Onko kyseessä jonkinlainen automaatti?
Hyvin usein kuulee perusteltavan rikollista, päihteistä tms. ongelmaa vaikealla lapsuudella. Omalla kohdallani lapsuus oli täynnä vanhempien riitaa ja epävarmuutta. Se leimasi koko lapsuusaikaani aina siihen asti kun muutin pois kotoa. Tein itselleni jo silloin selväksi, että omat lapseni eivät sellaista elämää koskaan joudu kokemaan. Minulle ikävä lapsuus on ollut kannustimena sille, että omat lapseni saavat lapsuuden josta jää hyviä muistoja.
Hyvin usein kuulee perusteltavan rikollista, päihteistä tms. ongelmaa vaikealla lapsuudella. Omalla kohdallani lapsuus oli täynnä vanhempien riitaa ja epävarmuutta. Se leimasi koko lapsuusaikaani aina siihen asti kun muutin pois kotoa. Tein itselleni jo silloin selväksi, että omat lapseni eivät sellaista elämää koskaan joudu kokemaan. Minulle ikävä lapsuus on ollut kannustimena sille, että omat lapseni saavat lapsuuden josta jää hyviä muistoja.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Lyhykäisyydessä, lapsuuden aikaisilla tapahtumilla ei ole mitään merkitystä tämän päiväisiin tekoihin. Se joka näin väittää on muutoin henkisesti jälkeen jäänyt tai hakee muista syyllistä mutta ei itsestään joka on kuitenkin se syyllinen.
Sanani voi olla kovat, mutta näin se vain on.
Enkä oikeastaan nyt jaksa sen kummemmin analysoimaan tälläistä juttua. Suuttukaa jos haluatte.
Osaat ajatella monipuolisesti asioita. =)
Jonsanmaija
Osaanko ajatella monipuolisesti, mutta tähän ikään mennessä on tullut nähtyä jos jonkin moista asiaa, ja usein puhun vain omista kokemuksista. Jos lapsuuden traumat olisivat syynä aikuisiän tapahtumiin, olisin jo murhaaja.
Onhan niillä aivan ratkaiseva merkitys ns.kaltevalle pinnalle joutumisen kanssa.
Erilaiset laitokset vankeinhoidosta erilaisiin yhteisöllisiin ja yksityisiin
melkein pursuavat asiakkaista.
Näiden ihmisten henkilöhistoriaan perehtyminen osoittaa hyvin suurella %, että
lapsuusajan pettymysten ja traumojen purkaminen on epäonnistunut syystä tai toisesta.
Myös ennenaikaisissa poismenoissa samat syyt ovat olleet suurena osatekijänä.
niin yksioikoista.
On pitävästi tutkittu ja todistettu, että esim. kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana kehittyy ihmisen perusturvallisuuden taso.
On tutkittu, että jos vauva hylätään täysin niin, ettei hän saa ollenkaan läheisyyttä ja ihokosketusta, lapsi kuolee.
Sitten on tutkittu ja todettu, että lapset jotka ensimmäisinä elinkuukausinaan saavat itkeä ilman lohdutusta ja hoivaa ovat masennusherkkiä koko ikänsä.
Ja kuinka sitten tällainen lapsuuden aikainen laiminlyöntien seurauksena saatu kotivammaisuus vaikuttaa myöhempään aikuisuuden käyttäytymiseen ja elämään - se on varmasti tullut todistettua tässäkin yhteiskunnassa - se näkyy suurina huumeiden- ja alkoholin käyttäjä tilastoina, tuhansina mielisairaina, itsemurhatilastot kertovat karua kieltään, ja perheväkivaltatilastot ovat ikävää luettavaa..
näin on, ja en ole kehityksestä jälkeenjäänyt...:/
Tietysti on vastakkaisiakin esimerkkejä, silloin kun kyseessä on tiedostava persoona, joka on ajoissa huomannut kotoa saadun mallin vääräksi ja ei halua jatkaa tätä huonoa "perinnettä".
Sitten kaikki mistä kerroit sopii minuun, mutta miksi en kuulu katekoriaasi. Olen aivan normaali äiti ja vaimo, ilman rikos kierrettä. Lapseni olen hoitanut niinkuin muutkin vanhemmat.
