???
Ovatko uskovaiset
muita parempia?
611845
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
1) Jokainen uskova on pelastunut yksin armosta, ei omien ansiodensa perusteella.
2) Uskossa oleminen tarkoittaa sitä, että on pyytänyt Jumalalta ja ihmisiltä joita vastaan on rikkonut anteeksi.
Raamatussa sanotaan monessakin kohtaa, että emme ole sen parempia kuin muutkaan, sillä jokainen on tehnyt syntiä ja on Jumalan kirkkautta vailla. Olemme kaikki samalla viivalla, matkalla kohti kadotusta, ellemme ota Kristuksen armoa vastaan ja ano syntejämme anteeksi Jeesuksen tähden.
Uskova on armahdettu, syyttömäksi julistettu Jeesuksen Kristuksen ansiosta. Sitä tarkoittaa vanhurskas, syytön. Jumala on lunastanut meidät vapaaksi ristillä. Armo pitää ottaa vastaan, mutta sitä ei voi ansaita.
hienouttas ja pelastustasi omana tietonas vaan yrität päteä ja nousta jalustalle.
Mitä sä kinuut? Haluutsä fyrkkaa? Vai valtaa?
Vai alistaa muita?
Kovaan ääneen sä omaa erinomaisuuttas kailotat.
Ja kun minun mielestä sä oot vaan sairas pönttö, ja sun mielestä taas minä, niin asia on sillä selvä. Älä häiritse enää, vai haastatsä vielä riitakin?
Ylentää se alennetaan.
Jäikö sinulta jotain ymmärtämättä vastauksessani?
Erinomaisuuteni on sinun käsityksesi, en minä ole väittänyt itseäni erityiseksi tai erinomaiseksi. Jos olen ilman omia ansioitani pelastunut, saanut anteeksi menneet syntini jne., miten voisin nostaa itseni jalustalle tai päteä?
Jos pidät minua sairaana pönttönä, ole hyvä. Voisin milloin tahansa esittää sinulle terveen paperit. Jos sairaan pöntön kriteeri on se, että uskoo Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen ristintyöhön, olen sellainen.
Oletko tyytyväinen?
Ketä en saisi häiritä?
ylistys.
Ja häiritä et tietenkään saisi KETÄÄN.
Aivan. Kristinusko on siitä nerokas järjestelmä että siihen uskova pystyy samalla olemaan pieni ja mitätön ihminen ja maailman napa. Aina kun kohtaa ulkopuolista kritiikkiä siitä miten yrittää nostaa itseään muita paremmaksi, uskovainen voi helposti ottaa esiin salaisen aseensa eli jumalan; jumala onkin se joka on syypää uskovaisen mahtavuuteen eikä uskovainen itse. Kierointa on se että jumala on vain uskovaisen mielikuvitushahmo, alterego. Se on tavallaan aivojen kaatopaikka minne voi sysätä kaikki syytökset samalla säilyttäen mahtavan ihmisen aseman. Nerokkaintahan tässä koko hommassa on se, että systeemi toimii niin liukkaasti ettei uskis itsekään siitä mitään tiedä. No, eihän eläintarhan apinakaan varmaan tiedä olevansa vankina. Se kun ei koskaan vapaa ole ollut.
ymmärrys, että ihmisen tietoisuus on kiinni aivojen toiminnoista, ja siksi mitään kuolemanjälkeistä elämää ei ole.
Liian vähäinen yleissivistys, tai muu kyvyttömyys käsittää ja tunnustaa ilmeistä tosiseikkaa, siinä on uskosi pohja.
ilmiö, jonka erittäin osuvasti kuvasit, tekeekin uskovaisen ihmisen "järjenjuoksusta" mielenkiintoisen tutkimuskohteen.
Mikä saa ihmisen pettämään itseään kuvaamallasi tavalla ja itse uskomaan tuohon luomaansa petokseen?
Samanaikaisesti uskovainen voi kuitenkin toimia täysin järkevästi ja loogisesti asioissa jotka eivät liity uskontoon. Elli on tuota ansiokkaasti kuvannut.
Toisaalta ainakin minulle tekee pahaa sen kehityksen seuraaminen missä Apostoli35 on viimeisen kahden vuoden aikana ollut.
"Mikä saa ihmisen pettämään itseään kuvaamallasi tavalla ja itse uskomaan tuohon luomaansa petokseen?"
Jos sinulla olisi itselläsi jokin itsepetoksellinen harha, miten voisit saada siitä vihiä?
syyllistyvät usein ylimielisyyteen, tiede on totuus! Oikeastaan siitä tulee mieleen että he ovat tehneet tieteestä itselleen uskonnon :-) Kannattaa pitää mielessä, että tiede ei ole mikään lopullinen totuus sillä uudempi teoria korvaa vanhan. Jostain tiedelehdestä luin teoriasta, että kaikki mitä maailmassa tapahtuu ei katoa, vaan kaikki säilyy jotenkin avaruuden rakenteessa tms. Ehkä tämä maailma ei ole kuitenkaan ihan niin yksinkertainen kuin ateistit ajattelevat...
