Minua on aina kiinnostanut tietää, miksi ihmiset uskovat ja mihin he tarvitsevat uskontoa. Itse olin aikoinani erään herätysliikkeen piirissä, mutta koko aika oli niin ahdistavaa, että olen hyvin iloinen päästyäni eroon siitä ja kaikesta muustakin "sydämen" uskosta.
Nykyään voin käydä kirkossa, veisata virsiä ja nauttia ehtoollista ilman mitään uskoa, enkä näe siinä mitään kummallista. Miksi suhtautua uskoon ja uskontoon niin vakavasti ja pitää sitä elämän ja kuoleman kysymyksenä?
Nykyään voin käydä kirkossa, veisata virsiä ja nauttia ehtoollista ilman mitään uskoa, enkä näe siinä mitään kummallista. Miksi suhtautua uskoon ja uskontoon niin vakavasti ja pitää sitä elämän ja kuoleman kysymyksenä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Minua on aina kiinnostanut tietää, miksi ihmiset uskovat ja mihin he tarvitsevat uskontoa."
Ketäpä ei kiinnostaisi. Olen lukenut kolmen eri tutkijan tutkimuksista, joiden mukaan geeni altistaisi uskonnolle. Tutkijat ovat Dean Hamer, Laura Koenig ja Michael Persinger.
Yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer uskoo, että hän on löytänyt perintötekijän, joka ohjaa ihmisen herkkyyttä uskonnollisuudelle. Hänen mukaansa geenistä on ollut etua lajinkehitykselle ja se on antanut ihmiselle kyvyn rauhanomaiseen yhteiseloon.
Perhe ja kasvuympäristö rakentavat lapsenuskon, mutta geenit ratkaisevat, säilyykö uskonnollisuus aikuisiällä. Näin päättelee Laura Koenigin johtama tutkijaryhmä yhdysvaltalaisesta Minnesotan yliopistosta. Ryhmä perustaa väitteensä kaksostutkimuksiin.
Samanmunaisten eli geeniperimältään identtisten kaksosten uskonnollisuus näytti säilyvän aikuistuessa yhtä voimakkaana. Erimunaisilla kaksosilla se erilaistui.
Ulkoisissa tavoissa ympäristön vaikutus oli määräävä lapsuudessa. Sisäisessä uskonnollisuudessa geneettinen erilaisuus tai samanlaisuus näkyi jo lapsuudessa.
"Kuten muutkin persoonallisuuden piirteet, myös uskonnollisuus on perinnöllistä, tutkijat päättelevät Journal of Personality -lehdessä."
Uskonnollisuusgeenit ehkä myös tasapainottavat suuren älykkyyden tuomaa taakkaa. Kanadalaisen Laurentian yliopiston neurologi Michael Persinger on todennut: Tietoisuus vääjäämättömästä kuolemasta on hinta ihmisaivojen kehittyneestä otsalohkosta. Uskonto on hänen mukaansa erinomainen sopeutuma, sillä se rauhoittaa.
Olisi mielenkiintoista keskustella uskomisesta ja uskonnoista myös tältä pohjalta. Entäpä jos uskonnollisuus todella on geeneissä?
jokin raamatunkohta jonka mukaan usko olisi geeneissä?
Tarkoitus olisi keskustella noiden aikaisemmin mainittujen tutkijoiden tutkimusten pohjalta. 2000 vuotta sitten ei vielä geenitutkimuksia tehty.
Toivoisin todella, että joku viitsisi pohtia asioita noiden geenitutkimusten pohjalta eikä rupeaisi vain heittämään läppää.
Mitäs se uskominen oikein onkaan? Geenitutkimuksia vaiko Raamatunsanaan uskomista? Kerropa minulle, Liina. Läpän heittäminen on ihan eri asia kuin Raamattuun vetoaminen (tiedoksesi vaan, ettet enää toista kertaa yhtä pahasti menisi mokaamaan).
Geenitutkimukset saattaisivat ollakin aika mielenkiintoisia pohdittavia, mutta jätetään väliin nyt tällä kertaa.
T: Tiinaliina
aivotutkimuksesta oli taannoin televisiossa ohjelma ja siinä taisi esiintyä juuri tuo kanadalainen Persinger. Hänen tutkimusmenetelmissään oli mielestäni kuitenkin jotain hämärää (en muista enää mitä) ja tuloksista ei minun mielestäni voinut päätellä sitä, mitä hän päätteli uskonnollisuuden ilmenemisestä aivoissa.
