...harjoittaa edelleen kaikki ne suomen leijona-ristiä, suomi- ja "kiitti hemmetisti veteraanit"-paitoja kanniskelevat lippispäiset ja kulahtaneet maihinnousukengiltä vaikuttavat töppöset jalassa kulkevat säälittävät ressukat, joiden elämä pyörii ensin mopojen ja hieman vanhempana autojen ympärillä, kunnes löytyy sellainen vielä vähemmillä älyllisillä lahjoilla varustettu vetyperoksidi-pimu, jota voi kuskailla ympäri kaupunkia ja nuoleskella tälle fritsuja kaulaan yhtä useasti kuin kahden sekunnin orgasmeilta ehtii.
Tätä lähes älylliseksi olennoksi kutsuttavaa henkilöä sitten innostaa Suomen lätkämaajoukkueen taistelut, ei siksi, että nämä raukkaparat itse olisivat kyenneet pelaamaan tai pärjäämään edes B-junnu-tasolle muuta kuin kakkos- tai kolmosjoukkueissa Lieksassa sekä Kuusamossa (joku on joskus väittänyt tämän olleen jääkiekoksi kutsuttavan pelin läheinen sukulainen), vaan ennemminkin sen kauniin taiston tähden, jolla Suomi kauniisti vuodesta toiseen häviää kaikki grande finalensa.
Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja kerrankin tyhmä sananparsi pitää paikkansa, sillä yksilöiksi näitä "ihmisiä" tuskin kykenee sanomaan, muuta kuin osana joukkoa, jota voi yhtä suuremman henkilömääränsä vuoksi kutsua "ihmis"joukoksi. Lopulta tällaista henkilöä viehättää kyky olla jotakin, ja koska "hänellä" ei ole kykyä itse olla aktiivinen toimija (jota liberaalissa ontologiassa kutsuttaisiin "subjektiksi"), seuraa häntä impotenttius kaikessa älyllisessä toiminnassa sekä se ahdistus tämän tiedostamatta jättämisestä (jolloin tällainen henkilö ei edes tajua olevansa idiootti - mitäpä muuta se tekee hänestä kuin suuremman idiootin), jolloin hänen tuskaisa "elämäksi" kutsuttava taipaleensa saa lohtua edes jostakin itseään suuremmasta idealistisesta "hengestä", koska "hän" ei itsessään kykene tulemaan toimijaksi ihmiseksi kutsuttavassa määreessä, ja tarttuu isänmaallisuuteen.
Isänmaallisuus, tuo surkuteltavan pienen mielen epätoivoinen parkaisu siinä ahdistavassa elämässä, jossa todellinen ahdistuksen kohde (elämän tosiasiallinen merkityksettömyys) jää täysin vieraaksi tällaiselle henkilölle, ja saa "hänet" vakavaksi. Häntä pelottaa ironia, epävakavuus, mutta ollessaan itsessään ironinen objekti, hän ei kykene kontrolloimaan omaa käsittämättömyyttänsä ja kohdistaa impotenssinsa vihaksi kaikkea epävakavuutta kohtaan - elämän iloa ja toiseutta kohtaan.
Tätä lähes älylliseksi olennoksi kutsuttavaa henkilöä sitten innostaa Suomen lätkämaajoukkueen taistelut, ei siksi, että nämä raukkaparat itse olisivat kyenneet pelaamaan tai pärjäämään edes B-junnu-tasolle muuta kuin kakkos- tai kolmosjoukkueissa Lieksassa sekä Kuusamossa (joku on joskus väittänyt tämän olleen jääkiekoksi kutsuttavan pelin läheinen sukulainen), vaan ennemminkin sen kauniin taiston tähden, jolla Suomi kauniisti vuodesta toiseen häviää kaikki grande finalensa.
Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja kerrankin tyhmä sananparsi pitää paikkansa, sillä yksilöiksi näitä "ihmisiä" tuskin kykenee sanomaan, muuta kuin osana joukkoa, jota voi yhtä suuremman henkilömääränsä vuoksi kutsua "ihmis"joukoksi. Lopulta tällaista henkilöä viehättää kyky olla jotakin, ja koska "hänellä" ei ole kykyä itse olla aktiivinen toimija (jota liberaalissa ontologiassa kutsuttaisiin "subjektiksi"), seuraa häntä impotenttius kaikessa älyllisessä toiminnassa sekä se ahdistus tämän tiedostamatta jättämisestä (jolloin tällainen henkilö ei edes tajua olevansa idiootti - mitäpä muuta se tekee hänestä kuin suuremman idiootin), jolloin hänen tuskaisa "elämäksi" kutsuttava taipaleensa saa lohtua edes jostakin itseään suuremmasta idealistisesta "hengestä", koska "hän" ei itsessään kykene tulemaan toimijaksi ihmiseksi kutsuttavassa määreessä, ja tarttuu isänmaallisuuteen.
Isänmaallisuus, tuo surkuteltavan pienen mielen epätoivoinen parkaisu siinä ahdistavassa elämässä, jossa todellinen ahdistuksen kohde (elämän tosiasiallinen merkityksettömyys) jää täysin vieraaksi tällaiselle henkilölle, ja saa "hänet" vakavaksi. Häntä pelottaa ironia, epävakavuus, mutta ollessaan itsessään ironinen objekti, hän ei kykene kontrolloimaan omaa käsittämättömyyttänsä ja kohdistaa impotenssinsa vihaksi kaikkea epävakavuutta kohtaan - elämän iloa ja toiseutta kohtaan.
Vastaukset 34
Vanhimmat
noitten poikien elämän menossa ole juurikaan kysymys isänmaallisuudesta. Sitäkun mitataan kansalaiskuntoisuudella; työn tekemisellä, itsensä kouluttamisella, hyvällä ja ei-kriminaalilla käytöksellä, verojen maksamisella (ei mitään pimeitä hommia). Siihen ei leijona-ristejä ja "kiitos veteraanit" -paitoja juurikaan tarvita...
Tai oikeastaan kaikkein "isänmaallisemmat" suomalaiset makaavat sankarihaudoissa eli todellinen isänmaallisuus on verifioitavissa vasta kun rautaa sataa taivaalta ja tanner tömisee kranaateista. Eli siihen asti "isänmaallisuus" on aika hypoteettinen asia.
"Ratkaisematon" on sitten löytänyt ryhmän, johon purkaa oma kaunansa ja jota voi käyttää halveksittavana viiteryhmänä, jolla nostaa ylemmyydentuntoista egoaan. Tuollaista projisointia kutsutaan myös rasismiksi, mikäli se vain olisi rehellistä.
Koska kirjoittaja ei selvästikään halua leimautua perinteiseksi rasistiksi, mutta tuntee silti houkutusta epäinhimillistää ryhmän jota pitää itseään huonompina, leimaa hän rasistit "ali-ihmisiksi". Tämä on näppärä mutta älyllisesti epärehellinen keino sanoa sama kuin rasistit mutta leimautumatta silti itse rasistiksi.
Nimimerkki "Ratkaisematon" kannattaa ihmisryhmien eriarvoisuutta mutta toisin kuin rasistit, jotka sanovat sen avoimesti, yrittää nimimerkki kiertää eriarvoisuuden kannattamisen halveksimalla eriarvoisuuden kannattajia.
En ole rasisti, koska katson kaiken kategorisoinnin (luokittelun) olevan ihmismielen keksintöä, ja tästä syystä aina ailahtelevaa - ja muuttuvaa.
Olen mieluummin aristokraatti, jolle ei tee ongelmaa sanoa olevansa toista ylempi. Tähän ei tarvita luokittelua, voin yksilöidä ihmisen juuri itsenään minua alemmaksi. Minä en pidä ketään ihmistä ali-ihmisenä, ymmärrän jokaisen ihmisen toiseksi minäksi.
Sekoitat siis yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon. Jokaikinen ihminen on kyllä yhtä arvokas ja ainutlaatuinen tapahtuma maailmanhistoriassa, jota ei koskaan tule olemaan toista, mutta juuri tästä syystä ihmistä ei tulisi ymmärtää vain yhtenä monesta. Ihmiset ovat erilaisia, ja tästä syystä on myös huonompia ihmisiä.
Paha käsitteellinen sekaannuksesi tekee kommenttisi varsin ytimettömäksi.
Eihän tuossa viestissäsi ole mitään järkeä, joten varsin ytimettömäksi jää tuo sinkunkin kiemurtelusi.
"Eihän tuossa viestissäsi ole mitään järkeä, joten varsin ytimettömäksi jää tuo sinkunkin kiemurtelusi."
