Adventistien valtaama Oskar Salosen säätiö menestyi bisneksissään aluksi mainiosti. Säätiön omaisuuden arvo nousi parhaimmillaan toiselle sadalle miljoonalle ja yksin pankkitileillä oli rahaa parikymmentä miljoonaa markkaa.
Tällä hetkellä säätiön tilillä on 95 markkaa ja velkaa on kolme miljoonaa. Omaisuudesta on jäljellä enää tämä pronssilaatta. Säätiötä ollaan saattamassa konkurssiin.
Nousunsa päivinä säätiön omaisuus oli kiinnitettynä kivitaloihin eri puolilla Helsinkiä. Säätiö omisti lisäksi mm. lomahotellikylpylän, leirikeskuksen ja maaseutukiinteistöjä. Mutta ruokahalu kasvoi menestyksen myötä. 80-luvun puolivälissä säätiö ryhtyi keinottelemaan lainamarkkinoilla myöntämällä korkealla korolla ja heikoilla vakuuksilla luottoja epämääräisille yrityksille.
Kaikki säätiön ottamat riskit toteutuivat. Lainoitetut yritykset menivät yksi toisensa jälkeen konkurssiin ja säätiö upposi lisäksi epätoivoisesti lukemattomiin vahingonkorvausoikeudenkäynteihin, jotka se hävisi kaikki.
Oskar Salosen pojanpoika Juha Salonen vaati isoisänsä kuoleman jälkeen selvitystä siitä, mihin säätiön omaisuus on hävinnyt:
Salonen: "No ei mulle kyllä koskaan sanottu minne omaisuus on hävinny, mutta mä oon kerran silloisen toiminnanjohtajan kanssa kävellyt Koskenpäällä semmoisessa mäntymetsässä kahdestaan ja kysyin häneltä, tälleen face to face, että hyvin ootte Oskarin rahat putsanneet, niin hän vastasi mulle aivan pokkana, että kyllähän mä ymmärrän, että eiväthän ne kenkään rahoja olleet. Mä sitten ymmärsin ihan loistavasti".
Kymmeniä miljoonia menettänyt säätiö nosti vahingonkorvauskanteen adventtikirkkoon kuulunutta toiminnanjohtajaansa, yhtä hallituksen jäsentä sekä näiden kanssa yhteistyössä toiminutta pankinjohtajaa vastaan. Virallinen syyttäjä vaati kolmikolle rangaistusta jatketusta epärehellisyydestä, mutta syyte hylättiin vanhentuneena.
Lainaseikkailun ja 90-luvun alun laman jäljiltä säätiöllä oli vielä hallussaan miljoona markkaa. Uusi toiminnanjohtaja päätti pelastaa säätiön huikealla uhkapelillä. Hän sijoitti omin lupinensa säätiön viimeiset rahat salaperäiseen hankkeeseen, josta oli luvassa niin suuret voitot, että säätiö niiden avulla nousisi jälleen jaloilleen. Säätiön hallitukselle kerrottiin, että projekti liittyy keksintöjen hyödyntämiseen
Hallitus tyytyi selitykseen, kun toiminnanjohtaja pelotteli, että raha menetetään varmasti, jos asiassa ryhdytään pullikoimaan. Hallituksen vakuuttamiseksi väläyteltiin vielä entisen puolustusministerin Ingvar S. Melinin nimeä bisneksen luotettavuuden takuuksi.
Mutta tässä ei ole koko totuus, jos totuus ollenkaan.
Todellisuudessa säätiön toiminnanjohtaja oli ryhtynyt hallituksen selän takana keinottelemaan entisen, erotetun ja epärehellisyydestä syytetyn toiminnanjohtajan kanssa. Kuviokin oli tutunoloinen. Toiminnanjohtaja lainasi jälleen säätiön rahat ilman vakuutta, vaikka se on säätiölain vastaista. Rahoituksen kohde oli vaan entistäkin riskipitoisempi, kansainvälinen asekauppa.
Oskar Salosen säätiön rahoilla rahoitettiin äärimmäisen salaista ja hämäräperäistä operaatiota, jolla pyrittiin hankkimaan Venäjän pimeiltä asemarkkinoilta unkarilaisen asekauppiaan välityksellä varaosia Suomen puolustusvoimien kenttätykkeihin. Tykkikauppaa on selostettu tarkemmin MOT-ohjelmassa tammikuussa 1999.
Hanke oli arkaluonteinen siksi, että sillä tosiasiassa pyrittiin kiertämään Suomen ja Venäjän välistä valtiosopimusta asehankinnoista. Kun uhkayritys alkoi paljastua, peräytyi pääesikunta kaupasta ja tekeytyi tietämättömäksi sen todellisesta juonesta. Hyväuskoinen Oskar Salosen säätiö menetti myttyyn menneessä kaupassa 1,3 miljoonaa markkaa, viimeisen pelipanoksensa.
