Palvelin ei suostunut antamaan vastaustilaa seuraavan viestin kommentoimiseen, joten uutta ketjua lykkää:
" No ei
Kirjoittanut: sikspäk 9.5.2006 klo 23.28
Jos sinä olisit vaivautunut tsekkaamaan sen linkatun jutun niin olisit huomannut, että se ei perustu touhottamaasi kirjaan, vaan Erich Hartmannin viimeiseen haastatteluun, jonka hän antoi Dr Colin Heatonille, artikkeli julkaistiin Worl War II Magazinessa. Siitä voi tarkistaa oikein hyvin sisältyykö
"alkuperäiseen silminnäkijän todistukseen maininta niiden neuvostosotilaiden hirttämisestä, jotka eivät käskystä lopettaneet raiskauksia ja murhaamisia".
Koska Acesofww2 sivulta on editoitu kysymykset pois niin tuolla haastattelu on kysymysten kanssa.
http://www.forums.grey-wolves.net/viewtopic.php?p=498&s id=1fea6d917cf372c556e2167357e8db18
"
Muuten asiallista, että kaivelit esiin Hartmannin haastattelun, mutta miksi sinun pitää sönköttää "touhottamisesta" kun viittaan ainoaan suomennettuun Hartmannin elämänkertaan?
Selvisi siis, että paikalle saapunut neuvostokenraali käski lopettaa naisten ja lasten raiskaamisen ja murhaamisen, ja käskyä tehostaakseen teloitti jonkun joka ei käskyä noudattanut. En tiedä kertooko esim. Beevor vastaanvanlaisista episodeista Berliini-kirjassaan, mutta hän ja jotkut muutkin mainitsevat yksittäisistä puna-upseereista, jotka lopettivat tai yrittivät lopettaa käynnissäolevia "atrocityjä".
Jg54:n tapauksessa saattaa olla niinkin, että po. hävittäjäyksikön legendaarinen maine sai jonkun neuvostokenraalin yrittämään sivistynyttä käyttäytymistä? Voi olla myös, että julmuuksien katsottiin täyttäneen jo tehtävänsä?
Mainitut teloitetut neuvostoraiskaajat hirtettiin ilmeisesti paikanpäällä, annetun käskyn rikkomisesta. Sellaista tapahtui armeijoissa, oli käsky mikä hyvänsä.
Ainoat näkemäni maininnan neuvostositilaiden rangaisemisista raiskauksista WW2:ssa liittyvät upseerien "sotamorsiamiin" kohdostuviin tekoihin. Eli edelleenkin näyttää siltä, että seksuaalinen väkivalta naisia ja lapsia kohtaan kuului puna-armeijan normaaliin sodankäyntiin.
Terveisiä vaan Tampereen kommunistisnuorille, jotka juhlitte "voitonpäivää" eilen. Toivottavasti joku rupinen ja HIV-aktiivi keekeri tulee pian "vapauttamaan" teidät. Varmaankin nauttisitte siitä? Senhän juhlintanne osoitti??
" No ei
Kirjoittanut: sikspäk 9.5.2006 klo 23.28
Jos sinä olisit vaivautunut tsekkaamaan sen linkatun jutun niin olisit huomannut, että se ei perustu touhottamaasi kirjaan, vaan Erich Hartmannin viimeiseen haastatteluun, jonka hän antoi Dr Colin Heatonille, artikkeli julkaistiin Worl War II Magazinessa. Siitä voi tarkistaa oikein hyvin sisältyykö
"alkuperäiseen silminnäkijän todistukseen maininta niiden neuvostosotilaiden hirttämisestä, jotka eivät käskystä lopettaneet raiskauksia ja murhaamisia".
