ei kukaan joka on syntynyt jonkun lapseksi,voi sitä tehdä tyhjäksi omilla puheillaan tai teoillaan..jos on jonkun lapseksi syntynyt,niin se on vaan fakta,että sen lapsi sitten on...teki tai sanoi mitä vaan..Näin myös jos oot joskus syntynyt Jumalan lapseksi ja tullut "uskoon",niin loppuelämäsi Jumalan lapsi olet..vaikka miten yrittäisit sen kieltää tai joku muu yrittäisi...niitä on paljon jotka sanovat,et voi olla uskossa..varsinkin jos et elä srk:n oppien mukaan..kyllä oot..en ymmärrä alkuunkaan,että jotkut puhuvat ns.luopioista..voihan sitä sanoa,että toi ei oo mun isä...mutta kun se nyt vaan on.Moni käy alttarilla aina "uudistumassa"..miksi niin uudistumassa..mihin..tai tulee "uudelleen" uskoon,uudelleen isän lapseksi..eihän se nyt niin oo....meillä on vaan kaikenlaisia vaiheita elämässä...Jos teet pahaa ja maallinen isäsi,"joka ei rakkaudesta mitään tiedä",silti rakastaa sua,"niin kuinka paljon enemmän teen taivaallinen isä rakastaa"´..eli ei sun tekosi muuta mihinkään sun lapseuttasi..ei se oo mahollista...tää on vaan tätä,tää elämä..
luopio???se sana pitäs unohtaa...
meik-66
26696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ps. 58:3
(58:4) Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.
uudestikasteessa luovutaan elävästä Jumalasta
????
>>> "uudestikasteessa luovutaan elävästä Jumalasta."
koska siinä seurataan Jeesuksen antamaa esimerkkiä (Matteus 3:13-15) aivan kirjaimellisesti?
Se upotuskaste on aivan tosissaan se julkinen suun tunnustus.
Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Ja siinä kun todistajien kuullen ennen upotuskastetta kysytään sitä, että tahdotko seurata Jeesusta myös kasteelle, niin siinä yleensä vastataan kuuluvasti: tahdon.
Isä Jumala kunnioittaa sitä tahdon-päätöstä.
Tässä sinulle Raamatun totuus asiasta.
4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
nää on juuri niitä lauseita,jotka on jotkut ajaneet äärimmäisiin ja peruuttamattomiin tekoihin...tiedän mistä puhun.täälläset "mahdotonta on"-lauseet on aikamoista mielivallankäyttöä ja heikot viimeistään siinä vaiheessa sortuvat...aika tarkkana pitää olla mitä suustaan päästää tai kun raamatulla lyö.Tän perusteella tuhlaajapoika-kertomuksen voi sitten raamatusta vetää yli,kun tän perusteella ei toivoa ole...huh..huh..
sukan kuluttajaa..
Mie olen itse omassa elämässäni saanut Jumalan armosta palata sieltä 'tuhlaajapojan tieltä' Jumalan kutsumana takaisin, eikä Jeesus ainakaan minulle antanut sitä 44-numeron nokialaista persuksille, vaikka jotkut seurakuntalaiset kenties olisivat sen tehneetkin, kun kerroin asiasta.. ;)
nii,eipä tuo hebrealainenkaan perustellut väittämäänsä,kunhan heittelee noita raamatunlauseita..tuollainen kristillisyys on ihan hirveetä ja rakkaudesta kaukana...en halua tuollaisiin tyyppeihin törmätä kyllä koskaan...
"Jeesus katsoi heihin ja sanoi: Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; »sillä Jumalalle on kaikki mahdollista»."
Ilm. 21:27
Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.
Raamatun mukaan Kristuksen ruumiiseen liitytään KASTEESSA.
12 Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä KASTETUT YHDEKSI RUUMIIKSI, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
JOKO TEIDÄN LAPSILLA ON KRISTUKSEN HENKI?
