Ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta vapaaehtoinen prostituutio tulisi erottaa paritukseen ja ihmiskauppaan liittyvästä prostituutiosta."
Suomessa on perinteisesti harjoitettu hyvin käytännönläheistä prostituutiopolitiikkaa. Pyrkimyksenä on pikemminkin ollut vähentää prostituutioon liittyviä haittoja ja tukea auttavaa työtä kuin ottaa lainsäädännön avulla moraalinen kanta siihen, tulisiko prostituutio sallia vai kieltää.
Käytännössä suomalainen linja on kulkenut keskieurooppalaisen liberaalin ja ruotsalaisen prostituution poistamiseen pyrkivän suuntauksen välimaastossa.
Suunnitteilla olevan seksuaalipalvelujen oston kriminalisoinnin myötä suomalainen prostituutiopolitiikka kuitenkin muuttuisi.
Kun prostituution on tähän asti katsottu olevan ennen kaikkea sosiaalinen ongelma, suunnitteilla olevan lain myötä prostituutio tulkittaisiin pikemminkin rikosoikeudelliseksi ongelmaksi. Perus- ja ihmisoikeuksien kannalta rikosoikeudellisten keinojen käyttö ei ole kuitenkaan ongelmatonta.
Mahdollinen kriminalisointi olisi ongelmallinen esimerkiksi perustuslain 7. pykälässä turvatun henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden suojan suhteen. Tähän suojaan kuuluu ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapautensa ja itsemääräämisoikeutensa.
Seksuaalipalvelujen oston kriminalisoinnin yhteydessä tulisi pohtia sitä, kuuluuko prostituutio yksilön itsemääräämisoikeuden piiriin. Millä edellytyksillä lainsäätäjä saa tähän vapauspiiriin kajota?
Missä määrin prostituoitu saa määrätä omasta kehostaan ja sen käytöstä? Vai onko prostituutio hyväksikäyttöä, jolta lainsäätäjällä on oikeus tai velvollisuus prostituoitua suojella? Voivatko perusoikeudet suojella ihmistä häneltä itseltään?
Tässä yhteydessä perusoikeuksien vaikutus suunnitteilla olevaan kriminalisointiin ilmenee siis siten, että lainsäätäjän tulisi pohtia sitä, kuuluuko prostituution harjoittaminen siihen perusoikeuksien takaamaan vapauspiiriin, johon edes viranomainen ei saa kajota.
Millä edellytyksillä rikosoikeudellisten keinojen käyttö on mahdollista tilanteessa, jossa henkilö työskentelee omasta vapaasta tahdostaan prostituoituna? Missä menee ihmisen henkilökohtaisen vapauden raja?
Paritusta ja ihmiskauppaa kriminalisoitaessa perusoikeuksien merkitys on aivan toisenlainen. Tässä yhteydessä lainsäätäjällä on ollut ikään kuin velvoite säätää sellaisia kriminalisointeja, jotka ovat välttämättömiä perusoikeuksien turvaamiseksi ulkopuolisten loukkauksilta.
Tässä yhteydessä lainsäätäjä suojelee yksittäistä prostituoitua kolmannen osapuolen, parittajan tai ihmiskauppiaan harjoittamalta hyväksikäytöltä.
Ongelmaa voidaan lähestyä seuraavasta kysymyksestä: Saako ihminen myydä – saako ihmistä myydä?
Jos sanotaan, että ihminen ei saa myydä (seksiä), viranomainen rajoittaa ihmistä itseään käyttämästä itsemääräämisoikeuttaan. Viranomaisen oikeus puuttua tähän tulee olla perusteltu.
Kun sen sijaan ihmistä myydään, joku ulkopuolinen loukkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan. Tällöin viranomaisen velvollisuutena on suojella henkilöä ja estää itsemääräämisoikeuden loukkaus säätämällä kriminalisointi.
