Tämä runo on Esko Hankkion käsialaa, eikä varmaan kummempia esittelyjä kaipaa.
Minä itken,
ja miksi en itkisi,
Sinun kansaasi;
Herra sinun kansaasi
on kaatunut saatanan sotiin.
Niin harva kai enää
Sinun luoksesi ikävöi kotiin.
Tämä maa,
tämä musta ja murheiden maa,
se kiehtoo, se tenhoo, se houkuttaa
ja moni,
ihan liian moni on lumoissa sen
mennyt maailman tulille lämmitellen
ja siellä soi surman nuolet.
"Hei! Herää, jo kuolet"
nuo tenhoovat nuotiot loimuaa,
vangiten katseen
vangiten mielen,
kahliten naisen,
kahliten miehen.
Jumalan kansan kaatuneita,
itkien, itkien katselen heitä.
Minä itken,
ja miksi en itkisi,
Sinun kansaasi;
Herra sinun kansaasi
on kaatunut saatanan sotiin.
Niin harva kai enää
Sinun luoksesi ikävöi kotiin.
Tämä maa,
tämä musta ja murheiden maa,
se kiehtoo, se tenhoo, se houkuttaa
ja moni,
ihan liian moni on lumoissa sen
mennyt maailman tulille lämmitellen
ja siellä soi surman nuolet.
"Hei! Herää, jo kuolet"
nuo tenhoovat nuotiot loimuaa,
vangiten katseen
vangiten mielen,
kahliten naisen,
kahliten miehen.
Jumalan kansan kaatuneita,
itkien, itkien katselen heitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten tämä runo on tullut tänne? tietääkö kukaan?
joosua, SELITÄ miten palstalle tuomasi "runo" liittyy ja opettaa kastetta? Minun käsitykseni mukaan runon sisältö puhuu aivan muusta, lähinnä synnistä maailmallisuus.