Tänään vietetään Äitienpäivää.
Anna Jarvis USA:ssa aloitti tämän rituaalin 1907 menetettyään oman äitinsä. Hän pyysi esirukousta kirkolta ja sai aikaseksi ilmiön,jolloin muutkin halusivat omaa äitiään muistettavan.
Antiikin Kreikassa oli jo aiemmin vietetty Jumalten äidin juhlaa.Englantilaiset olivat juhlineet Mothering Dayta 1600 luvulla,jolloin palvelijat saivat vapaapäivän.Nuoret piiat saivat silloin mennä kotehinsa tervehtimään omia äitejään.
Anna Jarvis ei suinkaan ollut tarkoittanut Äitienpäivän rituaalin muodostuvan kaupalliseksi tapahtumaksi,vaan kysymys oli kunnioituksesta.
Suomessa Äitienpäivä virallistettiin liputuspäiväksi 1947.
Millainen on nyt tämän päivän rituaali äideille?
Kukkakauppialla on ainakin juhlapäivä. Isät ostavat eniten niitä läpinäkyviä seksyisiä yöasuja.Pienemmät lapset askartelevat kerhoissa,tarhoissa ja kouluissa Äitienpäivä kortit.
Itse olen kaikkea muuta ,kuin rituaali-ihminen.Enimmäkseen ahdistun kaikista sellaisita seremonioista, joiden alkuperäistä tarkoitusta en joko ymmärrä,tai johon en osaa oikealla tavalla suhtautua. En kykene menemään hautausmaalle silloin ,kun olettettasiin,tai kun kaikki muutkin menevät.En osaa kävellä kirkkoon,kun on joku juhlapäivä,ellei ole ihan pakko.
Kävin eilen jo syömässä Äitienpäivä lounaan. Ilahahduin tietysti onnitteluviesteistä ja korteista.Soitin omalle äidilleni ja ex-anopilleni.Soitin hyville naispuolisille ystävilleni.Koska lapseni ovat aikuisia,niin en odota heidän matkustavan satoja kilometrejä Äitienpäivänä. Hehän ovat tervetulleita sellaisinakin päivinä,kuin heille sopii.
Toki arvostan äitiäni ja mummojani,isomummojani ja kaikkia äitejä.Olisi vaikeaa kuvitella elämäänsä ellei olisi saanut kokea äidiksi tulemisen ihmettä.Äitiydessä on jotain käsittämättömän ihmeellistä.Äitinä oleminen antaa mahdollisuuden omaan kasvuun ja koko elämän syntymisen suuruuteen, vai pitäisikkö sanoa mieluimmin siihen pienuuteen,mitä ihmisenä on.
Äitinä oleminen on elämän mittainen sopimus.Suhde lapsiinsa muuttuu niiden kasvaessa,mutta äitiys ei koskaan enää häviä omasta naiseudesta.
Ehkäpä sitä voisi kuvata jonkinlaisena vihkimyksenä, kuin syvällisenä kokemuksena olla yhteydessä maan äitiin,feminiiniseen pyhyteen.
Eiköhän lapsensa synnyttämistä kaikessa fyysisyydessään voisi verrata hengelliseksi kokemukseksi.Voiko sen lähemmäksi päästä luomista ja jumaluuden kokemusta,kuin synnytettyään oman lapsensa ja painaessaan sen rinnoilleen.
Ihmettelenkin miksei kirkkomme tuo julki tätä ihmettä ,mikä syntyy kahden ihmisen,miehen ja naisen välisestä intohimosta ja rakkaudesta jossa lapsemme saavat alkunsa.
Miksi kautta historian kirkot ovat suhtautuneet kielteisesti seksuaalisuuteen ja sortaneet naista.
Täysin käsittämätöntä. Naiset pääsevät jo meidän luterilaisessa kirkossamme papeiksi.Mutta katolliset eivät edelleenkään päästä naisia papeiksi, tai pappejaan avioliittoon puhumattakaan ,että paavin virassa olisi nainen.
Jos jonkunlaisen rituaalin haluasin tälle juhlapäivälle, niin se olisi papittarien siunaava seremonia.Papittaret kokoontuisivat alttarille ja siunaisivat äitimme ,lapsemme ja luontomme.
He laulaisivat pyhät loitsunsa ja heittelesivät tuoksuvia kukkasia yllemme.
He tanssisivat kevein heiluvin helmoin Luoto- Äidin kunniaksi ja ylistäisivät elämän kauneutta ja moninaisuutta.Tälläiseen rituaaliin voisin minäkin osallistua.
Juhlapäivää kaikelle elävälle ja äidelle!
SikurLiina
Anna Jarvis USA:ssa aloitti tämän rituaalin 1907 menetettyään oman äitinsä. Hän pyysi esirukousta kirkolta ja sai aikaseksi ilmiön,jolloin muutkin halusivat omaa äitiään muistettavan.
Antiikin Kreikassa oli jo aiemmin vietetty Jumalten äidin juhlaa.Englantilaiset olivat juhlineet Mothering Dayta 1600 luvulla,jolloin palvelijat saivat vapaapäivän.Nuoret piiat saivat silloin mennä kotehinsa tervehtimään omia äitejään.
