Kolumni Elämän kertauksesta

SikurLiina

Missä iässä ihmisen kuuluisi kirjoittaa elämäkertansa?

Silloin ,kun vielä muistot ovat tuoreita,vai silloinko,kun elämä on jo kullannut kaiken.Pahimassa tapauksessa vanhempana ei edes muista mitään.

Osa julkiksia kirjoitta muistelmiaan jo kolmikymppisinä.Viiskymppisten muistelmissa voi olla jo jotain nostalgiaa.Mutta jonkun vanhan ihmisen muistelmat vasta saavat aikaan elämäkerrallista makua.

Yksi ystäväni on ystävystynyt kahdeksankymppisen mummon kanssa.Hänen lapsensa eivät ole kiinnostuneita mamman muisteloita lukemaa, eivätkä myöskään lapsenlapset. Ystäväni kuitenkin on. Tuollaisessa käsin kirjoitetussa tekstissä on jotain ehdottoman ihastuttavaa.Tavallisen ihmisen tavallista arkea.Kahdeksankymppinen on elänyt ajan ilman kännyköitä,nettiä ja kertakäyttövaippoja.
Hän meni vihille sodan keskellä. Rakkaus humahti pommien putoilessa.Sormukset vaihtuivat rautaisiin rinkuloihin.Naiset kylvivät pellot ja kasvattivat isot katraat kakaroita.Osa haudattiin kehkotautisina,osa kärsi poliosta,joku aina selvisi henkiinkin.
Tuskin tarvitsi miettiä harrastuksia ,tai turhautua liiasta ajasta.

Komeron valtauksen loppusuoralla käteeni eksyi kellastunut isomummini kuva. Siinä hän istuu selkä suorana,hiukset hellästi kamattuina nutturalle.Työn ja nivelrikon rasittamat kädet lepäävät lempeinä sylissä.Hänen syvällä olevissa tummissa silmissään on ikiaikainen tuike.Kasvot ovat elämän kuluttamat ja hienojen ryppyviivojen vaottamat,kuin silkkipaperia puristeltuna.Hänen suupielessään väreilee pieni hymy,jota ei edes Mona Lisakaan voisi paremmin ilmentää.

Mitä minä hänestäkään tiedän.Enpä paljoakaan.Tiedän saaneeni perintönä yhden nimistäni.Tämä nimi on kulkenut suvun naisilla ja annettu aina kuopus tytölle.Nimi on historiallinen ja kaunis.
Tämän isomummoni tiedän olleen kylän laulaja.Hänet kutsuttiin laulamaan,häihin ja hautajaisiin. Hänkin synnytti kaksitoista lasta.Kaksi poikaa kuoli sodassa.Yksi lapsista kehkotautiin.Yksi menehtyi kurkkumätään. Hän hautasi miehensä kohta viimeisen lapsensa syntymän jälkeen.Avioitui vielä vanholla päivillään uudelleen. Eli elämänsä loppuun pienessä mökissä.

Toivoisin saavani lukea hänen elämäkertansa.Muttei ole ketään,joka olisi sen kirjoittanut.

Liimasin tuon löytämäni valokuvan albumiin ja kirjoitin alle:

Hänen laulunsa helisi heleästi saatellen kuolleet
taivaisiin ja rakastavaiset arkipäivän yhteiseen
kokemukseen. Vaikka suurin rakkaus olisi vailla
puhetta,niin laulaessa se sävelin koskettaa
sydänten syvimpiä kieliä.

Sikurliina

3

927

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • SikurLiina

      ..kirjoituskisa aiheesta?

      Kirjoita joko omasta,tai jonkun muun elämästä pienimuotoinen tarina.

    • Taikis

      Miten usein vanhoja valokuvia katsellessa herääkin ajatus siitä, miten tuo ja tuo ihminen on elämänsä viettänyt, millaista on ollut satavuotta sitten, minkälainen esi-isä tai äiti on ollut pesoonana.

      Vanhoissa valokuvissa on nyös taiteilijan kädenjälki, useinhan niitä retusoitiin kuvanottamisen jälkeen tekniikan ollessa vielä lapsenkengissä nykyiseen verrattuna.
      Muistan lapsena ihmetelleeni miten mummoni ja pappani vihkikuvassa on värillinen kukkakimppu vaikka kuva oli muuten mustavalkoinen...tai oikeastaan sellainen kellanruskehtava. Myöhemmin selvisi että kimppu oli taiteilijan kuvaan lisäämä.

      Mihin aikaan olisi hyvä kirjoittaa elämänkertansa...No tuskin ainakaan vielä kaksi-kolmikymppisenä niinkuin suuressa lännessä julkkiksilla jo näyttää olevan tapana :)

      • SikurLiina

        ..ovat useimiten aseteltuja.
        Kuvassa oli syytä pysytellä paikoillaan ja naama peruslukemissa.
        Jotkut kuvat ovatkin ,kuin tarinoita.
        Mummot ja papat laittovat parasta ylleen ja suku kerääntyi ympärille lapset tukistettuna* ja suut pestyinä.

        Pienissä laatikko kameroilla otetuissa kuvissa saattoi jo olla vähäsen vapaampi tunnelma.
        Mutta saadakseen selvää,mitä niissä on,niitä täytyy suurennuslasilla katsella.

    Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Räppäri kuoli vankilassa

      Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "
      Maailman menoa
      94
      4263

    2. Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä

      Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella
      Ikävä
      29
      3233

    3. No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen

      Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol
      Ikävä
      45
      2350

    4. Missä näitte viimeksi?

      Missä näit kaivattua viimeksi ja oliko sähköä ilmassa?
      Ikävä
      35
      1358

    5. Puukotus yöllä

      Oli kaveri hermostunut ja antanut puukosta.
      Sotkamo
      10
      949

    6. Mitä sun kaltainen ihminen tekee tämmöisessä paikassa?

      Et kuulu tänne?
      Ikävä
      141
      948

    7. rakas J siellä jossain

      Niin ikävä sua. -P. Nainen
      Ikävä
      6
      904

    8. Masan touhut etenee

      Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa
      Äänekoski
      12
      842

    9. Naisten ja miesten tasoeroista

      Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris
      Ikävä
      124
      786

    10. You've been running and

      so has your mind, I'm thinking of you all the time... 💘
      Ikävä
      11
      780
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt