Voitko rehellisesti vannoa ettet olisi ollut natsi jos olisit elänyt Saksassa sopivaan aikaan ja ollut ns. arjalaista rotua (mikä nimitys, hah)?
Olisitko nyt uskonnollisilta näkemyksiltäsi se mikä olet, jos olisit syntynyt vaikkapa Pakistanissa ja eläisit parhaillaan siellä vanhempiesi sopimassa avioliitossa köyhässä kalastajakylässä?
Voisitko vapaasti valita "tulla uskoon" kristityssä mielessä jos em. tilanne vallitsisi? Tai olisiko sinulla mahdollisuus olla ateisti?
Olisitko nyt uskonnollisilta näkemyksiltäsi se mikä olet, jos olisit syntynyt vaikkapa Pakistanissa ja eläisit parhaillaan siellä vanhempiesi sopimassa avioliitossa köyhässä kalastajakylässä?
Voisitko vapaasti valita "tulla uskoon" kristityssä mielessä jos em. tilanne vallitsisi? Tai olisiko sinulla mahdollisuus olla ateisti?
Vastaukset 19
Vanhimmat
1. En. 2. Riippuu tilanteesta. Jos kylässä olisi tarjolla eri uskontovaihtoehtoja, niin ehkä olisin. Pakistanissa ei muuten paljon kalastella; katso karttaa. 3. Voisin - ja sitten joutua tapetuksi. 4. Kyllä.
http://www.countrywatch.com/cw_country.asp?vCOUNTRY=131
On siellä pätkä rannikkoa ja Indus-joki.
1. Todennäköisesti. Tuostahan ei voi koskaan olla varma, että mikä luonto nousee esiin kun tilanne on sopiva.
>>"arjalaista rotua (mikä nimitys, hah)?" Mikäs siinä niin hauskaa on, olemmehan mekin "pohjoista heimoa", juutalaiset "valittua kansaa" ja Pakana(M) "kumma vempula", ym. ym.
2. Todennäköisesti uskontoni olisi se, millainen kulttuuri minua ympäröisi. Ja vielä suuremmalla todennäköisyydellä olisin vuohipaimen tms.
3. Eiköhän se uutisista selviä, millainen vapaus mainitun kaltaisissa maissa on vaihtaa uskontoa tai tuoda julki mielipiteitään asiasta.
Se joka väittää, ettei olisi ollut natsi, muslimi, kalastaja ym. ei tiedä mistä puhuu. Sitähän ei voi mitenkään tietää millainen todella on. Lämpimässä ja turvallisessa kodissa on luonnollisesti helppoa tuomita ja uskotella että olisi henkisesti tarpeeksi vahva erotakseen joukosta, mutta ehkä 95% ihmisistä ei omaa vaadittua "kanttia".
Voisin rehellisesti vannoa, mutta enpä tiedä voisinko pitää vannomisiani. Niillä menetelmillä, joilla natseja saatiin aikaan, niin niillä menetelmillä tällainenkin pää olisi ehkä saatu kutistettua ja sankarillisesti kohottamaan kättä Hitlerin edessä. Onneksi en syntynyt siihen tilanteeseen.
Saattaisin olla tällainen, vaikka olisin syntynyt Pakistanissa, mutta vain jos olisin saanut elää suhteellisen vapaasti ja ilman uskonnollisia pakotteita. Ei sentään Pakistanikaan kokonaan ole sitä mitä me täällä ajattelemme sen olevan. Mutta täytyy sanoa, että onneksi synnyin Suomeen ja juuri tähän aikaan.
Minulla on tällä hetkellä täysi valinnanvapaus olla kristitty tai ateisti, kyynikko tai separatisti. Saattaa olla, että edellä mainituissa tapauksissa olisin ihan samassa tilanteessa, tai sitten en. Periaatteessa, jos kuolemaa ja oman henkensä menettämistä (omien kasvojen tai ystävien menettämistä myös) ei pelkää, niin silloin ainakin ihminen voi olla juuri sitä, mitä ikinä vain haluaa (aika rajallisen ajan tietty, mitä fyysiseen elämäämme tulee).
