Alkuperäiset esikoislestadiolaiset esittävät - förevisar. Pahat pojat - Bad boys. Elokuva tulee ensi-iltaan Tammikuussa 2003.
Takkusen pojat eivät juo, eivät polta, eivätkä kiroile. Mutta heillä on takanaan lähes 100 ryöstöä. Otto, Matti, Ilkka ja Eero Takkunen ovat olleet koko elämänsä paranoidia skitsofreniaa sairastavan isänsä
mielivallan kohteina. Lapsilisät ovat menneet parempiin suihin ja kurin pitoon on koivuniemen herran lisäksi käytetty sekä sirppiä että nyrkkiä. Raamatusta lakejaan ammentava isä on vakuuttunut siitä,
että televisio, purukumi ja muotivaatteet ovat syntiä ja kasvattaa lapsiaan tinkimättömällä julmuudella.
Aku Ankkaa ja Tex Willeriä lukevat pojat ovat tottuneet saamaan enemmän hellyyttä ja ymmärtämystä takapihan kotieläimiltä kuin yhteiskunnalta. He ovat elättäneet itsenä kerjäämällä ja syövät
vehnäjauhoista ja mustikoista tekemäänsä mössöä ja elelevät ilman sähköä. Isän jouduttua mielisairaalaan pojat jäävät omilleen ja ajautuvat hankkimaan elantonsa rikollisin keinoin. He aloittavat
pienimuotoisilla kolikkopelien ryöstöillä ja pääsevät rahan makuun ryhtyessään "nyppimään" miehittämättömiä huoltoasemia katkaisemalla niiden bensa-automaatit vaijerilla kahtia.
Rikoskierteensä myötä pojat itsenäistyvät ja oppivat päättämään itse omasta elämästään. Heidän suurin toiveensa - olla normaali, kuten kaikki muutkin - on vihdoinkin käden ulottuvilla.
Takkusen pojat eivät juo, eivät polta, eivätkä kiroile. Mutta heillä on takanaan lähes 100 ryöstöä. Otto, Matti, Ilkka ja Eero Takkunen ovat olleet koko elämänsä paranoidia skitsofreniaa sairastavan isänsä
mielivallan kohteina. Lapsilisät ovat menneet parempiin suihin ja kurin pitoon on koivuniemen herran lisäksi käytetty sekä sirppiä että nyrkkiä. Raamatusta lakejaan ammentava isä on vakuuttunut siitä,
että televisio, purukumi ja muotivaatteet ovat syntiä ja kasvattaa lapsiaan tinkimättömällä julmuudella.
Aku Ankkaa ja Tex Willeriä lukevat pojat ovat tottuneet saamaan enemmän hellyyttä ja ymmärtämystä takapihan kotieläimiltä kuin yhteiskunnalta. He ovat elättäneet itsenä kerjäämällä ja syövät
vehnäjauhoista ja mustikoista tekemäänsä mössöä ja elelevät ilman sähköä. Isän jouduttua mielisairaalaan pojat jäävät omilleen ja ajautuvat hankkimaan elantonsa rikollisin keinoin. He aloittavat
pienimuotoisilla kolikkopelien ryöstöillä ja pääsevät rahan makuun ryhtyessään "nyppimään" miehittämättömiä huoltoasemia katkaisemalla niiden bensa-automaatit vaijerilla kahtia.
Rikoskierteensä myötä pojat itsenäistyvät ja oppivat päättämään itse omasta elämästään. Heidän suurin toiveensa - olla normaali, kuten kaikki muutkin - on vihdoinkin käden ulottuvilla.
Vastaukset 30
Vanhimmat
- http://kampanja.expert.fi/
- http://www.ses.fi/data/elokuvat/pahat.htm
- http://www.elokuvamaailma.net/artikkelit/pahat_pojat/pahat_pojat.html
- http://www.solarfilms.com/default.cfm?cd=1096&depth=4&dept0=1046&dept1=1046&dept2=1095&dept3=1096&doc=1233&language=Finnish&CFID=888179&CFTOKEN=63540657
Kyllä tässä elokuvassa on enemmänkin sosiaalipoliittista kritiikkiä kuin uskontoa. Yleensä ihmiset ovat tottuneet ruuan makuun ja haluavat syödä. Ensin kerjätään ja käydään kaatopaikalla, kunnes keksitään, että muitakin keinoja on pysyä hengissä.
Näköalat ovat juuri tällaiset, jos ihmisistä ei pidetä huolta, vaan lapsetkin jätetään oman onnensa nojaan, ja juopa rikkaiden ja köyhien välillä vain kasvaa. Saavat rikkaat rakentaa muureja ympärilleen, etteivät nälkäisten armeijat tule moukaroimaan heidän talojaan ja pankkejaan.