Säätiön uusi ja vanha toiminnanjohtaja sekä kaikki hallituksen jäsenet kuuluvat Adventtikirkkoon, perinteisesti pasifistiseen uskonsuuntaukseen. Kuin omaatuntoaan rauhoittaakseen he kirjasivat tykkikauppasopimukseen seuraavan pykälän:
"Yhteisesti olemme sopineet, että kaikesta liiketoiminnan tuotosta vähintään 10 % päältä luovutetaan kristilliseen kasvatustyöhön kansainvälisen adventtikirkon kautta".
Uusi ja vanha toiminnanjohtaja lääkitsivät lisäksi omaatuntoaan sillä, että tehdyn voitonjakosopimuksen mukaan heille kummallekin oli luvassa miljoonan markan korvaus henkilökohtaisesta riskinotosta. Rahoittajalle, eli Oskar Salosen säätiölle oli määrä maksaa parikymmentä prosenttia voittosummasta.
Säätiön toiminnanjohtaja ei halunnut antaa haastattelua asiasta
Juha Salonen: "Onhan toi nyt aika ällistyttävää. Vielä vähemmän mä hämmästelisin, et jos ne olisi pornobisneksessä hävinneet, et tätä mä ajattelen"
Halonen: "Oskar Salosen säätiö on antanut apurahoja kristillisille yhteisöille, ja adventtikirkkokin on joinakin vuosina anonut ja saanut määrärahoja, minun talousjohtajakaudellani olemme pieniä summia saaneet muutaman kerran. Mutta jos vihjaatte tällä siihen, että siellä on seurakuntamme jäseniä ollut hallinnossa, niin mielestäni tämä ei tuo mitään kytköstä adventtikirkon ja Salosen säätiön välille".
Oskar Salonen toivoi aikoinaan, että hänen poikansa olisi ryhtynyt johtamaan säätiötä hänen kuolemansa jälkeen, mutta poika kuolikin ennen isäänsä. Oskar Salosen pojanpoika
Juha Salonen on sittemmin pyrkinyt mukaan isoisänsä nimeä kantavan säätiön hallitukseen:
Salonen: "Kyllä mä niinkuin kysyin, että oisko mahdollista jos, kun oon kuitenkin pojan poika, että vois tulla mukaan siihen ja valvomaan sitä, niin sanottiin että, tervetuloa mikäli tunnustan samaa uskontoa. Ja oon ollu ikäni luterilainen ja en oo voinut siihen ryhtyä".
MOT: Mikä tämä uskonto oli, jota he sinulta edellyttivät?
Salonen: "Adventismi".
MOT: Kuinka Oskar Salonen suhtautui adventisteihin?
Salonen: "Jokunen viikko ennen tapaturmaista kuolemaansa hän oli vaimollensa, Tarja Saloselle puhunut, että nyt on säätiön hallituksessa liian paljon adventisteja, että pitää saada herra X sisään hallitukseen.
MOT: Muitakin kuin adventisteja siis?
Salonen: "Kyllä."
Raha-asioiden hoito sekä Oskar Salosen säätiön tapahtumat ovat herättäneet arvostelua myös Suomen Adventtikirkon jäsenistön keskuudessa. Mm. Lilja Nikkasen tapauksesta loukkaantunut kirkon jäsen teki asiasta rikosilmoituksen. Tehdyt rikosilmoitukset eivät ole kuitenkaan toistaiseksi johtaneet pidemmälle.
Sen sijaan kansainvälisen 10-miljoonaisen Adventtikirkon korkein johtaja Robert S. Folkenberg joutui eroamaan pari vuotta sitten, kun eräs liikemies nosti häntä ja Adventtikirkkoa vastaan syytteen petoksesta maakaupoissa.
Juha Salonen: "Nuorempana miehenä, noin kaksikymmentä vuotta sitten, mä oli aivan raivoissani siitä, ja huidoin sinne tänne, saamatta sitten kuitenkaan mitään aikaiseks. Nyt se raivo on laantunut, nyt mä sitä katselen surullisena, että se on aivan muuttunut suruksi".
Tällä hetkellä säätiön tilillä on 95 markkaa ja velkaa on kolme miljoonaa. Omaisuudesta on jäljellä enää tämä pronssilaatta. Säätiötä ollaan saattamassa konkurssiin.
