Voittaminenhan merkitsee sitä, että saavutamme sen mitä haluamme. Ja se mitä varsinkin me uskovat pitkällä aikavälillä haluamme, on säilyttää elämänvoimamme hyödyllisissä pyrkimyksissä käytettäväksi. Me uskovat emme todellakaan siksi haluaisi täällä liian usein hukata tai tuhlata itseämme ja voimiamme. Näin ollen meidän kannattaakin varata itsellemme oikeus päättää, mitä "sotia" sodimme, mitä taisteluita ja väittelyitä käymme ja kenen kanssa. Jos olisin kenraali, en milloinkaan määräisi joukkojani käymään taisteluun, jossa vihollinen on kaivautunut niin syvälle taisteluhautoihin, että taistelu merkitsisi vain itsemurhaa joukoilleni. Meidän tulisi antaa itsellemme yhtä suurta arvoa kuin kenraali antaa sotilailleen. Voittaminen ei siksi merkitse aina voittoa. Voittaminen tarkoittaa toisinaan --- varsinkin silloin,kun kohtaamme järkähtätöntä ja järjetöntä ennakkoluuloisuutta, joka sulkee mielen läpitunkemattomuuteensa --- taktisen vetäytymisen viisauden ymmärtämistä.
Vihahan pohjautuu miltei aina tuskaan,pelon aiheuttamaan kipuun,pettymyksen tuskaan,syyllisyyden,huonommuudentunteen tai mustasukkaisuuden tai hylkäämisen tai turhautumisen tai yksinäisyyden tai hyökkäyksen arpien aiheuttamaan kipuun.
Ateisti reagoi hyvin usein vihalla tähän kipuun. Siksi ateistien kanssa ei kannata pitkään keskustellakaan,varsinkaan silloin jos he vastaavat meille vihalla ja pilkalla. Keskustelun on päätyttävä, koska Toinen kärsii tuskia.
Vihahan pohjautuu miltei aina tuskaan,pelon aiheuttamaan kipuun,pettymyksen tuskaan,syyllisyyden,huonommuudentunteen tai mustasukkaisuuden tai hylkäämisen tai turhautumisen tai yksinäisyyden tai hyökkäyksen arpien aiheuttamaan kipuun.
Ateisti reagoi hyvin usein vihalla tähän kipuun. Siksi ateistien kanssa ei kannata pitkään keskustellakaan,varsinkaan silloin jos he vastaavat meille vihalla ja pilkalla. Keskustelun on päätyttävä, koska Toinen kärsii tuskia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä
minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä
minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä
minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä
minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä
minäminäminäminäminäminävminäminäminäminäminäminä
minäminäminäminäminäminäminäminäminäminä....ja niin edespäin.
Kuulostaako tutulta?
tollainko te siellä eskarissa hoette..kiäh..
..uskovainen, mutta kummastuttaa joidenkin ateistien (ja skeptikoiden) asenteellisuus
kaikkea henkisyyteen liittyvää kohtaan
(uskontoja, henkimaailmaa, ufoja, yliluonnollisisa ilmiöitä jne).
on aina paikallaan, mutta mikä ihmisestä tekee todellisuuden (eräiden osa-alueiden) kieltäjän?
Narsistiset luonteenpiirteet ovat yleisiä ja niitä lienee jokaisella jossain määrin, mutta narsisimi saattaa ilmetä myös esimerkiksi oman
maailmankuvan (ja siten ilmeisesti myös omien etujen?) kanssa näennäisessäkin ristiriidassa olevien asioiden systemaattisena kieltämisenä.
Narsistit ovat usein hyvinkin älykkäitä, eikä syy itsekeskeiseen käytökseen ole tietämättömyydessä ja epävarmuudessa, ja niiden mahdollisesti aikaan saamasta pelosta - vaan jostain ihan muusta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000016114260
oikeassa...ateistien kanssa ei voi väitellä.
.....mutta ei kannata.
tuntuu todellakin kuin he olisivat tyystin sulkeneet korvansa muiden ajatuksilta.... liekö pelkoa...