Jos yhteiskunta rupeaa katsomaan kaikkia lapsia, joiden vanhemmat ovat olleet aikaisemmin juoppoja tai laimin lyönneitä, niin eiköhän joka kuudes lapsi olisi sijoitettu.(muistelee jotan tilastoa)
Sinun tutkimus tilastoihin en usko, olkoonkin sitten miten tilastollisesti tehty. Luen paljon rikoslehtiä ja niissä he jotkut sanovat että se lapsuuden traumoihin vetominen on täyttä soopaa. Siihen on vain niin helppo takertua tuomioitten pienenemisen toivossa.
Mielentila tutkimuksissa yritetään paljonkin huijata lääkäreitä olemalla muka vartti hullu ja vetoamalla vanhempien juoppouteen tai muuhun käyttäytymiseen.
Tuo ihokontaktiin en edes ota kantaa se on jo ihan muuhun katekoriaan kuuluvaa. Käsittääkseni nyt puhutaan jo yli imeväis ikäisistä.
aina on poikkeuksiakin, ja onneksi olkoon sinulle.
Mielentilatutkimuksiin ei viedä ketä tahansa rikollista, tottakai esim. murhasta- tai yleensä useammastakin, syytetty yrittää saada tuomiotaan pienemmäksi - sehän on itsestään selvää..niinhän se heidän puolustusasianajansakin tekee ja virkansa puolesta - ja kaiken hyvän lisäksi meijjän veromarkoillamme.
Mutta mikä sai heidät tekemään sen murhan, menikö jotain rikki jo silloin lapsena..sitä, nimenomaan m e emme yleensä tiedä.
Sitten miten sanoit. Mitenköhän nyt kertoisin mitä ajattelin.
Siis useat vangit jotka ovat joutuneet mielentila tutkimuksiin ovat vedonneet siellä tai ainakin kertoneet lapsuudestaan ja kotioloistaan ja vedonneet sieltä saamiinsa traumoihin.
Eräät vangit sitten haastattelussa kertovat (esim. Alibi) että he ovat itse tehneet päätöksen siihen kulloiseen rikokseen eivätkä ole syytelleet koti olojaan tai vanhempiaa, eivätkä voi tajuta miksi jotkut niin tekevät. Kerroinkohan nyt liian sekavasti.
kertomiset paljoakaan sitä tuomiota luettaessa, eiköhän ne psygiatrit, jotka näitä testejä tekevät ole aika päteviä ja kokeneita - luulisin että heitä on aika vaikea jujuttaa.
Vankilat on täynnä syyttömiä..
antavat perspektiiviä millaisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä. Niiden avulla saadaan kokonaiskuva ihmisestä ja on helpompi miettiä, mikä ihmisen ajoi milloinkin tehtyyn tekoon. Huono lapsuus ei ole lieventävä asianhaara, mutta mielentilatutkimuksen kannalta se on tärkeä osa kokonaisuutta! Tottakai jokainen yrittää näissä tilanteissa puhua asiat parhain päin. Kuka tahansa meistä olisi valmis sanomaan lähes mitä tahansa lyhentääkseen tuomiota. Kyllä psykiatria pystyy huijjaamaan kuka tahansa, mutta se on vaikeaa, koska tutkimukset kestävät kuitenkin jonkun aikaa. Siitähän on aina lähdettävä, että asiakas puhuu totta, mutta näissä asioissa lähtökohta voi olla hieman erilainen, koska asiakkaalla on motiivi kertoa muuneltua totuutta:)
Vaikuttaako vai ei mutta kovin kiinnotuneita he ovat lapsuudestasi. Tein pari kertaa pari mokaa ja joudun psykiatrin juttusille ja saamari että heitä kiinnosti lapsuuteni ja se saman jauhaminen alkoi tympäistä, Vanhempani tekemiset ja tekemättömät asiat otettiin syyksi milloin mihinkin, vaikka heillä ollut osuutta taikka arpaa missään. Tai siis yritettiin etsiä sieltä sitä syyllistä. Jos psykiatri jo asiakkaaltaan (potilaaltaan)näin uteliaasti kyselee on se kuin kutsu syytellä lapsuuttaan.
on kartoittaa mistä poikkeava käytöksesi on johtunut. Kun tällaista asiaa aletaan tutkimaan, niin on luonnollista aloittaa lapsuudesta, ellei sinulle ole juuri sattunut jotain traumaattista. Lapsuuden tutkimisella ei ole tarkoitus syyllistää vanhempiasi vaan selvittää syytä käytökseesi. Nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia vaan jokainen asia liittyy jollain tapaa toiseen ja kun näitä asioita aletaan yhdistää toisiinsa ja kiedotaan langanpäitä yhteen, niin niistä muodostuu se kokonaisuus jonka perusteella asioita arvioidaan. On aivan eri asia, jos käytökselle on jo valmiiksi olemassa jokin selvä syy! Mutta jos näin ei ole, niin silloin se pitää selvittää.