Jos kuitenkin aivot ovat olennainen tekijä uskonnollisessa kokemuksessa niin eipä voi ketään syyttää siitä, ettei usko. Aivojaan voi kuitenkin muokata, kuten tiedämme, joten ehkä uskonnollisuuttakin voi itsessään lisätä, jos haluaa. Uskonnollinen kokemushan on paikallistettu ohimolohkoon ainakin buddhalaisilla munkeilla ja katolisilla nunnilla.
Uskonto on ihmisten keksintöä. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa.
"Läpän heittäminen on ihan eri asia kuin Raamattuun vetoaminen ( tiedoksesi vaan, ettet toista kertaa yhtä pahasti menisi mokaamaan." )
Vastasin tällaiseen viestiin:" Onko mielessäsi jokin raamatun kohta jonka mukaan usko olisi geeneissä?" Minusta tuo on läpänheittoa. Vai luuletko sinä, että joku kysyisi tosissaan tuollaista? Jos luulet, niin kerro sinä, missä kohtaa Raamatussa puhutaan nimenomaan geeneistä.
Vaikka sinua eivät näköjään kiinnosta mitkään geenitutkimukset, niin ehkäpä jotakuta muuta kiinnostaa. Siteeraan siksi paria kohtaa Hamerin tutkimuksista.
"Henkisyyden ja uskonnon geneettisen perustan puolesta puhuu monien tutkijoiden mukaan sekin, että uskonnollisuutta esiintyy kaikissa tunnetuissa ihmisyhteisöissä, olivatpa ne miten eristäytyneitä tahansa."
"Geenivertailussa ilmeni, että kysymysten perusteella henkisyyteen taipuvaisilla koehenkilöillä on perimässään eri VMT2-geenin muunnos kuin niillä, joiden vastaukset eivät osoittaneet kiinnostusta uskonnollisiin asioihin. Hamer uskoo, että tämä geeni tavalla tai toisella ohjaa ihmisten uskonnollisuutta."
"Aivosolujen välittäjäaineiden määrän on helppo kuvitella vaikuttavan hengellisiin kokemuksiin. Vaikka henkisyys tai uskonnollisuus voidaan määritellä monella tavalla, useimpien mielstä siihen liittyy tietynlainen ajatusten ja tunteiden normaalia esteettömämpi virtaaminen, jonka vuoksi ihminen ei tarkastele ja tulkitse ympäristöään pelkästään logiikan sanelemista lähtökohdista."
"Toisaalta on todennäköistä, että jos ihmisellä on oikea VMT2-geenin muunnos, hän on uskonnollinen. Hamer uskoo, että geeni on vaikuttanut suurten uskonnollisten johtajien persoonallisuuteen ja esimerkiksi Jeesuksella, Muhamedilla ja Buddhalla oli henkisyydelle altistava geenimuunnos."
Tässä linkki Hamerin tutkimuksista kertoville sivuille:
http://www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=2884
Tämän palstan nimi on "luterilaisuus". Onko sinusta siis jotenkin väärin kysyä, josko olisi mielessä jotain raamatunpaikkoja? Läpänheittoa kuvitella kristillisellä palstalla keskustelevien ottavan huomioon Raamatun olemassaolon? Niinkö, Liina?
Kyllä niitä raamatunkohtia voi hyvinkin tulla mieleen myös geenitutkimuksia ajatellessa. Raamatussa on paljonkin ohjeita, käskyjä, varoituksia jne, joita voidaan soveltaa mitä erilaisimpiin eteentuleviin asioihin.
Tuosta geenitutkimuksesta luin jo viikkoja sitten, enkä suinkaan pidä asiaa aivan kiinnostamattomana. Täysin eri asia sitten on, kenen kanssa siitä haluan keskustella. Ja voin kertoa että keskustelu ei pahemmin (ainakaan näillä kristillisillä foorumeilla) kiinnosta niiden kanssa, jotka jo alkuunsa laittavat "ehdoksi", että asiaan ei saisi/pitäisi tuoda Raamatun paikkoja ja kristillistä näkökulmaa ollenkaan, vaan niistä pitäisi vaieta. Jos haluan jostain asiasta keskustella ilman Raamatun mukaan "sotkemista", niin teen sen jossain muualla kuin täällä.
T: Tiinaliina
Jos ajattee asiaa noista tutkimuksista ei-uskonnollisesti niin mitäpä niihin on sanomista ?:)
Sitä voi tietenkin pohtia ja tutkia onko uskonnollisuudesta ollut enemmän haittaa vai hyötyä ihmiskunnalle. Siinä on tietenkin ongelmana miten kukin tutkija hyödyt/haitat näkee ja arvottaa.
Esim puhtaan kristinuskon kannalta tuo ehkä on kinkkinen tieto?
