>> Eri asia on myös se, lukeeko käsitteen "Jumalan poika" juutalainen vai ei-juutalainen. Molemmat tosin ymmärtävät heti, mitä siinä on. Se on yksiselitteinen sukulaisuusilmaisu, joka heti herättää jonkinlaisia assosiaatioita. Mutta tässä kohdassa juuri tapahtuu väärinymmärtämistä, sillä jokainen ymmärtää Jumalan pojalla jotain erilaista. Kreikkalaiset, joiden kulttuuripiirissä oli totuttu siihen, että Olympoksen jumalat silloin tällöin siittivät lapsia maan ihmisten kanssa ja että heillä oli "poikia", saattoivat soveltaa tätä käsitettä maailmaansa suuremmitta vaikeuksitta. Samoin roomalaiset, joiden hallitsijat antoivat kunnioittaa itseään jumalina, saattoivat jollakin tavalla ymmärtää tämän käsitteen. Ja koska he saattoivat soveltaa tämän käsitteen maailmansa puitteisiin, he eivät kysyneet mitä se alkukielellä merkitsi.
Näin jouduttiin juuri "Jumalan poika" käsitteen kohdalla merkityksellisimpään väärinkäsitykseen mitä ylipäänsä voidaan ajatella. Joka tuntee Itämaita, vaikkapa Karl Mayn kirjoista käsin tietää, että itämaiden asukkaat rakastavat runsaskuvaista kieltä. Valokuvaaja on heille "kuvan isä". Tuottajan ja tuotteen kuiva riippuvuussuhde ilmaistaan kuvana, abstraktit käsitteet ilmaistaan kuvaannollisesti. Yksinkertainen valehtelija on valheen poika, ja valehtelemisen taidon paremmin hallitseva on jo valheen isä. Juuri tällä samalla kieli- ja ajatustasolla on nyt myös Jumalan poika.
Seemiläisessä kielenkäytössä tällä merkityksellä ei ole muuta tarkoitusta kuin se, että ihmisen ja Jumalan välillä on olemassa suhde. Kenellekään juutalaiselle ei tulisi mieleenkään ajatus, että Jumalan pojalla olisi tarkoitettu todellista isän ja pojan välistä sukulaisuussuhdetta. Jumalan poika on armoon otettu ihminen, valittu, ihminen joka tekee Jumalan tahdon. Vastoin tosiasioita on jokainen yritys ottaa tämä kielikuva kirjaimellisesti ja johtaa siitä pojan jumaluus.
Vanhassa Testamentissa osoitetaan kyllin usein, miten Jumalan pojan käsite on ymmärretty: Se oli esimerkiksi kuninkaiden kruunauksessa käytetty tavallinen lauseparsi, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että Messias, voideltu kuningas on "siitetty" Jumalan nimessä, että hän toisin sanoen on Jumalan asettama. Niinpä sanotaan psalmissa:
"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin,
pyhälle vuorelleni.
Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt,
Hän lausui minulle:
´Sinä olet minun poikani
tänä päivänä minä sinut synnytin.´
Näin jouduttiin juuri "Jumalan poika" käsitteen kohdalla merkityksellisimpään väärinkäsitykseen mitä ylipäänsä voidaan ajatella. Joka tuntee Itämaita, vaikkapa Karl Mayn kirjoista käsin tietää, että itämaiden asukkaat rakastavat runsaskuvaista kieltä. Valokuvaaja on heille "kuvan isä". Tuottajan ja tuotteen kuiva riippuvuussuhde ilmaistaan kuvana, abstraktit käsitteet ilmaistaan kuvaannollisesti. Yksinkertainen valehtelija on valheen poika, ja valehtelemisen taidon paremmin hallitseva on jo valheen isä. Juuri tällä samalla kieli- ja ajatustasolla on nyt myös Jumalan poika.
Seemiläisessä kielenkäytössä tällä merkityksellä ei ole muuta tarkoitusta kuin se, että ihmisen ja Jumalan välillä on olemassa suhde. Kenellekään juutalaiselle ei tulisi mieleenkään ajatus, että Jumalan pojalla olisi tarkoitettu todellista isän ja pojan välistä sukulaisuussuhdetta. Jumalan poika on armoon otettu ihminen, valittu, ihminen joka tekee Jumalan tahdon. Vastoin tosiasioita on jokainen yritys ottaa tämä kielikuva kirjaimellisesti ja johtaa siitä pojan jumaluus.
Vanhassa Testamentissa osoitetaan kyllin usein, miten Jumalan pojan käsite on ymmärretty: Se oli esimerkiksi kuninkaiden kruunauksessa käytetty tavallinen lauseparsi, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että Messias, voideltu kuningas on "siitetty" Jumalan nimessä, että hän toisin sanoen on Jumalan asettama. Niinpä sanotaan psalmissa:
"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin,
pyhälle vuorelleni.
Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt,
Hän lausui minulle:
´Sinä olet minun poikani
tänä päivänä minä sinut synnytin.´
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.