...loppuelämän päätelmän psykiatreista yhden ammatti-ihmisen perusteella? Hekin ovat ihmisiä ja siten erehtyväisiä. Heissäkin on eritasoisia osaajia.
Se, että sanot kokeneesi koko tilanteen "jauhamisena" kertoo ammattilaiselle, että olet saattanut olla hyvinkin ns. hoitovastainen.
Sillä terapia on jossain mielessä jauhamista, kun siinä haetaan syntysyitä tiettyihin ongelmakäyttäytymisiin ja mistä muualta ne voitaisi hakea kuin potilaasta itsestään?
Mutta jätän vastaamatta, koska periaatteessa ei ole minun ongelmista kyse vaan yleensä. Omia asioitani en täällä rupea puimaan liian tarkasti.
vanhempiesi tekemiä virheitä! Se kun sattuu olemaan useinkin roolimalli. Huutaminen, kurittaminen kulkevat melkein suvussa. J-m
olen,monet toistaa(tahtomattaankin)samaa mallia myöhemmin oman perheensä parissa,onneksi ei sentään kaikki =)
ihan saman asian, huutaminen periytyy, ja sitä myötä lasten kovakorvaisuus.
automaatti että lapsuus leimaisi koko tulevan elämän suunnan. Kyllä normaali ihminen varsinkin aikuisena pystyy tekemään ja tekee omat ratkaisunsa ihan itse, minusta tuo vanhempien syyllistäminen hamaan hautaan saakka ottamatta aikuisenakaan vastuuta omista teoistaan on ihan p*******ä, ei se jos on ollut kurja lapsuus anna lupaa toimia vastuuttomasti.
Hienoa että olet katkaissut ikävän lapsuuden siirtämisen eteenpäin, olet hatun-noston arvoinen. Ja vaikka tässäkin on kommentteja siitä miten ankea lapsuus siirretään koettavaksi sukupolvelta toiselle, niin he jotka ovat sitä kurjuutta kokeneet tekevät useinkin päätöksen että omille lapsille ei ainakaan tapahdu sitä mitä itse on joutunut kokemaan. Tässä puhun myöskin itsestäni.
Kuulostakoon sitten vaikka kuinka itsekehulta, niin olen myös onnistunut tuossa, juttelemme usein nyt jo nuorten aikuisten lasteni kanssa heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja pääosin heillä on niistä positiivisia kokemuksia.
Kerroit asian paremmin kuin minä. :)
On, nyt vastailisin kerrankin mielelläni ja asiallisesti pitkiä vastauksia joista jotain tiedän, tai sitten en.
väärässä! On satavarma, että rikkonaisen lapsuuden kokenut on heikommilla kuin n.s normaalin lapsuuden elänyt! Lapsi saa suurimmat vaikkutteensa kotoaan ja jos siellä on asiat persiillään, niin mistä luulet lapsen mallin ottavan? Otetaan esimerkiksi lapsi, joka huostaanotetaan ja se kiertää koko nuoruutensa laitoksia, joissa tapaa vain kaltaisiaan ja vielä pahempia, niin väitätkö todella, että hän mystisesti paranee saamistaan traumoista aikuisikään tultaessa ja ryhtyy tekemään järkeviä päätöksiä ja elämään normaalia elämää? Tuollainen yleistäminen kielii vain tietämättömyydestä kyseistä asiaa kohtaan! Ihmiset ovat yksilöjä ja kaikki eivät ole yhtä vahvoja kuin sinä! Itselläni on ollut rikkonainen lapsuus ja nuoruusikä, ja on monien asioiden summa, että olen tänään tässä! Se on vaatinut paljon epäonnistumisia ja moni ihminen on saanut kärsiä! Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin .
Ääriesimerkistä. En kiellä että laitoskierteessä oleva olisi mallikansalainen, vaikka niitäkin toki on.