Mutta minäkin hiukan jäin miettimään tuota "...ajatusten ja tunteiden normaalia esteettömämpi virtaaminen jonka vuoksi ihminen ei tarkastele ja tulkitse ympäristöään pelkästään logiikan sanelemista lähtökohdista..."
No riippuu ehkä siitä miten tuo logiikka on määritelty ja mitä kukin logiikalla tarkoittaa. Itse olen valmis näkemään että monien ns. uskisten logiikka pettää esim. keskusteluissa perustelujen osalta. Mutta toisaalta pahoin luulen, että ne joilta tuo uskonnollisuusgeeni puuttuu eivät välttämättä myöskään tiedä aina mitä kaikkea se on tai osaa arvioida näitä kokemuksia "oikein".
Tämän sanon ehkä jäävinä koska olen mitä ilmeisimmin sen uskonnollisuus/henkisyysgeenin kantaja.:)
Silti en sanoisi että loogisuuteni on kadonnut mihinkään. Älykkyysosamääräni ainakin on korkea ja jos ÄO-testit eivät muuta mittaakaan kuin sitä mitä mittaavat niin ainakin ne mittaavat määrättyyn tarpeelliseen pisteeseen asti jonkinlaista loogista päättely-ja ajattelukykyä.
Joten kyllä minulla ja monilla muillakin sitä puolta riittää:)Kuten varmasti Jeesuksella ja Buddhallakin.Muhammediin olen määrätyltä kantilta kirjallisuudessa tutustunut mutta en siltä kantilta ehkä että osaisin varmuudella sanoa loogiseksi:)Ehkä sotastrategina? En tiedä.
Mutta epäloogisuudella ehkä tarkoitetaan näkyjä yms. joita ei selitetä pois tieteellisesti? Vaan otetaan ne annettuina tosiasioina?
Niin. Itselläni on pienestä pitäen ollut samanlaisia kokemuksia kuin mystikoilla. Tai buddhalaisilla valaistumisineen tms.Ehkei niin paljon kuin heillä mutta paljohkosti kuitenkin.
En minäkään pysty niitä pois selittäämään. En vaikka olen törmännyt aikoinaan psykologisiin selityksiin hallusinaatioista, koetuista traumoista, suurista stressitilanteista jne. Ne vain eivät selittäneet minun mystisten kokemusteni syntyhistoriaa, ihan logiikalla ajateltuna.
Onneksi en uskonut silloin näitä selityksiä todeksi enkä vääntänyt totuutta itselleni mutkalliseksi sillä nythän se taas ei VÄLTTÄMÄTTÄ olekaan noin kuin miten aiemmin uskottiin vaan aivan terve, onnellinen, keskivertoakin henkisesti terveempi ihminen voi kokea mystisiä kokemuksia ja valaistumisia joidenkin uusimpien varteenotettavien tutkijoiden tutkimusten ja kokemusten mukaan. Näistä tutkijoista on osa itsekin kokenut haltioitumistiloja jotka ovat verrattavissa mystisiin kokemuksiin valaistumisista.Kyseessä on siis tiedemiehet psykologian ja psykiatrian alalta. Mutta älä kysy nimiä. En lue näitä juttuja todistaakseni mitään muille joten en laita nimiä mieleen, mutta eivät ole siis hihhulitutkijoita vaan varteenotettavia. Toivottavasti olet lukenut näistä itsekin:)Ehkä sinä siinä tapauksessa tiedät keihin viittaan?
Mutta mieleeni on kyllä tullut sellainen teoria joka sopisi asiaan jos haluaa ajatella uskonnollisesti tosina nämä kokemukset,että ainakin jälleensyntymisoppi voisi selittää sen miksi joillekin kehittyy tämä geeni ja joillekin ei vielä ole kehittynyt. Eli että joillakin on muistissa kokemus jostain korkeammasta(Jumalasta?) tai toisesta paremmasta sfääristä/maailmasta ja se muisto tai kyky kommunikoida sillä tasolla materialisoituu sitten mukaan tänne maanpäälliseen elämään. Ikäänkuin kehittyneempi muoto? tai ei ihan niinkään. Tämäkin ajatusmalli on paljon mutkallisempi jos tuolle tielle lähtee:)
No sitten voi tietysti ajatella että se on kehittymättömämpi muoto ajalta jolloin ihminen ei hallinnut luonnonvoimia,puhekin oli kehittymättömämpää jne. elämä täynnä mystiikkaa ja taikauskoa ja kuten sanoit toimisi myös suojana kuolemanajatusta vastaan jne. Eli luo jopa näyiksi yms. asti tällaisen suojan itselleen. Teoriana aivan mahdollinen. Siis teoriana.