Tällainen on esimerkiksi ihmiskaupan säätäminen rangaistavaksi teoksi samoin kuin parituksen kriminalisoiminen. Kun edellisessä kriminalisoinnissa rajoitettiin ihmistä, tässä häntä suojellaan.
Ihmiskaupan ja parituksen kriminalisointia on luontevaa perustella sillä, että ihmistä ei saa myydä. Seksuaalipalvelujen oston kriminalisoinnin kohdalla perustelu on paljon kyseenalaisempi. Jos ihminen työskentelee vapaaehtoisesti prostituoituna, kriminalisoinnin perustelu prostituoitujen suojelunäkökohdilla tuntuu oudolta.
Vapaaehtoisen prostituution kohdalla tulisi pikemminkin pohtia suostumuksen merkitystä. Saako ihminen ryhtyä vapaaehtoisesti prostituoiduksi ja sen myötä suostua mahdollisiin fyysisiin ja psyykkisiin loukkauksiin?
Oli prostituutio ilmiönä kuinka epämiellyttävä tahansa, olisi hyvä muistaa, että ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Ne koskevat myös prostituoituja.
Kansallisten viranomaisten harkintamarginaali seksuaalielämän rajoittamiseen liittyvään lainsäädäntöön on hyvin kapea ja edellyttää painavia perusteluja.
Ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta vapaaehtoinen prostituutio tulisi erottaa paritukseen ja ihmiskauppaan liittyvästä prostituutiosta.
Prostituution kohdalla liikutaan lainsäädännöllisesti hyvin vaikeasti hallittavalla alueella. Yksi perimmäinen ongelma on se, että kyse on vahvasti moraaliin kytkeytyvästä lainsäädännöstä.
Kun yhteiskunta on muuttunut sekularisoituneemmaksi ja individualistisemmaksi, on moraaliin liittyvää lainsäädäntöä enää vaikea ankkuroida johonkin yhteiseen moraalikoodistoon, jonka perusteet olisivat kaikille yksiselitteisiä.
Yhteiskunnassamme ei ole enää yhtenäistä säännöstöä, joka määrittelisi sen, mikä on totta, eettisesti oikein tai väärin. Onko niin, että tällaisen moraalisen ankkurointipohjan puuttuessa, kun lait on "vain pakko saada läpi", ne synnytetään määrittelemällä ensin haluttu lopputulos ja keksimällä siihen vasta sen jälkeen sopivat selitykset ja perustelut?
Pidemmällä aikavälillä menetelmä ei voi toimia. Tällaisesta lainsäädännöstä ei tule perusteluiltaan kovin johdonmukaista, ennustettavaa eikä luottamusta herättävää.
Nämä kaikki ovat kuitenkin vaatimuksia, jotka lainsäädännön tulisi täyttää.
Suomessa on perinteisesti harjoitettu hyvin käytännönläheistä prostituutiopolitiikkaa. Pyrkimyksenä on pikemminkin ollut vähentää prostituutioon liittyviä haittoja ja tukea auttavaa työtä kuin ottaa lainsäädännön avulla moraalinen kanta siihen, tulisiko prostituutio sallia vai kieltää.
Käytännössä suomalainen linja on kulkenut keskieurooppalaisen liberaalin ja ruotsalaisen prostituution poistamiseen pyrkivän suuntauksen välimaastossa.
Suunnitteilla olevan seksuaalipalvelujen oston kriminalisoinnin myötä suomalainen prostituutiopolitiikka kuitenkin muuttuisi.
Kun prostituution on tähän asti katsottu olevan ennen kaikkea sosiaalinen ongelma, suunnitteilla olevan lain myötä prostituutio tulkittaisiin pikemminkin rikosoikeudelliseksi ongelmaksi. Perus- ja ihmisoikeuksien kannalta rikosoikeudellisten keinojen käyttö ei ole kuitenkaan ongelmatonta.
Mahdollinen kriminalisointi olisi ongelmallinen esimerkiksi perustuslain 7. pykälässä turvatun henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden suojan suhteen. Tähän suojaan kuuluu ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapautensa ja itsemääräämisoikeutensa.
