Eilinen keskustelun pätkä herätti uteliaisuuteni erityisesti naisten, mutta myös miesten kokemuksista, "hysteeriseksi" leimaamisesta tunteiden ilmaisun yhteydessä. Joten arvostaisin vastauksia seuraaviin kysymyksiin ja muutakin kerrontaa aiheen tiimoilta ..
Koetko usein/harvoin/joskus itsesi leimattavan hysteerikseksi tunteiden tai mielipiteen ilmaisusi vuoksi?
Jos kyllä niin missä olosuhteissa/tilanteissa?
Koetko usein/harvoin/joskus itsesi leimattavan hysteerikseksi tunteiden tai mielipiteen ilmaisusi vuoksi?
Jos kyllä niin missä olosuhteissa/tilanteissa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minua ei ole livessä muistaakseni koskaan sanottu hysteeriseksi. Ongelmatilanteissakin säilytän malttini ja olen objektiivinen ja toimin rationaalisesti. Ja tästä ominaisuudesta olen saanut kiitosta. Olen joskus ajatellut, että sopisin työskentelmään hyvin katastrofitilanteisiin, vaikka onneksi en ole joutunut niihin.
Hysteeriseksi minua on mainittu vain täällä muutaman kerran, mutta tiedän, että se on tarkoitettu mielipiteideni mitätöimiseksi.
ukkoni potkittiin, niin ambulanssimies sanoi minua hysteeriseksi. Vaikka oli vähän vain juhlinut kuten ukkonikin. Väitin vastaan, en mielestäni ollut hysteerinen.
...olen pari kertaa kokenut, että naisihminen on saanut jonkinlaisen tunteenpurkauksen (jota on sittemmin pyytänyt anteeksi).
Sille ei voi sitten mitään, että jatkossa on varovaisempi - ja joidenkin hankalien asioiden käsittelyä tulee vältelleeksi tuommoisen kokemuksen jälkeen.
Kuitenkin tämä on ollut niin harvinainen kokemus, että ei se ole vaikuttanut noin yleensä siihen, miten naisiin tulee suhtauduttua.
Näin julkishallinnon työpaikalla yritän tosin vältellä "ukkojuttuja", jos sattuu olemaan semmoisia naisia paikalla, joista ei etukäteen tiedä, mikä on heidän huumorintajunsa mukaista. Omalla laitoksellamme on niin hyvä ilmapiiri, että naisetkin voivat lähteä "ukko-oluelle" mukaan kauden päättäjäisiksi.
Olen aika rauhallinen mutta kyynelehdin kyllä silloin tällöin, varsinkin jos nään lapsen syntymän televisiossa. Olisko se hysteriaa, en tiedä, tuskin.
Mutta olen nähnyt teinityttöjä jotka ovat olleet aika hysteerisiä, ja se onkin yleisenpää teinityttöjen parissa.
Muuten tuota hysteeri sanaa käytetään kyllä aika usein Ruotsissa. Joukkohysteriaa lähinnä sillä tarkoitetaan.
Siellä näkee paljon hysteerisiä miehiä: mm jalkapallo ja jääkiekko.
Nytkin jotkut hysteeriset miespuoliset riehuvat Riiassa.
No, eipä aihe paljonkaan saanut keskustelua aikaiseksi, ja sekin vähä ei kovinkaan anna kuvaa hysteerikseksi leeimaamisen yleisyydestä. Enpä muista itsekään joutuneeni moisen kohteeksi, vaikka joskus hyvin harvoin kokee joutuvansa jonkinsorttisen vähättelyn kohteeksi mielipiteineen yksilömiehen tai -naisen toimesta. Ehkäpä sitten asialinjastani johtuen sitäkään ei voida "hysterioida". Ja muutenkin olen huomannut että naiset ja myös feministit kunnostautuvat tälläkin saralla toisia naisia kohtaan. Pyritään vähättelemällä -ja tällä palstalla miehittelemällä - ohittamaan toisen mielipide uskaltautumatta oikeaan keskusteluun (miksi, miten ja mitä sitten).
En ymmärrä miksi julkifeministi sitten laukoo tällaisia väitteitä, joille ei todennäköisesti löydy kuin minimaalinen täysin mikrokulttuurinen todellisuuspohja? Koska juuri tällaiset sloganit ovat niitä feminismin uskottavuutta nakertavia rottia.
En usko, että kirjoittajien epäileminen miehiksi, liittyy millään tavoin sinällään, epäiltävän viestin leimaamiseksi kelvottomaksi. Uskon nimittäin, että epäily on aitoa, eikä sinällään sisällä muita aspekteja.
