritä kyseenalaistaa niitä keskustellessasi hänen kanssaan. Joskus ihmisiä täytyy auttaa kyseenalaistamaan omat, pölyttyneet (anteeksi!) mielipiteensä ja kysymään itseltään, miksi he ovat juuri tätä mieltä.
Onnea keskusteluihin, ja yritä olla suuttumatta/raivostumatta vaikka tuntisit puhuvasi seinille. :)