Tinni-Tunni
Tiede on tietoa.
tietoa, niin varmaan se käsitys että kaikkialla meitä ympäröi eetteri? Mun mielestä se oli luuloa, ja entä tämänhetkinen tiede, onko se tietoa vai luuloa? Ehkä ihmisen järki ei riitä käsittämään kaikkea tässä maailmassa - tai sen takana...
Tinni-Tunni
Onko totta vai luuloa?
Tiede on mielestäni paras keino päästä lähelle totuuden likiarvoa. Teoriat voivat vaihtua, mutta niiden takana ovat aina järki ja havainnot, muutoin olisimme täysin tuuliajolla, vaikka kuinkakin varmoina uskomustemme oikeellisuudesta.
By fearing whom I trust I find my way
To truth; by trusting wholly I betray
The trust of wisdom; better far is doubt
Which brings the false into the light of day.
-- al-Ma'arri (973-1057)
Heikki
Tänne vasta vajaan vuoden....;)
Kiitos empatiasta, sillä sekin on reaktio.
Kysymyksesi "mikä saa..." vie pohjaa siltä "faktalta", että kaikki olisi sattumaa. Sattuma ja persoonaton todelisuus, tapahtumien ketju ei pidä sisällään kysymyksiä miksi? mikä saa? miten? Miksei? Koska naturalistisessa maailmankuvassa millään ei ole erityistä tarkoitusta tai merkitystä. Kaikki on yhtä ja samaa maailmankaikkeutta, saanut alkunsa persoonattomasta alusta (tai ollut aina olemassa). Joten lopeta kyseleminen, se ei ole maailmankuvasi mukaista.
Kun puhut loogisuudesta, kuinka loogisena pidät ajatusta sattumalta syntyneestä maailmankaikkeudesta, persoonattomasta voimasta, joka on synnyttänyt persoonallisen maailman ja ihmisen?
Mitä oli ennen kuin ei ollut mitään? Miten maailmakaikkeus syntyi ja miksi?
Jos kaikki on vain harhaa, kenen harhaa?
Jos maailma on ollut aina olemassa, miksi jopa fyysikotkin todistavat sen loppuvan joskus, viimeistään kun aurinko sammuu?
Jos sillä on alku, miten jokin on synnyttänyt itsensä olematta ensin olemassa?
joka aiheuttaa tietoisuuden on peräisin?
Tuo "fakta" ei ole peruste sille, etteikö kuolemanjälkeistä elämää voisi olla.
Se ainoastaan todistaa sen mitä sanoit "ihmisen tietoisuus on kiinni aivojen toiminnoista", ei muuta. Se ei todista mitään Jumalasta tai Jumalaa vastaan.
Minun uskoni pohja on seuraavissa asioissa:
1) Jumala on luonut kaiken
2) Jumalan luoma oli hyvää, kunnes ihminen lankesi
3) Ihminen on Jumalan kuva, siksi meillä on aivot,joiden toiminnat tekevät meidät tietoisiksi olemassaolostamme.
4) Raamattu on Jumalan erityinen ilmoitus itsestään ihmiselle ja luomakunta yleinen ilmoitus
5) Jumala halusi korjata ihmisen ja Hänen välit, sitä varten Jumalalla on pelastussuunnitelma, Jeesus on sen tärkein osa.
6) Jumala tulee poistamaan pahuuden, mutta ei ole sitä vielä tehnyt. Hän on voittanut pahan Jeesuksen ristintyön kautta.
7) Jumalan ilmoitus ja toiminta on sidottu ihmiskunnan historiaan, se ei ole jotain yleistä hengellistä tekstiä tai tekniikkaa.
Jos sinulle ilmeinen todellisuus on vain näkyvä ja rajattu maailmankaikkeus,onko siinä koko totuus sinulle?
Näkemyksesi perustuu 1700-1800-luvulla alkaneelle naturalismin "voittokululle", jonka mukaan tiede on voittanut Jumalan, vaikka ennen sitä tiedettä pidettiin Jumalan luomistyön havainnointina ja todentamisena, ymmärtämisenä. Newton, Kepler ja jopa Galilei olivat uskovia tiedemiehiä.
Galilei ei kärsinyt raamatun, vaan kirkon pidettyä Aristoteleen maa-keskeisyyttä oikeana oppina. Kyseessä oli siis virheellnen raamatuntulkinta, ja hellenistisen maailmankatsomuksen sekoittaminen kristilliseen oppiin.
olen oikeasti huolissasi kehitystrendistä. Vuosi lisää ja kirjoitat kuten tiaana.
Siihen vuosi päälle ja esko h, vähäinen palvelijansa kalpenee.