Nyt jälkikäteen ajateltuna, ei ollut kovin hyvä aihe, mutta tulipahan käytyä läpi. :)
Jos olisin ollut alle tietyn iän, jolloin vasta aloin heräilemään ympäröivän kulttuurin tuudittamasta unesta, olisin luultavasti ollut itsensä Aatun rinnalla, ellen peräti hänen paikallaan. Sen jälkeisinä vuosina olisin ehkä ollut vain välinpitämätön, mutta en olisi osallistunut mihinkään vääräksi katsomaani, jos se olisi ollut mahdollista. Sen jälkeisenä aikana olisin luultavasti yrittänyt oikeasti tehdä jotakin ymmärrykseni ja oikeudentajuni osoittamaa. Jossain elämäni vaiheessa olisin ehkä vain seurannut hämmästyneenä ihmismielen yksinkertaisuutta.
Käyttäytymiseni olisi siis riippunut paljon siitä, missä elämänvaiheessa sosiaalinen painostus ideologiaan samaistumiseen olisi alkanut.
Toisaalta osasin pienenäkin sanoa ei eri ideologioita edustaneille namusedille, jotka tulivat kyselemään lähtemään mukaansa kun olin yksin. Ehkä ihan pienenäkin olisin siis erottanut oikean väärästä.
Vaarallisin aika oli siis sen jälkeen kun päiväkodit, koulut jne. olivat väkivaltaisesti manipuloineet minusta yhteiskunnan koneiston tunteettoman ja järjettömän osasen, päättyen siihen kun pystyin sen kaiken kyseenalaistamaan.
Olisin sama. Tunnen itseni.
mutta kovin suurta älyä se ei osoittanut!
Millä mittaat älyn? Älyn mittareiden maailmaan sokaistuu jokainen, joka ei anna älylleen tilaa. Me olemme ihmisiä, me emme aina älyä edes kaipaa.! Älyttömyys on älyä parhaimmillaan.
Ja kuulepas, Pakana(M), ihan pelkästä ja puhtaasta älystä en alkaisi kanssani kiistelemään...sinuna! (Yleensä en kirjoita näin, koska se ei kuulu imagooni eikä elämänkatsomukseeni, mutta rajansa kaikella!)
Minä tiedän oman ÄO:ni. Tiedätkö sinä omasi?
Jos olisin syntynyt 1200-luvulla, niin todennäköisesti uskoisin pappien valheet. Eihän minulla olisi mitään tiedollisia perusteita väittää toisinkaan.
Jos olisin syntynyt 1900-luvulla ahdasmieliseen muslimiyhteisöön, niin mahdollisesti uskoisin muslimien oppeihin, ainakin jos koulutustasoni olisi köyhän rahvaan tasoa.
Nykysuomalainen käyttäytyisi tunnollisen saksalaisen tavoin, jos olisi elänyt 30-luvun Saksassa.
Mutta, tuohon voisi sanoa, että mitä sitten? Nykyihminen länsimaissa on tietenkin aikansa ja kulttuurinsa tuote, mutta se ei millään tavoin aseta kyseenalaiseksi nykyajan ihmisen mielipiteitä. Nyt meillä on enemmän tietoa kuin koskaan aiemmin historian aikana. Siispä nyt kun voimme osoittaa Raamatun kertovan pelkkiä legendoja, niin vain täydelliset hölmöt tai sivistymättömät ihmiset voivat pitää Raamattua aidosta Jumalasta kertovana opuksena. Syvästi kristilliset ihmiset ovat kaikki jotenkin ajastaan jäljessä, koska he torjuvat varmat faktat ja itsepintaisesti vannovat totuudeksi valheeksi todistetun.
Ettei Pakanakin olisi meidän kulttuurimme tuote, kiihkoisa ääni erämaassa. Hämmästyttävää tietysti on se, että vaikka aikamme tarjoaa tietoa ja opastaa itsenäiseen ajatteluun, lukemattomat kriitikot silti sortuvat aikamme pauloihin, ajattelunsa rajoihin. Ihmettelen itsekin, missä ne sinun varmat valheesi ja faktat ovat. Edelleen antavat odottaa itsensä esiintulemista?