Luopio sanaa ei pidä unohtaa, vaan siitä pitää muistuttaa ja varoittaa!
Eräs ylistyspändin johtaja sanoi seurakunnassa vanhemmistolle: En ole koskaan ollut maailmassa ja minä haluan nähdä millasta se elämä on. Vanhemmisto sanoi: Älä nyt hlluttele. Sinä olet kuullut satoja todistuksia, jotka kertovat maailmasta olemisesta. Ylistyksen johtaja vastasi: Niin, mutta haluan nähdä sen omin silmin. Vanhemmisto itki, kun ylistyksen johtaja käänsi selkänsä seurakunnalle ja meni maailmaan ja sille tielle jäi:(
Toi äskeinen tarina on tosi valitettavasti.
Muista, että Jumala sanoo ilmestyskirjassa eräästä seurakunnasta jopa näin, että kun et ole kylmä tai kuuma, vaan olet haalea, niin minä olen oksentava sinut ulos.
Tiedän seurakunnan joka nyt viimevuoden aikana kaikkien varoituksista huolimatta, jopa profetioitten kautta tulleitten varoituksista huolimatta, Jumala löi kasaan tämän seurakunnan, kun ei enään kuunneltu Jumalaa.
Löydänkö enään rakkautta kun tulen takasin. Sanoi Jeesus
Mä tarkoitan nyt lähinnä sitä,että kun omat lapset lähtevät maailmalle itsenäistymään,hakemaan omaa elämäänsä ja jättävät kodin,niin isä heillä on ja tulee olemaan sekä se koti jossa voi mennä halutessaan käymään...mutta isän ja lasten välinen rakkaus on ja pysyy...
Mutta...kun ite lähdin aikoinani hell.srk:sta",kodista" etsimään ja löytämään oman elämäni,itsenäistymään,kyllähän monet ymmärsivät sen niin,että hylkäsin Jumalan...en mä Jumalaa koskaan oo hylännyt,enkä hylkää,enkä edes voi hylätä..koska se on mun isä.Ainoo minkä mä hylkäsin oli ihmisten ite keksimät säännöt,normit..aloin elää ihan omaa elämääni siten ettei siitä tarvinnut vastata kenellekkään ihmiselle..mä oon kokenut olevani vihdoinkin vapaa elämään..en mä seurakunnassa mitenkään vapaa ollut,päinvastoin erittäin ahdistunut,kun aina piti esittää jotain mitä ei oikeesti oo..tänä päivänä elän maailmassa niinkuin ennenkin,mutta ilman syyllisyyttä,jonka aiheutti lähinnä muut "oikeaoppiset" seurakuntalaiset ja oon kyllä melko tyytyväinen ratkaisuuni..ja mikä parasta mun taivaallinen Isäni on edelleen osa mun arkipäivääni,tottakai.Ainoa asia joka on muuttunut on se ettei koko ajan tarvi funtsia voinko tehdä sitä tai tätä vai enkö voi,mitä punnitsin aina srk:ssa.Mun mielestäni jos ihminen ahdistuu jonkun saarnasta tai srk:ssa käynnin vuoksi,niin se ei voi olla Jumalasta...Koska Jumala on itessään rakkaus ja rakkaus karkoittaa pelon.
Jos ihminen ahdistuu jonkun saarnasta, niin siitä on hyvä keskustella, saarnaajan kanssa ja miettiä myös syytä miksi näin käy.
Sellainen ihminen joka joutuu näyttelemään ihmistä millainen ei ole, on nähtävästi kriisissä identiteettinsä kanssa.
Ainakin minä olin.
Jumala loi sinut sellaiseksi täsmälleen kun olet. Ihmiset siitä ei aina välttämättä tykkää, sillä hekin näyttelevät ja luulevat, että juuri näin joutuu uskovainen olemaan.
Jumala on ylpeä ja iloinen siitä, että ihminen uskaltaa olla muitten ihmisten keskellä Hänen luomansa kuva. Tämä kuva ei miellytä aina ihmisiä, mutta se on yleensä ihmisen oma ongelma se, jos ei hyväksy toisen ihmisen luonnetta.
