Onko joskus käynyt niin, että luterilainen kirkko olisi kritisoinut avoimesti vallanpitäjiä? Kuningasta, keisaria, kuvernööriä, presidenttiä, pääministeriä?
Olisiko peräti joskus käynyt niin, että joku piispa olisi marssinut vallanpitäjien puheille, lyönyt nyrkin pöytään ja sanonut "vaadin kansalle oikeutta"?
Vai onko meillä tässä kaikkien aikojen rakkaustarina? Luterilainen kirkko rakastaa vuosisadasta toiseen valtiota. Riitoja ei ole koskaan. Ei silloinkaan, kun valtio muuttuu hirviöksi. (Esim. natsi-Saksassa luterilainen kirkko tuli mainiosti toimeen valtion kanssa.)
Olisiko peräti joskus käynyt niin, että joku piispa olisi marssinut vallanpitäjien puheille, lyönyt nyrkin pöytään ja sanonut "vaadin kansalle oikeutta"?
Vai onko meillä tässä kaikkien aikojen rakkaustarina? Luterilainen kirkko rakastaa vuosisadasta toiseen valtiota. Riitoja ei ole koskaan. Ei silloinkaan, kun valtio muuttuu hirviöksi. (Esim. natsi-Saksassa luterilainen kirkko tuli mainiosti toimeen valtion kanssa.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
että luterilaisella kirkolla ei ole varaa tehdä mitään niin päätöntä kuin että rähistä tulonlähteelleen. Siinä vaiheessa, kun valtion ja luterilaisen kirkon välillä ei ole sidosta, kirkko kuivuu totaalisesti kasaan. Siksipä kirkon ja sen pappien on pokkuroitava valtion suuntaan, muuten loppuu leipäpappien leipä.
ollut Venäjän ortodoksikirkolla. Eiköhän mikä tahansa enemmistökirkko lankea tähän helposti.