En tiedä miksi, mutta en pääse eroon Jumalasta vaikka haluaisin.
Vastikään tuli mietittyä, että miksi hommat on menny päin persettä jo jonkin aikaa, eikä mistään tule mitään. Opiskelutkin menee vain heikommin, eikä kyllä hirveesti oo kiinnostanutkaan.
Yhtenä yönä kamppailin ajatuksissani, että missä viipyy se helpotus, jota olen rukoillut ja odottanut jo jonkin aikaa.
Ajattelin mielessäni, että jätä minut rauhaan, kun et autakaan, mutta vaikka kuinka yritin, en saanut itsestäni ateistia tekemälläkään, vaan päinvastoin, vasten omaa mielentilaani, pyysin anteeksi ja uskoin vain tiukemmin tulevaisuuteen.
Tässä ollaan. Asiat ovat taas alkaneet luistaa ja elämä hymyilee. Paljon kesäsuunnitelmia tiedossa, eikä opiskelukaan tuota tuskaa.
Jostain syystä vain tunnen luojan läsnäolon joka paikassa. Ei sille ole mitään järkevää syytä, mutta niin vain on ja on aina ollut.
Jokin sanoo ajatuksissani, että kaikki aina järjestyy.
Vastikään tuli mietittyä, että miksi hommat on menny päin persettä jo jonkin aikaa, eikä mistään tule mitään. Opiskelutkin menee vain heikommin, eikä kyllä hirveesti oo kiinnostanutkaan.
Yhtenä yönä kamppailin ajatuksissani, että missä viipyy se helpotus, jota olen rukoillut ja odottanut jo jonkin aikaa.
Ajattelin mielessäni, että jätä minut rauhaan, kun et autakaan, mutta vaikka kuinka yritin, en saanut itsestäni ateistia tekemälläkään, vaan päinvastoin, vasten omaa mielentilaani, pyysin anteeksi ja uskoin vain tiukemmin tulevaisuuteen.
Tässä ollaan. Asiat ovat taas alkaneet luistaa ja elämä hymyilee. Paljon kesäsuunnitelmia tiedossa, eikä opiskelukaan tuota tuskaa.
Jostain syystä vain tunnen luojan läsnäolon joka paikassa. Ei sille ole mitään järkevää syytä, mutta niin vain on ja on aina ollut.
Jokin sanoo ajatuksissani, että kaikki aina järjestyy.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei ehkä kannattaisi mainostaa julkisesti, ettei kykene mihinkään syvällisempään (itse)krittiiseen ajatteluun...
Et tunne minua, etkä voi tuon kirjoituksen perusteella sanoa mitään, mitä toinen ajattelee.
Ajattele sinä ennen kuin kirjoittelet tuollaista palautetta, nimittäin tuo kommentti on peräisin henkisesti kehittymättömältä lapselta.
Ateistit tietävät kyllä paremmin kuin muut ja jos et ajattele kuten ateisti, et ajattele ollenkaan.
Auktoriteettiuskon vastustajina he haluavat määritellä sen kuka ajattelee ja miten ajattelee.
Ateistit eivät ehkä "kauppaa" pelastusta, mutta vastaava homma on "viisas"-nimike, jokainen joka hyväksyy ateistin ajattelumallin voi kehua itseään viisaaksi ja kaikki muut ovat ajattelemattomia typeryksiä (vrt. kadotukseen menijöitä).
Haluan kertoa tässä eräästä tapahtumasta, mutta lopputulos oli erilainen.
64-vuotiaalla miehellä havaittiin maksasyöpä tammikuussa 2004. Mies ja hänen vaimonsa järkyttyivät pahasti. Heille kerrottiin tarkasti minkälaisesta taudista oli kyse ja millaisiin hoitotoimenpiteisiin ryhdyttäisiin.