Enpä usko että tekstini on kiemurtelua vain siitä syystä, että sinä et siitä ymmärrä yhtään mitään ja etkä osaa vastata minulle kuten keskustelussa olisi yleensä tapana toimia.
Tämä on typerää. Joko keskustelemme aiheesta tai sitten jätämme tällaiset täysin turhat kommentit pois.
Olen selvästikin niin ylivoimaisen älykäs, sillä kun kerrankin yritän selittää jotakin asiaa suhteellisen selkeällä suomen kielellä, on aina vain niitä henkilöitä, jotka eivät sitten millään tajua. Joko olen hemmetin älykäs, tai sitten muut ovat niin hemmetin tyhmiä.
"En ole rasisti, koska katson kaiken kategorisoinnin (luokittelun) olevan ihmismielen keksintöä, ja tästä syystä aina ailahtelevaa - ja muuttuvaa."
-Luokittelu, on eräs ihmisen kognition tärkeimmistä metodeista. Sen täydellinen kieltäminen, muka omaan ajatteluun kuulumattomana, on todellisuudesta vieraantunutta. Tämä nyt ei ollut puolustuspuhe äärimmäisyyksiin menevälle luokittelulle, vaan yleinen huomio luokittelusta.
"Olen mieluummin aristokraatti, jolle ei tee ongelmaa sanoa olevansa toista ylempi. Tähän ei tarvita luokittelua, voin yksilöidä ihmisen juuri itsenään minua alemmaksi. Minä en pidä ketään ihmistä ali-ihmisenä, ymmärrän jokaisen ihmisen toiseksi minäksi."
-Ethän sinä edes ymmärrä suomen kielen sanoja ja/tai peruskäsitteitä. Luokittelua on sekin, että _luokittelet_ jotkut kuulumaan sinua alempaan ryhmään. Älä kiemurtele.
"Sekoitat siis yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon."
-Ehkä sinä ymmärrät kyseiset sanat jotenkin totutusta poikkeavasti, mutta kyseiset sanat yleisesti ymmärretään toistensa synonyymeiksi.
Netissä ei taida olla ilmaista suomen kielen sanakirjaa, mutta suomi-englanti sanakirja suomentaa sanan "equality" sanoiksi:
1 equality tasa-arvo
2 equality tasa-arvoisuus
3 equality yhdenvertaisuus
4 equality yhtäläisyys
http://efe.scape.net/index.php
"Jokaikinen ihminen on kyllä yhtä arvokas ja ainutlaatuinen tapahtuma maailmanhistoriassa, jota ei koskaan tule olemaan toista, mutta juuri tästä syystä ihmistä ei tulisi ymmärtää vain yhtenä monesta. Ihmiset ovat erilaisia, ja tästä syystä on myös huonompia ihmisiä."
-Samaa mieltä
"Paha käsitteellinen sekaannuksesi tekee kommenttisi varsin ytimettömäksi."
-Se käsitteellinen sekaannus tapahtui kyllä sinun päässäsi.
"Enpä usko että tekstini on kiemurtelua vain siitä syystä, että sinä et siitä ymmärrä yhtään mitään ja etkä osaa vastata minulle kuten keskustelussa olisi yleensä tapana toimia."
-Sinun tekstisi ovat yleisesti ottaen melko sekavia niin lauserakenteiltaan ja ainakin tuo yllä kommentoimani viesti on täynnä semanttista hölynpölyä.
"Olen selvästikin niin ylivoimaisen älykäs, sillä kun kerrankin yritän selittää jotakin asiaa suhteellisen selkeällä suomen kielellä, on aina vain niitä henkilöitä, jotka eivät sitten millään tajua. Joko olen hemmetin älykäs, tai sitten muut ovat niin hemmetin tyhmiä."
-Sinä olet joku avoimen yliopiston filosofia 101 -kurssin käynyt henkinen onanoija, jolla menee sanat ja käsitteet iloisesti dekonstruoidessa sekaisin.
Ensinnäkin. Perkeleen asennusohjelmat, meni sammuttamaan selaimen kirjoituksen loppusuoralla. Kirjoitan nyt lyhyemmin.
Toiseksi haluaisin myös alkuun kiittää sinua keskustelusta, johon hieman viiveellä mutta siltikin lähdit mukaan.
"-Luokittelu, on eräs ihmisen kognition tärkeimmistä metodeista. Sen täydellinen kieltäminen, muka omaan ajatteluun kuulumattomana, on todellisuudesta vieraantunutta. Tämä nyt ei ollut puolustuspuhe äärimmäisyyksiin menevälle luokittelulle, vaan yleinen huomio luokittelusta."
Tämän myönnän, mutta tästä en puhunut. Sillä vaikka IHMISELLÄ on kognitiivinen tarve kategorisoida havaitsemaansa, ei se ole suorassa yhteydessä siihen, että myös todellisuus jäsentyisi IHMISEN sille antamiin muotoihin, so. luokkiin. Joten mitä kertoo todellisuudesta se, minkä muodon ihminen sille antaa? Ei välttämättä vielä mitään.
Ymmärrätkö?
"-Ethän sinä edes ymmärrä suomen kielen sanoja ja/tai peruskäsitteitä. Luokittelua on sekin, että _luokittelet_ jotkut kuulumaan sinua alempaan ryhmään. Älä kiemurtele."
Totta, ensimmäisessä viestissä esitin stereotypian. Mutta jos et huomannut, se oli varsin ilmeistä provokaatiota. Muuten ei kukaan lähde keskusteluun täällä mukaan. Tämä on toisaalta harmittavaa, mutta vaikuttaa välttämättömältä.
Mutta.
Tästä eteenpäin ei itse asiassa ollut tarkoitus luokitella, vaan yksilöidä. Luokalle käsitteellisesti on ominaista stabiilius, muuttumattomuus ja rajan ylittämättömyys. Sen sijaan siitä mistä minä puhuin, oli kyse eräänlaisesta singulaarisuudesta (käsite, jonka selventämiseksi tulisi kirjoittaa vähintäänkin essee - ydin on joka tapauksessa minkä tahansa olennon miksi-tahansa-tuleminen, olion, joka on mitä se on, mutta joka ei ole mitä se on siinä mielessä, että se tulee joka hetki miksi tahansa: se on äärettömien mahdollisuuksiensa totaliteetti). Konkreettisesti ottaen, kyse on jokaisen henkilön potentiasta (kyvystä) olla mitä tahansa ja tulla miksi tahansa (ihmisenä) ihonväristä, kansalaisuudesta, iästä, sukupuolesta, rodusta, seksuaalisesta suuntautumisesta, jne. riippumatta. Tämän jätin avoimeksi, ja tästä syystä kyseessä ei ollut kategorisoiva, vaan argumentatiivisesti yksilöivä kommentti.
"-Ehkä sinä ymmärrät kyseiset sanat jotenkin totutusta poikkeavasti, mutta kyseiset sanat yleisesti ymmärretään toistensa synonyymeiksi."
Totta, itse ymmärrän ne eri tavalla. Mutta mielestäni arkikielinen käsitteiden summaus ei ole kovinkaan mielekästä, enkä puhunutkaan "yleisessä" mielessä.
Tasa-arvon ymmärrän jokaisen ihmisen arvokkuutena ihmisenä olemisen muodossaan. Toisin sanoen, jokainen ihminen on ihminen, ja jo vain tästä syystä sinänsä aina arvokas. Tässä olen samaa mieltä.
Sen sijaan yhdenvertaisuudella tarkoitan jokaisen ihmisen yhtäläisyyttä, jokainen ihminen on sellainen kuin toinenkin. Tässä olen eri mieltä. Ihmiset ovat erilaisia. Ja on vain tekopyhää väittää, että erilaisuudestaan huolimatta he olisivat yhdenvertaisia (yhtä hyviä ja/tai yhtä huonoja). Tämä ei kuitenkaan vähennä yksilöiden tasa-arvoista asemaa ihmisenä. Ihminen on aina arvokas, mutta jokainen ihminen ei ole yhtä hyvä kuin toinen.
"Netissä ei taida olla ilmaista suomen kielen sanakirjaa, mutta suomi-englanti sanakirja suomentaa sanan "equality" sanoiksi:
1 equality tasa-arvo
2 equality tasa-arvoisuus
3 equality yhdenvertaisuus
4 equality yhtäläisyys"
Tämä oli aika huono perustelu, sillä ymmärräthän, että eri kielissä kaikilla sanoilla ei ole samanlaisia variaatioita kuin toisissa.