Siinä pitäisi sitten tutkia kuinka monella todella on laukaisevana tekijänä pelko tms.Ja siinä taas hämärtää myös tutkijoiden ennakkoasenteet koska kyse ei ole luonnontieteellisestä tutkimuksesta.
Kuten siinä kuuluisassa kokeessa missä terveet ihmiset oli koemielessä lähetetty mielisairaalaan "hullunpapereilla" eikä heitä meinattu saada sieltä pois kun heidän jokainen (normaali) tekonsa ja puheensa tulkittiin sairaaksi koska he kerran olivat sinne hullunpapereilla tulleet:)
Ja tämä on vain yksi vaikeus monien vaikeuksien joukossa.
Niin, että vaikea aihe tutkia tuolta kantilta. Joten minä pidän omat kokemukseni tosina niin kauan kunnes ITSE havahdun johonkin (loogiseen) tekijään joka ne kumoaa.
Siitä huolimatta että uskikset niin kamalasti kaikenlaisesta oudosta asiasta riitelevätkin ja joskus ihmetyttää oleemeko tosissaan kokeneet jotakin samaa:D
Ja tuosta tulikin mieleeni että uskontotieteilijät sanovat eri uskontojen mystikoiden kokevan ja puhuvan yhtäpitävästi kokemuksistaan (rakkauden, valaistumisen yms). Ja että SILLÄ tasolla ei ole ristiriitaa uskossa eri uskontojen välillä. Se ainakin minua vähän lohduttaa:)
Mutta tuosta pelosta vielä. Itse olen ollut terminaalihoidossa sairauden takia johon minun siis piti kuolla. Olen aina tiennyt että kuolema on olemassa ja lähellä sitä ennenkin.Koskaan en ole sitä pelännyt.Mutta uteliaana odotin nyt kun olin niin liki sitä, että josko se sittenkin tulisi se pelko. Vaikka en sitten kuollutkaan niin en kyllä pelännyt joten ei se kovin herkässä minussa ole.Toki jännitin hetkeä jolloin solut lakkaavat toimimasta, varsinkin aivoissa ja missä järjestyksessä kuolevat eli mitä tunnetiloja ja kipuja mahdollisesti kuoleman hetkeen liittyy. Mutta se ei ollut varsinaista pelkoa vaan valmistautuvaa jännitystä ja uteliaisuutta.
Mutta tietysti joku voi selittää tämänkin monella tavalla siten, että pelkoa kuitenkin olisi:) Vaan miksi minä TOISEN ihmisen selityksiin itsestäni uskoisin :)
Minusta tätä oli kiva kirjoittaa. Toivottavasti sait tästä mitään itsellesi?
Mutta jos meni liian kaukaa ohi solubiologian ym. niin ei muuta kuin ihanaa kesää!:)
PS. Kirjoituksesi oli muuten tosi hyvä:)
Kiitos mielenkiintoisesta ja asiallisesta vastauksestasi. En ole mikään Hamerin puolestapuhuja, mutta minusta hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia ja tutkimustuloksia, joista voisi ainakin keskustella, vaikka olisikin eri mieltä.
"Sitä voi tietenkin miettiä, onko uskonnollsiuudesta ollut enemmän haittaa kuin hyötyä ihmiskunnalle."
Hamerin mukaan on ollut enemmän hyötyä. Ainakin minun mielestäni hänen selityksensä on aika vakuuttava: " Yhteisöllisyyden tuoma kilpailuetu on voinut johtaa siihen, että VMAT2:n henkisyydelle altistava muunnos on säilynyt ihmislajin perimässä. Se on ehkä antanut ihmiselle paremmat mahdollisuudet selvitä eloonjäämiskilvassa. Henkisyys ja yhteinen uskonto ovat lujittaneet ja vakauttaneet yhteisöä. Yhteisestä uskonnosta taas ei ole pitkä matka yhteisiin maallisiin sääntöihin, jotka ovat luoneet järjestystä ja turvallisuutta. Vakaus, järjestys ja turvallisuus ovat siis olleet henkisesti suuntautuneiden ihmisten kilpailuedut muihin nähden. Siksi uskonnollisuudelle herkistävä VMAT2:n muunnos on siirtynyt luonnonvalinnan kautta sukupolvelta toiselle."
