Nolottaa

Täällä samoja ongelmia. Vaikka ikää kertyy niin silti vain häpeän itseäni, ulkonäköäni, vartaloani kuin 13-vuotias murrosikäinen. Äitini ja sukulaiseni kehuvat minua nätiksi (tietenkin) mutta mielestäni olen vastenmielinen. Koulussa kun ilmoittaudun uudelle kurssille päällimmäinen ajatukseni on, että en saa istua liian eteen ja reunaan koska siten saatan olla se henkilö, joka joutuu palauttamaan läsnäololistan opettajalle, vaikka se on vain pari metriä. En vain halua nousta ylös kun muut istuvat. Minua hävettää kulkea ihmisten edessä kun tiedän että minua katsotaan, häpeän tapaani liikkua (tunnen itseni tönköksi kun minua katsotaan).

Olin eilen kauppakeskuksessa ja jännitys alkoi jo ennen kuin pääsin edes autosta ulos. Sisälle mennessä minusta tuntuu aina, että en kestä olla siellä. Häpeän itseäni niin paljon että voisin kuolla. Hermostun ja lopulta olen kiukkuinen. Tuntuu, kuin kaikki vastaantulijat tuijottaisivat. Silloin minusta aina tuntuu kuin en osaisi kävellä normaalisti, olen ihan jäykkä ja kirjaimellisesti haluaisin vajota jostakin luukusta maan alle ja hiipiä sitä kautta kotiin.

Voisin kuolla häpeästä. En yksinkertaisesti löydä itsestäni MITÄÄN hyvää, en sisäisesti enkä ulkoisesti.

kuolen häpeästä kirjoitti:

Täällä samoja ongelmia. Vaikka ikää kertyy niin silti vain häpeän itseäni, ulkonäköäni, vartaloani kuin 13-vuotias murrosikäinen. Äitini ja sukulaiseni kehuvat minua nätiksi (tietenkin) mutta mielestäni olen vastenmielinen. Koulussa kun ilmoittaudun uudelle kurssille päällimmäinen ajatukseni on, että en saa istua liian eteen ja reunaan koska siten saatan olla se henkilö, joka joutuu palauttamaan läsnäololistan opettajalle, vaikka se on vain pari metriä. En vain halua nousta ylös kun muut istuvat. Minua hävettää kulkea ihmisten edessä kun tiedän että minua katsotaan, häpeän tapaani liikkua (tunnen itseni tönköksi kun minua katsotaan).

Olin eilen kauppakeskuksessa ja jännitys alkoi jo ennen kuin pääsin edes autosta ulos. Sisälle mennessä minusta tuntuu aina, että en kestä olla siellä. Häpeän itseäni niin paljon että voisin kuolla. Hermostun ja lopulta olen kiukkuinen. Tuntuu, kuin kaikki vastaantulijat tuijottaisivat. Silloin minusta aina tuntuu kuin en osaisi kävellä normaalisti, olen ihan jäykkä ja kirjaimellisesti haluaisin vajota jostakin luukusta maan alle ja hiipiä sitä kautta kotiin.

Voisin kuolla häpeästä. En yksinkertaisesti löydä itsestäni MITÄÄN hyvää, en sisäisesti enkä ulkoisesti.

Lue lisää

että muilla samanlaisia ongelmia, just toi kurssilista juttu on kuin suoraan mun elämästä. Omalla tavallaan lohduttaa se, että en oo ainoa joka tollasesta kärsii ja todennäköisesti myös esimerkiksi kursseilla on muita samasta tilanteesta kärsiviä.

kuulla kirjoitti:

että muilla samanlaisia ongelmia, just toi kurssilista juttu on kuin suoraan mun elämästä. Omalla tavallaan lohduttaa se, että en oo ainoa joka tollasesta kärsii ja todennäköisesti myös esimerkiksi kursseilla on muita samasta tilanteesta kärsiviä.

Lue lisää

Joo, minullakin on samoja ongelmia. Mitä enemmän ikää kertyy lisää, sitä enemmän nolostelee erilaisia asioita, vielä sellaisiakin mitkä muiden mielestä vaikuttavat aivan hulluilta. En kuitenkaan vihaa sitä, että saan viedä jonkun jutun opettajalle muiden istuessa ja pidän esiintymisestä..Mutta eikö iän mukana itsevarmuutta pitäisi tulla lisää?? Minä en ainakaan ennen ollut tällainen, mutta jos tämä jatkuu näin, millainen olen aikuisena?

shashashaahshsaha kirjoitti:

Joo, minullakin on samoja ongelmia. Mitä enemmän ikää kertyy lisää, sitä enemmän nolostelee erilaisia asioita, vielä sellaisiakin mitkä muiden mielestä vaikuttavat aivan hulluilta. En kuitenkaan vihaa sitä, että saan viedä jonkun jutun opettajalle muiden istuessa ja pidän esiintymisestä..Mutta eikö iän mukana itsevarmuutta pitäisi tulla lisää?? Minä en ainakaan ennen ollut tällainen, mutta jos tämä jatkuu näin, millainen olen aikuisena?

Lue lisää

vaihtelee kausittain ja päivittäinkin, huonoina aikoina en pääse edes ovesta ulos. Ja olen jo aikuinen.