Aarteita on.
Mitä aarteita?
Salaisuuksia on.
Mitä salaisuuksia?
Kenen aarteita ja kenen salaisuuksia?
Näitäkö vaalii ja niistä elää?
Niitäkö pitää salaisuuksinaan ja
ainutlaatuisuutenaan? Nekö saavat
hohteen hohtamaan mielen maisemissa?
Mikä aarre? Kenen hyve? Jotakin mistä
juhlallisesti luovuin, kuin hyväntekeväisyys harraste
vähempiosaisten hyväksi?
Seiso tässä ja näe!
Kuka meistä ei olisi saastaisiin vaatteisiin puettu?
Luulojen vaatteisiin!
Omaan kimmellykseen verhottujen salaisuuksien
vaalimisiin? Omien saavutusten nautintoihin!
Mitä ne ikuisuuden vaa´assa painavat?
Voi, kuin pöly ne puhalletaan pois.
Kuin tahra pestään, ne valkaistaan.
Kun harsot riisutaan; mitään ei jää.
Ei parhaimmillaankaan.
Ei pyhimmistäkään luulosaavutuksistamme.
Akanoiksi jäävät pyhyyksiemme luullut kultajyvät.
Seiso tässä ja näe.
Jumala ottaa askeleen lähemmäksi ihmistä.
Pyhyyden tunneko lisääntyy?
Täydellisyyden tunneko enenee?
Saavutusten suloisuusko huokuu?
Vai, oman ihanuuden ihailu ja häikäisykö lumoaa?
Seiso tässä ja näe!
Ja sano uudelleen, tule lähelle Jumala.
Lähelle, luomaasi maata, maasta muotoiltua.
Sitä, joka maahan jää.
Sitä, joka loppuun asti houkuttaa.
Sitä, joka aina lumoaa.
Sitä, joka tahtoo loistaa
ja näkyä, silloinkin, kun ei loista eikä näy!
Sitä, jonka oikea olo on mullan ja tomun olo.
Jumala, tule lähelle.
Pese luulot pois.
Pese ihmisen luulot!
Riisu itseihailun hämähäkinseittiharsot,
jotka uhreja saalistavat.
!Jumala! muuta ihmisen haju, tämä oma ihana haju!
!Jumala! anna anteeksi synnit ja luulot ja hajut.
Sillä pestynäkin saastaiseksi maa jää.
Vain Kristus Valaisee.
Vain Hänet Ainoan Aarteesi näet.
Et minua.
Et kuoria.
Sen, mitä Kristus
on ihmisen kuorien sisällä,
sitä etsit nähdä!
Näetkö? Löydätkö?
Mitä aarteita?
Salaisuuksia on.
Mitä salaisuuksia?
Kenen aarteita ja kenen salaisuuksia?
Näitäkö vaalii ja niistä elää?
Niitäkö pitää salaisuuksinaan ja
ainutlaatuisuutenaan? Nekö saavat
hohteen hohtamaan mielen maisemissa?
Mikä aarre? Kenen hyve? Jotakin mistä
juhlallisesti luovuin, kuin hyväntekeväisyys harraste
vähempiosaisten hyväksi?
Seiso tässä ja näe!
Kuka meistä ei olisi saastaisiin vaatteisiin puettu?
Luulojen vaatteisiin!
Omaan kimmellykseen verhottujen salaisuuksien
vaalimisiin? Omien saavutusten nautintoihin!
Mitä ne ikuisuuden vaa´assa painavat?
Voi, kuin pöly ne puhalletaan pois.
Kuin tahra pestään, ne valkaistaan.
Kun harsot riisutaan; mitään ei jää.
Ei parhaimmillaankaan.
Ei pyhimmistäkään luulosaavutuksistamme.
Akanoiksi jäävät pyhyyksiemme luullut kultajyvät.
Seiso tässä ja näe.
Jumala ottaa askeleen lähemmäksi ihmistä.
Pyhyyden tunneko lisääntyy?
Täydellisyyden tunneko enenee?
Saavutusten suloisuusko huokuu?
Vai, oman ihanuuden ihailu ja häikäisykö lumoaa?
Seiso tässä ja näe!
Ja sano uudelleen, tule lähelle Jumala.
Lähelle, luomaasi maata, maasta muotoiltua.
Sitä, joka maahan jää.
Sitä, joka loppuun asti houkuttaa.
Sitä, joka aina lumoaa.
Sitä, joka tahtoo loistaa
ja näkyä, silloinkin, kun ei loista eikä näy!
Sitä, jonka oikea olo on mullan ja tomun olo.
Jumala, tule lähelle.
Pese luulot pois.
Pese ihmisen luulot!
Riisu itseihailun hämähäkinseittiharsot,
jotka uhreja saalistavat.
!Jumala! muuta ihmisen haju, tämä oma ihana haju!
!Jumala! anna anteeksi synnit ja luulot ja hajut.
Sillä pestynäkin saastaiseksi maa jää.
Vain Kristus Valaisee.
Vain Hänet Ainoan Aarteesi näet.
Et minua.
Et kuoria.
Sen, mitä Kristus
on ihmisen kuorien sisällä,
sitä etsit nähdä!
Näetkö? Löydätkö?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ONko omaasi, vai lainattua. Ei väliä. antoin tuulahduksen totuuden mahdollisuudesta runon muodossa.
Minulle tämä oli "päivän sana".
Kiitos