Kysymyksesi ovat hyviä, mutta en lähde harhautukseen. Minusta epävarmuus ja mahdollisten vastausten puuttuminen ei ole syy luoda mielikuvitushahmoa, luojaa, jumalaa, paikkaamaan tuota reikää.
osan kaiken alusta? Näkisin, että sinulta puuttuu rohkeutta kohdata olemassaolon kysymystä ja sen pohdintaa. Kysymykseni eivät ole harhautuksia vaan erittäin oleellinen asia ihmisen olemassaolon kannalta.
Millä perusteella teet Jumalasta mielikuvitushahmon?
Raamattua ei juurikaan kovin moni antiikin historian tutkija pidä satukirjana, vaan mm. evankeliumeja silminnäkijöiden kirjoittamina tai (kuten Luukas ja Markus) silminäkijöiden kertomuksien tallenteina. Evankeliumit voidaan jopa joidenkin arvioiden perusteella ajoittaa aikaan ennen 70jKr, sillä Jerusalemin täydellinen tuho olisi td. esiintynyt myöhemmin kirjoitetuissa teksteissä. Tämä teoria ei ole vielä saanut laajaa kannatusta, mutta kirjoitusaikojen arvio on siirtynyt lähemmän itse tapahtumia.
Eikä kyse ole vastausten puuttumisesta, vaan vastausten erilaisuudesta. Naturalismi ja evoluutioteoria varsinkin eivät kykene antamaan vastauksia muuta kuin maapallon biologiseen kehitykseen, mutta esim. ihminen sosiaaliseen, älylliseen ja filosofiseen kehitykseen ne eivät anna mitään vastauksia. Naturalismikin on pohjimmiltaa filosofinen maailmankatsomus, joka perustuu persoonattomaan luonnonvalintaan, ilman moraalisia rasitteita hyvyydestä ja pahuudesta. Ympäröivä maailmamme kertoo kuitenkin aivan toista. Kulttuurimme voi olla yhä enemmän materialistinen ja naturalismiin pohjautuva, mutta maailmankaikkeus ei sitä ole. Ihmiskunnassa on joitakin kaikille ihmisille yhteisiä moraalisia käsityksiä, joista toki osa on kulttuurisidonnaisia, mutta on olemassa yhtäläisyyksiäkin.
"Minusta epävarmuus ja mahdollisten vastausten puuttuminen ei ole syy luoda mielikuvitushahmoa, luojaa, jumalaa, paikkaamaan tuota reikää."
Olen aivan samaa mieltä, mutta Jumala ei olekaan jättänyt meitä epävarmuuteen tai ilman vastauksia. Hän on ilmoittanut itsensä ihmiskunnan historiassa. Hän on ilmoittanut itsensä useille kansoille, ei vain juutalaisille. Puhutaan ns. yleisestä ilmoituksesta (koko luomakunta) ja erityisestä ilmoituksesta (Raamattu).
Sinun ei tarvitse luoda jumalaa, sillä Hän on luonut sinut, omaksi kuvakseen. Sinä olet Jumalan kuva. Nykytilassasi tosin hänesta erossa.
"Näkisin, että sinulta puuttuu rohkeutta kohdata olemassaolon kysymystä ja sen pohdintaa."
Projisoit asian.
"Millä perusteella teet Jumalasta mielikuvitushahmon? "
Sinä olet tehnyt mielikuvitushahmon, jumalan.
Sovitaanko että kuuppasi ei ole vain himmeä, vaan se on myös kellertävä.
Vaikka kuinka haluaisin auttaa kaltaistasi, niin en kuitenkaan pysty mahdottomiin.
Ota kuitenkin ylös tämä blondille(at)hotmail.com, laita sinne viesti ja katsotaan sitten mitä me voimme tehdä hyväksesi.
Nasse
***Kun puhut loogisuudesta, kuinka loogisena pidät ajatusta sattumalta syntyneestä maailmankaikkeudesta, persoonattomasta voimasta, joka on synnyttänyt persoonallisen maailman ja ihmisen? ***
Mutta apostoli hyvä. Sinun tulee ymmärtää että se ajatuksesi "persoonasta" tulee vain siitä että olet itse ihminen. Miksi tämän kaiken luoja olisi mitään samanlaista kuin ihminen, siis persoonallinen? Kaiken jrjen ja loogisuuden mukaan tämä mahdollinen luoja ei edes tiedä/välitä että olemme täällää maan päällä tappelemassa "vääräuskoisten" kanssa. Meinaan että joku niin mahtavav voima kuin luoja ei välttämättä ole mikään persoona, vaan jokin ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella oleva olemus, joka ei välttämättä ole paha tai hyvä koska nekin ovat vain meisän pienten ihmisten itse kehittelemiä parametrejä.
(Huu - tulipahan ylennettyä itseni;)
"Miksi tämän kaiken luoja olisi mitään samanlaista kuin ihminen, siis persoonallinen?"
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Samoin Jumala kertoi mitä vaikuttavimmalla tavalla 2000 vuotta sitten millainen hänen persoonansa on, rakastava ja kärsivällinen.