Koska Acesofww2 sivulta on editoitu kysymykset pois niin tuolla haastattelu on kysymysten kanssa.
http://www.forums.grey-wolves.net/viewtopic.php?p=498&s id=1fea6d917cf372c556e2167357e8db18
"
Muuten asiallista, että kaivelit esiin Hartmannin haastattelun, mutta miksi sinun pitää sönköttää "touhottamisesta" kun viittaan ainoaan suomennettuun Hartmannin elämänkertaan?
Selvisi siis, että paikalle saapunut neuvostokenraali käski lopettaa naisten ja lasten raiskaamisen ja murhaamisen, ja käskyä tehostaakseen teloitti jonkun joka ei käskyä noudattanut. En tiedä kertooko esim. Beevor vastaanvanlaisista episodeista Berliini-kirjassaan, mutta hän ja jotkut muutkin mainitsevat yksittäisistä puna-upseereista, jotka lopettivat tai yrittivät lopettaa käynnissäolevia "atrocityjä".
Jg54:n tapauksessa saattaa olla niinkin, että po. hävittäjäyksikön legendaarinen maine sai jonkun neuvostokenraalin yrittämään sivistynyttä käyttäytymistä? Voi olla myös, että julmuuksien katsottiin täyttäneen jo tehtävänsä?
Mainitut teloitetut neuvostoraiskaajat hirtettiin ilmeisesti paikanpäällä, annetun käskyn rikkomisesta. Sellaista tapahtui armeijoissa, oli käsky mikä hyvänsä.
Ainoat näkemäni maininnan neuvostositilaiden rangaisemisista raiskauksista WW2:ssa liittyvät upseerien "sotamorsiamiin" kohdostuviin tekoihin. Eli edelleenkin näyttää siltä, että seksuaalinen väkivalta naisia ja lapsia kohtaan kuului puna-armeijan normaaliin sodankäyntiin.
Terveisiä vaan Tampereen kommunistisnuorille, jotka juhlitte "voitonpäivää" eilen. Toivottavasti joku rupinen ja HIV-aktiivi keekeri tulee pian "vapauttamaan" teidät. Varmaankin nauttisitte siitä? Senhän juhlintanne osoitti??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luin Beevorin kirjan taannoin hieman kursoorisesti, mutta muistelen hänen maininneen, että väkivaltaisuuksiin liittyi yleensä aina alkoholi eivät upseerit eivät välttämättä uskaltaneet puuttua humalaisten sotilaidensa riehumiseen silloinkaan kun se meni heidänkin mielestään yli sopivan. Muuten Beevor (edelleen muistaakseni) piti taipumusta raiskauksiin ikävä kyllä vapaasti riehumaan päästetyn miespuolisen ihmisen perusominaisuuksiin kuuluvana asiana.
Telegraph siteeraa Beevoria:
"To understand why the rape of Germany was so uniquely terrible, the context is essential. Operation Barbarossa, the Nazi invasion of Russia in 1941, began the most genocidal conflict in history. Perhaps 30 million inhabitants of the Soviet Union are now thought to have died during the war, including more than three million who were deliberately starved in German PoW camps.
The Germans, having shown no quarter, could expect none in return. Their casualties were also on a vast scale. In the Battle of Berlin alone more than a million German soldiers were killed or died later in captivity, plus at least 100,000 civilians. The Soviet Union lost more than 300,000 men.
....
Soviet soldiers saw rape, often carried out in front of a woman's husband and family, as an appropriate way of humiliating the Germans, who had treated Slavs as an inferior race with whom sexual relations were discouraged. Russia's patriarchal society and the habit of binge-drinking were also factors, but more important was resentment at the discovery of Germany's comparative wealth."
http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2002/01/24/wbeev24.xml&sSheet=/news/2002/01/24/ixworld.html
Vielä tästä:
"Muuten asiallista, että kaivelit esiin Hartmannin haastattelun, mutta miksi sinun pitää sönköttää "touhottamisesta" kun viittaan ainoaan suomennettuun Hartmannin elämänkertaan?"
Osoitat yllättävää herkkänahkaisuutta kun ottaa huomioon, että käytät samassa virkkeessä verbiä "sönköttää".