Vaikka se oli suomea, niin sain siitä yhtä vähän tolkkua kuin olisin saanut samasta tekstistä hepreaksi kirjoitettuna.
hanki sitten ymmärrystä ja sisälukutaitoa. Ehkä jakeiden lainaaminen itse niitä miettimättä (kyvyttömyys tai haluttomuus) saa juuri tuollaista aikaan?
Pitäisi yrittää vapautua myös vastustamisen ja puolustamisen kahleista, ettei mopo jäisi jarraaman paikalleen.
99 prosenttisen varmasti olisin ollut natsi (Ja ylpeä siitä) ja Tellukin olisi ollut natsi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
On vähän omituista, että kokonainen poliittinen puolue on euroopassa kielletty. Natsismin vastainen perustelu menee yleensä näin: "Hitler oli paha koska kannatti natsismia ja natsismi on paha koska Hitler kannatti sitä." Että se siitä, eikä asiasta sen enempää.
Asiaa on toki tutkittu paljon, laajasti ja jatkuvasti...
Ihminen on kehonsa kautta yhteydessä maailmaan, ympäristöön, kultuuriin ja kaikkeen vuorovaikutukseen. Näin kokemusten kautta ihmisen subjektiviteetti kehittyy, toki tempperamenttipiirteet vaikuttavat, mutta ympäristön merkitys on valtaisa.
Kun esimerkiksi tutkittiin naisten käsityksiä seksuaalisuudesta niin ajan ja paikan merkitys tuli aivan selvästi ilmi. 80 vuotiaat pääsääntöisesti pitivät seksuaalisuutta tabuja ja ruumista vain työn välineenä. 40-50 vuotiaat käsittivät vapaammin, mutta silti ihmisiä erottavan tekijänä ja toisinaan piiloteltavana ja häpeiltävänä. 20 vuotiaat olivat keskimääräisesti sinut kehonsa kanssa ja näkivät sen nautinnon lähteenä ja tuottajana.
Kun noita käsityksiä verrataan yhteiskunnan kehittymiseen niin korrelaatio on aika selvä. Eli ympäristön ja käsitysten merkitys on selvä.
Toinen tutkimuksenala on diskurssien tutkimus. Eli ympäristö (ihmiset, politiikka, talous, historia, kultuuri yms.) luovat tietyt mallit joiden puitteissa ihmiset toimivat. Tämä on näkymätöntä ja tiedostamatonta. Kun asiaa kuitenkin tarkkaillaan, niin havaitaa, että lapset kasvavat näiden diskurssien valossa oppien, kokien ja omaksuen vallitsevat käytännöt.
Näennäisesti voimme pitää itseämme hyvinkin liberaaleina, mutta todellisuudessa perspektiivimme on väistämättä länsimaalais-kristillinen olimme sitten uskossa tai emme.
Mitäs vielä....Hmmm...niin eli tapoja omaksutaan ympäristöstä. Tästä lisäesimerkkeinä väkivaltainen käyttäytyminen. Lähes poikkeuksetta väkivaltaisissa oloissa kasvaneet omaksuvat vastaavaa toimintaa itseensä. Myös muuten vaikea perhetilanne vaikuttaa tasapainoisuuteen. Nämä ovat tietysti ääriesimerkkejä, mutta kertovat erityisesti lähiympäristön merkityksestä.
Aikuisena, murrosiässä tms. monipuolisen koulutuksen ja opiskelun myötä malleja voidaan alkaa kyseenalaistamaan. Silti tämäkin tapahtuu niistä kehyksistä käsin joita ympäristö mahdollistaa. Muutoksellekin on siis luotu puitteet.
Siinäpä jotain...
Katsokaa esim. väitöskirjatutkimus Ronkainen: Ajan ja paikan merkitsemät.
Mitä tämä sitten tarkoittaa kun tarkastellaan uskonnollisia yhteisöjä. Ei taida lestadiolaisella olla paljoa valinnanvaraa tai uskovan perheen lapselle....
Sääli, mutta onneksi edes jotkut koulut kasvattavat ja opettavat kriittiseen asenteeseen.