"Kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli". Ps. 73: 25.
Sillä miehellä, joka kirjoitti 73 psalmin, oli hyvin vaikeata. Hänestä tuntui kuin hänen ruumiinsa ja sielunsa nääntyisivät. Hän näki, kuinka ne, jotka eivät Jumalaa peljänneet, menestyivät. Väkivalta ja vääryys, ylimielisyys ja valhe vallitsivat kaikkialla. Mitäpä hyödytti yrittää kulkea totuuden ja vanhurskauden tietä! Hän oli yksinäinen mies ja hän oli käymäisillään katkeraksi mielessään.
Mutta puhuttuaan tästä hän lisäsi:"Kuitenkin minä pysyn alati Sinun tykönäsi".
Jumalaa hän ei voinut jättää. Vaikka ihmiset pilkkasivatkin, vaikka tie oli raskas, vaikka hän oli kiusauksessa jättää kaikki,hän sanoi:"Kuitenkin minä pysyn alati Sinun tykönäsi". Kaikkea vastaan hän pani uhittelevan sanan "kuitenkin".
Päästyään tähän hän sai rauhan. Hän tunsi, että kaikki muu oli vähäistä sen rinnalla, että hänellä oli Jumala sydämessään. "Kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli". Kaiken muun hän voisi menettää, mutta ei Jumalaa. Ja kun Jumala oli hänen kanssaan, eivät elämä eikä kuolema voineet häntä vahingoittaa.
"Kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli". Kuka meistä voi ottaa niin suurta sanaa suuhunsa? Vaaditaan paljon, että se kuulostaa todelta eikä särähdä väärältä. Kuinka minä kestäisin menettäessäni kodin ja rakkaat, työn ja terveyden ja paljon muuta vähemmän arvoista, mutta jota silti suuresti halajan? Ei, meitä ei todellakaan ole monta sen sanan mittaista.
Mutta me kaikki tiedämme sen, että kerran meiltä otetaan pois sekä kotimme että rakkaamme, sekä terveytemme että työmme ja kaikki muukin. Se ei ehkä tule tapahtumaan yhdellä kertaa, vaan pala palalta. Eikä se tee asiaa helpommaksi. Lopulta meiltä joka tapauksessa "ryöstetään" kaikki.
Suokoon Jumala, että meillä silloin olisi sitä turvallisuutta, joka voi sanoa: "Kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli".
"Kun olet, Herra, omanani,
en maailmasta huolikaan.
Vain Sulta yksin vaivoissani
sielulle virvoituksen saan.
Pois turhat riemut maailman,
Sua riemukseni halajan". V.K. 355: 1
Sillä miehellä, joka kirjoitti 73 psalmin, oli hyvin vaikeata. Hänestä tuntui kuin hänen ruumiinsa ja sielunsa nääntyisivät. Hän näki, kuinka ne, jotka eivät Jumalaa peljänneet, menestyivät. Väkivalta ja vääryys, ylimielisyys ja valhe vallitsivat kaikkialla. Mitäpä hyödytti yrittää kulkea totuuden ja vanhurskauden tietä! Hän oli yksinäinen mies ja hän oli käymäisillään katkeraksi mielessään.
Mutta puhuttuaan tästä hän lisäsi:"Kuitenkin minä pysyn alati Sinun tykönäsi".
Jumalaa hän ei voinut jättää. Vaikka ihmiset pilkkasivatkin, vaikka tie oli raskas, vaikka hän oli kiusauksessa jättää kaikki,hän sanoi:"Kuitenkin minä pysyn alati Sinun tykönäsi". Kaikkea vastaan hän pani uhittelevan sanan "kuitenkin".
Päästyään tähän hän sai rauhan. Hän tunsi, että kaikki muu oli vähäistä sen rinnalla, että hänellä oli Jumala sydämessään. "Kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli". Kaiken muun hän voisi menettää, mutta ei Jumalaa. Ja kun Jumala oli hänen kanssaan, eivät elämä eikä kuolema voineet häntä vahingoittaa.
"Kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli". Kuka meistä voi ottaa niin suurta sanaa suuhunsa? Vaaditaan paljon, että se kuulostaa todelta eikä särähdä väärältä. Kuinka minä kestäisin menettäessäni kodin ja rakkaat, työn ja terveyden ja paljon muuta vähemmän arvoista, mutta jota silti suuresti halajan? Ei, meitä ei todellakaan ole monta sen sanan mittaista.
Mutta me kaikki tiedämme sen, että kerran meiltä otetaan pois sekä kotimme että rakkaamme, sekä terveytemme että työmme ja kaikki muukin. Se ei ehkä tule tapahtumaan yhdellä kertaa, vaan pala palalta. Eikä se tee asiaa helpommaksi. Lopulta meiltä joka tapauksessa "ryöstetään" kaikki.
Suokoon Jumala, että meillä silloin olisi sitä turvallisuutta, joka voi sanoa: "Kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli".
"Kun olet, Herra, omanani,
en maailmasta huolikaan.
Vain Sulta yksin vaivoissani
sielulle virvoituksen saan.
Pois turhat riemut maailman,
Sua riemukseni halajan". V.K. 355: 1
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.