Hei
Olen ollut jo pidempään masentunut. Minulla ei ole ystäviä, kukaan ei soita minulle, kysy miten minulla menee tai halua nähdä minua. Olen yksin. Elämäni on aina ollut vaikeaa. Kasvoin kodissa, jossa ei ollut ns.mukavuuksia. Jo pienenä aloin hävetä kotiani ja itseäni.
Äitini on ihan ok, isäänikin rakastan, vaikka hän ei ole minusta koskaan pitänyt. Minulla on sisko, joka ei koskaan ota yhteyttä. Itse yritin aikani, sitten kyllästyin kun huomasin ettei häntä oikeastaan kiinnosta. Isäni on aina verrannut minua siskooni ja halunnut että olen kuten hän. Olen aina tuntenut itseni huonommaksi ja vähempiarvoiseksi kuin siskoni.
Koska minua on aina verrattu siskooni, olen ottanut mallia hänestä ja opiskellut samalle alalle kuin hän. En ole oikeastaan koskaan tehnyt mitä olisin halunnut, vaan olen yrittänyt olla mieliksi muille. Kuitenkaan kukaan ei pidä minusta. Pitävät vaan outona. Sitähän minä olen aina ollut, hyljeksitty ja kiusattu.
Tähän asti olen jaksanut pienten hyvien asioiden ja uskon voimalla. Nyt tuntuu siltä, että enää en jaksa, en kertakaikkiaan jaksa. Mitä mieltä on missään kun on aina yksin. On ihan sama nousenko aamulla sängystä vai en, koska edessä on kuitenkin taas yksin yksinäinen päivä.
Ja kyllä, olen yrittänyt. Olen yrittänyt saada ystäviä, tai edes kavereita monesta paikasta. Opiskelujen kautta, töistä, harrastuksista, seurakunnasta, netistä. Mutta kun ei tärppää niin ei. Kertakaikkiaan en enää keksi mitään keinoa mitä en olisi kokeillut.
Olen rukoillut joka ilta, itkenyt, huutanut, että Jumala auttaisi. Mutta ei ole auttanut. Nyt alan olla todella siinä tilanteessa, että en enää jaksa edes rukoilla, koska sekin on ilmeisesti turhaa. Olen niin masentunut, että haluaisin kuolla, tämän pahempaa tuskaa kun ei voi olla. Auttakaa. Mulla on todella paha olla.
Olen ollut jo pidempään masentunut. Minulla ei ole ystäviä, kukaan ei soita minulle, kysy miten minulla menee tai halua nähdä minua. Olen yksin. Elämäni on aina ollut vaikeaa. Kasvoin kodissa, jossa ei ollut ns.mukavuuksia. Jo pienenä aloin hävetä kotiani ja itseäni.
Äitini on ihan ok, isäänikin rakastan, vaikka hän ei ole minusta koskaan pitänyt. Minulla on sisko, joka ei koskaan ota yhteyttä. Itse yritin aikani, sitten kyllästyin kun huomasin ettei häntä oikeastaan kiinnosta. Isäni on aina verrannut minua siskooni ja halunnut että olen kuten hän. Olen aina tuntenut itseni huonommaksi ja vähempiarvoiseksi kuin siskoni.
Koska minua on aina verrattu siskooni, olen ottanut mallia hänestä ja opiskellut samalle alalle kuin hän. En ole oikeastaan koskaan tehnyt mitä olisin halunnut, vaan olen yrittänyt olla mieliksi muille. Kuitenkaan kukaan ei pidä minusta. Pitävät vaan outona. Sitähän minä olen aina ollut, hyljeksitty ja kiusattu.
Tähän asti olen jaksanut pienten hyvien asioiden ja uskon voimalla. Nyt tuntuu siltä, että enää en jaksa, en kertakaikkiaan jaksa. Mitä mieltä on missään kun on aina yksin. On ihan sama nousenko aamulla sängystä vai en, koska edessä on kuitenkin taas yksin yksinäinen päivä.
Ja kyllä, olen yrittänyt. Olen yrittänyt saada ystäviä, tai edes kavereita monesta paikasta. Opiskelujen kautta, töistä, harrastuksista, seurakunnasta, netistä. Mutta kun ei tärppää niin ei. Kertakaikkiaan en enää keksi mitään keinoa mitä en olisi kokeillut.
Olen rukoillut joka ilta, itkenyt, huutanut, että Jumala auttaisi. Mutta ei ole auttanut. Nyt alan olla todella siinä tilanteessa, että en enää jaksa edes rukoilla, koska sekin on ilmeisesti turhaa. Olen niin masentunut, että haluaisin kuolla, tämän pahempaa tuskaa kun ei voi olla. Auttakaa. Mulla on todella paha olla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rakas ystävä. Rukoilen Herralle, että hän auttaisi sinua löytämään uusia ystäviä seurakunnasta. Rukoilen, että Isä saisi uudistaa sinua ja antaisi sinulle vapauden masennuksesta, jonka suossa nyt tarvot. Herra, näytä rakkautesi tälle yksinäiselle sielulle. -Amen-
Jaksa rukoilla, se auttaa. Lue Raamattua, se auttoi minua. Jumala kyllä kuulee sinua. Et ole yksin
Tiedän useita ihmisiä jotka uskoontulonsa jälkeen tehneet itsarin. Usko on varma tie tuhoon ja kurjuuteen. Välttäkää uskistumasta.