Mitä sanot tuosta Hamerin selityksestä? Minä olen näitä asioita pohtinut moneen kertaan ihan henkilökohtaisista syistä. Olen miettinyt sitä, miksi sisarukseni, joilla on ollut sama kasvatus ja sama kasvuympäristö kuin minulla, ovat aikuisina eronneet kirkosta ja miksi heitä ei ainakaan minun tietääkseni yleensä koskaan ole kiinnostanut mikään uskomiseen ja uskontoihin liittyvä. Vanhempani eivät pakottaneet meistä ketään mukaansa kirkkoon, seuraamaan jumalanpalvelusmenoja televisiosta, ottamaan osaa uskonnollisiiin tilaisuuksiin yms. Aika usein vain minä olin heidän mukanaan tai istuin television ääressä katsomassa heidän kanssaan jumalanpalvelusmenoja. En väitä olevani heitä parempi, hyvin hurskas yms., mutta heissä näkyi jo nuoresta kiinnostumattomuus uskonnollisuutta kohtaan. Siksi mietin, antaisiko Hamerin tutkimus vastauksen: jospa heillä ei ole ollut uskonnollisuutta geeneissään. Tai ehkä vastaus on jokin muu. Mene tiedä.
ulkoiset luterilaisen jumalanpalveluksen muotomenot ja että on sydämen usko Jeesukseen Vapahtajana.
Se on ulkoista muotojumalisuutta jos kattoo jumalanpalvelusta kuin ooperaa tai teatteria ilman elävää uskoa.
Kertoiko sisaresi, he eivät usko Jeesukseen vai puuttuiko heiltä muotojumalisuus mutta ei sydämen usko? Vain sydämen usko pelastaa.
Heissan Liina! Kiva kun tulit tänne vielä:)
Niin. Tuo selitys tuosta ao. geenin positiivisesta vaikutuksesta on minusta hiukan hämmentävä jos siihen ei taustaksi laiteta laajempaa selitystä esim. tutkimusta siitä onko apinoilla uskonnollisuusgeeniä?! Hehän ovat säilyneet kauemminkin kuin ihminen:) JOS heillä ei ole (eikä oteta ihmisapinoita nyt mukaan laskuihin koska heillä VOIKIN olla tämä geeni:) vaan ne muut)niin sitten he ovat pärjänneet vielä paremmin (=kauemmin) eloonjäämistaistelussa kuin me ilman sitä geeniä...(ja mehän voimme jopa tuhota itse itsemme vielä...)
Toisaalta jos on hierarkinen arvojärjestys ja älyä sekä yhteinen vihollinen johon projisoida tunteensa ja pelkonsa niin silläkin yhteisö lujittuu ja vakautuu...
Mutta toden totta-maailman globalisoituessa on vaikeampaa löytää "turvallista" vihollista jota tuhota koska juuri tämä äly on johtanut atomiaseen keksimiseen ja tietoyhteiskunnan syntymiseen (tieto välittyy hetkessä ympäri maailmaa) niin että jos sota syttyy niin se voi helposti olla totaalinen loppu koko maapallolle.
Joten eivät nuo ominaisuudet riittäne :)
Mutta mikä lie että kovin riitaista porukkaa on täällä netissä myös (ja eritoten?) nämä "uskikset?
eivät varmasti omissa seuroissaan mutta juuri tuo halu löytää vikaa muiden uskosta, mitätöidä ja saada muut ajattelemaan niinkuin itse ajattelee (vrt.vihollinen, väärin tekijä tai kontrollomisen/vallanhalu) oli se sitten lapsikaste vs. aikuiskaste, pyhähenkikokemus vs. saatana esittämässä pyhää henkeä yms. yms. puhumattakaan suhtautumisesta muihin uskontoihin .
Tässä nyt muistelen myös näitä jesuiittoja ja ristiretkiä ja koko pimeää keskiaikaa ja esim. suhtautumistaan tiedemiehiin , noitavainoja yms. ym.(ja myös Muhamedia uskonsotineen ja muiden uskontojen alistamisineen jne.)
Mutta myös lähetystyötä joka piti kuitenkin jo kääntyneitäkin/käännytettyjäkin "alkuasukkaita" eriarvoisina vielä 1900-luvullakin. Esim. jos lähetyssaarnaaja ja "alkuasukas" rakastuivat pyysivät emämaan seurakunnalta lupaa mennä naimisiin niin kotiutus tuli vientilähetyssaarnaajalle heti ja ankara kielto asialle.
Oli asentessa toki muutakin vikaa mutta enpä nyt taida siitä jaksaa kirjoittaa kun se lienee kaikkien tiedossa:)
Mutta tokihan on oletettavaa että ihmisessä voi olla tämän geenin lisäksi vallanhalun-ja pätemisengeeni, paranoidisenpiirteen tuottava geeni,aggressiivisuuden geeni tms. jolloin ne voivat tuoda uskonnollisuuteen hyvinkin huonoja ja ristiriitaisia omanvoitonpyynnin ja itsekkyyden piirteitä. Tai hallita uskonnollisuutta kokonaan?