Seksuaalipalvelujen oston kriminalisoinnin yhteydessä tulisi pohtia sitä, kuuluuko prostituutio yksilön itsemääräämisoikeuden piiriin. Millä edellytyksillä lainsäätäjä saa tähän vapauspiiriin kajota?
Missä määrin prostituoitu saa määrätä omasta kehostaan ja sen käytöstä? Vai onko prostituutio hyväksikäyttöä, jolta lainsäätäjällä on oikeus tai velvollisuus prostituoitua suojella? Voivatko perusoikeudet suojella ihmistä häneltä itseltään?
Tässä yhteydessä perusoikeuksien vaikutus suunnitteilla olevaan kriminalisointiin ilmenee siis siten, että lainsäätäjän tulisi pohtia sitä, kuuluuko prostituution harjoittaminen siihen perusoikeuksien takaamaan vapauspiiriin, johon edes viranomainen ei saa kajota.
Millä edellytyksillä rikosoikeudellisten keinojen käyttö on mahdollista tilanteessa, jossa henkilö työskentelee omasta vapaasta tahdostaan prostituoituna? Missä menee ihmisen henkilökohtaisen vapauden raja?
Paritusta ja ihmiskauppaa kriminalisoitaessa perusoikeuksien merkitys on aivan toisenlainen. Tässä yhteydessä lainsäätäjällä on ollut ikään kuin velvoite säätää sellaisia kriminalisointeja, jotka ovat välttämättömiä perusoikeuksien turvaamiseksi ulkopuolisten loukkauksilta.
Tässä yhteydessä lainsäätäjä suojelee yksittäistä prostituoitua kolmannen osapuolen, parittajan tai ihmiskauppiaan harjoittamalta hyväksikäytöltä.
Ongelmaa voidaan lähestyä seuraavasta kysymyksestä: Saako ihminen myydä – saako ihmistä myydä?
Jos sanotaan, että ihminen ei saa myydä (seksiä), viranomainen rajoittaa ihmistä itseään käyttämästä itsemääräämisoikeuttaan. Viranomaisen oikeus puuttua tähän tulee olla perusteltu.
Kun sen sijaan ihmistä myydään, joku ulkopuolinen loukkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan. Tällöin viranomaisen velvollisuutena on suojella henkilöä ja estää itsemääräämisoikeuden loukkaus säätämällä kriminalisointi.
Tällainen on esimerkiksi ihmiskaupan säätäminen rangaistavaksi teoksi samoin kuin parituksen kriminalisoiminen. Kun edellisessä kriminalisoinnissa rajoitettiin ihmistä, tässä häntä suojellaan.
Ihmiskaupan ja parituksen kriminalisointia on luontevaa perustella sillä, että ihmistä ei saa myydä. Seksuaalipalvelujen oston kriminalisoinnin kohdalla perustelu on paljon kyseenalaisempi. Jos ihminen työskentelee vapaaehtoisesti prostituoituna, kriminalisoinnin perustelu prostituoitujen suojelunäkökohdilla tuntuu oudolta.
Vapaaehtoisen prostituution kohdalla tulisi pikemminkin pohtia suostumuksen merkitystä. Saako ihminen ryhtyä vapaaehtoisesti prostituoiduksi ja sen myötä suostua mahdollisiin fyysisiin ja psyykkisiin loukkauksiin?
Oli prostituutio ilmiönä kuinka epämiellyttävä tahansa, olisi hyvä muistaa, että ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Ne koskevat myös prostituoituja.
Kansallisten viranomaisten harkintamarginaali seksuaalielämän rajoittamiseen liittyvään lainsäädäntöön on hyvin kapea ja edellyttää painavia perusteluja.
Ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta vapaaehtoinen prostituutio tulisi erottaa paritukseen ja ihmiskauppaan liittyvästä prostituutiosta.