Kumarrat toiseen suuntaan ja pyllistät toiseen, Noin se yleensä menee.
Olen iloinen siitä, että et ole jättänyt Jumalaasi, mutta salli minun surra sitä, että et ole seurakunta yhteydessä.
Raamattu sanoo, että älä jätä seurakutasi kokousta.
Oletko miettinyt katsella itsellesi uutta seurakuntaa?
Ps. Anteeksi kun ymmärsin väärin sinun aloituksesi. Olen siinä samaa mieltä, että kun lapset lähtee, niin rakkaus pysyy. Rakkaus pysyy vaikka he eivät uskossa olisikaan.
Luoja silti varjelkoon ja johdattakoon.
Siunausta sinulle meik-66
Entisiä helluntailaisia on paljon uskontojen uhrit ry:n asiakkaana.
näin varmaan on..ja tiedänkin sen kyllä..
Niin, lapseutta ei voi kiistää, mutta mieti tätä: Maallinen isä voi määrätä, että lapsi jää ilman perintöä. Taivaallinen isä voi tehdä saman. Hänen perintönsä lapsilleen on taivas, ja Hän voi määrätä, että lapsella ei ole osallisuutta taivaasta.
Harvoin maalliset isätkään kieltävät lapsiltaan täysin perintöoikeuden. Lakikin sallii sen vain poikkeustapauksissa.
Jumala voi kyllä määrätä lapsensa perinnöttömäksi, mutta Hän ei sitä tee.
Hän ei ole kuten maalliset vanhemmat. Huomaa!
"Jumala ei armolahjojansa ja kutsumistansa kadu"
Room.11:29
"Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa."
Ps.27:10
joo tätä mä juuri ajan takaa,mutta sitä on vaikee monen ymmärtää...Vaikka mun poikani tekis mitä tahansa,mä rakastan sitä ja tuun aina rakastaan....niin tämä,että KUINKA PALJON ENEMMÄN teen taivaallinen Isänne rakastaa....mutta tällainen armon ja rakkauden Jumala on monelle vaikee asia ymmärtää..mä yritin olla 16 vuotta "hyvä" uskovainen ja sekään ei riittänyt..nyt mä oon viimeisten vuosien aikana löytänyt oikeen Isäni...joka rakastaa,joka välittää,joka huolehtii,vaikka hakkaan tasaisin väliajoin päätäni seinään..
Kohta armolahjoista ja kutsumuksesta tarkoittaa, että Jumala ei kadu. Hän ei tee virheitä tuodessaan ihmisen uskoon. Hän tietää silloinkin, ketkä luopuvat uskosta. HÄN ei kadu - jotkut uskovat katuvat armolahjojaan ja kutsumustaan ja luopuvat.
siis ei kukaan voi oikeesti luopuu....mullekin joskus sanottiin,että oon luopio,kauhee leima,ja mikä pahinta,että melkein jo aloin itekin uskoa sellaiseen huuhaa-termiin..lähdin kyllä seurakunnasta ja noista ihmisten kehittelemistä oppi-kuvioista,tee sitä-tee tätä, niin pääset ehkä joskus taivaaseen....väitän,ettei sellaista ihmistä olekaan joka Jumalan jättää,kun sen kerran on kohdannut...seurakunnan jättäminen on eri juttu ja mun mielestäni usein hyvä ratkaisu..mä oon sitä jopa monelle suositellut...se on se tie, että voi löytää oikeesti sen Isän jonka meen kuuluukin löytää..mun tytär on kolmisen vuotta käynyt srk:ssa ja kyllä mä oon sille monesti sanonut,ettei liikaa siihen kuvioon menisi,vaan eläisi muutakin elämää...no hyvin se on balanssin seurakunnan ja muun elämän suhteen löytänyt.