Minä se puhun tässä kiireessä vain geenistä enkä pohd välittäjäaineita tms. Selvää kuitenkin mistä puhutaan?:)))
Puhumattakaan että ihminen voi olla kokonaan ilman ao. geeniä ja toimia uskovaisena vain jonkin statuksen takia tai koska on kasvanut jo pienestä johonkin seurakuntaan ja siellä on mukava, tuttu, lämmin yhteisö. Ilman uskonnollisuusgeeniähän voi olla kuitenkin hellä ja lämmin , rakastava ihminen?
Mutta voi se olla että ihminen sen älyn ja peukalon kehittymisen vuoksi tarvitsee uskonnollisuusgeeninsä (lisääntyneessä määrinkin)tulevaisuudessa ja samalla noiden vallanhalu-ym. geenien laimenemista/poistumista koska jos apinat pärjäävätkin eloonjämiskilvassa ilman VMAT2:sta niin me emme taitaisi enää tulevaisuudessa pärjätä!:)
Niistä sisaruksistasi. Minusta se selittyisi hyvin kyllä tuolla Hamerin tutkimuksella!!
Ylipäätään on todettu ettei lapsen kasvatus tapahdu "tabula rasaan " eli tyhjään tauluun vaan että kasvatustapahtumaan liittyy oleellisena osana lapsen oma temperamennti ja tapa suhtautua asioihin jo pienestä vauvasta lähtien.
Teillä oli todella hyvä "otos" siinä mielessä että esimerkkiä oli, mahdollisuus kiinnostua oli, eikä pakkokeinoin tukahdutettu tai vääristetty kiinnostusta mutta sisaruksissasi se vain ei herännyt, kuitenkin samoissa olosuhteissa sinussa kyllä.
Toki tietysti pienet arvaamattomat tekijät vaikuttavat myös että sattuu kiinnostumaan/ei kiinnostumaan jostain mutta suurissa linjoissa pidän aika selvänä että geenit ohjaavat MYÖS uskonnollisuutta.
Oliko muuten miten määritelty tuo henkisyys/uskonnollisuus? Ihmisenhän ei tarvitse kuulua kirkkoon eikä julistaa mitään ollakseen henkisesti orientoitunut tai uskovainen.
Oliko otannassa käytetty julkiuskovaisia ja ketkä olivat verrokkiryhminä? Vai miten oli tehty. (Ihan mielenkiinnosta kysyn:) )
En tiedä olisiko linkissäsi ollut vastaus tuohon mutta minulla on juuri tämä kuukausi (ainakin) hyvin kiireistä aikaa ja kielitaitoni sitä luokkaa etten nyt ehdi linkkiä tavaamaan:) Suosikkeihin sen kyllä liitin, kiitos:)))
Tuosta että jospa vastaus onkin jokin muu niin itse olen tutkinut numerologiaa viitisen vuotta ja olen ollut hämmästynyt siitä miten hyvin voin (sen koulukunnan oppien mukaan minkä itse sain) arvata oikein tärkeiltä osin heidän numerologisen karttansa. Sieltä löytyy sitten selitykset miksi on sitä tai tätä.
(Jos t tiedä mitä on numerologia niin seltän toiste jos haluat.
Astrologian perusteet luin juuri ja tutkin hankkimaani henkilökohtaista astrologista karttaani kun havahduin siihen kuinka hyvin astrologia peilasi joidenkin ihmisten piirteitä ja elämäntapahtumia ja hyvin se osui omallakin kohdallani.
Mutta JOS tuollaiset asiat kuin numerologia ja astrologia pitävät paikkansa niin eihänsä mitenkään poista etteikö myös geenitekijät pidä paikkaansa? Tarkoitan että nehän eivät sulje toisiaan pois vaan voivat täydentää toisiaan jos niikseen tulee.
Mutta toden totta...tiedä häntä miten asiat
oikeasti on:)
Aika näyttänee;)
Nyt täytyy lopettaa mutta johan kirjoitinkin pitkästi:D Jos vielä vaihdetaan ajatuksia niin minun pitäisi varmaan tiivistää tekstiäni:)
Ps. Tokihan on vielä niinkin että Hamerin testitulokset pitää voida toistaa vielä usein muiden tiedemiesten toimesta ennenkuin siitä tulee luotettava tieto. Tätä ei varmaan ole vielä ehditty tehdä. Mutta minusta todella uskottava ja mielenkiintoinen löydös!:)
kaikkien uskonnollisten ristiriitojen eri uskontojen välillä pitäisi silloin kadota. Ihmiset eri puolilla maapalloa loivat erilaiset uskonnot oman luonteenlaatunsa ja kulttuurinsa viitekehyksessä. Kaikki uskonnot olisivat tällöin samanarvoisia, yhtä hyviä tai huonoja. Jos geenit määräävät, mitään yhtä oikeaa jumalaa ei ole. Ei ole myöskään taivasta tai helvettiä. Nekin keksi ihminen.