Tämä perhe, jonka pojista elokuva on tehty, kuuluu tiettävästi eräseen suht. vähälukuiseen lestadiolaissuuntaukseen, joka on eronnut esikoisista 1960-luvulla.
Tällaista se on, kun eletään niin maailmasta erillään, ettei haeta toimeentulotukea eikä haeta sosiaalietuuksia, edes työttömyyskorvausta. Kysyn vain, että missä olivat sosiaaliviranomaiset, kun tämän perheen asioista oli kysymys.
Kuuluisa Maunulan muumio-mies sai olla kuusi vuotta kuolleena ilman että kukaan perään kysyi.
Tämä perhe olisi sosiaaliviranomaisten puolesta saanut kuolla vaikka nälkään - jos perheessä ei olisi ollut toimeliaita poikia.
Tilanteen huomioiden poikien tuomiotkin olivat erittäin lieviä.
Mutta näitä vahingoniloisina ilkkuvia, hurskastelevia uskonräkättejä täälläkin kyllä riittää.
Katsokaa sitä ja tätä elokuvamainosta, kehotetaan.
Minä olen iloinen, että tässä maassa harjoitettavan sosiaalipolitiikan näkökulmasta tärkeä elokuva on tehty ja kissa nostettu pöydälle.
Jos nämä "pahat pojat" ovat kasvaneet vielä vanhoillis- ja esikoislestadiolaisiakin askeettisimmissa lestadiolaispiireissä - kuten ovat - niin kyllä he ennen kaikkea esirukouksia ja lähimmäisenrakkautta tarvitsevat. Myös siksi, että kestävät kaiken sen julkisuuden, johon he jo nyt ovat joutuneet.
Ettei elokuvan viesti nuorille miehille olisi se, että tee pahaa niin paljon kuin ehdit ja ennätät, niin tämä yhteiskunta tekee sinusta Sankarin kuten on tehnyt Koististen pojista, elokuvasankareita oikein.
--Mutta näitä vahingoniloisina ilkkuvia, hurskastelevia uskonräkättejä täälläkin kyllä riittää.--
Olen pahoillani, jos kuulostan hurskastelevalta uskonräkätiltä. Tarkoituksenani ei ollut kuitenkaan riidan haastaminen, vaan totesin vain, että tämmöinen elokuva ilmestyy kohta. Tarkoituksenani oli vain kertoa kiinnostuneille, että tämmöinen elokuva on tekeillä, eikä minulla ole mitään sen kummempia motiiveja takanani. Jos se, että mainostan elokuvaa loukkaa jotakin, niin pyydän anteeksi sitä ja olen TODELLA pahoillani, jos joku loukkaantuu, suuttuu, ärtyy, vihastuu, tulee surulliseksi, kokee ärtymystä minua kohtaan tms. Semmoinen ei minun tarkoitukseni ollut missään tapauksessa, halusin vain kertoa että tämmöinen elokuva on olemassa, jos jotain sattuu kiinnostamaan. ANTEEKSI, jos loukkasin jotakin, ei ollut tarkoitus missään tapauksessa!!!
Toisaalla kerroin jo poikien sedästä. Ja ovathan pojatkin tehomiehiä lupaavia voimamieskisailijoita jne.
Minua on puhutellut heidä nöyryytensä syntiin joutuneina ihmisinä. Sosiaalipuolesta sanoit Eerika tosi hyvin, mihin me vielä joudumme, kun
hyvinvointi jaetaan entistä harvemmille ja kuitenkin nämä jakajat, jotka väärin jakavat äänestetään vuodesta toiseen samoihin virkoihin.
Tämä suunnaton sokeus ja viihteellä aivopestyjen ihmisten uneliaisuus pelottaa kyllä.
Pahoittelen virhettäni, tuli nimittäin väärin tuo nimi. Oikeasti pojat ovat leeviläisiä.
Moniko tuosta selvän saa. Se on esikoisuudessa tuolla nimellä nimitetty pieni heistä eronnut pikuntarkka porukka.
Minä tunsin hyvin poikien tädin ja katselin joskus syvästi ihaillen, kuinka heidän setänsä roikkui sukulaistalon katossa olevissa leipävartaissa, laskeutui ketterästi vatsalihaksiaan käyttäen vain varpaisensa varaan ja siitä veti taas itsensä ylös vatsalihaksillaan että hujahti. Täytyy sanoa että en ole moista nähnyt ennen, enkä jälkeen ja ihailen vieläkin.
