Moskovan patriarkaatista aikoinaan eronneet pakolaiskirkot ym yhdentyvät takaisin Moskovan patriarkaatin yhteyteen. Prosessi etenee hyvin.
Milloin meidän kirkko ?
Papiston tehtävistä poissa yksi kirkkomme hajauttajista, pitkä virkavapaus. Tapiolan kirkossa voi taas pitkästä aikaa käydä, ainakin vähän aikaa.
Milloin meidän kirkko ?
Papiston tehtävistä poissa yksi kirkkomme hajauttajista, pitkä virkavapaus. Tapiolan kirkossa voi taas pitkästä aikaa käydä, ainakin vähän aikaa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
...et ole tähän asti voinut käydä? Mikä muuttuu? Eivätkö juuri tuollaiset lausahdukset ole niitä hajauttajia? Eikö hajaannus ole lähinä omassa päässäsi?
Miksi muuten meidän täytyisi palata Moskovan alle?
Mak.
Valtaosa suomalaisista ortodokseista ei missään tapauksessa halua palata Moskovan patriarkaattiin. En itsekään kannata sitä. Meillä on ollut Konstantinopolin huomassa laaja autonomia.
Minusta kirkossa käynnissä ei pitäisi katsoa henkilöön. Papin eriävä mielipide joistain asioista ei saisi vaikuttaa kirkossa käymiseemme.
Me Helsingin seurakuntalaiset olemme siitä hyvässä asemassa, että voimme valita monesta kirkosta ja jos mikään oman seurakunnan kirkoista ei miellytä, niin voimme käydä Nikolskissa tai Munkkiniemen Pokrovassa. Haja-asutus alueilla ei tällainen valikointi onnistu, jos kirkko tai pappi ei miellytä, niin seurauksena voi olla ehtoollisyhteyden katkeaminen.
Itse kamppailen parhaillaan sellaisen ongelman kanssa, että en voi ottaa eräältä papilta ehtoollista, kun hän loukkasi minua. En ole asianomaisen kanssa oikein puheväleissä eikä asiaa siten voida selvittää. Kärsin tilanteesta.
...ethän sinä *papilta* ota ehtoollista vastaan. "Sinun omaasi Sinun omistasi me Sinulle edeskannamme kaiken tähden ja kaiken edestä."
Mak.
Selvitä hyvä ihminen mahdollisimman pian kertomasi "ehtoollisongelma". Kyllä meidän papeilta aina välillä saa kuulla vaikka minkälaista juttua, pitää osata suodattaa. Asiat kannattaa selvittää henkilökohtaisesti kyseisen papin kanssa. Olethan aina kirjoituksissasi kannustanut hakeutumaan "rippi-isän" puheille jo aiemman nimimerkkisikin suojassa. Jos koet itsesi loukatuksi on ongelmasi henkilökohtainen eikä saa vaikuttaa ehtoollisyhteyteen. Makarios kirjoittaa asiaa.
Ei kai kirkomme ole palaamassa Moskovan alaisuuteen, eihän?
ei kai sinänsä liity mitenkään ihmisten henkilökohtaisiin suhteisiin, vaikka kieltämättä henkilösuhteilla voi olla vaikutusta myös kirkkopolitiikassa. Piispoilla on omat suosikkinsa ja usein erilaiset kirkkopoliittiset klikit syntyvät henkilösuhteiden perusteella.
Puhuin ehtoollisellakäymisongelmastani rippi-isäni kanssa, mutta en kertonut kaikkea mitä ko pappi minulle sanoi. (Koska ripillä on tarkoitus tunnustaa omia syntejään eikä muiden ihmisten syntejä.) Sanoin vain, että että minun on vaikea antaa hänelle anteeksi. Rippi-isäni kehotti rukoilemaan Jumalaa ja koettamaan päästä asian yli. Enempää en voi kertoa, koska rippisalaisuus koskee toki rippilastakin.
Nuori pappi, jonka sanomisista, olen loukkaantunut on sellainen henkilö, jonka kanssa kaikki ovat vähän vaikeuksissa, koska hänen kanssaan ei voi oikein kekustella mistään asioista. Hän pyrkii määräilemään joka asiassa ja kävelee kirkon muun henkilökunnan esim kanttorin ja kirkonisännöitsijän sekä aktiivisten maallikkojen mielipiteiden "yli". Minulta itseltäni taas puuttuu nöyryyttä ja olen pitkävihainen.