Yritin kertoa kotioloissa kasvaneesta henkilöstä joiden luona ei ole virannomaiset puuttuneet asioihin, siis tavallisesta perheestä missä välillä toraillaan ja toinen alkoholisoitunut tai vaikka molemmat. Käyvät kuitenkin töissä ja muutenkin hoitavat asiansa.
Kaken maailman lastenkodit pitäisi kieltää ja ennemmin auttaa perhettä jos on kova kriisi menossa.Taas joku tietenkin rupeaa vänkäämään tästäkin asiasta.
Niin ja en todellakaan ole tietämätön asiasta. Myöskin itse olen mokia tehnyt, mutta en ole koskaan syyttänyt vanhempiani, itse valintani olen tehnyt.
oman mielipiteensä, siis eriävänkin, ole vänkäämistä - eikös se ole keskustelua?
Mielestäni lastenkotejakin tarvitaan, viranomainen so. sosiaalihuolto eivät pääse yleensä perheen sisälle, ennenkuin asiat ovat todella pahalla tolalla ja silloin on hyvä että on paikkoja joihin lapset voidaan sijoittaa vaikka vain tilapäisestikin.
On totta että perheille annettava tuki olisi ensiarvoisen tärkeää, mutta kuinka ja millaista, ja millä resusseilla, se onkin eri asia - nythän päinvastoin kunnat säästävät juuri tältä sektorilta. Kovat arvot ovat voittamassa inhimillisyyden.
etta vankilamme eivät ole pullullaan juuri näitä ääritapauksia? Eikö ne ole juuri juuri ne ääritapaukset, jotka näihin rikoksiin syyllistyy? On todella vaikea kuvitella perhettä jossa molemmat ovat alkoholisoituneita, käyvät töissä ja hoitavat asiansa??? Lastenkoti on paikka, jonne jonne lapsi sijoitetaan väliakaisesti, kun hänellä ei ole mahdollisuutta olla kotona. Tilanne kotona voi olla lapsen kannalta hyvinkin vaarallinen ja silloin lapsi on parempi sijoittaa. Kun luet näitä rikoslehtiä, niin oletko koskaan ajatellut, että niissä olevien juttujen pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin myydä näitä lehtiä! Tuskin kukaan voi syyttää ainoastaan huonoa lapsuutta tekemistään virheistä, mutta osansa sillä aivan taatusti on! Jos lapsuuden aikaisia traumoja ei saada käsitellyksi, niin elämästä voi tulla todella hankalaa. Nämä kokemukset vaikuttavat joka asiaan mm.ihmisuhteisiin, luottamukseen, itsetuntoon...kun kaikki tämä yhdistyy vielä heikkoon luonteeseen on kyseessä tuleva ääritapaus!
Jankutat, en minä ota kantaa näihin vankiloissa oleviin ihmisiin. Asia on toistaiseksi minun kannalta käsitelty. Eikä tarvitse olla noin hyökkäävä jos kerron oman mielipiteeni.
ei olisi voinut juuri paremmin ilmaista. Olet täysin oikeassa. Elämän eväät annetaan lapsuudessa.
mutta se leppoisa tyyli, jolla olet keskustellut, on jossakin Kiinanmerellä tällä hetkellä. Lue nyt noita aikaisempia kommentteja, niin huomaat varmaan minkälaisella ääriehdottomuudella ja hyökkäävyydellä kirjoitat. Tules jo taas omaksi itekses.
otit kantaa juuri näihin vankiloissa oleviin ihmisiin:D Sinä kerroit oman mielipiteesi ehdottomana totuutena ja sitten kun sen joku kyseenalaistaa sinä otat nokkiisi ja pakenet paikalta, mutta se on sinun tapasi toimia ja sinulla on siihen oikeus!
tai sitten pyytää ylläpitoa poistamaan jos ei itse pysty kun hän nyt niin loukkaantuu toisten mielipiteistä tai kysymyksistä
Oli asiantuntijan lausunto. Miten niin ylläpitoa, kun voin itsekkin poistaa viestini? Kiitos vain provoilusta.
poista
Että saatte taas sanottua että taas se poisti omat viestinsä kun ei miellyttänyt vastaukset tai omat juttuni, mieluummin annan sefun tai ylläpidon ratkaista kiistan.
surkeaa lapsuutta syytetään aikuisiän ongelmista.
Kyllähän se vaikuttaa, kun mallit lähtee kuitenkin kotoa.Loppujen lopuksi ihmisen persoonallisuus ja se mitä elämältä haluaa vaikuttaa lopputulokseen.