Prostituution kohdalla liikutaan lainsäädännöllisesti hyvin vaikeasti hallittavalla alueella. Yksi perimmäinen ongelma on se, että kyse on vahvasti moraaliin kytkeytyvästä lainsäädännöstä.
Kun yhteiskunta on muuttunut sekularisoituneemmaksi ja individualistisemmaksi, on moraaliin liittyvää lainsäädäntöä enää vaikea ankkuroida johonkin yhteiseen moraalikoodistoon, jonka perusteet olisivat kaikille yksiselitteisiä.
Yhteiskunnassamme ei ole enää yhtenäistä säännöstöä, joka määrittelisi sen, mikä on totta, eettisesti oikein tai väärin. Onko niin, että tällaisen moraalisen ankkurointipohjan puuttuessa, kun lait on "vain pakko saada läpi", ne synnytetään määrittelemällä ensin haluttu lopputulos ja keksimällä siihen vasta sen jälkeen sopivat selitykset ja perustelut?
Pidemmällä aikavälillä menetelmä ei voi toimia. Tällaisesta lainsäädännöstä ei tule perusteluiltaan kovin johdonmukaista, ennustettavaa eikä luottamusta herättävää.
Nämä kaikki ovat kuitenkin vaatimuksia, jotka lainsäädännön tulisi täyttää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
useinkin vaimoasi?
Aihe on loppuunkaluttu. Ihmisten myymistä ei hyväksytä.
jopa niillä naisilla, jotka tarjoavat seksiä.
Mutta toki nämä naiset vähentävät niiden naisten valtaa, jotka katsovat oikeudekseen käyttää seksiä miestensä kirsitämiseen...
... jos et kiltisti tee sitä tai tätä niin et illalla takuulla saa...
olisihan se silloin väärin, jos mies voisi hakea halumansa puhtaasti rahalla.
piikkiq
ps. sosialimi on rikos ihmikuntaa vastaan
tekemistä on ihmiskaupalla ja puolison pettämisellä? Vai pitäisikö myös puolison pettämisestä tuomita linnaa tai sakkoa?
Kyllä minun mielestäni ostetulla aviomiehellä, eli köyhästä maasta tuodulla meihellä, joka on mennyt naimisiin päästäkseen asumaan rikkaaseen maahan, on täysi oikeus pettää orjakauppiasta, eli suomalaista valkoihoista vaimoaan, joka kylmästi käy kauppaa ihmisillä.
tämä viesti ollut täällä jo kerran ja poistettu. Ihmettelen miksi, asiallinen kirjoitus. Ilmesein väärä palsta siis pohtia ks. lakia muuten kuin vain moraalisella arvostuksella.
Haluanpa kantaa korteni kekoon.
Koska seksinostokiellossa on kyse lähinnä moraalisesta lainsäädänöstä vaatii mielestäni tällainen laki muutakin perustelua kuin, että prostituutio on moraalisesti jotenkin väärin. Erona voitaisiin pitää esimerkiksi tappamista, joka on kielletty siksi, että kansalaiset ovat turvassa eivätkä tule tapetuiksi. Lailla on moraalisen viestin lisäksi suojeleva ja yleistä turvallisuutta luova vaikutus. Lisäksi laki on negatiivinen, joten se ei edellytä tekemistä vaan tekemisestä pidättäytymistä.
Prostituution kieltämisessä keskustellaankin paljon siitä, että rajoittaako se ihmisen oikeutta omaan kehoonsa vai ei. Jos kielletään ostaminen niin tavallaan myymistä ei rajoiteta ja näin oman ruumiin itsemääräämisoikeus jollain tavalla säilyy. Joskin voidaan ajatella, että jos myy seksiä ja joku sitä ostaa niin onko kyseessä avunanto rikokseen. Koska kyse on vielä rikosoikeudesta niin yleensä rikokseen käytetty väline takavarikoidaan valtiolle. Tässä tapauksessa siis miehen elimet ja koko nainen.