He (piip) veljekset, joista poikien isä on yksi, olisat taitavia sukeltajia, jotka nostivat mm. kolmattakymmentä naisen ruumista merestä, silloin kun tansseihin matkannut alus törmäsi armeijan alukseen ja upposi -60 luvun alussa.
Aluksella oli muuten laulettu hetkeä ennen törmäystä biisiä: Sulje silmäsi vain, suukon saat rakkaimpain, huomenna kaipaan sua taas. Olin silloin nuori ja jäi tuokin mieleen.
koistisen pojat eivät ole leeviläisiä. Eivät varmaan ole koskaan olleet, vain heidän lähipiirissään ja sukulaisissaan on ollut ja on leeviläisiä.
Kiitos elokuvavinkistä, on mielenkiintoista päästä katsomaan, miten aihetta on käsitelty elokuvassa. Loiri on tietty myös loistava.
Tähän väliin voisi joku ehkä toimittaa tietoa leeviläisyydestä, vaikka onkin täysin vastustettavaa liittää mielisairasta isää liikkeeseen. Aiheesta tulee kuitenkin varmasti keskustelua, joten asiatieto ei olisi pahitteeksi. Onko kellään hyvää yleisesitystä aiheesta?
Tästä osoitteesta löytyy jotakin tietoa leeviläisyydestä:
http://www.makkeri.bravepages.com/leevilaisyys.htm
Kiitos, Eerika, linkistä!
Osaako kukaan vastata seuraaviin kysymyksiin:
1) missä leeviläiset kokoontuvat seuroihin? ilmoittavatko leeviläiset seurakokoontumisistaan?
2) miten he suhtautuvat internettiin?
3) kuuluvatko liikkeen edustajat ev.lut. kirkkoon?
1) ovat ilmoitelleet joitain kertoja ainakin Turun Sanomissa.
2) täälläkin joku sanonut olevansa leeviläinen, eli kai ne käyttää.
Ns. "leeviläisyydeksi" kutsutaan esikoislestadiolaisten alkuperäisoppiin sitoutunutta pikku ryhmää. He erosivat tai heidät potkittiin pois (tulkinta riippuu siitä kummalta ryhmältä kysyy) esikoislestadiolaisista 1960-luvulla, koska he eivät voineet hyväksyä mm. ruotsalaisen papin Per Boremannin muokkaamaa Laestadiuksen postillaa (josta oli PB oli ottanut pois terävimmät ja pistävimmät kohdat ja sanat, mm pirunpaska joksi LLL kutsui viinaa).
Leevi Älvgren oli silloin alkuperäisen opin puolestapuhujien johtaja, josta nimitys leeviläisyys. He eivät myöskään voineet hyväksyä sitä että esikoislestadiolaisuudessa alettiin hyväksyä kukat ja taulut ja soittimet sekä vaatetuksesta naiset lakkasivat käyttämästä esiliinaa hameen kanssa. Ym. ym. asiat.
Armon sanaa saarnataan, mutta raskas paino on siinä, että pysyy alkuperäisessä opissa ja esikuvassa, eikä "laita itseään tämän maailman mukaisesti" missään asiassa. Sairasta neuroottisuutta näissä asioissa esiintyy. Moni on ollut ahdistunut miettiessään, voiko laittaa kirjavat lakanat, vai pitääkö olla yksiväriset..
Vuosien saatossa olen usein huomannut leeviläisten seurailmoituksia Aamulehdessä, jolloin he ovat esiintyneet "esikoislestadiolaisina".
Seurojen pitopaikka on usein näyttänyt olleen pieni Finlaysonin kirkko, joten ilmeisesti he kuuluvat kirkkoon (?). Kun taas "varsinaiset" esikoislestadiolaiset pitävät seurojaan omalla rukoushuoneellaan, joka sijaitsee Tampereella Viinikan kirkkoa vastapäätä.
Olin jo miettinyt missä kuva viipyy, eikö sitä tulekaan. Varmaan kaikki tiukkapipoperheissä kasvaneet löytävät kuvasta jotain itseään, joskin kyseisen perheen varsinaiset ongelmathan eivät olleet uskonnossa.
Ihan vaan noin tajunnan laajentamiseksi kannattaa lukaista ko. artikkeli ja siitä erityisesti kappale "Oikeus tulla kuulluksi ja median moraali".
http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/lesmedia.htm
Tajuntaa on aina vara laajentaa:)
"Lestadiolaiseen tapaan he [perheen vanhemmat] eivät juuri tunteneet toisiaan, sillä ennen avioliittoa ei saanut seurustella."