Kuitenkin huomaan, että tälläkin hetkellä asiaa pitävät yllä feminismin vastustajapuoli. En ymmärrä, miksi asioita pitää jatkaa ja jatkaa. Vähempikin riittäisi. "Kertarytinä on parempi kuin ainainen kitinä."
Nettikirjoittelu ei saisi tosiaan täyttää elämästä liian suurta siivua, muuten siitä voi tulla rasite.
Ihan tarkennuksena sen mitä kirjoitin vähättelyyn kirjoitin ns oikeasta elämästä, palstaa koski lähinnä "miehittely" - livessä siihen ei niin USEIN törmää, joskus kylläkin kun tarkastelee asioita laajemmasta kuin pelkästään naisnäkökulmasta.
Miksi muuten laajemmasta näkökulmasta asioiden tarkastelu koetaan usean feministin toimesta naisen vähättelyksi?
Onko se sitten sitä, että näkee kaikki asiat miehen näkökulmasta?
Ei vain miehen näkökulmasta, se on myös samalla tavalla kapea näkökulma kuin naisnäkökulmakin.
Vaan tarkastellaan asiaa sekä naisen, miehen, lapsen ja edelleen tarvittaessa vanhuksen, työntekijän, työttömän, autettavan, auttajan jne. Pelkkä naiseus tai miehisyys eivät kuitenkaan ole ainoat elämään vaikuttavat asiat vaan kaikki on kaiken summa.
Sen vuoksi tuon usein sitten täällä esiin tätä feministien parjaamaa miesnäkökulmaa tai vielä useammin naisen näkökulmaa, joka eriää ns. feministisestä näkökulmasta.
Olin itsekin mustavalkoinen nuorempana, joten ymmärrän hyvin feministisen ajattelumallin. Mutta mielestäni velvollisuus ihmisenä on pyrkiä laajentamaan näkökulmiaan iän ja elämänkokemuksen myötä, eikä jämähtämään kuusitoistavuotiaan ajatusmalleihin. Jämähtäminen on mielestäni elämänsä heittämistä hukkaan: mitään ei ole taipaleella oppinut jos sanoo kuuskymppisenä ajattelevansa kuin kuusitoistakesäisenä.
Feminismihän nimenomaan tarkastelee nais/miesrooleja laajasti, mutta tottakai epätasa-arvoisiin asioihin on puututtava. Jos naisalojen palkka on pieni, ei se parane sillä, että keskityn miehiin tai väitän, että NAISTENALAT EIVÄT OLE HUONOSTI PALKATTUJA.
Näköalattomuutta on se, ettei todelliseen tasa-arvoon ole edes halua.
joro ei ymmärrä tässä sitä, että hän on se joka yleensä esittää asian jo valmiiksi naisen eduksi. Hän ei siedä totuutensa kyseenalaistamista millään tasolla eikä tavalla.
Eikä hän ymmärrä, että jos hän esittää totuudesta XYZ vain osan X, YZ eivät sen ympäriltä minnekään katoa.
Jos joku esittää nämä puuttuvat palaset YZ hän onkin sitten jo naisten vihaaja sen vuoksi että näkee kokonaisuuden XYZ...
Ei ollut myöskään sallittua paneutua niihin taustasyihin palkkaeroissa, jotka ovat naisten omalla kontolla...
Todelliseen tasa-arvoon ei päästä vain jankuttamalla asiaa, pelkästään.
Kaikkihan tietävät että naisaloilla on huono palkka, sehän on fakta, eikä sitä tälläkään palstalla kukaan täysijärkinen kiellä eikä kaarra. Fakta.
Mutta mitä sille voitaisiin tehdä? Kuinka saada esim terveysalan palkat nousemaan (ja sitä kautta houkuttelevimmiksi myös miehille) julkisen hallinnon jatkuvasti jankuttaessa rahapulasta? (Huonoa taloudenhoitoa muuten kaikki tyynni, etei eurot muka riitä, niitä käytetään vain niin moniin vääriin kohteisiin nykyisin..)
Itse kun ei alalla ole, en asialle mitään voi enkä kyllä rupea asiaa ajamaankaan. Mutta jonkun/joidenkin asia olisi otettava hoitaakseen, ei ne palkat muuten nouse vaikka miten asiaa "pidetään esillä". Koko porukka lakkoon tai muita vaihtoehtoja kokeilemaan, niin eiköhän jotain ainakin ala tapahtua. Tai sittenhän voi lähteä vaikka norjaan töihin ..
Ja muuten naisaloilla työskentelevien miestenkin palkat ovat pieniä, joten siinä mielessähän se on ihan tasa-arvoista..
:)