Oma lapsuuteni...no, olihan niitä ongelmia vanhemilla, aika rankkojakin.Erilaiset kasvuympäristöt, arvot ja jossain vaihessa alkoholikin kuvassa mukana.Siitä huolimatta myös hyviä ja lämpöisiä hetkiä mahtui joukkooon*hymyilee muistellen*, enkä enään tunne katkerutta vanhempia kohtaa.
Nuorempana sitä joskus tuntui helpomalle antaa periksi ja antaa vaan mennä.Aivan sama minne ja miten, mutta ne katkerimmat muistot herättivät miettimään millaisen elämän omille lapsilleen haluaisi.
Jotenkin tuntuu että elämällä on oppiläksynsä jokaiselle ja opiksi ottaminen ei koskaan ole helpoin tie, mutta kenties sen arvoista:)
Lukiessani kannanottoja aiheeseen, onko surkealla lapsuudella merkitystä elämänlaatuun aikuisena, vahvistui se sama käsitys mikä on aiemminkin kyseisestä aiheesta minulle kehkeytynyt, että ne jotka ovat itse olleet todella kurjissa olosuhteissa lapsuudessaan ja kovalla työllä sieltä selvinneet – ovatkin katsantokannoiltaan laajempi alaisempia kuin ne jotka ovat mielestään kohtuullisen lapsuuden saaneet.
On toisaalta ymmärrettävää ettei sellainen ihminen, joka on saanut osakseen lapsuuden josta ei omasta mielestään ole huonoa sanottavaa, kykene ymmärtämään niitä jolla se lapsuus on ollut yhtä maanpäällistä helvettiä ja josta on vaan pakko ollut kyetä selviytymään vaikka sitten menestymättä ja katkeruus mukanaan. Ihminen kun ei useinkaan oikein kykene ymmärtämään sellaista mitä ei itse ole kokenut ja se on omiaan supistamaan näkemyksiään toisen näkökannalta.
Se mitä en ymmärrä on ettei kyetä tajuamaan, että jos ihminen kokee tulleensa lapsena väärinkohdelluksi, miksi hän ei saisi sitä tuoda esille?
Miksi hän ei voisi syyttää vanhempiansa, jotka ovat olleet ne jotka ovat sen vääryyden lapselleen tehneet?
Eihän lapsi pysty nousemaan vanhempiaan vastaan. Hänhän alistuu.
Mutta kun tämä lapsi kasvaa aikuiseksi on hänellä mahdollisuus puolustautua ja se usein ilmenee katkeruutena ja vanhempiensa mollauksena.
Kyllähän hekin aikuiset joilla on ollut se tyydyttävä lapsuus älähtävät jo heitä nyt kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Miksikä siis eivät myös he voisi älähtää joille se epäoikeudenmukaisuus on tehty lapsena?
Totta sekin ettei katkeruuteen kiinnijääminen ratko asioita. Ihmisen pitäisi löytää keinoja millä päästä eroon katkeruudestaan ja siten päästä ”parantumaan” haavoistaan.
se ollut joku suomalainen psykiatri tai psykologi, joka on sanonut, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Eli ne asiat voi kääntää myös onnelliseen suuntaan.
Ajan paikalla ja lukenut teidän kinastelua minun sanomisista, jos se saa noin riitaa ja eripuraa teidän kesken, voin toki poistaa kaikki vastaukseni tästä ketjusta.
Mää kyllä taharon nähärä tän.Mitään ei ole koko päivänä tapahtunu niin ny ois sellaset kauniit ja rohkeet-kohtaus kohallaan ennen peliä. ;))
olla todellinen syy poistollesi! Tuollainen mielenosoitus ei kuulu aikuiselle ihmiselle. Älä poista viestejäsi, koska ne ovat tämän keskustelun kantava tekijä. Ei se, että ollaan asioista erimieltä parane poistamalla. Se osoittaa vain kypsymättömyyttä ja muiden aliarvioimista. Tämä on vain keskustelua. Toki sinä teet niinkuin parhaaksi katsot;)
Mitenkähän kävis jos kaek tekis ton saman hmm?Koklataanko meneekö koko kahvila tyhyjäks? ;))
kukaan ole käynyt aukomaan päätään mun kommentistani joka on lähes samoilla linjoilla kanssasi. Olen edelleen sitä mieltä ettei kaikkia omia toilauksiaan voi laittaa vanhempiensa tai kurjan lapsuutensa syyksi, vaan ihmisen on otettava itse vastuu teoistaan.
