Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei
sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin
teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta
336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen
antaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse
ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että
vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä
jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun
sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat
tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista,
niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys
on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä
on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on
pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista
lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti
"Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,
puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää
Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa
ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui
upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
"Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi
vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle
tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi
lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikaste olisi ollut
yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka
sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu?
Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa
LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys
sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää
harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä
pakanalliseen lapsikasteoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetta
käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa
Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
On lisäksi väitetty, että Uuden testamentin
alkukielessä ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa
itsensä', vaan verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi
jakeessa Mark. 16:16 kastaa-verbi on passiivissa.
Alkukielessä uskoa-sana ja kastaa-sana ovat
aoristissa, ja Mark. 16:16 pitää tarkasti ottaen
suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään (huom!
pakanallisia pakanaperinteitä noudattava kirkko
kiittelee pakanaperinteitä noudattavien pappiensa
kanssa aivan päinvastaisesta!) muita kuin Krispuksen
ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (huom! pakanallisia pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista!) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä objektina. Esim.
pesen (aktiivi), minua pestään (passiivi), peseydyn
(mediumi). Kastaa-verbin mediumimuoto merkitsee:
'kastattaudun, annan kastaa itseni'. Tämä on yleinen
muoto Uudessa testamentissa ja esiintyy esimerkiksi
jakeessa Apt. 22:16.
On huomattava, että tässä oleva teksti ei ole missään
määrin parjaavaa, vaan otteeltaan kyseessä olevaan
Raamatun SANAN vastaiseen lapsikasteharhaoppiin
yksinomaan ja rehellisesti Raamatun SANAN VALOSSA
toteavaa toisin kuin lapsikasteharhaisten.
sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin
teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta
336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen
antaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse
ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että
vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä
jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun
sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat
tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista,
niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys
on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä
on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on
pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista
lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti
"Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,
puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää
Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa
ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui
upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
"Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi
vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle
tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi
lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikaste olisi ollut
yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka
sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu?
Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa
LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys
sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää
harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä
pakanalliseen lapsikasteoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetta
käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa
Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
On lisäksi väitetty, että Uuden testamentin
alkukielessä ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa
itsensä', vaan verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi
jakeessa Mark. 16:16 kastaa-verbi on passiivissa.
Alkukielessä uskoa-sana ja kastaa-sana ovat
aoristissa, ja Mark. 16:16 pitää tarkasti ottaen
suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään (huom!
pakanallisia pakanaperinteitä noudattava kirkko
kiittelee pakanaperinteitä noudattavien pappiensa
kanssa aivan päinvastaisesta!) muita kuin Krispuksen
ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (huom! pakanallisia pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista!) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä objektina. Esim.
pesen (aktiivi), minua pestään (passiivi), peseydyn
(mediumi). Kastaa-verbin mediumimuoto merkitsee:
'kastattaudun, annan kastaa itseni'. Tämä on yleinen
muoto Uudessa testamentissa ja esiintyy esimerkiksi
jakeessa Apt. 22:16.
On huomattava, että tässä oleva teksti ei ole missään
määrin parjaavaa, vaan otteeltaan kyseessä olevaan
Raamatun SANAN vastaiseen lapsikasteharhaoppiin
yksinomaan ja rehellisesti Raamatun SANAN VALOSSA
toteavaa toisin kuin lapsikasteharhaisten.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...ei kastautumisen tai "antaa" tai "ottaa" tai
"itsensä" -muotoa
Kirkkoisät eivät olleet tanskalaisia eikä muitakaan pohjoismaalaisia..
Monet heistä ovat kirjoituksissaan selvästi ilmaisseet, että kirkko on perinyt apostoleilta tavan kastaa myös sylilapsia ja tämä on tapahtunut Välimeren itäpuolella jo kauan ennen
pohjoismaista pakana-aikaa...joten pieleen meni ja rutkasti!
Olisipa meidänkin aikanamme näitä rohkeita Jumalan
miehiä, jotka uskaltavat sanoa Raamatun kannan
pelkäämättä virkansa menettämistä. Lainaan "valis
tajaa":
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,puuttuu".
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvoman" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! .Raamatussa
ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
"Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."