Moraalia lakia säädettäessä ei omasta mielestä voida asiaa perustella sillä, että se on jotenkin moraalisesti väärin, se ei ole kivaa jonkun mielestä tai "itse en tekisi niin". Tällainen ajattelu tarkoittaisi periaatteessa sitä, että kaikki vähänkin moraalisesti arveluttava toiminta pitäisi kieltää lailla. Parisuhteessa olevan syrjähyppy on moraalisesti yleisesti mielestämme väärin. Pitäisikö tämä tehdä rikosoikeudellisesti rangaistavaksi vain siksi että se on moraalisesti väärin? Myös valehtelu ja epärehellisyys sekä laiskottelu ovat moraalisesti epäilyttäviä asioita, pitäisikö näistäkin saada sakkoa?
"Voivatko perusoikeudet suojella ihmistä häneltä itseltään?"
Erilaisi lakeja on säädetty suojelemaan ihmistä itseltään. Tällaisia lakeja ovat esim. turvavyön- sekä kypäränkäyttöpakko. Lisäksi on saatettu kieltää uiminen jossain ilman valvojan läsnäoloa. Nämä paternalistiset lait suojelevat ihmistä itseltään. Vaikka ilman turvavyötä ajaminen saattaa olla vapaampaa ilman ahdistavaa turvavyötä niin todellisuudessa kukaan ei halua ruhjoa kasvojaan auton ohjauspyörään. Lainsäätäjä siis tietää, että vaikka kesäkuumalla uiminen on virkistävää niin kukaan ei halua oikeasti hukkua. Tällaisella perustelulla ei voida kuitenkaan kokonaan paternalistisia lakeja perustella. Samalla logiikallahan voitaisiin lailla kieltää valvominen sekä liiallinen suolankäyttö. Esimerkiksi turvavyönkäyttöpakkoa perustellaankin sillä, että turvavyö vähentää loukkaamtumisriskiä sekä -määrää. Koska loukkaantumisista seuraavat kulut menevät pääsääntöisesti yhteisestä verotulosta on tämä laki yhteistä hyvää ajava. Sairaanhoitokulut laskevat tai eivät ainakaan nouse, koska kolaritilanteissa turvavyö lieventää loukkaantumista tai sen riskiä. Voidaan tietenkin kysyä, että millaista yhteistä hyvää edistää vapaaehtoisen prostituution estäminen / kieltäminen. Onko niin, että vaikka jonkun mielestä prostituutio saattaisi vaikuttaa, jos ei helpolta niin ainakin nopealta tavalta tienata rahaa niin kuitenkin lainsäätäjä tietää että kukaan ei halua oikeasti harrastaa seksiä rahasta. Ihmistä tulee suojella seksiltä johon liittyy rahaa.
Tämän kaiken lisäksi pitää miettiä sitä, että minkä verran mahdollista lakia ihmiset arvostaisivat sekä kunnioittaisivat. Kokisiko valtaosa ihmisistä lain vääräksi tai tehottomaksi. Pahimmillaanhan virkavalta pitäisi lakia turhana. On ihan tutkittua ja todistettua, että mikäli kansalaiset kokevat lakipykäliä turhiksi tai huonoiksi niin näitä ei kunnioiteta eikä noudateta ja samalla laskee yleinen lain kunnioitus.
Vaikka laki on tunteita herättävä pitäisi sitä pystyä miettimään jokaisesta näkökulmasta. Prostituution pois kitkeminen yhteiskunnasta ei itsessään ole mitenkään huono asia omasta mielestäni. Kyseenalaistan vain tapaa tehdä sitä. Näen asian kuitenkin niin, että oli prostituutio vapaaehtoista tai ei niin siihen liittyy lieveilmiöitä siinä määrin, että toimintaan on hyvä puuttua. Siksi seksinostokiellon hyväksyn mikäli myös myynti kielletään. Kuitenkin näkisin, että itse paritukseen sekä ihmiskauppaan pitäisi puuttua rajummin eikä keskittyä yksittäisiin tapauksiin.
Kyseinen kirjoitus on sensuroitu palstalta. Miksi??????????