Vaikka kasvualusta ei olisikaan ollut paras mahdollinen, niin se ei oikeuta sysäämään omia rikkomuksiaan (kun aletaan puhumaan vankilassa istujista) kenenkään toisen, siis vanhempiensa kannettavaksi. Kurjistakin lapsuuden olosuhteista kärsineistä kasvaa useimmiten kunnon kansalaisia ja hyvästä kodista lähtenyt saattaa olla täysi roisto.
Enempää en ehdi tänään kommentomaan, vastalauseisiin vastaan huomenna.
Sanoo oman mielipiteensä ja sillä sipuli.Kai silläki saa olla omansa vai? ;/
jotain pastillista?
viestissä ja koska kantasi oli lähes sama Animattinin kanssa, niin uskoin riittävän, jos toista kommentoi. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että mitään yksittäistä asiaa on vaikea nimetä syyksi, koska yleensä on kyseessä monien asioiden summa, mutta lapsuudessa kärsityt, käsittelemättömät traumat ovat yksi ja suuri osa kokonaisuutta. Pelkästään huonoon lapsuuteen vetoaminen on väärin, mutta se on yleensä päälimäinen mikä mieleen tulee.
Niih.. ;))
vieläkun olen linjoilla niin ehdin pikaisesti vastaamaan. Vanhempien toiminnoistahan sitä haetaan yleensä ensimmäisenä syytä omiin käyttäytymisiinsä, vaikka siihen saattaa olla monenmoista muutakin syytä.
Jo moittisit minua kypsymättömäksi ja että aliarvioisin muita kirjoittajia. Muistaakseni sinä kritisoit minua siitä, että aliarvioin vastausessani sellaista henkilöä joka käyttää hyväkseen vanhempiaan jos on tehnyt väärin. Eli siis vähäälysiä ja mitens minä siis sanoinkaan loppujen lopuksi. Toisin sanoen et ole sen kummoisempi kuin minäkään.
väittänyt olevani sinua parempi. Minusta olisi kohtuutonta, että poistaisit viestisi, koska niissä ei ole mitään sellaista, että pitäisi tehdä niin. Vanhempien hyväksikäyttämisestä olen edelleen samaa mieltä, mitä kirjoitin jo aiemmin. Kyse on laajemmasta kokonaisuudesta ja se on osa sitä.
Koko ajan sanomisiani? Missä olen väittänyt sinun olevan parempi?
Palautteen muoto on yleensä seurausta tavasta, jolla asiat esitetään.
Toisin sanoen et ole sen kummoisempi kuin minäkään. Tästä minä päättelen, että olisin jossain vaiheessa väittänyt olevani sinua kummoisempi!
Voihan nyt nenu. No oletko parempi kuin minä. Nyt tämä menee jo chatailuksi.
Mun mielestä Pastilli vastasi ihan asiallisesti, äläkä animattiN poista mitään. Keskustelu on oman mielipiteen esille tuomista, joskus menee kinasteluksi, mutta pitää ymmärtää, että ihmisillä on eri lähtökohdat omille näkemyksilleen.
Itse olen sitä mieltä, että oli lapsuus minkälainen tahansa, niin etukäteen ei voi ennustaa mitä tulee tapahtumaan. Hyvän lapsuuden saaneesta voi tulla rikollinen, lasisen lapsuuden kokeneesta hyvä vanhempi itsestään. Ihmisen luonnekin ja lapsuuden jälkeiset tapahtumat ja olosuhteet vaikuttavat.
Toki toivoisin jokaiselle lapselle turvallisen lapsuuden ja teini-iän. Usein teinit jätetään oman onnensa nojaan, koska "onhan ne jo isoja ja pärjää". Ei iso koko tee teinistä henkisesti isoa. Lapsia ne ovat mieleltään ja tarvitsevat tukea siinä missä vaippapöksytkin. :o)
enemmän, kuin ne vaippapöksyt. Vaippapöksyille riittää syli, sydän ja syöminen, mutta murkku on haaste.:)
mallikkaasti, loppulausetta myöten.
Sai huvinsa, puuttui vain veri roiskeet areenalta. Leipää varmaan jokaisella oli omasta takaa. :)
No jopas on yön aikana poistunut viestini, ei nähtävästi saa fanittaa mynttistä... häpeillen poistuu...