Nuorten pappien kypsymättömyys on minusta erittäin huolestuttavaa. Sananlasku sanoo: "Lukkari on Luojan luoma, mutta pappi tehdään pieksämällä." Täytyy vain toivoa, että elämä kypsyttää tätäkin nuorta sielunpaimenta.
Itseni suhteen ei liene enää toivoa. Menen todennäköisesti raakileena hautaan. Jumala auttakoon meitä kaikkia.
se sananparsi menee, että lukkari on Luojan luoma, papiksi pääsee kuka tahansa... t. yx lukkari
Jahas, nuori ja "virka-intoinen" siinä sopiva yhdistelmä. Muistele omaa nuoruuden (jos vielä muistuu mieleen )ja ehdottomuuden aikaa, silloin oltiin aina oikeassa vaikka ei oltukaan.
Elämänkokemusta ei valitettavasti voi oppia edes teol. laitoksella, elämä opettaa jokaisen märkäkorvan aikanaan, tai sitten ei.
Jätä nuoren kaikkitietävän papin puheet omaan arvoonsa ja jatka elämää. Toivottavasti ilman Moskovan patriarkaatin alaisuutta.
liittyä Moskovan patriarkaatin seurakuntaan, mutta vakavasti puhuen en sinne halua. En ole kiinnostunut venäläisestä anti-intellektualismista enkä varsinkaan vanhasta ajanlaskusta. Venäjän kirkon täällä Suomessa tomivat papit ovat kovasti propagoineet tätä vanhaa ajanlaskua, joka sotkisi koko elämämme.
Olen tosin sanonut, ettei ajanlaskukysymys ole hengellinen kysymys ja että noudatan asiassa piispojemme ja kirkolliskokouksemme päätöstä. Minusta vain käytännölliset haitat olisivat liian suuret. Vanha-ajanlasku ei antaisi mitään, mutta aiheuttaisi paljon kiusaa jokapäiväisessä elämässä, kun kirkko ja yhteiskunta kulkisivat eri jalkaa.
"noudatan asiassa piispojemme ja kirkolliskokouksemme päätöstä. "
Mistähän tällaisia voisi saada nähdäkseen esim meillä noudatettavan pääsiäisenvieton osalta? En ole kuullut, että sellaisia on edes olemassa.
"kirkko ja yhteiskunta kulkisivat eri jalkaa. "
Ei kai niiden hyvänen aika yhtä jalkaa tule kulkeakaan!
kirkolliskokouksissa. Kirkolliskokousten pöytäkirjat ovat Suomen ortodoksisen kirkon keskusarkistossa Kuopiossa. Ne voi tilata luettavaksi. Lisäksi 1920-luvulla ja vielä 30-luvun alussakin kirkollishallitus joutui usein käsittelemään anomuksia, joissa anottiin, että N:n seurakunta saisi poikkeuksellisesti käyttää vanhaa ajanlaskua ainakin pääsiäisen ja siitä riippuvien juhlien vietossa. Tällaiset anomukset hylättiin tietääkseni kaikki.
Ajanlaskukysymyksestä Suomessa on tehty myös useita pro-graduja, mutta ei minun tietääkseni vielä väitöskirjaa.
"Venäjän kirkon täällä Suomessa tomivat papit ovat kovasti propagoineet tätä vanhaa ajanlaskua, joka sotkisi koko elämämme."
Heille ajanlaskukysymys sattuu olemaan hengellinen kysymys, ehkä siksi, että heidän tukenaan ovat jumalalliset tunnusmerkit.
Mutta Suomen ortodoksiselle kirkolle sen noudattama ajanlasku (jota tunnusmerkit eivät tue) ei ole hengellinen kysymys vaan poliittinen kysymys. Politiikka taas on useimmille paljon tärkeämpää kuin hengellisyys.
"Vanha-ajanlasku ei antaisi mitään,"
Jospa vähän kokeilisit sitä ennen kuin tuollaista latelet.
...mutta *kalenteriko* se on hengellisyyden, kristillisyyden ja ihmisyyden mitta? Ei satavarmasti Taivaan portilla kysytä, mitä kalenteria noudatit!