" Kaiken jrjen ja loogisuuden mukaan tämä mahdollinen luoja ei edes tiedä/välitä että olemme täällää maan päällä tappelemassa "vääräuskoisten" kanssa."
Osasit kuvitella mahdottoman ison jumalan. Kristinuskon Jumala on vielä tätä suurempi sillä Hän tietää kaiken mitä tapahtuu ja näkee salaisimmatkin ajatuksemme. Kaikesta suuruudestaan huolimatta Hän rakastaa meitä:
Job 7:17
Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä? [Ps. 8:5, 144:3]
Ps. 8:4
(8:5) -- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. [8:5-7: Hepr. 2:6-8 : Job 7:17; Ps. 144:3]
Ps. 144:3
Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. [Job 7:17; Ps. 8:5; Hepr. 2:6]
Hepr. 2:6
Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut: -- Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. [2:6-8: Ps. 8:5-7]
Job purki tuskaansa ja sai vastauksen samoihin pohdiskeluihin kuin mitä sinä käyt läpi. Jokainen näistä Sanan kohdista tuo asiaan jotakin uutta tutkittavaa.
Eipä minulla ole tuohon lisättävää.
Ihmettelen ihmisten "Miksi, miksi?" kysymyksiä ko. aiheeseen ja "miten niin?", vaikka helpomalla pääsisi lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Jumala todistaa itse itsestään, jos uskaltaa kysyä häneltä suoraan.
Suurin osa ei uskalla, koska Jumala voisikin vastata... Mitä sitten? Voisi tulla uskoon!
Se olisi kamalaa, joten on parempi olla kokeilematta, ainakaan tosissaan. Niin minä aikanaan ajattelin.
Tulin uskoon, ennenkuin kuuluin mihinkään muuhun yhteisöön kuin kirkkoon ja siihenkin veroa maksamalla, enpä juurikaan muuta suhdetta siihen omannut. Eipä täällä kukaan taida uskoa siihen, että uskoon voi tulla lukemalla Raamattua ja rukoilemalla, ilman kenenkään ympäri puhumista tai käännyttämistä.
"Ihmettelen ihmisten "Miksi, miksi?" kysymyksiä ko. aiheeseen ja "miten niin?", vaikka helpomalla pääsisi lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Jumala todistaa itse itsestään, jos uskaltaa kysyä häneltä suoraan."
Järkevän, mutta avoimen ateistisen ihmisen standardivastauksiin kuuluu mm. ,
- että muidenkin uskontojen piirissä ihmiset saavat "vastauksia", joka todistaa, että siinäkin tapauksessa että ihmisen pitäisi kiinnostua uskonnosta, ei tuo uskonto välttämättä pidä olla kristinusko.
- että jos mielikuvitusolennolle ja sepitteille antaa sijaa, ja nämä alkavat vallata tilaa pois järjelliseltä ajatuksenkululta. Ihmisen mielikuvituselämä alkaisi elämään omaa elämäänsä - pelätään siis hurahtamista.
Ensimmäinen kuuluu etsikkoajan siihen kohtaan, jossa ihminen joutuu hapuilemaan ja Jumalan rooli on näkymätön, vaikka merkittävä.
Jälkimmäisessä etsikkoajan vaiheessa eli kun ihmisellä on jo jotakin tietoa eri uskonnoista, ihminen joutuu koettelemaan niitä. Kyseessä on ikäänkuin pudotuspelit näiden uskontojen ja maailmankatsomusten kesken.
Tätä kautta ateismiin päätynyt kokee siis, että ateisminsa on rationaalista. Päättelyketju on lähtenyt jostakin liikkeelle ja lopputulos oli ateistinen katsomus. Jos nuo kompastuskivet jäävät selvittämättä, kaikki uskonnonvastaiset argumentit aletaan kokea ateismin todisteiksi.
Ateisti vaistoaa omasta katsomuksestaan erään heikkouden. Järkevimmätkin ovat langenneet, suurimmatkin erehtyneet. Silti vaaditaan ateistien lähtökohdista aukotonta selitystä. Ei ymmärretä, että vain järkevimmille ja viisaimmille kohdennettu "evankeliumi" olisi julma ja armoton. Pelastus tulisi vain niille, jotka älykkyydessään kykenisivät uskonnon idean tajuamaan, Jumalan ajatukset älyämään. (Itseasiassa, vapaamuurareiden kristus on tämän plaatuinen jumala.)
Mutta asiaan.
Rationaalisuuteen pyrkivässä ateismissa on kaksi rationaalista seikkaa, joiden perusteella ateistin pitäisi tarkastella uskontoa laaja-alaisemmin:
- Ateisti tietää yksilönä tekevänsä päättelyvirheitä. Hänen empiriansa kertoo kuinka yhteisötkin ovat väärässä ja hän tietää että kaikkea ei voi koskaan tietää.
- Ateisti tietää myös, että teorioissa on aukkoja.
