Isäni kuoli n. 3 viikkoa sitten sydänkohtaukseen. Yllättäen, vaikka aivohalvaus joitakin vuosia takaperin oli jättänyt miehen puolivihannekseksi, hoitajien armoille. Svea-mamma tarjosi henk.koht. kotihoidon loppuun asti, mistä kiitos ja kunnia Ruotsin valtiolle.
Erottuaan äidistäni ca. 1975 mies työskenteli pitkään ulkomailla ja asettui reilut 10 v. sitten Ruotsiin. Yhteydenpitomme oli harvakseltaista. Isäni kutsui käymään lentokentälle saapuessaan eikä kuitenkaan aina ehtinyt koneeseen. Hakkasi äitiäni avioliiton kestäessä, ryyppäsi koko ikänsä eikä ikinä ollut läsnä. Silloin kun oli, sain hävetä. Viina oli elämän ykkönen. Miksi siis suren?
Isäni jätti jälkeensä vain velkaa. Pesänselvittely vieraassa maassa jäi ainoana lapsena minulle. Olen vihainen ja surullinen. En voinut antaa anteeksi menneitä isäni eläessäkään - how am I to go on tietäen, ettei tilaisuutta enää ole? Vasta maanantaina ennen kuolematorstaita pohdin, olenko rittävän aikuinen antaakseni anteeksi ja päätin EI. Oletin aikaa olevan. Maybe joskus. There aint never gonna be a joskus.
Erottuaan äidistäni ca. 1975 mies työskenteli pitkään ulkomailla ja asettui reilut 10 v. sitten Ruotsiin. Yhteydenpitomme oli harvakseltaista. Isäni kutsui käymään lentokentälle saapuessaan eikä kuitenkaan aina ehtinyt koneeseen. Hakkasi äitiäni avioliiton kestäessä, ryyppäsi koko ikänsä eikä ikinä ollut läsnä. Silloin kun oli, sain hävetä. Viina oli elämän ykkönen. Miksi siis suren?
Isäni jätti jälkeensä vain velkaa. Pesänselvittely vieraassa maassa jäi ainoana lapsena minulle. Olen vihainen ja surullinen. En voinut antaa anteeksi menneitä isäni eläessäkään - how am I to go on tietäen, ettei tilaisuutta enää ole? Vasta maanantaina ennen kuolematorstaita pohdin, olenko rittävän aikuinen antaakseni anteeksi ja päätin EI. Oletin aikaa olevan. Maybe joskus. There aint never gonna be a joskus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se mikä ei ehkä äskeisessä viestissä selvinnyt on etäisyys. Fyysinen, toki, ja henkinen, jos niin voi sanoa. Henkistä etäisyyttä isän kuolemaan? Jollakin tasolla mies katosi elämästäni jo vuosikymmeniä sitten. Tai ei koskaan ollutkaan siellä. Eniveis, kuolemanjälkeiset velvoitteet eivät hellitä. Jonkun pitääm päättää arkku vai tuhkaus, kukkia minkälaisia, musiikkia etc. etc. En ikinä edes tuntenut isääni but now I need to decide.
Sinun pitää tehdä niinkuin sinusta oikealta tuntuu.Ei sinun ole mikään pakko hoitaa asioita jos et halua.Kyllä yhteiskunta hoitaa tollaset asiat jos on tarvis.Kerron sinulle tapauksen.Yksi minun hyvä tuttuni menetti ensin äitinsä.Heitä oli 2lasta.He hoitivat asiat mielellään.Heillä oli isä joka tuotti heille tuskaa.Teki myös äidille pahaa.Kun heille sitten ilmoitettiin sairaalasta monta kertaa,isän kuolemasta.He eivät kyenneet tunteiltaan tekemään mitään.Niinpä yhteiskunta hoiti asiat.Kyllä varmaan näin on Ruotsissakin.Heitä ei asia jäänyt vaivaamaan.Vaan kuinka on sinun laitasi.Kumpi on sinun mielnterveydelle parempi.Hoitaa asiat vai jättää hoitamatta.Molemmat on vaikeita.Toivon sinulle voimia.