Naiset ovat typerällä feminismillään tuohonneet Suomen miehen. Nouskaa miehet kapinaan..Heti !!!!
Nouskaa miehet kapinaan
Minä nainen
22847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Naiset ovat feminismillään (ääri sellaisella) korkeintaa tuhonneet itsensä. Ja siinä sivussa palan tasa-arvoa. Semmoista sattuu.
Kuten sanoit mieskuva on jo tuhottu, eikä sitä enään mistään takaisin saa. Aitoja miehiä löytyy enään, jostain jumalan selän takaa. Kuitenkin äärimmäinen harvinaisuus se kyllä jo on. Eihän kunnollista suomalaista naistakaan mistään enää löydä, ne on jo aikoja sitten lähteneet kiusausten perään. Ei kunnollista miestä arvosteta, jo se että asuu syrjässä tarkoittaa että luuseri se raukka on.
"Minä nainen"
En jaa käsitystäsi feminismin vaikutuksesta, mutta siinä olen samaa mieltä että miehuus on näinä aikoina hieman kriisissä.
Mutta mitä tehdä? Pitäisi varmaan pohtia mikä on tilanne, minkälaista on olla mies, ja toisaalta mikä on muuttunut? Uudessa on varmasti paljon hyvää, mutta miten säilyttää vanhasta se mikä oli hyvää?
-.-
Miehillä on parta, naisilla ja lapsilla ei.
Mies ei juonittele,viettele,valehtele, vaan on rehellinen ja suorapuheinen.
Naiset vaan tuntuvat pitavan viettelystä,mielistelystä valehtelusta(kehumisesta)
"Miekkonen"
Tässähän sitä on lähtökohtaa pohdiskelulle.
Miehet varmasti periaatteessa arvostavat kuvaamiasi adjektiivejä. Käytännössä kuitenkin törmää siihen että yksittäinen mies saattaa vain KUVITELLA olevansa rehellinen ja suorapuheinen.
Miehilläkin on oma pimeä alueensa tässä, mieleeni muistuu vuosien takaa "Perusinsinööri Miettinen" "Insinööriuutisista" Hän eräässä pakinassaan ihmetteli seuraavaa:
"Mistä johtuu että ihmistä joka kertoo valheita sanotaan "valehtelijaksi" mutta ihmistä joka kertoo totuuksia "hankalaksi ihmiseksi"?"
-.-
Totuus satuttaa, jos elää valheessa.
Valhe satuttaa, jos elää totuudessa.
Joten satuttaessa kysymys onkin kontrastista,
eikä sisällöstä sinänsä, Jos haluaa olla naisten keskuudessa suosittu, on sanottava mitä he haluaa kuulla.
"Ilman totuutta ei ole oikeudenmukaisuutta, ja
Ilman oikeudenmukaisuutta ei ole rauhaa."
Valhe satuttaa pidenpään, totuus vain kirpaisee.
"Miekkonen"
Hienoa, filosofista ja runollista!
Oletan että olet mies. Näin se vaan heti kääntyy miesten turinointi naisiin, vaikka kuinka yrittäisi ohjata poispäin.
En tiedä tajuavatko naiset, mutta he ovat miehille kovin tärkeitä. Miehet vain tekevät kaikkensa sen salatakseen, he kun ovat se heikompi ja romanttisempi sukupuoli. Kaikki se tunne täytyy kätkeä kovan kuoren alle, niin kovan että se pettää montaa miestä itseäänkin. On vain sellainen outo tyhjä olo joskus.
Mutta miten me saisimme naisia ja olisimme silti sitä rehellisiä itsellemme miehinä. Minusta tuntuu ettemme ainakaan perinteisillä menetelmillä. Se mitä kirjoitat siitä mitä naiset haluavat kuulla vastaa omia kokemuksiani ravintolaympäristöstä. Soidintanssilla on siellä omat kuvionsa jotka on opittava jos aikoo päästä soitimelle. Kaikki eivät niitä opi koskaan jotkut eivät halua oppia...
Tarjoaahan nykymaailma onneksi muitakin tapoja tutustua naisiin, mutta eiköhän niitäkin hallitse alitajuiset odotukset siitä millainen mies on - naisen odotukset ja miehen. Eivätkä ne taida aina sielläkään kohdata...
-.-
Siinä kai se perusongelma onkin. Yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa pitäisi miehenkin löytää paikkansa samalla kun pitäisi myös täyttää ne odotukset, joita perinteisesti miehen harteilla on. Eiköhän miehet haasteisiin vastaa kunhan ei mahdottomia vaadita.
Mitä ne olisivat ne "mahdottomat vaatimukset"?
Välillä olen huomannut, että miehenä minun odotetaan olevan kahta vastakkaista asiaa yhtäaikaa. Pitäisi olla modernisti pehmeä ja rakastava mies ja kuitenkin odotetaan perinteistä miehistä kovuutta ja johtajuutta. Välillä odotukset tulee jopa samalta taholta eli naisilta, joskin useinmiten sitä vain revitään moneen suuntaan.
Ajat muuttuu ja miesten pitää sopeutua siihen siinä missä naistenkin. Kun on tietyt arvot ja tavat omaksunut, niin vaikeahan niistä on eroon päästä.
Alkaa varmaankin olla melko samat vaatimukset naisiakin kohtaan.
Pitäisi olla heikko ja vahva yhtaikaa.
Ehkäpä kysymyksessä on oikea ajoitus?
