Olettkos miettineet miten olisi asiat jos Luojan luomassa maailmassa ei olisikaan tapahtunut syntiinlankeamista? Aatami ja Eeva olisivat pysyneet Herralle kuuliaisena ja jättäneet käärmeen kehotuksista huolimatta kielletyn puun hedelmät koskematta. Millainen silloin olisi maailma? Ihmiset olisivat kuolemattomia, ja Aatami ja Eevakin siis elelisivät keskuudessamme. Kaikki kulkisivat alastomina häpeilemättä, pohjoisempana ehkä pakon edessä turvauduttaisi vaatteisiin.
Maailma olisi tullut kansoitettua melko nopeasti, eikä isovanhemmista eikä iso-iso-iso....-vanhemmista olisi pulaa.
Ei olisi tarvittu vedenpaismusta, eikä Jeesusta, sillä syntiähän ei olisi eikä tunnettaisi.
Petoeläimetkin olisivat ilmeisesti kasvissyöjiä. Mitä nyt ihminen pistelisi kai välillä pihvejäkin.
Melkoinen visio, vai mitä?
Maailma olisi tullut kansoitettua melko nopeasti, eikä isovanhemmista eikä iso-iso-iso....-vanhemmista olisi pulaa.
Ei olisi tarvittu vedenpaismusta, eikä Jeesusta, sillä syntiähän ei olisi eikä tunnettaisi.
Petoeläimetkin olisivat ilmeisesti kasvissyöjiä. Mitä nyt ihminen pistelisi kai välillä pihvejäkin.
Melkoinen visio, vai mitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos ei olisi kuolemaa... Sinun paratiisisi
tulisi pian ylikansoitetuksi.
Jos taivaaseen mahtuvat kaikki kuolleet, voisi kai sen paratiisinkin rakentaa tarpeeksi isoksi koko seurakuntaa varten ja vielä kesälomapaikat päälle. Ei kai sitä jumalaa nyt turhaan ole kaikkivoivaksi keksitty.
Miten niin säädytöntä ja miten niin minun paratiisini? Raamatun kuvaamasta Eedenin oloistahan oli kysymys.
Maailmassa ei olisi silloin kärsimystä, joten voisiko ihminen tuntea kipua tai nälkää ollenkaan? Saisiko Aatami luunmurtumia, jos hän putoaisi kiivettyään sallittuun hedelmäpuuhun? Kehon pitäisi olla erityisen kestävä tai sitten erittäin hyvin korjautuva, muuten se väistämättä rappeutuisi vuositriljoonien kuluessa.
Entä jos joku joutuisi retkillään johonkin ikävään paikkaan, lähinnä tulee mieleen tulivuoren laavavirta, jonka sisälle vaeltaja koteloituisi jatkamaan elämäänsä. Sekin olisi viihtyisä tapa elää, kun kärsimys puuttuisi.