Meidän ei tarvitse yrittää olla parempia tai onnistuneempia, vaan Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa kaiken hyvän meissä ja voimme elää luottaen Pyhän Hengen työhön.
Liiallinen yrittäminen, itseensä ja omiin tekoihin tuijottaminen vie ihmisen pois oikealta Jumalan mahdollisuuksien tieltä katsomaan omiin epäonnistumisiin. Jumala tahtoo, että voisimme olla täynnä uskoa ja intoa Jumalan suunnitelmiin ja mahdollisuuksiin.
Onnittelen, että olet löytänyt armollisen ja rakastavan Isän, jonka syliin voit mennä sellaisena kuin olet. Ilman pelkoa torjunnasta.
Kohta armolahjoista ja kutsumuksesta kuvaa Jumalan luonteenlaatua. Hän ei ole häilyväinen valinnoissaan, vaan pysyy iäti uskollisena.
"Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti".
Ps.136:1-26
joka jakeen loppu toistaa samaa.
"Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata."
2.Tim.2:13
Maalliset isät voivat kieltää itsensä ja lapsensa, mutta katso, mikä ero Taivaalliseen Isään.
Ihmisten uskottomuus ei vaikuta hänen toimintaansa.
Käänteinen puoli asiasta!
Tekstisi mukaan ei saatanan palvojasta voi koskaan tulla kristittyä.
Onko se mielestäsi oikein?
Jos saatanan palvoja kääntyy kristin uskoon, niin silloinhan hän on luopio saatanalle, mutta sinä et anna siihen mahdollisuutta, vaan sanot, että saatanan palvoja on aina saatanan palvoja.
Saatanan>>>lapsi olet..vaikka miten yrittäisit sen kieltää tai joku muu yrittäisi...
mä tarkotan nyt lähinnä sitä,että kun tässä elävässä elämässä omat lapset lähtee pois kotoa,maailmalle itsenäistymään,niin on ne silti mun lapsiani...he rakentaa oman elämänsä,joka on ihan luonnollista..lapsuudenkoti heillä on ja tulee aina olemaan sekä oma isä,joka rakastaa vaikka ei aina pysy ehkä perässsä...
Mutta kun ite aikoinani lähdin helluntasrk:sta etsimään omaa elämääni ja elämään sitä niinkuin ite ajattelen,niin monien mielestä hylkäsin samalla Jumalan,Isäni..en mä sitä oo ikinä tehnyt..kyllä mä koin että oon vihdoinkin päässyt jostain sellaisesta eroon,mikä sitoi mut ihmisten keksimiin sääntöihin ja kahleisiin..en mä seurakunnassa mitenkään vapaa ollut,päin vastoin äärimmäisen ahdistunut..nyt oon ollut vuosia pois seurakuntaelämästä,mutta edelleen suhde Isään on kunnossa...
omahyväisten elää ja siksi lähtevät, kun eivät yhdessä kykene elämään.
Uhrautumista tarvitaan avioliitossakin ja seurakuntaa voit verrata suureen perheeseen.
Ehkä olet kotisi tyranni, vaan seurakunnassa et päässyt loistamaan.
huh,huh mitä juttua..no en usko,että oot tosissas..kunhan provosoit...mulla ei kyllä oo lainkaan niin huono itsetunto,että pitäs päästä loistamaan jossain seurakunnassa??ne on niin pieniä kuppikuntia,ette se ei paljon itsetuntoa hivele...mutta kyllä mä siellä aika paljon lauloin ja "todistin" ja oli9n esillä,kunnes totesin,että täähän on ihan naurettavaa...uskovaiset todistele toisille uskovaisille..ja mä tiedän,että mun muija on aika tyytyväinen meen suhteessa,niinkuin mäkin..sun viestistäsi paistoi kyllä pahasti läpi oma katkeruutesi...ootko poikamies???hommaa muija,jos et löydä seurakunnasta niin..voi voi..maailmastahan ei voi hakee...