Oletko tapakristitty vai uskossa?

Kiva asia.

Saanko laittaa Raamattuopetukseni:

Jumalan siunausta
Lisää;
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

PYHITYS MAAILMASSA
Pyhitys on erottumista maailmasta Jumalan sanan (Jer 23:9) (Raamattu) ja -Pyhän Hengen avulla uskossa Jeesukseen Kristukseen.. (Joh 16:8, Joh 1:29, 12:47) Kristitty joutuu elämään maailmassa, mutta hän ei saa olla “maailmasta.” (Joh 17:6,11,15-17 Jaak 1:27, 1 Joh 2:15-17, Matt 5:14, Kol 2:20, 2 Piet 1:4, Room 12:2, 1 Kor 6:2, 1 Joh 5:4-5) Oikea pyhitys on Raamatun oppi. (2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16)

Jumala on pyhä. (2 Moos 15:11, Jes 57:15, Luuk 1:49, Ps 77:14) Jumalan lasten tulee olla pyhiä, ja vaeltaa pyhyydessä. (Luuk 1:75, 2 Tim 2:21, 2 Piet 3:11, 2 Kor 1:12) Jumalan seurakunta on pyhä. (Room 1:7, 1 Kor 1:2, Ef 2:19, Fil 4:21, 1 Piet 2:9, Hebr 10:10,14, 10:29, 13:12)

Pyhitys on tärkeä asia ihmisen pelastumisessa, sillä ilman pyhitystä kukaan ei näe Herraa. (Hebr 12:10,14, Ef 1:1,4,13,15,18, 4:24) Kristuksen seuraajat muuttuvat jatkuvasti kohti esikuvansa luonnetta. (Joh 15:10, 8:29, Fil 2:12-13, 1 Kor 15:57) Pyhitys on jatkuvaa. (Fil 3:13-14, 2 Piet 1:5-10) Pyhityksessä ihminen luopuu vääryydestä, (2 Kor 6:14-18) ja karttaa pahaa. (1 Tess 5:22, 1 Piet 2:12, 3:13,15) Pyhä ihminen elää kuuliaisesti eli vanhurskaasti. (Tiit 2:11-15, 1 Joh 2:5:3, Ef 3:16-19, 6:12)

Lopun ajan seurakunnan pyhistä Raamattu antaa varsin yksinkertaisenkin ohjeen, johon sisältyy koko Raamatun toiminta-ajatus; “Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä. Niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.” (Ilm 14:12, 12:17) Pyhitykseen kuuluu siis oleellisesti usko Jeesukseen, sekä Jumalan käskyjen noudattaminen. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Room 2:13)

Pyhityksen hedelmät näkyvät uskon kuuliaisuutena. Pyhitys ei tule ilman kuuliaisuutta. (Room 3:31, 6:2, 1 Joh 2:1-5, 5:3, Gal 5:22-25, 1 Piet 3:4) Nykyajan herätyksissä ei kiinnitetä huomiota riittävästi vanhurskauteen, ja todellinen kristitty lienee harvinaisuuskin? (Matt 24:12, 2 Tim 3:1-5, Ilm 2:4-5, 3:15-21) Huomio on usein kiinnittynyt tunne-elämyksien ja ihmeiden tavoitteluun. Armon julistamiseen ilman katumusta ja kääntymystä. (Luuk 3:3, 1 Joh 1:9, 1 Tim 1:19, Room 6:4, Apt 24:16) Hurmos ei ole pyhyyttä, vaan tahdon tulee alistua Jumalan tahtoon. Pyhyys on elämistä Jumalan sanasta, ja luottamusta Jumalaan. Paholainen käyttää tilaisuutensa hyväkseen heti siellä missä Jumalan lakia poljetaan. Laissaan Jumala ilmoittaa vanhurskaan luonteensa ja tahtonsa ihmisen suhteen. Kristillinen alennustila johtuukin Jumalan lain hylkäämisestä. “Täydellisyyden laki” (siveyslaki eli10 käskyä) ohjaa pyhään elämään, ja opettaa mikä on syntiä. (Jaak 1:25. 2:10-12, Ilm 13:13-14, Matt 24:4-5, 11-14, 23-24,27, Matt 7:15-23)

Ihmiset omaksuvat mielellään filosofioita, ja ihmisten tekemiä teorioita, sekä tieteestä, että muista kulttuureista tulleita oppeja, (Kol 2:8, Gal 4:9) mutta hylkäävät Jumalan profetian sanan, joka on läpi historian ollut 100% varma. (2 Piet 1:19-21, Ilm 1:3, 19:10, Room 1:16-32, 2 Tess 2:1-12) Raamatulla on lopun ajalle oma sanomansa. (Matt 24:32-33) Silmiemme edessä täyttyvät profetiat parhaillaan, ja osa ennustuksista odottaa toteutumistaan. Maailman uutisotsikot kertovat rikoksista, sodista, moraalittomuudesta, ahneudesta, mutta kristillinen rakkaus, ja kristilliset teot ja ihanteet jäävät medioissa vaille huomiota kokonaan. Lähetystä tarvitaan omassa ympäristössämme aina. (Matt 28:18-20)

Profeetta Jesajakin näki meidän maailmamme tilan, ja kertoi Jes 24 luvussa maailman lopusta. Jesaja kertoo meille myös syyt Jumalan vihaan. (5-6)