Esimerkiksi suomen kielessä on vain yksi sana tarkoittamaan käsitettä "vapaus", englannin kielessä on ainakin kaksi, ellei kolmekin: "freedom", "liberty" ja pienellä varauksella "emancipation" (jonka tosin voi suomentaa "emansipaatioksi", mutta se ei olekaan enää puhtaasti suomen kielinen sana). Ja vastaavasti esimerkiksi "corpse" tarkoittaa englanniksi sekä elävää että kuollutta ruumista.
Perustelusi minun käsitteelliselle sekaannukselleni ei ole mielestäni pätevä.
"-Sinun tekstisi ovat yleisesti ottaen melko sekavia niin lauserakenteiltaan ja ainakin tuo yllä kommentoimani viesti on täynnä semanttista hölynpölyä."
Ne ovat pitkiä, mutta ne eivät ole sekavia. Ne tulee tosin lukea huolella, koska jokaisella sanalla on tekstissäni jonkinlainen funktio. Pahoitteluni tästä klassisesta saksalaisesta pitkien lauseiden raskaasta tyylistä, ehkäpä olen liikaa lukenut Hegeliä ja Kantia. Ja valitettavasti en myöskään aina jaksa lukea tekstiäni edes kertaalleenkaan läpi, joten joskus kielioppivirheet saattavat vaikuttaa tekstissäni sekavilta erheiltä.
"-Sinä olet joku avoimen yliopiston filosofia 101 -kurssin käynyt henkinen onanoija, jolla menee sanat ja käsitteet iloisesti dekonstruoidessa sekaisin."
Se on loppujen lopuksi varsin sama, maksaako opiskelusta vai ei, sillä jos filosofia kiinnostaa, sitä voi myös aivan itsekseenkin lukea. Joskin olen tuolla maksuttomalla puolella.
Ja iloisesti en käsitteitäni dekonstruoinut, ennemminkin vain eksplikoin käsitteellisiä sekaannuksia.
Mutta, älä ota itseesi. On mielestäni hienoa, että aloit vihdoinkin keskustella, ja annan kaiken kunnian sinulle tästä, enkä näe syytä haukkua sinua enää.
"Tämän myönnän, mutta tästä en puhunut. Sillä vaikka IHMISELLÄ on kognitiivinen tarve kategorisoida havaitsemaansa, ei se ole suorassa yhteydessä siihen, että myös todellisuus jäsentyisi IHMISEN sille antamiin muotoihin, so. luokkiin. Joten mitä kertoo todellisuudesta se, minkä muodon ihminen sille antaa? Ei välttämättä vielä mitään."
-On totta, että ihmisen käsitys todellisuudesta ei aina vastaa todellisuutta, mutta emme voi todellisuuden hahmotuksessa ohittaa ihmisen kognitioita (vielä), vaan kaikki tieto joka tietoisuutemme saavuttaa, on ihmisen kognitiivisten kykyjen muodostamaa, ylläpitämää ja suodattamaa. Kukaan ei voi valehtelematta ylpeillä sillä, että hänellä on ihmisen kognitioista riippumaton rajapinta totuuteen (ainakaan vielä).
"Totta, ensimmäisessä viestissä esitin stereotypian. Mutta jos et huomannut, se oli varsin ilmeistä provokaatiota. Muuten ei kukaan lähde keskusteluun täällä mukaan. Tämä on toisaalta harmittavaa, mutta vaikuttaa välttämättömältä."
-Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että vapaamuotoisissa keskusteluissa vedetään mielenkiinnon ylläpitämiseksi mutkat suoriksi, mutta jos vastustat isänmaallisuutta, niin eikö sinun pitäisi kritisoida itse ideologiaa, eikä ensisijaisesti sitä miltä sen kannattajat näyttävät?
"Luokalle käsitteellisesti on ominaista stabiilius, muuttumattomuus ja rajan ylittämättömyys."
-Tämä on kyllä ihan oma käsityksesi, eikä mikään yleinen konsensus. Tieteessäkin asioiden ja ilmiöiden luokitus saattaa muuttua kun tieto kumuloituu ja/tai aikaisempi tieto todetaan virheelliseksi. Luokitus tehdään aina sillä hetkellä käsillä olevan tiedon perusteella, ei minkään "jumalallisen totuuden".
"Sen sijaan siitä mistä minä puhuin, oli kyse eräänlaisesta singulaarisuudesta (käsite, jonka selventämiseksi tulisi kirjoittaa vähintäänkin essee - ydin on joka tapauksessa minkä tahansa olennon miksi-tahansa-tuleminen, olion, joka on mitä se on, mutta joka ei ole mitä se on siinä mielessä, että se tulee joka hetki miksi tahansa: se on äärettömien mahdollisuuksiensa totaliteetti). Konkreettisesti ottaen, kyse on jokaisen henkilön potentiasta (kyvystä) olla mitä tahansa ja tulla miksi tahansa (ihmisenä) ihonväristä, kansalaisuudesta, iästä, sukupuolesta, rodusta, seksuaalisesta suuntautumisesta, jne. riippumatta. Tämän jätin avoimeksi, ja tästä syystä kyseessä ei ollut kategorisoiva, vaan argumentatiivisesti yksilöivä kommentti."
-Eikö singulariteetillä yleensä tarkoiteta hetkeä ihmiskunnan kehityksessä, jolloin biologisista rajoituksista "kärsivä" ihmisen älykkyys lakkaa olemasta kehityksen eteenpäin vievä voima ja keinoäly korvaa ihmisen älykkyyden kehityksen moottorina. Tämän taitekohdan jälkeen teknologian kehitysnopeus kiihtyy lähes äärettömästi, mahdollistaen "lähes mitä vain".
Kaikesta huolimatta singulariteetillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että nautit kun saat tuntea jonkun ihmisen olevan sinua alempi. Tätähän sinä et suostunut myöntämään, vaikka se käy päivänselvästi ilmi postauksistasi. Kun joku sen huomasi, yritit kiemurrella pois kiusallisesta tilanteesta vetämällä keskusteluun mukaan aiheita joilla kuvittelit hämääväsi ihmiset hiljaisiksi.
"Perustelusi minun käsitteelliselle sekaannukselleni ei ole mielestäni pätevä."
-Voin toki kaivaa myöhemmin suomen kielen sanakirjan, jota minulla ei tässä ole käsillä, tai voit sen itsekkin tehdä, mutta lyön vetoa että tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus ovat lähes synonyymeja.
Ymmärrän nyt selvennyksesi perusteella, mitä tarkoitit kummallakin termillä, mutta se, mitä nuo sanat tarkoittavat ja se mitä niillä tarkoitit, ei edelleenkään vaikuta siihen, että keskustelusi motiivi on oman egon kasvatus...ja se näkyy.
"Se on loppujen lopuksi varsin sama, maksaako opiskelusta vai ei, sillä jos filosofia kiinnostaa, sitä voi myös aivan itsekseenkin lukea. Joskin olen tuolla maksuttomalla puolella."
-Toki, mutta muista että henkisten ponnistelujen käyttäminen (vain) henkiseen masturbointiin on kykyjen hukkaan heittämistä. Valitettavan usein juuri filosofiaa harrastavien postauksissa semanttinen sanakikkailu korvaa substanssin.
"-On totta, että ihmisen käsitys todellisuudesta ei aina vastaa todellisuutta, mutta emme voi todellisuuden hahmotuksessa ohittaa ihmisen kognitioita (vielä), vaan kaikki tieto joka tietoisuutemme saavuttaa, on ihmisen kognitiivisten kykyjen muodostamaa, ylläpitämää ja suodattamaa. Kukaan ei voi valehtelematta ylpeillä sillä, että hänellä on ihmisen kognitioista riippumaton rajapinta totuuteen (ainakaan vielä)."
Niin, eikä tarkoituksena ollut itse asiassa kritisoida ihmisen yleistä havaintokykyä, sillä todellisuuden ja ihmisen havaintokyvyn välittämän todellisuuden välillä tuskin on suurtakaan eroa (näin on ainakin mielekästä olettaa, jottemme joudu epistemologisen subjektiivisen idealismin uhriksi), vaan ennemminkin kritisoida tätä ihmisen tarvetta JÄSENTÄÄ saamansa tieto jonkinlaiseen muotoon, sen sijaan ottaakseen vastaan sen "sellaisenaan". Luokittelu on mielestäni tällainen ihmisen muodostama epistemologinen kategoria (ironista, luokittelun voi käsittää vain luokittelun kautta), joka siis toisin sanoen voi olla yhtä keinotekoinen kuin esimerkiksi ihmisen luoma kirjaimisto.