Siten ateisti ei viimekädessä voi tietää onko alkuunkaan oikeassa. Hän siis uskoo.
Johtopäätökset?
Ateistien kanssa keskustellessa lienee hyvä pitää mielessä, että rationaalisuus itsessään ei ateistisista lähtökohdista tarkasteltuna voi tarjota ratkaisua.
Muuten ollaan tilanteessa, jossa pitäisi todistaa käsittämättömästä käsitettävästi ja kattavasti siten että käsittämätön pysyisi vielä tämän jälkeenkin käsittämättömänä. Ateistit siis suoraviivaisesti vaativat kristityiltä kehäselitystä, jonka jälkeen kristittyjä syytetään kehäpäätelmistä. Kieroa, eikö?
Onneksi kristillisyyden asearsenaali tarjoaa hitaasti vaikuttavaa herkkua: Kärsivällisyys näissä keskusteluissa muistetaan, ja kun ateismissaan piehtaroinut on tullut tiensä päähän, hän joutuu hämmennyksiin. Ainut päätelmä minkä hän voi tehdä, on että jokainen uskoo, eikä suinkaan tiedä. Silloin hän joutuu ihmettelemään sekä omaa huonoa käytöstään että kristittyjen pitkämielisyyttä. Näin erityisesti silloin, kun rationaalisuus on ollut "rationaalista", tunteen sävyttämää ja ehkä jopa patoutunutta.
Ja monessakin kohtaa voin samaistua etsikkoaikalaisiin.
"Jälkimmäisessä etsikkoajan vaiheessa eli kun ihmisellä on jo jotakin tietoa eri uskonnoista, ihminen joutuu koettelemaan niitä. Kyseessä on ikäänkuin pudotuspelit näiden uskontojen ja maailmankatsomusten kesken. "
Olen känyt kyseisen vaiheen läpi, kuten moni muukin uskoon tullut. Viimeisin tietämäni kaksi viikkoa sitten.
Oletko lukenut kirjat Tapaus Kristus (Lee Srobel) ja Perusteltu usko (Stefan Gustavsson)?
Niissä oli hyvin samantapaisia ajatuksia kuin sinulla!
"Ja monessakin kohtaa voin samaistua etsikkoaikalaisiin."
"Olen känyt kyseisen vaiheen läpi, kuten moni muukin uskoon tullut. Viimeisin tietämäni kaksi viikkoa sitten."
Näitähän tulee. Ja menee. Ja tulee.
"Oletko lukenut kirjat Tapaus Kristus (Lee Srobel) ja Perusteltu usko (Stefan Gustavsson)?
Niissä oli hyvin samantapaisia ajatuksia kuin sinulla!"
Enpä ole. Omassa hengellisessä painissani väsähdin kristilliseen oheislukemistoon. Puuskahdin, että huonommin ei ihminen voi aikaansa käyttää. Ilmeisesti hengelliseen nälkääni tarjolla ollut ravinto aiheutti allergisia reaktioita.
Vaihdan hieman aihetta, kertoakseni kuitenkin ajatusteni taustoista.
Sensijaan rukouksesta sain joskus aivan toisenlaisen käsityksen kuin mitä se aiemmin edusti. Se ei enää ollut "nyt minä rukoilen, Herra, olen nöyränä tässä ja kädet ristissä", vaan pikemminkin koin rukoilun olevan jatkuvaa Jumalan läsnäoloa ajatuksissa. Voit arvata, että tämäkin ajatus hiertää joskus ankarasti, kun päreet palaa. Koen silti, että vaikka uskoni on ilmeisesti heikkoa, ailahtelevan uskoa, Jumala on tukenani; jos ei menestyksissä, niin ainakin tappioissa.
Koen voivani käydä keskusteluja tasaveroisesti erityisesti sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät usko. Luulen sen johtuvan siitä, että ihmiset kokevat tarvitsevansa vertaistukea, joten uskossaan vahva saattaa joillekin tuntua liian vieraalta. En tiedä onko minulla armolahjaa valaa kehenkään uskoa, mutta ilmeisesti keskusteluyhteyteen uskonasioissa tunnun pääsevän noin "reaalimaailmassakin". Näin päätellen siitä, että vaikka ihmisten kanssa käymäni keskustelut ovat minulle niitä normaaleja, kertovat nämä etteivät muiden kanssa "näistä" (uskon-)asioista puhu. Jos kyseessä on armolahja, olen kylläkin laiminlyönyt sen käyttöä viimeaikoina...
...
...
...
Tulipahan tuossa ajatus:
Pitäisiköhän aloittaa viestiketju nämä huomioiden, jotka ateismistaan huolimatta haluaisivat uskoa, mutta eivät pysty. On varmaan ihmisiä, jotka toivoisivat uskovansa eli sellaisia joiden usko palaa niin hiljaisella että sitä ei suunsa tunnusta. Joku saattaa toivoa puolestansa rukoiltavan mutta ei itse rukoilisi muulla tavoin.