Mak.
En minä tiedä, onko vai eikö. Mutta tunnusmerkeiltä on vaikea ummistaa silmiään.
Asun Helsingissä, missä on myös Moskovan patriarkaatin seiurakuntia. Lauloin nuoruudessani erään tällaisen seurakunnan kuorossa. Näin kokemusperäisesti totesin, että vanha ajanlasku on pelkkä rasite, josta ihmiset nykyisin lähinnä kärsivät.
http://www.mercurynews.com/mld/mercurynews/news/breaking_news/14556875.htm
XB!
Valitettavasti todellisuus suhteissa ns. pakolaiskirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon välillä ei ole niin ruusuinen. Neuvottelut - jotka käsittääkseni menee hyvin - tulevat aiheuttamaan hajannuksen ns. pakolaiskirkossa (jos se ei ole jo sitä tehnyt). Aina löytyy jotkut, jotka näkevät VAIN luopumusta ympärillään ... ainoastaan me, VAIN me, 0,000000000000000000001% viidestä miljardista, olemme oikeassa!
En ole koskaan oikein ymmärtänyt mikä Venäjän ortodoksisessa kirkossa niin viehättää. Tarkoitan tällöin sen hallinollista ulottuvuutta, koska Venäjän ortodoksisen kirkon hengelliset rikkaudet ovat JO Kirkon yhteistä aarretta. Jumalan edessä seisoo venäläiset pyhät läpi aikojen yhdessä muiden pyhien kanssa - ei siellä ole mitään erillistä osastoa heitä varten (tai näin ainakin kuvittelisin, katafaattisuudessani). Heidän rukoukset ja kirjalliset hedelmät ovat tukenamme vaelluksellamme - esim. pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen, pyhittäjä Serafim Sarovilainen, pyhittäjä Maria Parisilainen jne.
En voi kuvitella Suomen ortodoksisen kirkon saavan mitään mullistavaa siitä, että se liityisi Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. Tämä on toki ns. jos-kysymys ja jossittelua...
Makarios-nimimerkki oli mielestäni aivan oikeassa puhuessaan hajannuksen luonteesta. Eikö juuri valikoiva osallistuminen Kirkon elämään ole jo lahkolaisuuden alkua - ja jos se ei ole sitä, niin mitä se on? Toki valikoiva asennoituminen pappeihin ym. on inhimillisestä näkökulmasta jossain mielessä ymmärrettävää (esim. tyliin "en vaan pidä hänestä..."), mutta Kirkon mielen näkökulmasta se on ainakin Kristuksen pappeuden väheksymistä ja Hänen ruumiin - Kirkon - hajoittamista.
Emmekö muista apostoli Paavalin nuhteita kirjeissään? Niitä on lukuisia! Muistakaamme ne, kun aloitamme jonkun pappien-ranking listan (TOP 10) tekemistä! Eiköhän meillä kaikilla ole peiliin katsomisen paikka tässä asiassa ja monessa muussakin.
Kesän alkua...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
... ett hjärtligt tack ska du ha Lars! Ei siksi, että olet kanssani samaa mieltä, vaan siksi, että puhut viisaita.
Terv. Makarios, ei kuitenkaan nimi*merkki*
Aamun Koitto kolahti postiluukusta ja kas, silmäys sivulle 3 toi lihaa Larsinkin ympärille. Mukavaa; keskustelukumppani on siis oikeasti olemassa!
;=D
>>>Valitettavasti todellisuus suhteissa ns. pakolaiskirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon välillä ei ole niin ruusuinen. Neuvottelut - jotka käsittääkseni menee hyvin - tulevat aiheuttamaan hajannuksen ns. pakolaiskirkossa (jos se ei ole jo sitä tehnyt). Aina löytyy jotkut, jotka näkevät VAIN luopumusta ympärillään ...>En ole koskaan oikein ymmärtänyt mikä Venäjän ortodoksisessa kirkossa niin viehättää. Tarkoitan tällöin sen hallinollista ulottuvuutta, koska Venäjän ortodoksisen kirkon hengelliset rikkaudet ovat JO Kirkon yhteistä aarretta. - - En voi kuvitella Suomen ortodoksisen kirkon saavan mitään mullistavaa siitä, että se liityisi Moskovan patriarkaatin alaisuuteen.
herra suuren ja mahtavan kannattaja.