Tuo piti paikkansa 60-luvulla kuulemma. Kihlattiin tuntemattomia, mentiin naimisiin ilman, että oli oikeestaan vietetty aikaa kahdestaan. Tuohon aikaanhan ei ei-lessutkaan tuntenu toisia mennessään naimisiin. Joku tuolloin elänyt voi oikaista jos haluaa. Nimimerkki "aivan" ehkä tai joku muu.
En halua suorastaan morkata lessuja, mutta mä ainakin luulen löytäväni jotain liittymäkohtia lapsuuteeni siitä leffasta, vaikkei meillä niin kurjaa ollutkaan. Toivottavasti osa leffan tuloista menee johonki hyvään tarkoitukseen, koska oon pohjimmiltaan sitä mieltä että on törkeää rahastaa toisten ihmisten tuskalla ja pieleen menneellä elämällä.
Et varsinaisesti pyytänyt minua vastaamaan mutta heitän lusikkani soppaan, jos sallit. :)
Tuo väite, etteivät lestadiolaiset ois seurustellu ennen naimisiinmenoa, ei pidä paikkaansa valtaosassa lestadiolaisuutta. Oon kuullu (joo, ei varmaankaan pidä paikkaansa) että olisi joku pieni haara, jossa näin tapahtuu. Mutta eiköhän tuohonkin kaupunkitarinaan kannata suhtautua melko varauksella.
Että näin :)
Oon samaa mieltä, että on jotenkin raa'an oloista kerätä rahaa tuommoisella elokuvalla. Mutta.. that's life.
Onko se kaupunkitarina, jos joku kaverini on kertonut omista vanhemmistaan? Vaikka ei hän tainnut olla kärpäsenä latossa silloin, että ...
Lestadiolaisuudessa on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, että lähes tuntemattomat menevät naimisiin. Mutta jos jotkut toimivat näin, ei ole minun mielestäni riittävä syy yleistämään, että se olisi kaikille lestadiolaisille jotenkin ominaista.
Voihan se olla, että jotkut 60-luvulla menivät naimisiin ilman edeltävää seurustelua, varmasti sellaista tapahtuikin. Mutta olen varmasta lähteestä kuullut, että 50-luvulla ainakin esikoislestadiolaisuudessa seurusteltiin ihan normaalisti ennen naimisiinmenoa, ei nyt tietysti mitään vuosikausia, mutta seurusteltiin kuitenkin. Joten eikö se kelpaisi ihan yhtä lailla yleistettäväksi?
Sellainen kuva on kuitenkin syntynyt, että muutosta on tapahtunut eri sukupuolta olevien ennen seurustelua tapahtuvassa kanssakäymisessä. Eli aikaisemmin oli ilmeisesti niin, että ei voinut kovin kauan jutella ennen kuin tulkittiin jo seurusteluksi. Nykyään taas voidaan vapaammin tutustua toisiinsa jo ennen varsinaista seurustelua.
Onko se kaupunkitarina, jos joku kaverini on kertonut omista vanhemmistaan? Vaikka ei hän tainnut olla kärpäsenä latossa silloin, että ...
Lestadiolaisuudessa on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, että lähes tuntemattomat menevät naimisiin. Mutta jos jotkut toimivat näin, ei ole minun mielestäni riittävä syy yleistämään, että se olisi kaikille lestadiolaisille jotenkin ominaista.
Voihan se olla, että jotkut 60-luvulla menivät naimisiin ilman edeltävää seurustelua, varmasti sellaista tapahtuikin. Mutta olen varmasta lähteestä kuullut, että 50-luvulla ainakin esikoislestadiolaisuudessa seurusteltiin ihan normaalisti ennen naimisiinmenoa, ei nyt tietysti mitään vuosikausia, mutta seurusteltiin kuitenkin. Joten eikö se kelpaisi ihan yhtä lailla yleistettäväksi?
Sellainen kuva on kuitenkin syntynyt, että muutosta on tapahtunut eri sukupuolta olevien ennen seurustelua tapahtuvassa kanssakäymisessä. Eli aikaisemmin oli ilmeisesti niin, että ei voinut kovin kauan jutella ennen kuin tulkittiin jo seurusteluksi. Nykyään taas voidaan vapaammin tutustua toisiinsa jo ennen varsinaista seurustelua.
Tuli mieleen yksi kertomus, joka tosin ei liity mitenkään Suomeen ja lestadiolaisuuteenkin vain heikosti.