"-Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että vapaamuotoisissa keskusteluissa vedetään mielenkiinnon ylläpitämiseksi mutkat suoriksi, mutta jos vastustat isänmaallisuutta, niin eikö sinun pitäisi kritisoida itse ideologiaa, eikä ensisijaisesti sitä miltä sen kannattajat näyttävät?"
Mielestäni näin teinkin, sillä luokittelun radikaali vastustaminen on mielestäni todellinen uhka isänmaalliselle ideologialle. Ja muistutan vielä, ensimmäinen viestini oli tarkoituksellista provokaatiota.
" "Luokalle käsitteellisesti on ominaista stabiilius, muuttumattomuus ja rajan ylittämättömyys."
-Tämä on kyllä ihan oma käsityksesi, eikä mikään yleinen konsensus. Tieteessäkin asioiden ja ilmiöiden luokitus saattaa muuttua kun tieto kumuloituu ja/tai aikaisempi tieto todetaan virheelliseksi. Luokitus tehdään aina sillä hetkellä käsillä olevan tiedon perusteella, ei minkään "jumalallisen totuuden"."
Mielestäni se on varsin pätevä määrittely. Totta kai tosiasiallisesti tiedolliset kategoriat tulevat muuttumaan, ja näin se tuleekin ymmärtää ja näin se myös useimmiten ymmärretään, mutta se ei silti poista termin "luokka" käsitteellistä yhteyttä muuttumattomuuteen. Luokka PYRITÄÄN aina muodostamaan lopulliseksi luokaksi, ja tästä syystä sillä tulee olla staabili luonne. Tietoisuus sen mahdollisesta muuttuvaisuudesta ei muuta tätä seikkaa, sillä tuskin kukaan tarkoittaa muodostaa teoriaansa luokasta virheelliseksi?
Ja eiköhän ole jo varsin selvää, että "jumalallista totuutta" tuskin on missään muodossa.
"-Eikö singulariteetillä yleensä tarkoiteta hetkeä ihmiskunnan kehityksessä, jolloin biologisista rajoituksista "kärsivä" ihmisen älykkyys lakkaa olemasta kehityksen eteenpäin vievä voima ja keinoäly korvaa ihmisen älykkyyden kehityksen moottorina. Tämän taitekohdan jälkeen teknologian kehitysnopeus kiihtyy lähes äärettömästi, mahdollistaen "lähes mitä vain"."
Niin, en tiedä, kun en puhunut singulariteetista vaan singulaarisuudesta, ja selvityksesi mukaan ne ovat varsin eri käsitteitä. Kyse ei näet ollut mistään kaikkivoipuudesta tulla miksi tahansa, vaan ennemminkin ihmisen olemisen kyvystä olla toisin indeterminoidussa olemisen muodossaan (so. ihminen ei ole väistämättä minkään määrittävän piirteensä alainen, vaan määrittävä piirre on aina ihmiselle muovautunut piirre, joskaan sitä ei voi aina muuttaa - ja tämä piirre saattaa kyllä rajoittaa miksi-tahansa tulemista, mutta ei ole sen väistämätön ja lopullinen raja).
"Kaikesta huolimatta singulariteetillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että nautit kun saat tuntea jonkun ihmisen olevan sinua alempi."
Ei niin, koska en siitä puhunut. Itse asiassa se ei ole ainoastaan nautintoa, sillä on myös masentavaa huomata usean ihmisen tosiasiallinen kyvyttömyys perustella mielipiteitään. Mielelläni myös keskustelisin joidenkin ihmisten kera, hienoa että edes sinä yrität tätä tehdä.
"Tätähän sinä et suostunut myöntämään, vaikka se käy päivänselvästi ilmi postauksistasi."
Miten niin kiemurrella, minähän sanoin jo, että ihmisten välillä on olemassa laadullisia eroja älykkyyden suhteen.
"Kun joku sen huomasi, yritit kiemurrella pois kiusallisesta tilanteesta vetämällä keskusteluun mukaan aiheita joilla kuvittelit hämääväsi ihmiset hiljaisiksi."
Mitä kiusallista siinä on todeta, että olen montaa älykkäämpi täällä? En tiedä mitä sinä kuvittelit, mutta aiheeni ovat kyllä edelleenkin mielestäni varsin perusteltuja näkemyksiä, eikä niissä ole mitään hämäävää - muuta kuin sellaisille, jotka niitä eivät ymmärrä.
"-Voin toki kaivaa myöhemmin suomen kielen sanakirjan, jota minulla ei tässä ole käsillä, tai voit sen itsekkin tehdä, mutta lyön vetoa että tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus ovat lähes synonyymeja."
Ensinnäkään, ne eivät ole. Ja toiseksi, vaikka ne olisivatkin, ei sillä ole lopulta väliä, sillä olen käsitteet itse määritellyt, ja niitä halusin määrittelemälläni tavalla käyttää (jotta voisimme keskustella näistä aiheista). Näiden käsitteiden sisällön voin lopulta nimetä vaikka "paskaksi", eikä se silti muuta esittämäni asian sisältöä pätkääkään.
Joten sinä sorrut nyt saivarteluun, koska varmasti ymmärsit pointtini tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden erosta, vaikka näillä sanamuodoilla ei sinänsä olisi kieliopillisesti eroavaisuuksia.
"Ymmärrän nyt selvennyksesi perusteella, mitä tarkoitit kummallakin termillä, mutta se, mitä nuo sanat tarkoittavat ja se mitä niillä tarkoitit, ei edelleenkään vaikuta siihen, että keskustelusi motiivi on oman egon kasvatus...ja se näkyy."
No totta kai, sitähän se on myöskin, ja osittain se on jotakin kirjoittamisen hauskuuden, ihmisten tyhmyyden rasittavuuden, mutta lopullinen motiivini on kyllä aivan argumentatiivinen. Mielestäni kyseiset määritelmät selventävät sekaannusta, jota nykyinen arkidiskurssi suoltaa.
Ja sitä paitsi, itse hyvin kiersit aiheen kiinnittämällä huomion muualle, muka toiseen motiiviini, egon kasvattamiseen. Jospa siis taas siirtyisit keskustelun, et henkilökohtaisuuksien latelemisen puolelle.
"-Toki, mutta muista että henkisten ponnistelujen käyttäminen (vain) henkiseen masturbointiin on kykyjen hukkaan heittämistä. Valitettavan usein juuri filosofiaa harrastavien postauksissa semanttinen sanakikkailu korvaa substanssin."
Niin, tai sitten substanssia ei vain ymmärretä, mikä on mielestäni tähän nähden ensisijaisempaa. Ja edelleen, kirjoittaminen on joka tapauksessa hauskaa, joten en näe syytä olla harjoittamatta täällä älyllistä masturbaatiota suhteellisen vapaamuotoisena, sillä esseissä ja seminaaritöissä joudun pitäytymään metodisesti varsin kuivakkaassa ja raskaassa tekstissä.
Nyt, "hahaaaha", ota itseäsi niskasta kiinni ja keskustele kanssani sen sijaan, että kiinnittäisit huomiota provokatiiviseen persoonaani, jonka täällä olen tuonut esille nimimerkeillä "herra" ja "Ratkaisematon".
Lähden Pietariin excuamaan/ryyppäämään huomenna, joten en voi vastata kommentteihisi ennen kuin maanantaina. Jos haluat jatkaa keskustelua sen sijaan, että pyrkisit kiinnittämään huomiota huomionhakuisuuteeni ja egoni pönkittämiseen (sillä tekstilläni on näiden ohella myös vakavampikin tarkoitus, kunhan se vain ymmärretään ensin), jatkakaamme keskustelua mahdollisesti silloin.
Kiitos tästä, isä.
"Niin, eikä tarkoituksena ollut itse asiassa kritisoida ihmisen yleistä havaintokykyä, sillä todellisuuden ja ihmisen havaintokyvyn välittämän todellisuuden välillä tuskin on suurtakaan eroa (näin on ainakin mielekästä olettaa, jottemme joudu epistemologisen subjektiivisen idealismin uhriksi), vaan ennemminkin kritisoida tätä ihmisen tarvetta JÄSENTÄÄ saamansa tieto jonkinlaiseen muotoon, sen sijaan ottaakseen vastaan sen "sellaisenaan". Luokittelu on mielestäni tällainen ihmisen muodostama epistemologinen kategoria (ironista, luokittelun voi käsittää vain luokittelun kautta), joka siis toisin sanoen voi olla yhtä keinotekoinen kuin esimerkiksi ihmisen luoma kirjaimisto."