Meillä on ihan hyvä olla ja elää Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa. Miksi liittyä Moskovaan?
Ei se Moskovaan liittyminen takaa mitää ruusuista tulevaisuutta - kunhan kuvittelette vain. Ainahan kaikki on paremmin "aidan toisella puolella". "Jos ja kun me vain... niin sitten..."... aaaahh...
Lausun nyt harhaisen, kerettiläisen, kehittymättömän ja kypsymättömän mielipiteeni: Historia on opettanut suvulleni, ettei idästä todellakaan nouse aurinko. Suoraan sanottuna minä *pelkään* Moskovan patriarkaatin alaisuuteen *joutumista*. Sitä paitsi minulle Moskova ei ole mikään *äiti*kirkko; korkeintaan väliäiti.
Outoa, että yhdellä suulla ylistetään alkukirkkoa ja toisella glorifioidaan Moskovaa...
Emme saa mitään muuta kuin vapautta Konstantinapolista. Luonnollinen ja historiallinen yhteys on itään. Neuvostoliitto on kuollut. Pitäisi se ymmärtää jo Suomen ort kirkossakin. Olkaamme iloisia Venäjän ortodoksisen kirkon noususta ja elinvoimasta.
Valamo luostari, Laatokan saaristossa, on ollut aina osa Suomen ort kirkkoa. Juuria ei voi unohtaa tai hylätä niitä. Bysanttiin emme kuulu,
emmekä ole koskaan kuuluneetkaan.
En voi kirjoittaa pitkää tekstiä...
Toki vähättely on väärin, tai voisi sanoa epätervettä, mutta niin on myös sokea ylistys. Tämä koskee sekä Venäjän ortodoksista kirkkoa ja samalla MYÖS Suomen ortodoksista kirkkoa.
Oli hauska äskettäin lukea kiisteltyn venäläisen kirjailijan Leo Tolstoin (1828-1910) teosta "Ylösnousemus" (1899), joka on eräänlainen kaunokirjallinen uskonnollinen testamentti. En ota kantaa Tolstoin - "kerettiläinen uskon jättiläinen" (ks. Aamun Koitto 9/2006, s. 19) - suhteeseen Kirkkoon, vaan tahdon nostaa esiin yhden hänen ajatuksistaan.
Tolstoi toteaa kirjassaa, päähenkilön suulla, kuinka kummallista on, että Kirkon miehet käyttävät voimakeinoja, (kirkko)politiikkaa, valtiota, tsaaria, jne. avuksi Kirkon säilyttämisessä. Tolstoin ajatusten taustalla on silloin Herramme sanat Kirkosta: "Sitä eivät tuonelan portit voita." (Matt. 16:18) Eikö Herran lupaus ole voimassa? Eikö se koske Suomen ortodoksista kirkkoa, voimme kysyä?
Kiusaus on vain sokeasti ylistää aidan toisella puolella olevaa nurmikkoa, kun ryhtyä tekemään jotain omalla nurmikollamme. Lukiessaan Herramme vuorisarnaa huomaa kuinka Hän kehotti tekemään TÄSSÄ ja NYT, eikä vain ihastella Hänen sanojaan (ks. Matt. 7:24)! Miksi suhtautua Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuin Nasaretin asukkaat Herraan: "Eikö tuo ole [vain] Joosefin poika?" (Luuk. 4:22) Eikö tämä vain-vähättely ole sydämemme ääni Herramme haasteen edessä?
No niin ... pitää TEHDÄ töitä! :)
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
"suomalaisen ortodoksisuuden paluuta ortodoksisille juurilleen. "
Milloin Moskovan patriarkaatti palaa ortodoksisille juurilleen eli Konstantinopolin patriarkaattiin?
>>>Milloin Moskovan patriarkaatti palaa ortodoksisille juurilleen eli Konstantinopolin patriarkaattiin?
>>>Kiusaus on vain sokeasti ylistää aidan toisella puolella olevaa nurmikkoa, kun ryhtyä tekemään jotain omalla nurmikollamme.>Miksi suhtautua Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuin Nasaretin asukkaat Herraan: - - Eikö tämä vain-vähättely ole sydämemme ääni Herramme haasteen edessä?
