Anarkisti kotieläimenä

Kotieläimen näännyttämisestä saa sentään virkavallan kimppuunsa.

Jää. Kunhan tulee EU mielenosoitukset tänne puheenjohtajakaudella ja anarkismi muuttuu terrorismiksi niin katsotaan kuinka söpöjä ne anarkot sitten on.
Hyvähän se on kirjoituskoneen takana höpötellä.

Jyrki Lehtola käyttää anarkisti-stereotyyppinsä ilmaisullisia kykyjä kuvastamaan toistuvasti fraasia "tota noin niin". Ehkäpä tämä voisi joihinkin anarkisteihin osuakin, mutta kovin nasevaksi en kutsuisi hypoteettiseen henkilöön kohdistuvaa ilkkumista. Sitäpaitsi, "tota noin niin", tai siis "totanoinnii", on ilmaisuvaikeuksille ilkkumisen saralla jo "menneen talven lumia" siinä mielessä, että kyseisen fraasin on loppuun käyttänyt jo kansanedustajanraato Tony Halme - joka kerta suunsa avatessaan. Tästäkin huolimatta esimerkiksi allekirjoittanut keskittyy lausuntojaan ruotiessaan muuhun kuin kyseiseen ilmiöön. Ehkäpä olenkin liian ammattimainen, amatööriksi.

Olisinkin - tota noin niin - toivonut, ettei rahallista vastinetta kirjoituksistaan saava kirjoittelija alentuisi näin - tota noin niin - alentuviin ilmaisumuotoihin. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnaan.

Toisaalta, on hyvä, että meillä on elävästä elämästä näytille asetettuja esimerkkejä siitä, kuinka helpolla toiset saavat loppujen lopuksi toimeentulonsa. Monet matalapalkka-aloilla työläisten oikeuksia polkevien yrittäjien armoilla raatavat saavat näin varmasti lisäpontta näkemyksilleen, joihin anarkistisiakin vivahteita saattaa sisältyä.

On perin helppoa tekstuaalisesti "nasevoida" itselleen vieraiden asioiden edustajien mahdollisesti suullisilmaisullinen kömpelyys. On perin helppoa "rakentaa" lokerikko, josta vetää tarpeen tullen "luomistyönsä" tuotteita, yksinkertaistettuja malleja erilaisista ihmisistä. Mutta kuinkahan Jyrki Lehtolalta itseltään onnistuisi oraaliargumentointi kasvokkain, kun sanain tulisi tulla lauseita muodostavina ryöppyinä, ikäänkuin sarjatuliaseesta? Ja kuinkahan Jyrki Lehtolalta onnistuisi tämä oraaliargumentointi nimenomaan kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla olevan, ei-vauvakieltä puhuvan, jatkuvaan epävarmuuteen ja kärsimykseen tottuneen ja niihin realistisesti suhtautumaan pakotetun anarkistin kanssa?

Tämä oli postattu tänne jo 6.5.

Eihän Lehtola koskaan kirjoita mitään muuta, kuin siitä, "Miten kaikki on tyhmiä kun ne tekee näin tai noin". Yleensä pilkalliseen ja alentuvaan sävyyn.

Hänen jokainen kolumninsa arvostelu perustuu AINA siihen, että se ja se käyttää jotain muotisanontaa tai puhuu hassusti ja sitten Lehtola käyttää tätä todisteena siitä, miten tyhmä toinen on. Itse asiaan tai mielipiteeseen, puolesta tai vastaan, ei Lehtolalta saa kommenttia sitten kirveelläkään.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että Lehtola, joka seisoo niin jämäkkänä kolumninsa By-Linen vieressä, ei koskaan mitään muuta teekkään, kuin seisoo jämäkkänä kolumninsa By-Linen vieressä. Jos joku huutaisi hänelle 'Hei täällä on vähä, niinkui tulipalo!', niin sammuttamisen tai ulos juoksemisen sijään Lehtola ryhtyisi kirjoittamaan kolumnia koko Kolmannen Luokan Äidinkienopettajan vaistollaan, pilkaten toisen sanontamuotoa.

Ei mikään huippukolumnisti, mikä selittää Iltalehden esimerkiksi Hesarin sijaan.

"Siis nyt on muotia sanoa Hesari, kun ei osata sanoa Valtakunnallisesti Merkittävä Lehti...."

Tähän kuva puolikaljusta miehestä muka yrmy ilme kasvoillaan.

Minusta tuosta tekstistä käy ilmi, että Lehtolalla on jäänyt jotain hampaankoloon anarkisteja vastaan. Tuolla tavalla parjaten käyttäytyy vain sellainen ihminen, joka tuntee menettäneensä pelin. Pukupelle räksyttää...