Sillanaukeen tiedotustilaisuus Sote-talossa

Rivityöntekijän vaikutusmahdollisuudet, työssä jaksaminen ja palkkaus herättivät keskustelua Sote-talossa

Apulaiskaupunginjohtaja Päivi Sillanaukeen toinen henkilöstölle suunnattu tiedotustilaisuus täytti keskiviikkona 26.4. Sosiaali- ja terveystalon auditorion käytäviä myöten.

Sillanaukee esitteli lyhyesti kaupungin uutta organisaatiomallia lähinnä hyvinvointipalvelujen näkökulmasta. Hän kertasi vielä, että hyvinvointipalveluiden tuotanto-organisaatio muodostuu vuodet 2007-2008 kahdesta kokonaisuudesta: sosiaali- ja terveyspalveluista sekä sivistyspalveluista, joilla molemmilla on johtajat. Näillä hyvinvointipalveluilla on yhteinen kehittämisyksikkö, jonka tehtävänä on koordinoida tuottajaorganisaatioiden välistä toimintaa asiakaslähtöisesti, kehittää palveluprosesseja sekä kehittää hyvinvointipalveluiden talouden ja toiminnan ohjausta. Hyvinvointipalveluiden tuotantoyksiköitä kehitetään tavoitteen mukaisesti itsenäisemmiksi ja tulosvastuullisemmiksi. Yksiköiden johtajat ovat pääsääntöisesti esittelijöitä johtokunnissa ja heidän johtosäännöissä määritellyt tehtävänsä muistuttavat liikelaitosten toimitusjohtajien tehtäviä.

Palvelutuotantojohtajat eli sivistyspalveluista vastaava palvelutuotantojohtaja Asko Koskinen ja Sillanaukee itse ovat ensisijaisesti muutosjohtajia, jotka uudistavat tuotantoyksiköitä ja varmistavat riittävän koordinaation niiden välillä. Palvelutuotantojohtajat myös esittelevät tuotantoyksiköistä tulevat asiat kaupunginhallituksessa ja toimivat konsernin johtoryhmässä.

Hyvinvointipalveluille perustetaan yksi yhteinen johtoryhmä. Tällä varmistetaan prosessiperusteisen toimintatavan kehittyminen ja riittävä yhteistyö eri toimintayksiköiden välillä. Kehittämisyksikkö tukee palvelutuotantojohtajia tässä työssä.

– Olen ymmärtänyt, että uudessa organisaatiossa tilaajapuolella on valta ja rahat, ja tuottajapuolella tuotetaan palvelut. Onko vuoropuhelu tilaaja- ja tuottajapuolen kesken mahdollista?, yleisöstä kysyttiin.
Sillanaukee totesi, että palvelujen tuotantoon liittyvät asiat kirjataan tuotantosopimuksiin ja myös tässä yhteydessä asioista keskustellaan tuotantopuolen työntekijöiden kanssa. Sopimuksissa kiinnitetään nykyistä enemmän huomioita laatuseikkoihin, mikä on Sillanaukeen mielestä hyvä asia.

Lisäksi kysyttiin, mitkä ovat yksittäisen työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa oman työyhteisönsä kehittämiseen, jos tilaaja määrää millaista palvelua se haluaa tuottajapuolelta ostaa.
– Tästä pitää käydä keskustelua. Kehittämisyksikköhän ei neuvottele tuotantosopimuksista, vaan sen tekevät palvelutuotantojohtajat. Sosiaali- ja terveystoimi on naisvaltainen, korkeasti koulutettujen ihmisten työyhteisö, mikä asettaa sen kehittämiselle ja johtamiselle omat erityispiirteensä. Uudessa organisaatiossa on tarkoitus luoda kehittämistiimejä, joissa on eri vastuualueiden työntekijöitä. Yhteistyö ja verkostoituminen mahdollistavat sen, että voimme vaikuttaa työyhteisön asioihin, Sillanaukee sanoi.