Kuulin nimittäin yhdestä italialaisesta naisesta (joka myöhemmin sai uskon Amerikassa Old Apostolic Lutheran Churchissa eli paikallisten esikoislestadiolaisten keskuudessa), joka asui nuoruudessaan siis Italiassa ja unelmoi Amerikkaan pääsystä. Kerran kadulla hän sitten kuuli kun joku mies hänen takanaan puhui, että lähtisi Amerikkaan, jos vain löytäisi vaimon, jonka kanssa voisi sitten lähteä yhdessä. Tämä nainen käännähti siinä silmän räpäyksessä ympäri ja miestä edes ennalta näkemättä saati sitten tuntematta sanoi, että "minä haluan!". Ja hehän menivät naimisiin. Joten kai naimisiinmeno voi onnistua tuntemattomankin kanssa?
Kaikkea on. Kyllä varmaan El Kirahwi joojoo. Kuten sanoit osa menee naimsiin "tuntematta toisiaan" ja iso osa meneekin, joskin en ole tehnyt mitään tutkimusta.
Jotain kuitenkin ehkä selittää, jos ei voi tavata vastakkaista sukupuolta ilman, että jompikumpi tai joku kolmas osapuoli heti laittaisi juttua, että "niillä on jotain". Ehkä tunnistat ilmiön, mutta ei siitä enempää.
Se on ihan yleisesti tunnustettu ongelma esikoislestadiolaisuudessa, että "niillä on jotain"-juorut lähtevät helposti kulkemaan. Asiaa kritisoidaan ja naureskellaan ihan yleisesti nuorten keskuudessa. Eri maantieteellisiä alueita verrattaessa ongelma on erityisen korostunut Suomen esikoislestadiolaisuudessa. Ongelma on minun mielestäni lähinnä tässä, että on vaikea tutustua kunnolla ilman, että puheet lähtevät liikkeelle. Ongelma ei siis ole niinkään siinä, ettei itse seurustelua katsottaisi hyvällä silmällä.
Tosin kyllä joissain (minulle vähemmän tutuissa) piireissä epäilen esiintyvän henkistä painetta hyvin lyhyisiin seurusteluaikoihin. Pitkissäkin seurusteluajoissa tosin on vaaransa. Seuroissa olenkin kuullut varoitettavan molemmista, sekä liian lyhyistä että liian pitkistä seurusteluajoista. Jokainen itse päättäköön, milloin on valmis, ja vähät välittäköön muiden juoruista.
Missä vaiheessa ihmiset muuten voivat sanoa varmasti tuntevansa toisensa? Eräs hyvinkin tuttu aviopari väittää vielä yli 40 avioliittovuoden jälkeen, etteivät he ole oppinet täysin tuntemaan toisiaan.
Onko sulla lisää kertomuksia esikoislessujen kohtaloista?
Niinpä, eiköhän sekin prosessi ole itse kunkin luonteeseen, elämäntilanteeseen jne. tekijöihin nähden asiantuntevasti ja taidolla räätälöity... toiset tarvitsevat vuosia siihen minkä toiset käyvät läpi kuukaudessa tai parissa. Yksilöllistä siis... niin meillä kuin muuallakin.
"toiset tarvitsevat vuosia siihen minkä toiset käyvät läpi kuukaudessa tai parissa"
No jos kuukausi riittää ja asuu eri paikkakunnilla vielä, niin kyllä siinä ottaa ison riskin ostaa sika säkissä, ihan molemmin puolin.
Näinhän se voi äkkiseltään ulkopuolisen näkökulmasta vaikuttaa. Mutta kuten totesin kyseessä on loppujen lopuksi kuitenkin subjektiivinen kokemus, jonka pohjaa ja perustaa muiden on vaikea lähteä arvioimaan/arvostelemaan. Joissain tapauksissa kun saattaa olla niinkin, että 'juttu' on saattanut olla työstettävänä jo pidemmän aikaa esim. ystävyystasolla...
asian paikkaansa pitävyyttä. Asetin sen epäilyksen alle, koska en halua loukata ketään jota asia ehkä koskettaa lähemmin.
Totuus on kuitenkin se, että SUURIN OSA lestadiolaisista (vl:t, käsittääkseni el:t jne) todellakin seurustelevat ennen avioliittoa. Jos tuollaista seurustelemattomuutta on, niin hyvin pienessä mittakaavassa kuitenkin. Miten tuntemattomaan ihmiseen voisi sitoutua eliniäkseen?
Helsingin Sanomat kirjoitettua tuon jutun, jossa puolihuolimattomasti todettiin vain, ettei lestadiolaisen tavan mukaan saanut seurustella, olen saanut monelle ihmiselle selittää asioita oikein päin.
Tuo lehden yleistys oli siis luokkaa "kaikki suomalaiset syö lihakeittoa haarukalla". Ruotsissa se jo sitten uskotaankin täytenä totena. Näin ne "faktat" leviää...