Miehen kunto romahti kolmen kuukauden kuluttua ja syöpä oli levinnyt molempiin munuaisiin. Niihin laitettiin katetri, jotta nesteet pääsivät poistumaan munuaisista, kun syöpäsolut olivat jo tukkineet luonnolliset tiehyet.
Miehen kunto ei sallinut enää elämistä kotona, joten hänet kirjattiin sairaalaan.
Vaimo kertoi käyneensä joka päivä kirkossa ennen kuin tuli vierailulle miehensä luo.
Kuukautta myöhemmin mies ei enää kyennyt syömään ruokaa ja juomisenkin kanssa oli vaikeuksia. Syöpä oli levinnyt vatsalaukkuun. Mies laihtui rajusti ja kunto laski edelleen. Hän ei enää pystynyt nousemaan istualleen sängyssä ja hänelle syötettiin velliä. Välillä ruoka pysyi sisällä, mutta usein ei.
Mies ymmärsi, että lääkärit eivät häntä pystyneet auttamaan. Miehen käytös muuttui ja hän alkoi haukkumaan vaimoaan, että tämä ei vain halua häntä enää kotiin vaan oli juoninut hänet pysyvästi sairaalaan. Mies oli kuitenkin hyvillään, kun vaimo tuli hänen luokseen ja mies alkoi tehdä kovasti pitkänajan suunnitelmia - talon ostamista ja auton hankkimisia. Kun vaimo ei tehnyt näiden hankintojen eteen mitään, niin mies vimmastui.
Muutaman viikon kuluttua alkoi kovat vatsakivut. Hän söi väkisin ja oksensi. Hän sai morfiinia kipuihin, mutta helpotus oli hyvin lyhyt.
kuuden viikon kipujen jälkeen mies kuoli ja eli syövän toteamisesta kaiken kaikkiaan 6kk.
Juttelin vaimon kanssa ja hän oli vakaasti edelleen sitä mieltä, että jumala on olemassa, mutta on sadisti. Lopulta hän päätyi gnostilaiseen ratkaisuun tietämättä itse mitään gnostilaisuudesta eli jumala joka vaikuttaa maailmaan ei ole kovin hyvä ja täydellinen, mutta tämän jumalan lisäksi on olemassa kaikenluoja hyvä jumala, jonka luokse pääsee kuollessa.
Itselleni jäi syvä kysymys hyvästä kuolemasta. Mikä oikeuttaa meidät pitämään hengissä kaikin mahdollisin keinoin ihminen, joka on tuomittu varmaan kuolemaan sairautensa tähden. Miksi miehelle ei annettu hyvää kuolemaa? Mies halusi kaikin keinoin pysyä hengissä eli tahdonvoimallaan. Nainen puolestaan turvautui kirkossa käymiseen ja rukoiluun. Olisiko ollut oikeutettua viimeisen kuukauden aikana nukuttaa mies uneen, niin että hän ei olisi enää kokennut kipua ja hän olisi sitten kuollut, kun elimistö ei enää kestäisi?
Kahden vuoden aikana projektissamme kirjattiin 472 kuolemaa. Monet olivat samanlaisia tapauksia, mutta monet olivat myös rauhallisia kuolemia.
Itseäni on jäänyt vaivaamaan tuo ihmisten hulluus. Terve tai ei, niin kaikin keinoin halutaan pysyä hengissä tai jos on mahdollisuus auttaa kärsivää lääkkeillä, niin niistä kieltäydytään vedoten mitä uskomattomampiin uskoihin. Lapsia menehtyy, kun joidenkin jumala ei salli verensiirtoja tai jotkut uskovat puhtaaseen humpuukiluonnonlääkkeiseen ja menehtyy sen vaikuttamattomuuden takia. Pahinta se on silloin, jos kyseessä on lapsi, joka ei voi sanoa minkälaista hoitoa hän tarvitsee vaan menehtyy astmaan, kun vanhemmat hoitavat lastansa homeopaattisilla vesillä tai turvautavat magiaan rukoilemalla jumaliaan.