Työyhteisön jaksaminen
ja henkilöstömäärä puhuttivat

Työntekijät halusivat Päivi Sillanaukeelta vastauksia siihen, miten ruohonjuuritason työ hoidetaan organisaatiouudistuksen pyörteissä. Yleisöstä kysyttiin muun muassa miten lähiesimiehillä riittää voimavaroja alaistensa tukemiseen, jos heidän omaa työmääräänsä lisätään koko ajan. Organisaatiomuutokseen liittyvien työpaineiden lisäksi työntekijöitä kuormittaa mm. SAP-toiminnanohjausjärjestelmä ja varsinkin sen toimimattomuus. Sillanaukee totesi, että lähiesimiesten työpanos ja heidän jaksamisensa ovat tärkeitä asioita ja sosiaali- ja terveystoimen johtoryhmä aikookin tulevaisuudessa paneutua erityisesti henkilöstöön liittyvien kysymysten käsittelyyn.

Työntekijät olivat huolissaan myös kuntalaisen edun toteutumisesta. Tällä hetkellä tuntuu, että organisaatiouudistukseen liittyvät muutokset vievät paljon energiaa eikä perustyön tekemiseen ole enää voimia. Yleisöstä esitettiin mielipide, että muutosvaiheessa työyhteisöön pitäisi palkata runsaasti lisätyövoimaa, jotta energiaa riittäisi uusien toimintarakenteiden kehittämiseen ja arviointiin. Nyt kaupunki näyttää toimivan juuri toisin päin. Sillanaukee oli samaa mieltä eli hänenkin mielestään muutosvaiheessa pitäisi palkata enemmän väkeä, joka sitten jäisi, kun ikääntyneempi henkilöstö jää eläkkeelle. Hän muistutti myös, että me kaikki olemme vain ihmisiä ja teemme ihmisten mittaisia töitä.

Yleisöstä tuotiin esiin Sillanaukeen Aamulehdessä esittämä pohdinta, voisiko sairaanhoitopiirillä ja Tampereen kaupungilla olla yhteinen henkilöstö- ja palkkapolitiikka. Yleisöstä esitettiin mielipide, että terve kilpailu työmarkkinoilla on vain hyvästä ja siten työhön saadaan hyvät työntekijät. Sillanaukee totesi sairaanhoitopiiriin viitaten, että on epäreilua, että se taho, joka lähettää laskun, voi korottaa palkkoja tahtonsa mukaan. Työntekijöiden palkankorotukset kuuluvat apulaiskaupunginjohtajien toimivaltaan ainoastaan järjestelyvaran osalta. Sillanaukee kuitenkin uskoo, että organisaatiouudistus tuo henkilöstöhallintoon nykyistä enemmän vapauksia.

Sillanaukee käsitteli henkilöstökysymystä syvällisemminkin todeten muun muassa, ettei Tampereen seudulla voida suunnitella ja kehittää palveluorganisaatioita, jos vähäisestä työvoimasta on kova kilpailu ja työvoima sijoittuu koko palvelujärjestelmän kannalta epätarkoituksenmukaisesti. Tällä hetkellä huomiota pitäisi kiinnittää erityisesti ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen, ja tämän vastuualueen työpaikoista pitäisi tehdä houkuttelevia työntekijöille.

Kun tiedotustilaisuuden yleisö koostui lähinnä Sote-talon väestä, otettiin esiin myös tilakysymys ja varsinkin Sote-talon kohtalo. Sillanaukee kertoi valmisteilla olevasta tilaohjelmasta, joka auttaa tilojen käytön pitkäaikaisessa suunnittelussa. Sote-talon tulevaisuudesta Sillanaukee kertoi, että talon kohtalo kiinnittyy Länsi-Tampereen sosiaali- ja terveystaloa koskeviin suunnitelmiin. Vaihtoehtoina on siirtää Sote-talossa olevat toiminnot muualle ja myydä rakennus tai pitää talo kaupungin omistuksessa ja miettiä, mitä toimintoja täällä sitten on.

Lopuksi kysyttiin, miten kotihoidon ongelmakohdat ratkaistaan uudessa organisaatiossa. Sillanaukee totesi, että kotihoito on keskeinen sosiaali- ja terveystoimen palvelu. Tällä hetkellä budjetti on alimitoitettu kotihoidon tarpeisiin nähden, ja tämä asia pitäisi korjata. Päivi Sillanaukee haluaa, että kotihoitoa kehitetään tulevaisuudessa ja hän on huolissaan siitä, että nyt virkamiesten keskustelu keskittyy usein herkästi yhden palvelun ympärille, eikä nähdä kuinka laajoja vaikutuksia palvelun muutoksilla voi olla koko toimialan kannalta.