-Todellisuuden ja ihmisen ilman tiedon jäsentelyä tapahtuvan havainnointikyvyn välillä on suuria eroja. Tiedon jäsentäminen ja luokittelu on kaiken ylemmän älyllisen toiminnan perusta. Tiedon vastaanottaminen "sellaisenaan", ilman prosessointia, merkitsisi suuresti rajoittunutta kykyä hahmottaa todellisuutta. Tiedon prosessointiin liittyy iso virhemarginaali, mutta ilman prosessointia tieto jää hyvin vähäiseksi.
"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että vapaamuotoisissa keskusteluissa vedetään mielenkiinnon ylläpitämiseksi mutkat suoriksi, mutta jos vastustat isänmaallisuutta, niin eikö sinun pitäisi kritisoida itse ideologiaa, eikä ensisijaisesti sitä miltä sen kannattajat näyttävät?"
"Mielestäni näin teinkin, sillä luokittelun radikaali vastustaminen on mielestäni todellinen uhka isänmaalliselle ideologialle. Ja muistutan vielä, ensimmäinen viestini oli tarkoituksellista provokaatiota."
-Voisitko osoittaa aloituskirjoituksessasi kohdan, jossa kritisoit isänmaallisuutta ideologiana? Aloituskirjoitus kritisoi kyllä päässäsi luoman isänmaalisen mielikuvahenkilön ulkonäköä, elämäntyyliä ja motiiveja, mutta missään et kritisoinut isänmaallisten ajatuksia ja uskomuksia .
"En ole rasisti, koska katson kaiken kategorisoinnin (luokittelun) olevan ihmismielen keksintöä, ja tästä syystä aina ailahtelevaa - ja muuttuvaa."
"Luokalle käsitteellisesti on ominaista stabiilius, muuttumattomuus ja rajan ylittämättömyys."
-Ja mitä sinä loppuen lopuksi halusitkaan sanoa luokasta ja luokittelusta? Se on muuttuvaa, vai muuttumatonta? Se on disinformatiivista koska se on ailahtelevaa, vai informatiivista koska se on muuttumatonta?
"Niin, en tiedä, kun en puhunut singulariteetista vaan singulaarisuudesta, ja selvityksesi mukaan ne ovat varsin eri käsitteitä. Kyse ei näet ollut mistään kaikkivoipuudesta tulla miksi tahansa, vaan ennemminkin ihmisen olemisen kyvystä olla toisin indeterminoidussa olemisen muodossaan (so. ihminen ei ole väistämättä minkään määrittävän piirteensä alainen, vaan määrittävä piirre on aina ihmiselle muovautunut piirre, joskaan sitä ei voi aina muuttaa - ja tämä piirre saattaa kyllä rajoittaa miksi-tahansa tulemista, mutta ei ole sen väistämätön ja lopullinen raja)."
-My bad, seuraan vain kovia tieteitä ja yhdistin singulaarisuuden heti singulariteettiin, kun puhuit vielä miksi tahansa tulemisesta, tosin epäilin että jotain tuossa on kyllä pielessä...
Koska singulaarisuus ei ole minulle tuttu, voit varmaan antaa asiasta hyvän linkin ja konkreettisen esimerkin: Mikä voisi olla sellainen ihmisen määrittävä piirre ja miten se hänelle muovautuu? Ja mikä on tämä "mikä tahansa" joksi ihminen voi tulla? Miten tämä määrittävä piirre saattaa estää ihmistä tulemasta "miksi tahansa"? Voisit sitten vielä vääntää rautalangasta, kuinka säälittävä aloitusraapustelmasi liittyy singularisuuteen.
"Miten niin kiemurrella, minähän sanoin jo, että ihmisten välillä on olemassa laadullisia eroja älykkyyden suhteen.
"Mitä kiusallista siinä on todeta, että olen montaa älykkäämpi täällä?"
-Tämä ei ollut se myönnettävä asia, vaan se, että saat suurta nautintoa kun koet itsesi olevan jotain toista ylempi. Tämän kokemuksen maksimoimiseksi loit olkiukon mielikuvitusisänmaallisesta, jota saat halveksia ja jota kohtaan saat tuntea ylemmyyttä.
"No totta kai, sitähän se on myöskin, ja osittain se on jotakin kirjoittamisen hauskuuden, ihmisten tyhmyyden rasittavuuden, mutta lopullinen motiivini on kyllä aivan argumentatiivinen."
-Sinun kannattaa muistaa myös se, että tietyn tieteenalan tuntemattomuus ei tee kenestäkään tyhmää. Filosofian käsitteiden ja teorioiden tuntemattomuus ei ole merkki tyhmyydestä, koska on olemassa monta muuta reaalimaailmaa huomattavasti eksaktimmin mittaavaa tieteenalaa kuin filosofia.
"Ja sitä paitsi, itse hyvin kiersit aiheen kiinnittämällä huomion muualle, muka toiseen motiiviini, egon kasvattamiseen. Jospa siis taas siirtyisit keskustelun, et henkilökohtaisuuksien latelemisen puolelle."
-Kun tässä ei ihan oikeasti ole mitään keskustelua johon liittyä. Tämän keskustelun perusongelma on se, että heitit aivan ala-arvoisen olkiukon, joka ei sovi keskustelunavaukseksi yläasteen ulkopuolella, ja sitten yrität keinotekoisesti liimata sen päälle ties mitä teorioita, kun tuosta avauksesta ei paista läpi mikään muu kuin oman erinomaisuuden onanointi olkiukkoa vasten.
Koska huomaa kyllä, että olet ns. "kovien tieteiden" harrastaja. Sinussa on se hyvä puoli, että kyllä kykenet keskustelemaan selkeämmällä kielellä kuin useat täällä. Sen sijaan niitä seikkoja, joita yritän painottaa, et selvästikään ymmärrä.
"-Todellisuuden ja ihmisen ilman tiedon jäsentelyä tapahtuvan havainnointikyvyn välillä on suuria eroja. Tiedon jäsentäminen ja luokittelu on kaiken ylemmän älyllisen toiminnan perusta."
Vahva luottamus sinulla ainakin tuntuu olevan "ylempään älylliseen toimintaan", koska mikäpä määrää, että tämä ylempi älyllinen toiminta tavoittaa itse asiassa todellisuutta muuten kuin "omassa ylemmyydessään", toisin sanoen vain toisenlaisessa perspektiivissä? Kyse on, kuten varmaan arvaat, relativismista. Kyse on myös luonnon ja ihmisen välisen erottelun hylkäämisestä, sen mystifikaation, joka ihmiselle on annettu itse itsensä korottaneena olentona.
"Tiedon vastaanottaminen "sellaisenaan", ilman prosessointia, merkitsisi suuresti rajoittunutta kykyä hahmottaa todellisuutta. Tiedon prosessointiin liittyy iso virhemarginaali, mutta ilman prosessointia tieto jää hyvin vähäiseksi."
Ja yllä olevasta kommentista huolimatta, en puhunut tiedon vastaanottamisesta ilman prosessointia, vaan kritiikkini kohdistui lähinnä prosessoinnin muotoon, kategorisointiin. Tiedon vastaanottamisella sellaisenaan tarkoitin ajatusta siitä kriittisyydestä kaikkia niitä kategorisoinnin muotoja kohtaan, joita ihmismieli välttämättä joutuu käyttämään, ja täten puhuin siis ihmisen tietoon kohdistuvasta itsekriittisyydestä tällaisena prosessoinnin muotona.
Eli. Lyhyesti sama ajatus. Päämääräni: ihmisen ajattelun etäännyttäminen luokittelusta ja sen vastaavuudesta todellisuuden muotojen kuvaamisen suhteen = "sellaisenaan käsittäminen".
"-Voisitko osoittaa aloituskirjoituksessasi kohdan, jossa kritisoit isänmaallisuutta ideologiana? Aloituskirjoitus kritisoi kyllä päässäsi luoman isänmaalisen mielikuvahenkilön ulkonäköä, elämäntyyliä ja motiiveja, mutta missään et kritisoinut isänmaallisten ajatuksia ja uskomuksia."
No enkö nyt ole jo painottanut aika useasti, että ensimmäinen viestini oli tarkoituksellista provokaatiota? Myöhemmissä viesteissäni ja tässäkin viestissäni olen esittänyt vakavaa kritiikkiä isänmaallista ajattelutapaa kohtaan, so. kategorisoinnin kritiikkiä. Ja pitääkö minun nyt selventää vielä, miksi se on vakavaa? Siitä yksinkertaisesta syystä, että isänmaallisuus perustuu sille modernille perinteiselle ajattelumallille meistä ja toisista, eron tekemisestä me/toiset-välillä, ja tämä otetaan isänmaallisessa ajattelussa annettuna. Luokittelun kritiikki osuu samalla tätä dualismia kohtaan, ja pyrkii osoittamaan sen keinotekoisuuden ihmismielen konstruktiona, so. genealogisesti (foucault'laisittain - ei syntyperätutkimuksena vaan alkuperätutkimuksena) perustattomana.