Beevor siis valehtelee todella oksettavan korrektisti. Tuskin muuten olisi suomeksi käännettykään.
Entä jos Canossa-Saksa vaati Haartmannilta tuon jutun "sovinnon merkiksi"?
Jospa oli paikalla kansainvälisiä tarkkailijoita ja kuuluisia hävittäjälentäjiä, niin kenraalin täytyi pelleillä. Kas, kun puna-armeija onkin yhtäkkiä muuttunut kurittomaksi. Koko paska on taas sikspäkin pirullista mutta tökeröä propagandaa. Alla olevassa keskustelussa hän syyttää saksalaisia Neustettinistä, Nemmersdorfista ym. eli hekö itse tappoivat muka itsensä???
...on erilaisia näkemyksiä vain siitä, raiskattiinko naiset ennenkuin koko kylän väki tapettiin. Paitsi yksi jäi henkiin ilmeisesti vahingossa. Sama vasureiden logiikalla:
*Jos löytyy todistaja, jonka mukaan ei raiskattu vaan tapettiin heti kun ehdittiin, se todistaa koko tradegian Göbbelsin keksinnöksi.*
En ole muuten nähnyt kerrottavan syytä tappamiseen.
Neustettinin veriorgioita yrittää selittää olemattomiksi mm. "Nizkor" -niminen sivusto, jolla näyttää olevan missiona suurennella julmuuksia jos kohteena on juutalainen, ja pienennellä niitä jos uhrina on saksalainen tms., ja tekijänä kommunisti.
Toki kohtelen kaltoin "Nitskoria" näin kirjoittaessani, mutta het noudattavat 1:1 nyrkkisääntöäni.
Nizkorin uskottavuudesta täytyy antaa alhainen arvosana tästä syystä.
Nizkorin ja täälläkin riehuvien netti-selittäjien ajattelu näyttää sidotun johonkin määrättyyn historiantulkintaan: Heille ihmisiin kohdistettu julmuus ei ole onnettomuus sinänsä, vaan aina arvostettavissa sen mukaan onko uhri sopiva ja tekijä "virallinen pahis".
Onneksi me "natsit" jaksamme pitää inhimillistä suhtautumistapaa esillä, että ainakin sellaisen mahdollisuuden olemassaolo ei pääse unohtumaan.
Nemmersdorffin jutustahan on tehnyt kirjan vuonna 1997 Bernhard Fisch: "Nemmersdorf, Oktober 1944 – Was in Ostpreußen wirklich geschah" joka on painettu Berliinissä 1997. Fisch oli sotilaana Nemmersdorfissa 25.10.1944, ja hän kirjoitti kirjansa koska hänen oma vaikutelmansa tapahtumista oli niin erilainen kuin mikä syntyi vanhoista saksalaisista uutisfilmeistä.
”Goebbels reacted very strongly on the atrocities and issued orders again and again to draw more attention towards them in public. He finally called to over-emphasize the atrocities above to what happened in reality. In every press conference it was suggested to not spare with details.“
Wilfried von Oven, personal referent of Goebbels
„They behaved relatively calm. Not that they harassed us in any way, they didn’t do that.“
Gerda Meczulat, sole survivor of Nemmersdorf on the question of rapes
„If there was later written that women had been crossed or nailed – this is complete nonsense. There were no rapes, neither. They way as the victims were laid down when the pictures were taken - this was made afterwards. Dresses were lifted or pulled down“
Helmut Hoffmann, one of the first German soldiers recapturing Nemmersdorf
Tuo Hoffmannin kommentti kertoo suoraan sen, että kuvausta lavastettiin antamaan katsojille vielä hirvittävämpi kuva tapahtumista kuin mitä todellisuus oli.
http://www.national-zeitung.de/Artikel_06/NZ20_4.html
http://www.national-zeitung.de/Artikel_06/NZ12_1.html
Tuolla antisaksalaisten mielipidemuokkaajien metkuja ja tosiasioita Dresdenistä
jo toisen ms:n aikana. Natsien propoagandakoneisto ilmeisesti väitti kuollleiden määrän noin 10-kertaiseksi todelliseen verrattuna. Selitykseksi keksittiin kaupungissa viipyilevät pakolaiset, vaikka keskeinen rautateiden solmukohta tuskin olisi ollut sopiva pakolaisleirin pitopaikka.