Nousunsa päivinä säätiön omaisuus oli kiinnitettynä kivitaloihin eri puolilla Helsinkiä. Säätiö omisti lisäksi mm. lomahotellikylpylän, leirikeskuksen ja maaseutukiinteistöjä. Mutta ruokahalu kasvoi menestyksen myötä. 80-luvun puolivälissä säätiö ryhtyi keinottelemaan lainamarkkinoilla myöntämällä korkealla korolla ja heikoilla vakuuksilla luottoja epämääräisille yrityksille.
Kaikki säätiön ottamat riskit toteutuivat. Lainoitetut yritykset menivät yksi toisensa jälkeen konkurssiin ja säätiö upposi lisäksi epätoivoisesti lukemattomiin vahingonkorvausoikeudenkäynteihin, jotka se hävisi kaikki.
Oskar Salosen pojanpoika Juha Salonen vaati isoisänsä kuoleman jälkeen selvitystä siitä, mihin säätiön omaisuus on hävinnyt:
Salonen: "No ei mulle kyllä koskaan sanottu minne omaisuus on hävinny, mutta mä oon kerran silloisen toiminnanjohtajan kanssa kävellyt Koskenpäällä semmoisessa mäntymetsässä kahdestaan ja kysyin häneltä, tälleen face to face, että hyvin ootte Oskarin rahat putsanneet, niin hän vastasi mulle aivan pokkana, että kyllähän mä ymmärrän, että eiväthän ne kenkään rahoja olleet. Mä sitten ymmärsin ihan loistavasti".
Kymmeniä miljoonia menettänyt säätiö nosti vahingonkorvauskanteen adventtikirkkoon kuulunutta toiminnanjohtajaansa, yhtä hallituksen jäsentä sekä näiden kanssa yhteistyössä toiminutta pankinjohtajaa vastaan. Virallinen syyttäjä vaati kolmikolle rangaistusta jatketusta epärehellisyydestä, mutta syyte hylättiin vanhentuneena.
Lainaseikkailun ja 90-luvun alun laman jäljiltä säätiöllä oli vielä hallussaan miljoona markkaa. Uusi toiminnanjohtaja päätti pelastaa säätiön huikealla uhkapelillä. Hän sijoitti omin lupinensa säätiön viimeiset rahat salaperäiseen hankkeeseen, josta oli luvassa niin suuret voitot, että säätiö niiden avulla nousisi jälleen jaloilleen. Säätiön hallitukselle kerrottiin, että projekti liittyy keksintöjen hyödyntämiseen
Hallitus tyytyi selitykseen, kun toiminnanjohtaja pelotteli, että raha menetetään varmasti, jos asiassa ryhdytään pullikoimaan. Hallituksen vakuuttamiseksi väläyteltiin vielä entisen puolustusministerin Ingvar S. Melinin nimeä bisneksen luotettavuuden takuuksi.
Mutta tässä ei ole koko totuus, jos totuus ollenkaan.
Todellisuudessa säätiön toiminnanjohtaja oli ryhtynyt hallituksen selän takana keinottelemaan entisen, erotetun ja epärehellisyydestä syytetyn toiminnanjohtajan kanssa. Kuviokin oli tutunoloinen. Toiminnanjohtaja lainasi jälleen säätiön rahat ilman vakuutta, vaikka se on säätiölain vastaista. Rahoituksen kohde oli vaan entistäkin riskipitoisempi, kansainvälinen asekauppa.
Oskar Salosen säätiön rahoilla rahoitettiin äärimmäisen salaista ja hämäräperäistä operaatiota, jolla pyrittiin hankkimaan Venäjän pimeiltä asemarkkinoilta unkarilaisen asekauppiaan välityksellä varaosia Suomen puolustusvoimien kenttätykkeihin. Tykkikauppaa on selostettu tarkemmin MOT-ohjelmassa tammikuussa 1999.
Hanke oli arkaluonteinen siksi, että sillä tosiasiassa pyrittiin kiertämään Suomen ja Venäjän välistä valtiosopimusta asehankinnoista. Kun uhkayritys alkoi paljastua, peräytyi pääesikunta kaupasta ja tekeytyi tietämättömäksi sen todellisesta juonesta. Hyväuskoinen Oskar Salosen säätiö menetti myttyyn menneessä kaupassa 1,3 miljoonaa markkaa, viimeisen pelipanoksensa.
Säätiön uusi ja vanha toiminnanjohtaja sekä kaikki hallituksen jäsenet kuuluvat Adventtikirkkoon, perinteisesti pasifistiseen uskonsuuntaukseen. Kuin omaatuntoaan rauhoittaakseen he kirjasivat tykkikauppasopimukseen seuraavan pykälän:
"Yhteisesti olemme sopineet, että kaikesta liiketoiminnan tuotosta vähintään 10 % päältä luovutetaan kristilliseen kasvatustyöhön kansainvälisen adventtikirkon kautta".