"-Ja mitä sinä loppuen lopuksi halusitkaan sanoa luokasta ja luokittelusta? Se on muuttuvaa, vai muuttumatonta? Se on disinformatiivista koska se on ailahtelevaa, vai informatiivista koska se on muuttumatonta?"
Se on jatkuvasti muuttuvaa, mutta vaikuttaa aina jokaisessa kontekstissa yhä uudelleen ja uudelleen muuttumattomalta. Sille luodaan muuttumattomuuden muoto, jota luokittelu käsitteellisesti(!) onkin, mutta juuri tämän takia luokittelu on se tiedon järjestämisen muoto, mitä kritisoin.
"-Tämä ei ollut se myönnettävä asia, vaan se, että saat suurta nautintoa kun koet itsesi olevan jotain toista ylempi."
No edelleenkin. Niin saankin, se on hauskaa. Mitä sitten?
"Tämän kokemuksen maksimoimiseksi loit olkiukon mielikuvitusisänmaallisesta, jota saat halveksia ja jota kohtaan saat tuntea ylemmyyttä."
Totta puhuen kokisin paljon suurempaa nautintoa, jos tietäisin, että tällaisia ihmisiä ei olisi olemassa. Tällä en siis tarkoita sitä, että näille henkilöille tulisi tehdä jälkiabortti, vaan että mieluummin toivoisin näiden kehittävän näkemyksiään edes siinä määrin, että kykenisivät perustelemaan näkemyksensä itse.
"-Sinun kannattaa muistaa myös se, että tietyn tieteenalan tuntemattomuus ei tee kenestäkään tyhmää."
Ei tee, aina, mutta sentään jonkinlaisen vähimmäismäärän itsekritiikkiä toivoisin näidenkin henkilöiden harjoittavan esittäessään mielipiteitä esimerkiksi yhteiskunnasta, politiikasta tai filosofiasta (suurin osa ei edes tiedä, että käsittelemänsä asiat ovat tätä).
"Filosofian käsitteiden ja teorioiden tuntemattomuus ei ole merkki tyhmyydestä, koska on olemassa monta muuta reaalimaailmaa huomattavasti eksaktimmin mittaavaa tieteenalaa kuin filosofia."
Ja sinun tulisi tietää, että eksaktisuus on juuri sitä, mitä filosofia kritisoikin, eikä sillä edes ole aina pyrkimystä eksaktisuuteen. Toisin sanoen filosofia kritisoi juuri useita ns. kovia tieteitä niiden naiivista empirismistä (yleensä kyllä rakentavassa hengessä, koska kritiikki ei ole aina negatiivista).
Toisin sanoen, filosofia ei pyri ainoastaan kuvaamaan reaalimaailmaa, vaan myös kuvaamaan niitä tieteitä, jotka pyrkivät kuvaamaan reaalimaailmaa. Filosofia on toisin sanoen myös metatiedettä, ja tästä syystä varsin keskeisessä asemassa tieteiden sisäistä käsitteiden/diskurssien/paradigmojen/teorioiden jne. kehittämistä koskevassa analyysissä.
"Koska singulaarisuus ei ole minulle tuttu, voit varmaan antaa asiasta hyvän linkin ja konkreettisen esimerkin:"
Minulla ei ole linkkiä, koska luen yleensä vain kirjoja. Netistä löytyy niin paljon yleistävää tietoa, että kirjat ovat mielestäni se oikea lähdeaineisto, josta etenkin filosofiaa kannattaa edelleen lukea. Eli sen sijaan voin antaa muutaman kirjan nimen, missä singulaarisuutta käsitellään, enkä siis tiedä onko näitä samoja asioita netissä, mutta voihan niitä yrittää etsiä (itse en jaksa): Giorgio Agamben: Tuleva yhteisö ja Keinot vailla päämäärää; Maurice Blanchot: Tunnustamaton yhteisö; Jean-Luc Nancy & Philippe Lacoue-Labarthe: Natsimyytti.
"Mikä voisi olla sellainen ihmisen määrittävä piirre ja miten se hänelle muovautuu?"
No esimerkiksi seksuaalisuus on hyvä esimerkki. Se on ehkäpä myös keskustelluin, ja tästä syystä ehkä kiistämättömin esimerkki. Toisaalta vielä helpompia esimerkkejä on muun muuassa sukupuoli tuotettuna (ei-biologisena faktana), kansalaisuuteen ja rotuun liitetyt mystifikaatiot jne.
Miten se muovautuu taas on sellainen kysymys, jota juuri joutuukin tutkimaan, esittämättä aivan liian yksinkertaistavia ja luokittelevia syitä.
"Ja mikä on tämä "mikä tahansa" joksi ihminen voi tulla?"
Ensinnäkin, se on teoreettinen käsite. Se on juuri se potentia, johon liittyy ajatus ihmisen identiteetittömyydestä, ihminen ei ole mitään "pohjimmiltaan", "luonnostaan", "luonteeltaan" vaan aina ainutlaatuisesti muodostunut ja jatkuvasti muuttuva, jota määrittävät monet ulkopuolelta ja jopa sisäpuolelta tulevat määreet (sukupuolesta esimerkkinä: muut sanovat sinua mieheksi ja kohtelevat sinua miehenä (ulkopuolinen määre) ja toisaalta itse katsot itseäsi miehenä ja pyrit toimimaan "miehisesti" omasta halustasi (sisäinen määre)).
Ihminen voi tulla miksi tahansa, koska tätä ei determinoi mitkään ulkoiset määreet (ihminen ei toisin sanoen ole väistämättä homo tai hetero, sellaiseksi voi myös tulla), mutta tämä ei tarkoita, että itse aina kykenisi vaikuttamaan miksi-tahansa-tulemiseensa. Monet määreet rajoittavat ihmistä, mutta ne eivät kuitenkaan ihmistä determinoi. Ihminen toisin sanoen kykenee tulemaan miksi-tahansa, mutta se ei siis tarkoita että ihminen juuri väistämättä tulee muuksi kuin mitä jo on. Miksi-tahansa-tuleminen tarkoittaa jokaisen mahdollisuuden käsittämistä ainaisena mahdollisuutena jokaiseen uuteen mahdollisuuteen, jossa näihin mahdollisuuksiin ja mahdollisuuksien valintaan voi periaatteessa aina vaikuttaa, mutta emme tiedä emmekä voikaan tietää aina tarkasti (tai aina edes ollenkaan), mihin ja miksi.
"Miten tämä määrittävä piirre saattaa estää ihmistä tulemasta "miksi tahansa"?"
Ihminen ei halua tulla muuksi kuin siksi, mitä haluaa. Silti tämä toisaalta kuitenkin tulee aina uudelleen siksi mikä hän jo on. Teoreettisesti tämä tarkoittaa jo miksi-tahansa tulemista, mutta käytännössä asian voi sanoa, että hän jatkaa olemistaan kuten jo on.
"Voisit sitten vielä vääntää rautalangasta, kuinka säälittävä aloitusraapustelmasi liittyy singularisuuteen."
Sillä tavalla, että sinä et säälittävästi tajua, että ei mitenkään. Se oli provokaatiota keskustelun aloittamiseksi ja ihmisten vihastuttamiseksi, jotta he esittäisivät kommentteja sen sijaan että vain toteaisivat, että "onhan se niinkin ja toisaalta noinkin".
"-Kun tässä ei ihan oikeasti ole mitään keskustelua johon liittyä. Tämän keskustelun perusongelma on se, että heitit aivan ala-arvoisen olkiukon, joka ei sovi keskustelunavaukseksi yläasteen ulkopuolella, ja sitten yrität keinotekoisesti liimata sen päälle ties mitä teorioita, kun tuosta avauksesta ei paista läpi mikään muu kuin oman erinomaisuuden onanointi olkiukkoa vasten."
Se, että sinä et tajua noita teorioita, ei tee niistä "ties mitä teorioita". Ja toiseksi, se, että sinä et tajua ensimmäistä provokaatioksi, ei auta yhtään sitä, että sinä et ymmärtänyt kommenteistani paljoa paskaakaan.
Ja yhdessä asiassa olemme samaa mieltä, tästä ei kyllä keskustelua tule, koska sinulle kieltämättä pitää rautalangasta vääntää asioiden pointsit.