Anna Jarvis ei suinkaan ollut tarkoittanut Äitienpäivän rituaalin muodostuvan kaupalliseksi tapahtumaksi,vaan kysymys oli kunnioituksesta.
Suomessa Äitienpäivä virallistettiin liputuspäiväksi 1947.
Millainen on nyt tämän päivän rituaali äideille?
Kukkakauppialla on ainakin juhlapäivä. Isät ostavat eniten niitä läpinäkyviä seksyisiä yöasuja.Pienemmät lapset askartelevat kerhoissa,tarhoissa ja kouluissa Äitienpäivä kortit.
Itse olen kaikkea muuta ,kuin rituaali-ihminen.Enimmäkseen ahdistun kaikista sellaisita seremonioista, joiden alkuperäistä tarkoitusta en joko ymmärrä,tai johon en osaa oikealla tavalla suhtautua. En kykene menemään hautausmaalle silloin ,kun olettettasiin,tai kun kaikki muutkin menevät.En osaa kävellä kirkkoon,kun on joku juhlapäivä,ellei ole ihan pakko.
Kävin eilen jo syömässä Äitienpäivä lounaan. Ilahahduin tietysti onnitteluviesteistä ja korteista.Soitin omalle äidilleni ja ex-anopilleni.Soitin hyville naispuolisille ystävilleni.Koska lapseni ovat aikuisia,niin en odota heidän matkustavan satoja kilometrejä Äitienpäivänä. Hehän ovat tervetulleita sellaisinakin päivinä,kuin heille sopii.
Toki arvostan äitiäni ja mummojani,isomummojani ja kaikkia äitejä.Olisi vaikeaa kuvitella elämäänsä ellei olisi saanut kokea äidiksi tulemisen ihmettä.Äitiydessä on jotain käsittämättömän ihmeellistä.Äitinä oleminen antaa mahdollisuuden omaan kasvuun ja koko elämän syntymisen suuruuteen, vai pitäisikkö sanoa mieluimmin siihen pienuuteen,mitä ihmisenä on.
Äitinä oleminen on elämän mittainen sopimus.Suhde lapsiinsa muuttuu niiden kasvaessa,mutta äitiys ei koskaan enää häviä omasta naiseudesta.
Ehkäpä sitä voisi kuvata jonkinlaisena vihkimyksenä, kuin syvällisenä kokemuksena olla yhteydessä maan äitiin,feminiiniseen pyhyteen.
Eiköhän lapsensa synnyttämistä kaikessa fyysisyydessään voisi verrata hengelliseksi kokemukseksi.Voiko sen lähemmäksi päästä luomista ja jumaluuden kokemusta,kuin synnytettyään oman lapsensa ja painaessaan sen rinnoilleen.
Ihmettelenkin miksei kirkkomme tuo julki tätä ihmettä ,mikä syntyy kahden ihmisen,miehen ja naisen välisestä intohimosta ja rakkaudesta jossa lapsemme saavat alkunsa.
Miksi kautta historian kirkot ovat suhtautuneet kielteisesti seksuaalisuuteen ja sortaneet naista.
Täysin käsittämätöntä. Naiset pääsevät jo meidän luterilaisessa kirkossamme papeiksi.Mutta katolliset eivät edelleenkään päästä naisia papeiksi, tai pappejaan avioliittoon puhumattakaan ,että paavin virassa olisi nainen.
Jos jonkunlaisen rituaalin haluasin tälle juhlapäivälle, niin se olisi papittarien siunaava seremonia.Papittaret kokoontuisivat alttarille ja siunaisivat äitimme ,lapsemme ja luontomme.
He laulaisivat pyhät loitsunsa ja heittelesivät tuoksuvia kukkasia yllemme.
He tanssisivat kevein heiluvin helmoin Luoto- Äidin kunniaksi ja ylistäisivät elämän kauneutta ja moninaisuutta.Tälläiseen rituaaliin voisin minäkin osallistua.
Juhlapäivää kaikelle elävälle ja äidelle!
SikurLiina
Vastaukset 1
Vanhimmat
..Anna Jarvis osasi kuvitella kirkollisen esirukouspyyntönsä menettämänsä äitinsä muistamiseen johtavan myöhemmin kaupalliseen Äitienpäivän syntymiseen,niin minäkään kykenin ennustamaan,että kolumnistani syntyisi kiista naisen sopivuudesta tiettyihin ammatteihin.
Naispappeuden vastustamisessahan on perimmältään kysymys naisen henkisen olemuksen mitätöinnistä mieheen nähden.
Papittaret sen sijaan ovat alun alkaen toimineet yhtälaisesti jumaluuden ilmentäjänä.He virittäytyivät rakkauden ja sielukkuuden,sekä kauneuden ja elämän pyyhyyden varjelemiseen.
He siunasivat,maan ,pellon,sadon ja auttoivat synnyttäviä äitejä.
---menee jatkamaan meditointia----