Tietoiseksi tuleminen aiheutti kuolemanpelon, joka synnytti uskonnot.
Olisiko näin siis silloin, jos uskotaan evoluutioon?
"Oliko otannassa käytetty julkiuskovaisia ja ketkä olivat verrokkiryhmänä? Vai miten oli tehty? "
Lainailen vähän vielä tuota juttua, kun asia käy siitä parhaiten ilmi: "Hamer on tutkijana Yhdysvaltojen syöpäinstituutissa, ja uskonnollisuus-geenikin löytyi syöpätutkimuksen sivutuotteena. Tutkimuksessa selvitettiin yli tuhannen ihmisen tupakointitottumuksia ja tupakkariippuvuutta. Koehenkilöt vastasivat 240 henkilökohtaiseen kysymykseen, joista osa käsitteli uskonasioita. Heitä pyydettiin mm. arvioimaan suhtautumistaan yliluonnolliseen tai selittämättömiin ilmiöihin ja taipumustansa vaipua omiin mietteisiinsä tai kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ympäröivän luonnon kanssa."
"Osalta koehenkilöistä otettiin myös dna-näyte. Hamer luokitteli koehenkilöt sen mukaan, mitä he olivat vastanneet henkisyyttä mittaaviin kysymyksiin, ja vertaisli ryhmiä dna-analyysin tuloksiin. Dna-analyysissä keskityttiiin yhdeksään geeniin, joiden tiedetään säätelevän monoamiineiksi kutsuttujen välittäjäaineiden määrää aivoisa."
Itse en tiedä enkä ymmärrä geenitutkimuksista mitään, mutta olen utelias ja minua kiinnostaa lukea kaikenlaisista ihmisiä koskevista tutkimuksista, jotka on kirjoitettu suomeksi, vaikka niistä en silti taida kovin paljon ymmärtääkään.
" Tuo selitys tuosta ao. geenin vaikutuksesta on minusta hiukan hämmentävä jos siihen ei taustaksi laiteta laajempaa selitystä esim. tutkimusta siitä onko apinoilla uskonnollisuusgeeniä?!"
Mitenhän apinoilta voitaisiin tutkia sitä, onko niillä uskonnollisuusgeeniä? Taitaisi olla vaikeaa. Mutta olen lukenut, en muista mistä, että simpansseilla olisi joitain sellaisia menoja, jotka jotenkin liittyisivät tähän yhteyteen.
"Mutta mikä lie että kovin riitaista porukkaa on täällä netissä myös ( ja eritoten? ) nämä "uskikset eivät varmaan omissa seuroissaan mutta juuri tuo halu löytää vikaa muiden uskosta, mitätöidä ja saada muut ajattelemaan niin kuin itse ajattelee..."
Niinpä. Sitä minäkin ihmettelen. Olen esim. kysynyt lapsi-ja aikuiskastetta koskevassa kiistassa sitä, eikö tärkeintä ole se, että on kastettu eikä se, missä iässä on kastettu, mutta kukaan ei esittänyt mielipidettään tuosta asiasta, vaan kiista vain jatkuu ja jatkuu. Minut on kastettu lapsena, mutta hyväksyn sen, että joku kokee aikuiskasteen itselleen oikeaksi ratkaisuksi, vaikka itse en sille menisikään.
"Jos uskonnollisuus olisi geeneissä kaikkien uskonnollisten ristiriitojen eri uskontojen välillä pitäisi silloin kadota."
Miten niin? Ajatellaanpa esimerkiksi taiteellisuutta, jonka senkin on väitetty olevan geeneissä, eikö niin? Ovatko kaikki ristiriidat kadonneet eri taiteijoiden ja taidesuuntien väliltä? Tuskinpa vain.
"Jos geenit määräävät, mitään yhtä oikeaa jumalaa ei ole. Ei ole myöskään taivasta tai helvettiä. Nekin keksi ihminen."
Tarkoitatko, että jos uskonnollisuus on geeneissä, niin silloin ei ole Jumalaa, taivasta tai helvettiä, vaan ihminen keksi ne? Jos tarkoitat, niin en ole samaa mieltä kanssasi. En ymmärrä, miten se, että uskonnollisuus olisi geeneissä, voisi poissulkea taivaan, helvetin ja Jumalan. Mitä järkeä tuossa ajattelutavassa olisi?
"Tietoiseksi tuleminen aiheutti kuolemanpelon, joka synnytti uskonnot."