Jos halutaan miettiä, miksi joku joutuu kärsimään, pitäisi ensin miettiä, miksi ylipäätään on kärsimystä?
En rupea spekuloimaan, miksi kyseinen mies kuoli tuskiinsa, mutta sellaista vain tapahtuu.
Eihän maa mikään paratiisi olekaan ja kipu on siitä hyvä muistutus.
Kärsimykselle on lukemattomia muotoja.
Voi jopa olla, että kaikki ihmiset joutuvat elämässään kokemaan jokseenkin yhtä paljon tuskaa, sillä sen suuruus vaihtelee ja riippuu ihmisestä itsestään.
Verrataan kärsimyksen potentiaalia vaikkapa portaikkoon.
Portaikon yläpäässä ovat rikkaat ja huolettomat.
Keskivaiheilla ovat keskiluokan ihmiset ja alimpana köyhimmät.
Voisi ajatella, että rikkaimmat ihmiset kavahtavat totaalista nöyryytystä, vararikkoa, rakkauden loppumista eniten, sillä heillä on eniten menetettävää. Korkea mielentila tekee aika roiman pudotuksen jonkin henkilökohtaisen katastrofin myötä.
Keskivaiheilla oleva kärsii vain osan siitä, kun taas alimpana olevilla ei ole mitään menetettävää ja yleensä heillä onkin ihan muuta ajateltavaa.
"Jokin sanoo ajatuksissani, että kaikki aina järjestyy."
Mikähän se jokin voisi olla? Voisiko se olla kenties oma ajatuksesi, jota aivosi "tuottaa" ? Voisiko tuo positiivinen näkemys johtua suhtautumisestasi tulevaan? Toisaalta asiat aina järjestyy, on eriasia järjestyykö ne suunitelmien mukaan. Mutta varmaa on se että ne tavalla tai toisella järjestyy.
Jos koet helpompana ajatella että jumala sun päässä vaikuttaa sen sijaan, että ajatuksesi on omaa tuotostasi, joka perustuu kokemuksiisi, niin senkus.
Neuvo: Luota omaan ajatukseen, jos aihetta kiukutteluun, nii peilistä löytyy vastaus..
Ihminen ei ole täydellinen ja minä jos kuka olen kaukana sellaisesta.
"Neuvo: Luota omaan ajatukseen, jos aihetta kiukutteluun, nii peilistä löytyy vastaus.."
Nappiin. Loppujen lopuksi kiukuttelu on seurausta vain siitä, miten suhtautuu elämäntilanteeseen tai pikemminkin hetkeen.
Pitää kehittää omaa selkärankaa, jotta kestäisi paremmin, ja näin tulisi paremmaksi ihmiseksi.
Toivottavasti minäkin saan joskus tukirangan.
Elämä on loppujen lopuksi kasvamista, oppimista.
Ei tätä läsnäolon tunnetta tarvitse kutsua Jumalaksi. Minullakin on oma kokemusmaailma, mutta olen silti ateisti. Toisaalta aloitekykyni on välillä heikko, joten tuollainen mielikuva läsnäolevasta Jumalasta voisi olla ihan kiva. En kuitenkaan kannata fideismiä, joka hyväksyy Raamatunlauseita tai muita uskonnollisia väittämiä totuuksiksi ilman hyviä perusteluja.
Joo, emmä siis oo mikään tollanen 'uskis', enkä todellakaan usko noihin raamatun juttuihin ja ylipäänsä sellaiseen, mikä on vain ihmisen itsensä kirjoittamaa.
Loppujen lopuksi uskonnolliset kirjoitukset ovat vain mielipiteitä ja omaan aikaansa sijoittuvia näkemyksiä, kun fysiikkaa tai sen ilmiöitä ei tunnettu.
Koen itseni ihan tavalliseksi tyypiksi, mutta mulla vaan on jostain syystä aina ollut sellanen positiivinen kutina sen suhteen, että jokin turvaa selustaa, oli sitten missä vain.