Uusi ja vanha toiminnanjohtaja lääkitsivät lisäksi omaatuntoaan sillä, että tehdyn voitonjakosopimuksen mukaan heille kummallekin oli luvassa miljoonan markan korvaus henkilökohtaisesta riskinotosta. Rahoittajalle, eli Oskar Salosen säätiölle oli määrä maksaa parikymmentä prosenttia voittosummasta.
Säätiön toiminnanjohtaja ei halunnut antaa haastattelua asiasta
Juha Salonen: "Onhan toi nyt aika ällistyttävää. Vielä vähemmän mä hämmästelisin, et jos ne olisi pornobisneksessä hävinneet, et tätä mä ajattelen"
Halonen: "Oskar Salosen säätiö on antanut apurahoja kristillisille yhteisöille, ja adventtikirkkokin on joinakin vuosina anonut ja saanut määrärahoja, minun talousjohtajakaudellani olemme pieniä summia saaneet muutaman kerran. Mutta jos vihjaatte tällä siihen, että siellä on seurakuntamme jäseniä ollut hallinnossa, niin mielestäni tämä ei tuo mitään kytköstä adventtikirkon ja Salosen säätiön välille".
Oskar Salonen toivoi aikoinaan, että hänen poikansa olisi ryhtynyt johtamaan säätiötä hänen kuolemansa jälkeen, mutta poika kuolikin ennen isäänsä. Oskar Salosen pojanpoika
Juha Salonen on sittemmin pyrkinyt mukaan isoisänsä nimeä kantavan säätiön hallitukseen:
Salonen: "Kyllä mä niinkuin kysyin, että oisko mahdollista jos, kun oon kuitenkin pojan poika, että vois tulla mukaan siihen ja valvomaan sitä, niin sanottiin että, tervetuloa mikäli tunnustan samaa uskontoa. Ja oon ollu ikäni luterilainen ja en oo voinut siihen ryhtyä".
MOT: Mikä tämä uskonto oli, jota he sinulta edellyttivät?
Salonen: "Adventismi".
MOT: Kuinka Oskar Salonen suhtautui adventisteihin?
Salonen: "Jokunen viikko ennen tapaturmaista kuolemaansa hän oli vaimollensa, Tarja Saloselle puhunut, että nyt on säätiön hallituksessa liian paljon adventisteja, että pitää saada herra X sisään hallitukseen.
MOT: Muitakin kuin adventisteja siis?
Salonen: "Kyllä."
Raha-asioiden hoito sekä Oskar Salosen säätiön tapahtumat ovat herättäneet arvostelua myös Suomen Adventtikirkon jäsenistön keskuudessa. Mm. Lilja Nikkasen tapauksesta loukkaantunut kirkon jäsen teki asiasta rikosilmoituksen. Tehdyt rikosilmoitukset eivät ole kuitenkaan toistaiseksi johtaneet pidemmälle.
Sen sijaan kansainvälisen 10-miljoonaisen Adventtikirkon korkein johtaja Robert S. Folkenberg joutui eroamaan pari vuotta sitten, kun eräs liikemies nosti häntä ja Adventtikirkkoa vastaan syytteen petoksesta maakaupoissa.
Juha Salonen: "Nuorempana miehenä, noin kaksikymmentä vuotta sitten, mä oli aivan raivoissani siitä, ja huidoin sinne tänne, saamatta sitten kuitenkaan mitään aikaiseks. Nyt se raivo on laantunut, nyt mä sitä katselen surullisena, että se on aivan muuttunut suruksi".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt osakkeesi nousi, kun otit rehellisesti kantaa vaikeaan asiaan.
On selvää ,ettei kyse ole koko seurakuntalaisten teosta.
Mutta tuo on juuri osoitus etteivät aikaisemmat sananne ole olleet täysin totta.
Nimittäin silloin kun puhutaan kaikista tapaan "kukaan adventisti ei tee" tai " kaikki adventisti ovat pyhiä" yms.
Ole rehellinen.
Ei kukaan odota sinun omiasi moittivan. Pysy kuitenkin totuudessa. Siun. siull .!
Saatana on valheiden isä, sinä olet saatanasta.
Salosen säätiö liittyy Adventtikirkkoon yhtä paljon kuin luterilaiset murhaajat luterilaiseen kirkkoon.
Näitä adventisteja jotka olivat mukana säätiössä ei tosin voi kehua liikemiestaidoista, mutta aika yleistä sekin on nyky Suomessa.