Kelpaat sellaisena,ja sellaiseksi sinut on luotu.Ei ole toista sinun kaltaistasi.Jumala koettelee,joskus eniten niitä,joita eniten rakastaa.Ole vain oma itsesi,olet sellaisena kallisarvoinen jalokivi.Olisiko sinut jätetty siskosi varjoon lapsena ?Usko,että kelpaat omana itsenäsi.Älä tunne alemmuutta.Nosta pääsi pystyyn,ja näytä,että sinä pärjäät,etkä ole mikään ssälittävä,koska siihen en usko.Minä rukoilen sinun puolestasi,että Jumala näyttää sinulle kauniimman puolen elämästä.Älä milloinkaan luovuta.Itse olen niin vaikean elämän käynyt läpi,silti luotan,että Jumalalla on tarkoitus minuakin varten,ja aivan varmasti myös sinua varten.Voisitko ajatella käyväsi kirkolla keskustelemassa vaikka diakonissan kanssa.Heillä on vaitiolovelvollisuus.Luota vaan Jumalaan,kyllä Hän kuulee huokauksesikin,vaikket enään rukoilla jaksakakkaan.Sinulle siunausta.
""Olen rukoillut joka ilta, itkenyt, huutanut, että Jumala auttaisi. Mutta ei ole auttanut.""
No ei tietenkään auta koska jumala on vain satua ja höpötystä. Elä nyt vaan menetä järkeesi uskomalla tähän olemattomaan jumalaan.
Vaikka olen suhteellisen herkkä ihminen, harvoin silmät silti kostuvat. Sinun kirjoitustasi lukiessa niin kuitenkin kävi. Tunnen syvää sympatiaa sinua kohtaan, ja ajattelin silti ilmaista myötätuntoni, vaikka en tiedäkään miten voisin sinua rohkaista.
Itse olen ollut suurimman osaa elämästäni yksin. Elämä on pyörinyt ympärilläni - perhe, kaverit, sukulaiset. Olen saanut elää eheässä ja rakastavassa ympäristössä, mutta kuitenkaan minulla ei ole ollut todellisia ystäviä, ehkä läheisimpänä isoäitini, joka kuoli pari vuotta sitten. Vanhemmat ovat olleet todella rakastavia ja olen kokenut tulleeni hyväksytyksi, mutta ei vanhemmista ole samalla tavalla ystäviksi, kuin perheen ulkopuolisista ihmisistä.
Rukoilin asian puolesta pitkään - tuntui että liian pitkään. Olin paljon yksikseni, ja käsittääkseni valehtelin itselleni olevani tyytyväinen ja hyväksyväni sen. Kuitenkin sisimmässäni kaipasin lisää.
Jossain vaiheessa rukoukseeni vastattiin ja löysin hyviä ystäviä seurakunnastamme, jossa en ollut aktiivisesti käynyt. Tämä johtui pitkälti siitä, että olin saanut armon täyttyä Pyhällä Hengellä, ja sen kautta Jumala oli alkanut kasvattamaan minun sisäistä ihmistäni. Jumala alkoi vahvistamaan itsetuntoani, jonka kautta sain vapautta ihmisten lähettyvillä. En ollut enään niin automaattisesti syrjäänvetäytyvä.
Uskon, että Jumala tulee koskettamaan sinuakin. Hän tulee vahvistamaan sinua ja johdattamaan ystäviä sinun tiellesi. Vaikka et jaksa rukoilla - sinun rukouksesi on jo kuultu. Jumala kuulee heikoimmankin rukouksen, ja on luvannut vastata lapsilleen. Luota tuohon lupaukseen, ja yritä jaksaa odottaa. On hyvä, että jaat huolesi muille, sillä me voimme kantaa sinua eteenpäin, vaikka sinä et jaksaisikaan. Rukoukset kantavat sinua - Jumala kantaa sinua. Lepää vain, ja anna Isän rakastaa ja pitää huolta sinusta.
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."
~Rakas Vapahtajamme
Siunausta sinun matkallesi.
Jos voit antaa sähköposti osoitteen voisimme kirjoitella.
[email protected]
Harmi kun en päässyt lähettämään sinulle säköpostia koska tilini oli mennyt vanhaksi kun en ole sitä käyttänyt. Minun täytyy tehdä uusi sähköposti osoite paremmalla ajalla, en nimittäin ole mikään expertti näissä tietokoneasioissa. Jos ehdin niin teen uuden tilin huomenna ja sitten voin kirjoittaa sinulle.
Nyt olen hommanut uuden sähköposti osoitteen, toimii viidentoista minuutin päästä. En ehdi ihan nyt kirjoittamaan täytyy alkaa tekemään kotitöitä ym. kaupassa käyntiä.
Kirjoittelen tänäään myöhemmin.
Laitan tähän osoitteeni [email protected]