Sodan päätyttyä Dresden jäi Itä-Saksaan, jonka kommunistihallinto ja NL yhdessä jatkoivat pommitusvalheen levittämistä.
Ja nyt täsmennys: Dresdeniä todellakin pommitettiin hyvin tuhoisasti: kaupungissa kuoli noin 25000 siviiliä ja kulttuurihistoriallisesti arvokas keskusta tuhoutui. Suunnilleen samoihin lukuihin natsit olivat päässeet Belgradin pommituksessa joitakin vuosia aiemmin.
Taattuun brittityyliin. Tietysti myös Suomen televisio valitsi siionistien valheet. Luitkos linkit?
Taylorilla oli käytössään kuitenkin myös itäblokin lähteet, toisin kuin David Irvingillä, jonka 60-luvun kirjaan tuossa linkisssäsi viitattiin. Irvinghän on toisaalta oikeusistuimessakin todettu valehtelijaksi ja historian väärentäjäksi.
Dresdenin puolustuksesta sen verran, että kaupunki oli itseasiassa tammikuussa 1945 siirretty "tehostetun puolustuksen" (en ole varma termistä) luokkaan, mutta helmikuussa Dresdenin ilmapuolustus siirrettiin suojelemaan "todennäköisempiä" hyökköyskohteita Ruhrin teollisuusalueella. Natsit ilmeisesti olettivat että Dresdenin maine kulttuurikaupunkina riittäisi puolustukseksi? Asukkaille ei edes rakennettu kunnollisia pommisuojia, mikä luonnollisesti vaikutti tuhojen määrään samoin kuin se, että pommituksen alettua dresdeniläiset eivät ymmärtäneet palojen alkusammuttamisen tärkeyttä.
Englantilaiset olivat tietoisia Dresdenin sotatarviketeollisuudesta ja lisäksi venäläiset olivat pyytäneet brittejä pommittamaan Saksan liikenteen solmukohtia ja nimenneet Dresdenin yhdeksi kohteeksi.
Miksi sitten keskityttiin asuinkortteleihin ja kulttuurihistoriallisiin kohteisiin? Ihmiset luulivat tosiaan kaupungin säästyvän ja se oli täynnä ihmisiä. Tämänhän ovat todenneet monet todistajat. Linkeissä viitattiin nimenomaan silminnäkijöihin ja uuteen saksalaistutkimukseen.
Irvingin tutkimus paljastaa läntistenkin lähteiden nojalla tuhoamisen kylmäveriseksi massamurhaksi ja rikokseksi. Tämähän pitäisi olla yleistietoa, sillä englantilaiset keskittyivät koko sodan ajan tuhoamaan siviilialueita ja murhaamaan mahdollisimman monta ihmistä. Miksi hävittäjät jahtasivat päiväkausia yksittäisiä siviilejä ja siviiliryhmiä? Miksi kirjaa ei ole osoitettu valheeksi?
Mitä uutta Itä-Euroopan lähteet muka voivat tuoda asiaan? Kaupungissa syntyi ennennäkemätön tulimyrsky, johon englantilaiset juuri pyrkivät. Tarkoitus oli tappaa, vain tappaa. Englannin suurlähettiläs sanoi pommitusta koko sodan suurimmaksi yksittäioseksi joukkomurhaksi.
Irving ei ole poliittisesti korrekti. Sen sijaan useimmat brittihistorioitsijat ovat naurettavia valehtelijoita.