...jaksaan nähdä vaivaa kirjoitamalla jatkuvasti näin pitkiä tilityksiä halveksumastaan ryhmästä? Näemmä kaveri ei ole päässyt yli omista traumoistaan. Humanismiin puettu kansallismasokistinen ihmisvihako ja silkka narsismi näitä ylemmyydentuntoisia, lähes patologisia purkauksia synnyttää?
"Jatkuvasti"...? Olen juuri ja juuri puolen kymmentä kirjoitusta kirjoittanut tälle palstalle. Kukaan ei ole vain kyennyt vastaamaan mitään järkevää minulle.
Sama juttu sinunkin kirjoituksessasi, "Näemmä kaveri ei ole päässyt yli omista traumoistaan."
Typerää, provosointiin ei kannata vastata tällaisilla ohimenevillä kommenteilla, vaan pureutua itse asiaan ja nöyryyttää minua tekstin itsensä painavalla sanalla. Tähän ei kukaan lähde mukaan. Eikö kukaan kykene?
"Humanismiin puettu kansallismasokistinen ihmisvihako ja silkka narsismi näitä ylemmyydentuntoisia, lähes patologisia purkauksia synnyttää?"
Patologioista tuskin on tarvetta puhua. Kyse on hetkellisistä miellejohteista, ja siitä, että ei ollut sinä hetkenä muutakaan tekemistä.
Jos löydät siitä jotakin pakkomielteistä, ei sekään minua loppujen lopuksi haittaa. Itse asiassa, minua ei haittaa yhtään mikään, mitä minusta ajattelet.
Sitten haittaa, kun kykenet vastaamaan tekstini haasteeseen. Kykenetkö?
Ei olkiukko ole mikään haaste. Voi pyhä sylvi!
Ei hyvänen aika. Tällaiseen keskusteluunko minä nyt sitten ajaudun? Et tainnut käsittää edes ensimmäistä (aloitus)viestiäni, sillä se kosketti selvästikin juuri sinua. Mutta ole hyvä, osoita minut vääräksi ja keskustele aiheesta, älä vain heitä tuollaisia typeriä kommentteja.
Minulle ei ihan avautunut, että oletko sinä tämän koko ketjun aloitusviestin takana, mutta sanoisin tuosta aloitusviestistä sen, että moinen olkiukko ei länsimaisen sivistyneen keskustelukulttuurin perinteiden mukaisesti olisi oikeastaan edes ansainnut ensimmäistäkään vastausta.
Valitettavasti monet kuluttavat henkistä kapasiteettiään ainoastaan olkiukkojen rakenteluun ja oman "erinomaisuuden" masturbointiin ko. olkiukkoja vasten.
"Minulle ei ihan avautunut, että oletko sinä tämän koko ketjun aloitusviestin takana, mutta sanoisin tuosta aloitusviestistä sen, että moinen olkiukko ei länsimaisen sivistyneen keskustelukulttuurin perinteiden mukaisesti olisi oikeastaan edes ansainnut ensimmäistäkään vastausta."
Olen sekä nimimerkit "Ratkaisematon" että "herra". En vain jaksa aina kirjautua sisään.
Ja olkiukko se ei kyllä ollut, sen sijaan erittäin vahvasti provokatiivinen aloitus.
"Valitettavasti monet kuluttavat henkistä kapasiteettiään ainoastaan olkiukkojen rakenteluun ja oman "erinomaisuuden" masturbointiin ko. olkiukkoja vasten."
Oman erinomaisuuden masturbointiin kylläkin, joskin ei olkiukkojen rakenteluun. Minulla on varsin vahvat perustelut näkemysteni suojana, harmi vain, että täällä edes niiden perimmäisiä muotoja ei aina edes ymmärretä.
Keskustelusi avaus OLI yksi iso olkiukko, jonka tasoisia "keskustelunavauksia" odottaisi joltain Sinäminä-lehdeltä.
Loit vähemmän imartelevan mielikuvan henkilöstä jonka väitit edustavan isänmaallisuutta ja vastustit isänmaallisuutta tuon luomasi mielikuvahenkilön perusteella. Tuo ON olkiukko jos mikä!
Sillä kaikki kuivakkaan asialliset tekstini (neutraaliutta hakevat ja typeristä mielipiteistä pidättyvät) ovat harvoin saaneet muita vastauksia, kuin että "niinhän se on, ihan kaikkea en ymmärtänyt mutta totta puhut!"....
Isänmaallisuutta vastustin kategorisoinnin kritiikillä, ja se jos mikä on vakavaa kritiikkiä isänmaallisuutta kohtaan. Joten olkiukkosi on oman huomiokykysi riittämättömyyttä.
Kaikella kunnioituksella...
Näyttäppä tuo säälittävä aloitusraapustelmasi filosofian proffallesi ja katsotaan onko se hänenkin mielestä "kategorisoinnin kritiikkiä" vai ihan jotain muuta.
keskustella! mikäli et "jaksa" lukea tai ehkä ymmärrä lukemaasi, niin pysyttelisit ystävällisesti poissa keskustelusta.
ps. Jankkaus/toistaminen, uhoaminen, perustelematon viestin halveksunta EI ole keskustelua!! ihan vain näin varmuudenvuoksi ohjeistin.
Taitaa vituttaa niiiiiiiin rankasti, ettei Neuvostoliitto vallannut Suomea?
Hyvä Jaakko. Kukkaset kukkivat keväällä. Niin myös kielikukkaset:D
"Taitaa vituttaa niiiiiiiin rankasti, ettei Neuvostoliitto vallannut Suomea?"
Olet aivan mainio.
Legendaarinen "jos ei kiinnosta niin voit muuttaa aina poiskin"-kommentti.
En ole vasemmistolainen. En pidä siitä massaliikehdinnästä ja idealismista. En pidä myöskään oikeistolaisesta populismista, jossa massaa pyritään vain miellyttämään. En ole tosin oikeistolainenkaan. Taloudellinen elitismi ei ole kovinkaan lähellä itseäni.
Älä ymmärrä minua väärin. Neuvostoliitto ei miellytä minua sen enempää kuin natsi-Saksa, Yhdysvallat, Kuuba, Pohjois-Korea, Kiina, jne. Itse asiassa, Suomi on ihan hieno paikka. Täällä on hieman vähemmän idiootteja. Mutta valitettavasti vain hieman vähemmän.
Sotketko asioita tahallasi vai tyhmyyttäsi. No olihan se pitkä tarina, ei ihme vaikka ei mennytkään perille.
Se, että käyttää hienoja sanoja tekstissä, ei tee siitä vielä hyvää.
Mainitsemasi ihmisryhmä toki on. Ja elämänilon kokee kuin tavallaan.
Ymmärrä, että osa meistä ei töiltä kerkeä suojelemaan vanhoja rakennuksia, toimimaan kansainvälisissä monikulttuuriprojekteissa tai syömään pelkkää heinää.
AIIIIIKA paha yleistys että isänmaallinen on elämäniloton ja taantunut.
Menehän nyt siitä sivistyssanoinesi.
"Se, että käyttää hienoja sanoja tekstissä, ei tee siitä vielä hyvää."
Tässä olen täysin samaa mieltä. Mutta valitettavasti olen vain tottunut kirjoittamaan kyseisellä tavalla, ja ilmaisen itseäni helpoiten näin, joten kirjoitan myös vastedes valitsemallani tyylillä, johon kuuluvat myös sivistyssanat. Olen kuitenkin yrittänyt karsia kirjoituksestani vaikeimpia sanoja pois, jättäen lähes ainoastaan ns. suomen kieleen alkuperäisesti kuuluvat sanat tekstiini (ja jotta minun ei tarvitse niitä ruveta selittämään, mikä on todella rasittavaa). Onneksi kuitenkin kirjoitan myös lukematta sitä edes kertaakaan läpi, joten virheitäkin tulee joukkoon.
"Mainitsemasi ihmisryhmä toki on."
Siltä minustakin vaikuttaa.
"Ja elämänilon kokee kuin tavallaan."
Varmastikin. Minusta näissä elämän iloissa on vain suuria laadullisia eroja.
"Ymmärrä, että osa meistä ei töiltä kerkeä suojelemaan vanhoja rakennuksia, toimimaan kansainvälisissä monikulttuuriprojekteissa tai syömään pelkkää heinää."