Nassella on joskus illan kevennyksensä. Olisiko sitten viikoittainen PRO ATTE, ateistin puolesta, tähän tarkoitukseen sopiva uskisversio?
Kiinnostuitko? Kehittelemmekö ideaa?
ja Teppoa. Jaakko on kasvanut mukavassa, sopuisassa perheessä ja oppinut kohteliaaksi ja hyvätapaiseksi mieheksi. Lainaamansa kirjan hän palauttaa sovitusti vaikka pitäisi tarpoa 10 km lumisateessa. Filosofisissa pohdinnoissaan hän on päätynyt agnostikoksi.
Teppo puolestaan on saanut kasvatuksensa kadulla, jonne isäpuolta oli paettava. Liima ja metyylialkoholi ovat vähentäneet henkistä suorituskykyä jonkin verran. Jatko-opinnot vankilassa ovat langenneet suotuisaan maaperään.
Konnakuoron konsertin päätteeksi hän tulee uskoon. Viina jää mutta tupakin kanssa on yhtä taistelua. Ehdonalaiseen päästyään hän huomaa että
väkivaltaisia impulsseja on helpompi kontrolloida kun pyytää apua Jeesuskelta.
Kumpi on parempi ihminen? Objektiivisesti arvioiden epäilemättä Jaakko. Jumala on antanut hänelle lahjoja joita Teppo on jäänyt vaille. Mutta Teppo on tulossa! Hän on nyt parempi kuin puoli vuotta sitten. Jeesus on tehnyt hänelle hyvää!
on kajahtanut, ja elää harhoissa. Mitä hyvää siinä on?
>>>...on kajahtanut, ja elää harhoissa. Mitä hyvää siinä on?
tai huumeet, pää menee sekaisin.
Mutta kännistä selviää ja on taas järjissään. Usko on kaiken järjen lopullinen loppu.
Luitko viestin?
Ymmärsitkö lukemasi?
Viina tappaa satoja suomalaisia/v.
Jo yli 3,5 vuotta edellisestä kännistä ja viina vaikuttaa vieläkin keskushermostossa...
Usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa ihmisiä.
ainakaan elämään. Usko on elämän loppu ja tekoelämän alku.
Usko on kuolleen hengen elämän loppu ja uusi sisällisen ihmisen elämän alku.
Siksi sitä sanotaankin "uudesti syntymiseksi". Se on parasta mitä ihmiselle
voi täällä elämänsä aikana tapahtua.
näyttää. Sekavaa, kovin on sekavaa sinun ajatuksesi kulku.
Ehkä hyvyys on toisinaan parempi kuin totuus. Mieluummin näkisin Tepon raittiina, onnellisempana ja muita auttavana ihmisenä, vaikka hänellä kummallisia ja todennäköisien tosiasioiden vastaisia uskomuksia olisikin.
Finally, I would like to assure my many Buddhist, Christian, Hindu, Jewish, and Muslim friends that I am sincerely happy that the religion which Chance has given you has contributed to your peace of mind (and often, as Western medical science now reluctantly admits, to your physical well-being). Perhaps it is better to be un-sane and happy, than sane and un-happy. But it is the best of all to be sane and happy. Whether our descendants can achieve that goal will be the greatest challenge of the future. Indeed, it may well decide whether we have any future. -- Arthur C. Clarke
Heikki
Onko sulla joku oma lontoon kielinen lukijakunta,
vai mikä ihmeen kielenkäännähdys toi oli?
En tullut ajatelleeksi tarpeelliseksi kääntää sitä. Haluaisitko käännöksen?
Heikki
Kuulin juuri surullisen tapauksen: Eräs nuorukainen,
joka oli pinenä poikana meidän perheessä äidilläni perhepäivähoidossa;
hän on nyt kuollut. Kuolinsyy: sammuttuaan kaljottelun päätteeksi,
oli tukehtunut omaan oksennukseensa...
Luulenpa että monen pojan vanhemmat mieluummin, kuin tällaisesta
tai jostain muusta vastaavasta; huume-, rattiojuopumus,
väkivalta- tms. syystä soisivat jälkikasvunsa kohdata ennenakaisen kuoleman,
niin soisivat heidän ennemminkin "hurahtavan" uskoon -"Jumalan hulluuteen".
Olipa kerran uskovainen perhe. Aikuistunut poika ei ryhtynyt ateistiksi, mutta ryhtyi kuitenkin alkoholistiksi. Hänelle tuli avioero, ja sen jälkeen hän tappoi itsensä. Miehen vanhemmat uskoivat hänen joutuvan helvettiin. Aikansa surtuaan vanha isä ampui itsensä.
Sen pituinen se.
Mitäpä yrität kommentillasi viestiä? Mahdatkohan itsekään oikein tietää;
-ja liittyykö se mahdollisesti jollainlailla siihen, että kerroin nuorukaisen
kuolleen ryyppäämisen jälkeen tukehtumalla omaan oksennukseensa...