Mistä tällaista luit tai millä perusteella näin päättelet? Uskonnon alkuperää koskevia monia teorioita vastaan voidaan huomauttaa, että tieteen keinoin ei voida esittää mitään historiallisesti varmaa ja kaikkia tyydyttävää teoriaa uskontojen synnystä.
Kiitos Liina lisätiedoista!
Oli antoisaa "jutella" kanssasi:)
Itse en ole uskoa halunnut enkä sitä pyytänyt. Itseasiassa taistelin vastaan monta vuotta. Tuttavapiirissäni ja ympäristössäni ei ole uskovia ihmisiä, joten minulle olisi paljon mukavampaa, kun en uskoisi itsekään. Sulautuisi paremmin muiden joukkoon. Mutta kun se uskominen ei ole minusta kiinni, niin en voi sille mitään. Jumala katsoi hyväksi antaa uskon ja tässä sitä sitten ollaan eikä muuta voida. Hyvä kuitenkin näin.
P.s. Jotenkin sinun kirjoituksestasi tulee sellainen kuva, että et ole sydämen uskossa koskaan ollutkaan. On olemassa uskoa ja "uskoa". Niillä on ero.
T: Tiinaliina
Miksikö suhtautua vakavasti uskoon ja pitää sitä elämän ja kuoleman kysymyksenä?
Vastakysymys. Olisiko se uskoa, jos ei uskottaisi mitä Raamatussa lukee? Ja siellä on kerrottu että usko on nimenomaan elämän ja kuoleman kysymys. Uskova pelastuu mutta epäuskoinen menee helvettiin. Olet kai sinäkin sen kuullut?
Ahdistavaa sen uskon ei kuitenkaan pidä olla, ja jos niin on, niin silloin on jotakin vialla. Usko on iloa ja rauhaa, Jumalan lapsen vapautta. Ei se mitään pakkopullaa ole, eikä saakaan olla.
T: Tiinaliina
60-luvulla Raamatun eettistä pohjaa, sillä minulle ei mennyt jakeluun Raamatun kertomusten epäoikeudenmukaisuus ja juoniminen. Muistan esimerkiksi, miten kertomus Joosefista herätti minussa suuttumusta sen vuoksi, että Joosefia kohdeltiin eri tavoin kuin muita veljiä. Iloitsin siitä, että veljet pistivät Joosefin kaivoon ja petyin kun Joosef pelastui.
Lapsena olin hyvin herkkä epäoikeudenmukaiselle kohtelulle, joten Joosefin suosiminen isän taholta oli täysin vastoin minun eettisiä periaatteitani. Jos siis jo lapsen eettinen ajattelu on korkeammalla tasolla kuin Raamatun, miten Vanhan Testamentin kertomukset voisivat herättää kunnioitusta ja uskoa ihmisessä.
Sanottiinkos siellä Raamatussa, että Josefin isä olisi tehnyt oikein? Ei taidettu sanoa? Raamatussa kerrotaan vain että niin kävi, mutta eihän se silti tarkoita, että kaikki olisi oikein tehty. Ja miltäs se tuntuisikaan, jos kaikki Raamatun henkilöt tekisisvät kaiken aina oikein? Ei kovinkaan vakuuttavalta, vai mitä?
Miksi olit pahoillasi, kun Josef pelastui kaivosta? Eihän se JOSEFIN vika ollut, että isänsä suosi häntä! Lisäksi, jos Josef olisikin ollut siitä ylpeä ja kuvitellut itseään muita paremmaksi, niin eiköhän tuo siellä kaivossa ollessaan oppinut jotain. Mutta muistaakseni Raamatussa ei edes kerrota Josefin olleen ylpeä, vaan päinvastoin. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat". Niin vaikutti Josefinkin tapauksessa, että se mitä voisi pitää (kaikkien kannalta) pahan, olikin lopulta kaikille hyödyksi. Josefin veljetkin saivat lopulta tekonsa pois omaltatunnoltaan. Ainakin minä uskoisin heidän katuneen sitä myöhemmin.
Mutta joo. Usein ne Raamatun kertomukset tosiaan tuntuvat raaoilta tai epäoikeudenmukaisilta. Mutta silloin pitäisi osata ottaa huomioon, että me emme suinkaan tiedä niistä kaikkea. Lisäksi sekin, että Jumala osaa kääntää pahankin palvelemaan hyvää, niin että ihmistä kohdannut vääryys tai vaikeus onkin lopulta hänelle hyödyksi.
T: Tiinaliina
miksi ihmiset ottavat uskonnon vakavasti. Lapsena saatu aivopesumainen uskonnon tuputus, heikko älykkyystaso ja elämän kriisit, joista ei tunne selviänsä ilman uskonnon tarjoamaa henkistä kainalosauvaa.