"Muuten ortodoksisuuden juurten syvyys ei tosiaankaan määräydy sen perusteella, mihin jurisdiktioon kuulutaan."
Oi kiitos sanoistasi! Sitten voimme olla iloisia, ettei meidän tarvitse edes miettiä Moskovalaisiin liitymistä :) :)
>>>Sitten voimme olla iloisia, ettei meidän tarvitse edes miettiä Moskovalaisiin liitymistä
Olemme asiassa ehkä eri mieltä.
Itse ainakin koen, että monet suhtautuvat liiankin pessimistisesti ja defaitismin (lainaus Mar Sarugilta) hengessä Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Tuntuu kuin Nasaretin asukkaiden mieli olisi aina vain läsnä (vrt. Luuk. 4:22).
En hurskastele tai ole liian ihanteellinen, vaan toivon mukaan rehellinen. Itse koen, että oman pesän väheksyminen ei ole rakentavaa. Siinä jotenkin kaivetaan maata pois jalkojen alta! Se on osittain samaa kuin oman itsensä liiallinen väheksyminen ja oman arvokkuuden riistämistä itseltään - itsetunnon tuhoaminen pala palalta...
Kevään jatkoa...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
Tässä on pieni kevennys, näin äitienpäivänä! Kertomus on vitsi, mutta opettavainen sellainen! Päähenkilö on yksi venäläinen mummo Neuvostoliitossa - jotka ottivat kristillisen haasteen tosissaan omassa vaikeassa tilanteessaan! Mieleen nousee Kristuksen sanat: "Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset." (Matt. 10:16)
Mummo oli ruokakaupassa Neuvostoliitossa ja kysyi myyjältä: "Onko teillä tänään leipää?" "Kyllä", vastasi myyjä. Tähän mummo sanoi: "Kunnia olkoon Jumalalle!" Jonossa oleva puolueen jäsen ja kunnollinen Neuvostokansalainen oli hieman ärsyyntynyt mummon sanoista, mutta hän malttoi mielensä. Mummo jatkoi kysymällä: "Onko teillä tänään maitoa?" Vastaus oli: "Kyllä." Tähän mummo totesi: "Kunnia olkoon Jumalalle!" Nyt puoluejäsen hermostui ja sanoi mummolle: "Ette ymmärrä muoriseni! Teidän kuuluu antaa kunnia puolueelle, eikä Jumalalle! Tuollainen on menneiden aikojen juttuja ja on maassamme jäänyt unholaan, joutunut romukoppaan!" Mummo jatkoi tämän jälkeen kyselyään: "Onko teillä tänään lihaa?" Vastaus oli: "Ei!" Tähän mummo totesi: "Kunnia olkoon puolueelle!"
No niin ... hyvää äitienpäivää!
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
loisti..... valot Moskovan´!
"Above all, siskot ja veljet, juuri tiässä Moskova Omofor -bluesissa -jota jotkin defaistit julkeavat haukkua myös breakdanceksi- jos missään, on tulevan, luovan, uudenlaisen ja kaiken pelastavan ORTODOKSISUUDEN suuri sydän ja ydin. Moskova ei jätä ketään kylmäksi, ei edes ruumishuoneella makaavia, tämän tietävät kaikki aina Muurmanskista Grosnyyn..."
*Lainaus (pseudo)Jormalei Kronstadtilaisen ELÄMÄNI MOSKOVASSA -kirjasta.
Olet sittenkin vielä ELOSSA!
Khairete! : )
t. Kristotuksin,
Johannes
totossa ja totta hitossa. Kristotuksin sinulle voimia. Vanhat hyvät ja erikoiset "voimat" kun täällä näemmä taas klassista itkuvirtä veisaavat "vieraalla mailla" Moskovaan kaihoten katsoen.
Mutta mutta, toisaalta mitä olisikaan tämä palsta ilman xyziä, papadopolosta & posse -he saavat minut lähes aina jonkinsortin liikutuksen valtaan. Aika velikultia ja helmiäkin omilla tavoillaan.
Xboxin uusinta versiota taasen minä vain janoan... Ja above all HALO3:sta(peli)...