Ja jos liittyy, niin miten? Oletko kenties sairaalloisen vahingon iloinen?
Siltä se ainakin vaikuttaa.
vahingoniloinen tunnen hyvin perheen tyttären ja säälin häntä. Raamattu ei auttanut alkoholismiin eikä estänyt itsemurhia.
Jos entinen huippu-urheilija lankeaa, vaikkapa alkoholistiksi,
narkkariksi tai syyllistyy muuten johonkin rumiin juttuihin,
niin onko syynä se että hän oli aikaisemmin huippu-urheilija?
Vai onko vika hänen vanhempiensa tai hänen entisten valmentajiensa?
Tai onko Jumala TAAS syyllinen?
en sanonut: raamattu aiheutti.
sanoin: raamattu ei auttanut.
No, sitte, no...
Jos ostan kaupasta jonkun härvelin, niin sen mukana yleensä tulee myös KÄYTTÖOHJEET.
Saatan lukea ne, tai olla lukematta. Voin noudattaa niitä, tai olla noudattamatta.
Jos en noudata KÄYTTÖOHJEITA, ja härvelini sitten hajoaa vääränlaisen käytön takia;
kenen syy? Tuskinpa ainakaan käyttöohjeen laatijan...
Ramattuakin voi pitää, tai olla pitämättä ihmisille laadittuna
maailman ja elämän kattavana"käyttöohjeena".
Me protestantit olemme muita parempia. Te muut menette helvettiin hähähäähähähähähähäää!!!!! koska ette tee parannusta. Hampaitanne kiristellään ikuisesti. Olette Saatanan talutusnuorassa. HAHAHAHAHAHAHAHAHHAA
Siis missä mielessä? Hieman ehkä on kysymyksesi ympäripyöreä; mutta
itse uskovaisena, vastaan että ei ole kysymys mistään "paremmuuden"
tavoittelemisesta. Mutta raamatusta saatavien elämän ohjeiden mukaan,
jos pyrkii elämään, niin ainakin elämä ihmiselle itselleen on monasti
tavalla jos toisellakin parempaa. Usein se on esim. terveellisempää,
kuin elämä ennen uskoon tuloa. Itse ainakin pystyin heti
uskoon tullessani luopumaan viinasta, tupakasta, kaljottelusta ja savuisissa kapakoissa luuhaamisesta.
Tylsää uskovaisen elämää, saattaa joku ajatella, mutta ei se ole;
tylsältä alkoi tuntua kapakoiden koluaminen ym., kun sitä oli vuosia harrastanut.
Ei siinä entisessä elämässä ollut todellakaan hohdokkuutta,
sen enempää kuin on oikein krapulaisissa kalpeissa kasvoissa,
jos erehtyy heti herättyään vilkaisemaan vessan peiliin.
Jeesus antaa elämään todellista raikkautta, vaikk'ei se aina
niin selvästi sivullisen silmään näkyisikään, koska se on kuitenkin
enempi sitä sisäisen elämän parasta laatua.
eikö muuta vaihtoehtoa ole kuin kapakassa luuhaaminen usko?
"tylsältä alkoi tuntua kapakoiden koluaminen ym., kun sitä oli vuosia harrastanut. "
minä olen 30 vuotta harrastanut kirjallisuutta ja musiikkia, eikä tunnu tylsältä vieläkään. Tylsältä tuntuu vaan ne pölyisen raamatun homeiset tarinat, joista aika on jo pahasti jättänyt - mutta toiset ne jaksaa vuosituhannsesta toiseen hokea, että Jeesus tulee pian...
Kirjallisuus, musiikki, taide, yms.-ne ovat kyllä "ihan hyvää" AJANVIETETTÄ,
mutta ihmisen hengellistä nälkää, janoa ja kaipausta Jumalan yhteyteen ne eivät täytä.
Kaipausta, jonka Luojamme on sisäänrakentanut jokaiseen ihmiseen.
Josta syystä kaikki luonnonkansatkin ovat keksineet jos jonkinlaisia
korvike-epäjumalia joita sitten ovat alkaneet palvomaan.
Nykyajan individualistinen ihminen sitävastoin yrittää tukahduttaa
Jumalan kaipauksensa jos jonkinlaisella säslällä, jotka yleisimmin
kulkevat nimityksen "harrastukset" alla. Ja nykyään ne entistä enemmän
pyrkivät korottamaan ihmisen erinomaisuuden tunnetta, niin että hänestä
mahdollisimman vahvasti tuntuisi siltä, että "Tässä ainakaan
kristittyjen Jumalaan ole tarvetta.." (-mieluummin joku "trendijuttu")...
vastaan näin:
Ollessani uskonnon pauloissa pidin itseäni muita hurskaampana. Olin mielestäni koko maailmankaikkeuden keskus, olihan Jumala luonut ihmisen, siis myös minut, jotakin vallan erityistä tarkoitusta varten. Vähät välitin tai ymmärsin siitä, että koko valtava maailmankaikkeus nakkaa paskat yhden vähäpätöisen pikku planeetan yhdelle hetken elävälle tuholaislajille. Minulla oli se suuruudenhullu kuvitelma, että jonkinlainen joulupukin kaltainen mutta vahvempi kaikkitietävä, kaikkivaltias olento tarkkailee ajatuksiani ja mieleni ailahduksia ikäänkuin suurellakin mielenkiinnolla. Että kun vain sokeasti jaksan uskoa papin kertomuksiin, minut valitaan muiden ohi kokemaan ikuista kivaa taivaallisessa huvipuistossa.