MITÄ USKO ON?
Usko on vakaumus, joka ei ole pelkkä mielipide, vaan elämän ja kaiken toiminnan määräävä periaate. Uskovainen uskoo ja luottaa Jumalaan, joka on luomakunnan suunnittelija ja valmistaja. Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, ja ohjaa Pyhän Henkensä kautta niitä jotka tahtovat Jumalan Hengen hallitsevan elämänsä suuntaa. Taivaallinen Isä tahtoo luotujensa parasta. (Hebr 11:6, Luuk 13:34)

Usko on lujaa luottamusta siihen että Jumalan lupaukset täyttyvät, ja että Jumalan sana Raamattu on totta. (Hebr 10:23, 2 Piet 1:21) Ilman uskoa ja uskon aiheuttamia tekoja usko on kuollutta, vain suun tunnustusta, tai “muodollista kristillisyyttä” eli kirkon kirjoilla olemista ilman vakaumusta. (Jaak 2:17-20)

Kun ihminen tulee synnintuntoon, hän katuu, ja kääntyy hyläten menneen ja ottaa vastaan pelastuksen armosta vapaana Jumalan lahjana. (Ef 2:8-9) Uskomalla ihminen saa-, ja kokee syntinsä anteeksi, jolloin kaikki synnin ovat unohdettuja, ja Kristuksen vanhurskaus luetaan ihmisen hyväksi. (Room 1:17, 3:22, 28, 4:5, 5:1, Gal 2:16) Uskon kautta on pääsy armoon. (Room 5:2)

Uskovainen on kuuliainen. Pelastusta ei ansaita kuuliaisuudella, mutta kuuliaisuus ja uskon teot ovat uskon tuottamia hedelmiä. (Jaak 2:14-26, Matt 3:8, 5:16, 7:15-23, Ef 2:8-9) Pyhittynyt sydän on rakkaudessa Jumalaan, niin että ajatukset, halut, tunteet, teot, ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Pyhittynyt sydän on sovussa Jumalan säädösten ja -lain kanssa. (1 Joh 2: 3-5, Ilm 14:12) Ilman pyhitystä kukaan ei näe elämää. (Hebr 12:14, Room 6:22-23, 1 Kor 1:30, 2 Kor 7:1, 1 Tess 4:3,7) Ihminen mukautuu molemminpuolisessa rakkaudessa Herransa kanssa yhä lähemmäksi Kristuksen kaltaista luonnetta. Ihminen muuttuu aina sen Kaltaiseksi mitä katsoo ja ihailee. Ihmisestä voi näin tulla pyhittynyt välikappale Jumalan työssä. (Apt 26:18)

Kuuliaisuus tahdotaan usein ikävässä panettelussa tuomita “lakihenkisyydeksi” tai “lakiuskonnoksi” kun halutaan polkea Jumalan laki lopun ajan uskonnollisessa opetuksessa ja eksytyksissä. On aivan eri asia opettaa että lain kautta pelastuisi, (?!) kuin opettaa Raamatun totuutta, että Jumalan laki on aina voimassa opettaen mikä on syntiä! (Room 16:26, 3:20, 8:7, 13:8-10, 1 Tim 1:8-10, Luuk 12:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, Ilm 14:12, 1 Joh 3:4)

Usko luottaa Jumalan sanaan, voimaan ja rakkauteen. (Ps 106:12, Kol 2:12, 1 Joh 4:16, Gal 5:6) Usko on uskoa Jeesukseen. (Apt 16:31, Joh 14:1, 6:69, 1 Joh 3:23) Uskosta vanhurskas saa elää. (Room 1:17, 4:13, Gal 2:20, 2 Kor 5:7)

“Käy uskon jalo kilpailu, ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu” (1 Tim 6:12, 1 Joh 5:4)

(2 Kor 5:7, Jaak 1:6, 1 Tim 2:15, 1 Piet 5:9, 1 Tim 3:13, Jaak 2:1,5, Hebr 11:13, Ef 2:12-13, 2:12, Joh 8:44, Joh 3:36, 3:18,

tuollaisesta. en voi mitään sille, minusta tuntuu että oma uskoni ei riitä kun ihmisiä tuolla tavalla jaotellaan. mutta en tiedä mitä tehdä.
mutta miten toisten arvostelu ja ilkeily voi olla Jumalan tahdon mukaista? hyvä lähimmäinen tosiaan.. valitetaan ja tuomitaan.

tuo on kyllä aika loistava kirjoitus mun mielestä. Siinä on tuotu hyvin esiin seuraavan:

"heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman"

Maailman ihmisistä kuulemma kolmasosa on kristittyjä. Veikkaampa, että tapakristittyjä näistä on ainakin puolet. Ihan totta, AINAKIN puolet. Otetaampa esimerkiksi kristinuskon suurimmat kannatusalueet, eli Pohjois-Amerikka. Amerikka on fundementalistinen ja ennakkoluuloinen maa, jossa on lähes rikollista antaa nuorelle uskoaan miettivään ihmiselle muita mahdollisuutta kuin kristinusko. Amerikassa ihmiset ovat siis uskossa vain siksi, että he eivät tiedä muusta. Tapana ei ole erota, joten kukaan ei eroa. Ihmiset eivät ajattele omilla aivoillaan, vaan toimivat tapojen mukaan.

Eikä vain hyvä vaan kaikkein tärkein sanoma tässä.

Tämä tulee suoraan Jeesukselta.

Amen.

Kiihtouskovaiset lahkolaiset jättävät lapsensa ilman Kristuksen Henkeä kastamatomiksi.