Niin ei haasteet ole vain miesten 'ongelma'. Kyllä sitä sopeutumista vaaditaan naisiltakin.
Varmaan.
"rosewater"
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta käsittääkseni tällaisessa tilanteessa vaaditaan sitä että tietää itse mitä on ja on sille rehellinen.
Itse olen aika lujaluonteinen ja en ole kokenut elämääni kovin ristiriitaiseksi tässä suhteessa. Jos unohdetaan mahdollisuus että olen saattanut valehdella itselleni tässä asiassa, niin näkisin sen olevan seurausta etten ole mukautunut odotettuun suuntaan vaan olen kulkenut omaa tietäni.
Nuorena asenteellani ei kuitenkaan ollut menestystä ravintoloissa...vai olisiko ollut pärstästä kiinni! No tuskin sentään!
-.-
Sori vaan tyhmyyteni, mutta mitä yleensäkin tarkoittaa lujaluontoisuus? Miten sillä ei ravintoloissa ole menestystä?
"Kiinnostunut"
Hmmm...hyvä pointti. En pohtinut esimerkkiä kovin tarkkaan.
Lujaluontoisuus tarkoittaa kuitenkin kohdaltani sitä että monissa käytännön tilanteissa hakkaan päätä seinään vaikka tiedän että hakkaan päätä seinään - kuvannollisesti siis. Tiedän että seinä on siinä, mutta hakkaan kunnes se joka rikkoutuu tai - kuten yleensä - pääni halkeaa, kuvannollisesti siis. Olen hankkinut ainakin yhdet potkut sanomalla aika kategorisesti pomolleni mitä ajattelen.
Eivät ne ravintolakokemukset suoraan tähän liity, ja niistä on niin kauan aikaakin. Kuitenkin, nuorempana kun tuli ravintoloissakin käytyä, tuntui että on olemassa tietynlainen kaava jonka mukaan pitää toimia - en muista sitä enää niin tarkkaan - jos halua saatille ja siitä vielä pidemmäs. En kuitenkaan halunnut toimia sen kaavan mukaan, vaan olin mieluummin oma - tosin silloin hyvin ujo, mikä saattoi myös vaikuttaa - itseni.
Jaa...lujaluontoisuus YLEENSÄ...hmmm...kait sen määrittelisin sillä että pitää kiinni omista mielipiteistään antamatta ympäristön vaikuttaa niihin. Erottaisin sen vielä itsepäisyydestä sillä että lujaluontoinen mielestäni kuitenkin voi muuttaa mielipidettään uusien tosiasioiden - enkä tarkoita tässä tosiasialla sitä että kaikki muut ovat eri mieltä, oli se tilanne tai ei - valossa.
-.-
Eikös tuollaisesta "lujaluontoisuudesta" olisi pitänyt olla siellä ravintolassa hyötyä sen sijaan.
Taisi sittenkin olla se ujous syynä, vai etkö halunnut miellyttää naisia?
"Tytsy"
Vaikea sanoa, näin jälkikäteen arvioiden ongelma taitaa olla monitahoinen.
Ensiksikin aina uuden ihmisen tavatessani suhtaudun häneen ensisijaisesti ihmisenä. Näin myös naisiin joiden kanssa haluaisin ehkä intiimimpäänkin kanssakäymiseen. Tästä on seurauksena että - tarpeellinen? - seksuaalinen jännite, joka ainakin tilapäissuhteissa syntyy tietystä erilaisuudesta - puuttuu. Suhtautumiseni on erinomainen ja vankka kun on kyse pidempiaikasista suhteista, mutta sillä ei juurikaan luoda yhden yön kontakteja.
Toisaalta, olen hieman esteetikko, ja etenkin nuorena huomioni kiinnittyi paljolti ulkoisiin seikkoihin, mutta ei sisäisten seikkojen kustannuksella. Tämä ei jättänyt niin paljon valinnanvaraa. Esteettisesti ulkoisesti minua miellyttävien, sisäiseltä olemukseltaan minua miellyttävien ja vielä minusta kiinnostuneiden naisten joukko oli arvattavan pieni!
Eikä ujous auttanut yhtään tämän yhtälön - jota silloin en edes näin analyyttisesti ymmärtänyt - täyttymisessä!
-.-
Parhaani mukaan minäkin olen ollut rehellinen, itselleni ja myös muita kohtaan. Asennettakin oli vielä nuorempana. Nykyään tulee luotettua siihen, että luoja kyllä pitää hulluistaan huolen, varsin hyvin on kohdallani pitänyt.
Miehet kapinaan tasa-arvoa vastaan!
Kuulostaa hyvin hämäräperäisiltä jengiltä tuommoset tyypit.
Miehet kapinaan tasa-arvoa vastaan!
Kuulostaa hyvin hämäräperäisiltä tuommoset tyypit.
"Tytsy"
Ei ole minun tekstiäni. Olen tasa-arvon kannattaja.
Tämä alkuperäinen kirjoitus herätti minut miettimään miehen muuttunutta asemaa yhteiskunnassa. Toki on että myös naisen roolit ja asemat ovat muuttuneet samassa. Naisen rooleista minulla vain ei ole omakohtaista ... sanoisinko perskohtaista? ... tuntumaa.
-.-
Tasoissa ollaan, ei ole minullakaan miehen roolista "perskohtaista" kokemusta, joten ymmärrän epätäydellisyyden olemuken.