Sitten kaiketi aikuistuin ja nyt olenkin jo paljon nöyrempi ja todellisuudentajuisempi ihminen, joka ei kuvittele omasta tärkeydestään liikoja. Joten oma vastaukseni on, että uskovainen ei todellakaan ole parempi, vain kovin naiivi ja tietämätön. Hyvä uutinen on se, että ihminen voi kasvaa ja muuttua, kunhan uskaltaa luopua uskonnollisesta turvarievustaan.
Olet siis vaihtanut uskoa ja nyt siis uskot; itseesikö, ts. että
"ihmistä ei voi auttaa muu kuin ihminen itse..." =satanistinen uskomus.
No senhän sinä varmaan tiesitkin, vaan etpäs kertonut sitä julki.
Mutta kuule: ei Jumala ole sinuakaan silti hyljännyt, vaikka sinä
olet Hänelle kääntänyt selkäsi.
"nyt olenkin jo paljon nöyrempi ja todellisuudentajuisempi ihminen"
Illan kevennykseksi tuo olisi riittänyt sellaisenaan;)
Viestistä pilkistää pieni ironisuus, et kai ole provo? Yhtäkaikki, naseva ja reilu kuvaus.
Varsinainen molopää. Pelkästään itseensä uskominen tekee ihmisen satanistiksi? Toisekseen satanismi on ateistinen uskonto. Kolmannekseen satanistin on hyvä olla. Hylkää sinäkin huuhaa jeesukset ja liity kerhoon.
Näkee, että sinä oletkin etsinyt vain itseäsi ja omaa hyvää, etkä Jeesusta Kristusta.
Ja siksi nyt toteat olevasi entinen uskovainen.
Hyvää päivää vaan sullekin; Luojan aurinko paistaa kaikille tasapuolisesti;
se kuvaa hyvin Jumalan rakkauden luonnetta, -se on täysin yön, pimeyden
ja kylmyyden vastakohta. Nautitaan auringon valosta, lämmöstä ja kirkkaudesta.
Jumala Suomea ja kaikkia suomalaisia siunatkoon.
tässä on se, että satanismikin on uskonto(?) ja ateistit saarnaavat omaa uskontoaan jopa tiukemmin kuin kristityt :-)
Tinni-Tunni
"tässä on se, että satanismikin on uskonto(?) ja ateistit saarnaavat omaa uskontoaan jopa tiukemmin kuin kristityt :-)"
Onkos sedällä käsitteet vähän hukassa??
"Luojan aurinko paistaa kaikille tasapuolisesti;
se kuvaa hyvin Jumalan rakkauden luonnetta,"
Mielikuvitusolentojen rakastelu on kivaa unissa.
"-se on täysin yön, pimeyden
ja kylmyyden vastakohta."
Kuulostaa satanismilta.
"Nautitaan auringon valosta, lämmöstä ja kirkkaudesta."
Muista aurinkolasit, ota kohtuudella viinaksia ja älä kuse veneestä.
"Jumala Suomea ja kaikkia suomalaisia siunatkoon."
Samoin Julbukken.
kalahtanut kalikka nilkkaan, kun pitää minua idiootiksi nimitellä? En minä ole ensimmäinen joka on kiinnittänyt huomiota ateistien tiukkapipoisuuteen. Kyllä heidän asenteensa usein on ihan verrattavissa tiukkapipouskovaisiin.
Tinni-Tunni
Uskovaiset vain sattuvat tietämään tarkalleen jumalan maailman- ja elämänkatsomuksen sekä ajatukset.
,mitä sinunkin on mahdollista saada selville.
Jos lukisit Roomalaiskirjeen, Apostolien teot ja Johanneksen evankeliumin ajatuksella läpi, miettien, että mitä kirjoittaja on halunnut lukijalle Jumalasta kertoa, tietäisit ainakin hiukan enemmän.
Jos sinä ihan oikeasti kuvittelet, että jossakin kirjassa on kerrottu fakta tietoa mistään jumalolennosta, olet tyhmempi kuin...hmm, oikeastaan olet ihan tavallinen uskovainen (nimikristitty vielä).
Apostoli, tässä sinulle totuutta: sinä, minä tai kukaan muu ei tiedä yhtikäs mitään mistään jumalolennosta, sen olemassaolosta lähtien.