Enpä tätä tarkoittanutkaan. Toki duunarityötäkin tulee tehdä, mutta ei tyhmä siltikään tarvitse olla. Luulisi varsinkin nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa työ ja vapaa-aika erotetaan varsin tiukasti toisistaan - varsinkin työläisten suhteen - että muutakin myös duunari ehtisi tehdä. Kuten sivistää itseään, varsinkin niistä asioista, mistä tuntuu olevan kovin paljon mieltä, mutta mistä ei kuitenkaan kovin paljoa jaksa ottaa selvää. Kysymys on hyvin yksinkertaisesta asiasta: perusteluista. Miksi olen esimerkiksi isänmaallinen? Pieni introspektio (tutkia itseään ja vaikkapa ajattelumallejaan) tuskin pahentaisi asiaa. Kyky vaihtaa mielipidettään entisen ollessa jollakin tavoin riittämätön tuskin myöskään väärin olisi.
"AIIIIIKA paha yleistys että isänmaallinen on elämäniloton ja taantunut."
En itse asiassa puhunut elämänilosta, ennemminkin älyllisestä taantumasta. Ja paljastan nyt tarkoitukseni. Tarkoituksenani oli juuri provosoida, esittää yleinen stereotypia. Käännän asian päälaelleen, ja sanoisin, että uskon ja toivon, ettei asia olisi kuten kuvaisin. Toivonko liikaa?
Esittää isänmaallisesta stereotypia, henkilöistä jotka itse esittävät stereotypioita, ja jopa haluavat elää niissä, on mielestäni ironista.
"Menehän nyt siitä sivistyssanoinesi."
Lähes oiva lopetus, tuskinpa näin tulen tekemään. Tällainen lopetus tosin vain olisi ollut oiva, kun olisit vielä tiukemmin kritisoinut ja murskannut minut näkemykselläsi.
Antaa juutalaisille ja ruotsalaisille määräysvalta SUOMESSA. Sen seurauksena meillä on 'maahanmuuttajia', jotka kuuluisivat terveen ajattelun mukaan Korkeasaareen. Vaaditaan 'monikulttuurisuutta' ja 'suvaitsevaisuutta'! Miksi?
No kieltämättä, olisihan se hemmetin outoa antaa juutalaisille ja ruotsalaisille määräysvalta Suomessa, varsinkin kun etenkin edellä mainitut juutalaiset ovat varsin pieni vähemmistö Suomessa. Tämähän sotisi täysin edustuksellista demokratiaa vastaan, sillä onhan kyse sentään parlamentaarisesta demokratiasta, jossa kansan tulisi olla edustettuna parlamentissa, joka taasen on jakautunut edustajille annettujen äänimäärien mukaan. Tämä olisi todellakin suuri vääryys. Hieno oivallus, sillä tätähän varmasti tarkoititkin...
"Vaaditaan 'monikulttuurisuutta' ja 'suvaitsevaisuutta'! Miksi?"
Vaikea kysymys. Ehkäpä sillä on tekemistä kansalais- ja ihmisoikeuksien kansainvälisen hyväksynnän ja tämän ajattelutavan laajenemisen kanssa, mutta tiedä häntä, ehkäpä kyse onkin vain sitten jälkijättöisestä humanismista globaalistuvassa maailmassa. Ja tätähän varmaan tälläkin hait.
täytyy todeta ottamatta kantaa itse keskusteluun, että "ratkaisematon herra" on sekä älyllisesti että sivistyksellisesti paljon näiden isänmaa-nazien yläpuolella. Lienee turhauttavaa keskustella tyhmien kanssa, eikä se johda mihinkään, koska toinen osapuoli ei kykyne argumentoimaan itse asiasta, vaan henkilöstä ja hänen mielipiteestään luokitteluin ja yrittämällä asetta hänet jonkinlaiseen karsinaan, jotta edes voisi jotenkin ymmärtää, mitä toinen sanoo. Jos vastapuoli ei suostu luokiteltavaksi, niin toisen itsehillintä pettää ja loppukin ymmärrys katoaa.
"Jos vastapuoli ei suostu luokiteltavaksi, niin toisen itsehillintä pettää ja loppukin ymmärrys katoaa."
Niin ja valitettavasti ei vain toisen itsehillintä petä, sillä enpä olisi uskonut näin masentavaa vastaanottoa keskustelulle. Valitettavasti näin..
...harjoittaa edelleen kaikki ne sativalehtitkoruja, Bob Marley- ja "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia" -paitoja kanniskelevat rastapäiset ja kulahtaneissa secondhand-rääsyissä kulkevat säälittävät ressukat, joiden elämä pyörii ensin luusereista muodostuvan "kapinallisen" kaveripiirin ja hieman vanhempana jonkun puolivillaisen aktivistijärjestön ympärillä, kunnes keskiluokkaistutaan mitään tuottamattomana verovaroin ylläpidetyssä suojatyöpaikassa, samalla kun paheksutaan yksityisellä sektorilla työskenteleviä, oikeasti tuottavaa työtä tekeviä ja saman elintason omaavia ihmisiä.
Tätä lähes älylliseksi olennoksi kutsuttavaa henkilöä sitten innostaa luokkataistelu, ei siksi, että nämä raukkaparat oikeasti edes tietäisivät mitään aatteensa historiasta, sen reaalimaailmassa koettujen kokeilujen todellisesta luonteesta tai edes onnistumisen mahdollisuuksista, vaan enemmänkin sen kauniin taiston tähden, jolla kerta toisensa jälkeen tuhotaan kaikki inhimillinen ja kaunis ihmisten elämästä.
Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja kerrankin tyhmä sananparsi pitää paikkansa, sillä yksilöiksi näitä "ihmisiä" tuskin kykenee sanomaan, muuta kuin osana joukkoa, jota voi yhtä suuremman henkilömääränsä vuoksi kutsua "ihmis"joukoksi. Lopulta tällaista henkilöä viehättää kyky olla jotakin, ja koska "hänellä" ei ole kykyä itse olla tuottava yhteiskunnan jäsen (jota länsimaisessa kontekstissa on ollut tapana kutsua vastuunsa kantavaksi kansalaiseksi), seuraa häntä impotenttius kaikessa älyllisessä toiminnassa sekä se ahdistus omasta riittämättömyydestä (jolloin tällainen henkilö ei edes tajua olevansa kyvyiltään alaluokkaa - mitäpä muuta se tekee hänestä kuin vielä enemmän kyvyttömän), jolloin hänen tuskaisa "elämäksi" kutsuttava taipaleensa saa lohtua edes jostakin itseään suuremmasta idealistisesta "hengestä", koska "hän" ei itsessään kykene tulemaan yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi, ja tarttuu sosialismiin, vasemmistolaisuuteen ja muihin niiden henkeen perustuviin aatteisiin.
Vasemmistolaisuus, tuo surkuteltavan pienen mielen epätoivoinen parkaisu siinä ahdistavassa elämässä, jossa todellinen ahdistuksen kohde (oma huonommuus verrattuna muihin) jää täysin vieraaksi tällaiselle henkilölle, ja saa "hänet" omasta erinomaisesta "oikeudenmukaisuudesta" hurskaaksi. Häntä pelottaa tiede, todellisuus ja looginen ajattelu, mutta ollessaan itsessään epälooginen "uskovainen", hän kuvittelee voivansa muuttaa ihmisestä riippumatonta todellisuutta oman kognitionsa mukaiseksi, pelkästään polkemalla jalkaa ja kiukuttelemalla. Hän ei kykene kontrolloimaan todellisuutta ja kohdistaa impotenssinsa vihaksi kaikkea kiusallista kohtaan - eriäviä mielipiteitä ja "vääriä" tieteen tutkimustuloksia.
...mutta olisit voinut keksiä oman juttusi, etkä vain muutettavat muuttaen kopioinut tekstiäni.
Tylsä minun omaa tekstiäni on lukea, ja sitä paitsi, ei minulla kovinkaan kummoisia intressejä ole puolustaa vasemmistolaisiakaan, ainoa asia missä olen heidän kanssaan samaa mieltä ollut on juuri isänmaallisuuden halveksunta. Mutta onneksi myös vasemmistolaiset piirit ovat isänmaallistuneet modernin kulun myötä, niin nekin rippeet ns. "vasemmistolaisuudestani" ovat lähinnä vain historiallista muinaisjäännettä.
Ja kuten eräässä aikaisemmassakin viestissäni totesin, en oikein ole kiinnostunut massaliikehdinnästä, kaikenlainen vasemmistolainen tai oikeistolainen populismi ja keskiluokkaisuus saa minut karsastamaan tätä ajattelua.
Minulle siis kyseistä tekstiä on turha kohdistaa, olen vasemmistolaisuuden vastustaja, mutta en siinä typerässä vasemmisto-oikeisto-akselin rajauksessa, sillä en ole sen enempää oikeiston kannattajakaan.