Näin kaikki tapahtui

Jumala, aluton, suurempi kuin mikään maailmankaikkeudessa, lillui olemattomuudessa ikuisuudesta alkaen. Mitään tekemättä, vain itsestään ja omasta täydellisyydestään nauttien.

Todennäköisesti n. 1.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.0000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000 vuotta sitten Hän sai yllättäen ajatuksen: "Jospa tekisin jotain!"

Ajatustaan aikansa mietittyään Hän ryhtyi toimeen.
Miettimisaika kesti todennäköisesti n. 1.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000.000. vuotta.

Todennäköisesti n. 1.000.000.000.000.000 vuotta sitten hän alkoi valmistelemaan suunnitelmiensa toteuttamista.

Todennäköisesti n. 1.000.000.000.000 vuotta sitten hän laski ulos Jumalaisen röyhtäisyn, jolle antoi elämän ja jonka nimesi Pojakseen. Tovin tuumattuaan hän ajatteli Pojan tarvitsevan kavereita ja röyhtäisi lisää. Näin syntyi loput henkiolennot maailmankaikeuteen.

Todennäköisesti n. 15.000.000.000 vuotta sitten hän teki tuntemamme maailmankaikkeuden galakseineen. Se oli Jumalan rinnalla samaa kokoluokkaa, kuin hilse hartioilla. Pojat eivät kauaa jaksaneet leikkiä pelkkien kuulien kanssa, joten Hän päätti tehdä heille lisää tutkittavaa ja ajankulua

Todennäköisesti n. 100.000 vuotta sitten Hän päätti ottaa yhden hilseen eli galaksin ja tehdä yhdelle sen atomeista jotain kivaa. Pikkuriikkisen pientä tutkittavaa pojilleen. Niinpä Hän loi sinne kaikenlaisia omituisia ötököitä, jotka me tunnemme nykyisenä eläinkuntana ja kasvistona. Siltä varalta, ettei pojat jaksaisi hoitaa kaikkea tai kyllästyisivät ötökkäkuntaan, Hän teki sinne vielä lopuksi pomo-ötökän hoitamaan ja kantamaan vastuuta toisista ötöistä; ihmisen.

Todennäköisesti noin 6.000 vuotta sitten sattui kammottava tapaus.
Eräs Hänen röyhtäyspojistaan, paharöyhtäys, olikin antanut pomo-ötökälle poikkeavia toimintaohjeita. Silloin Jumala katsoi järkyttyneenä hilse-atomi-ötökkäkuntaa ja totesi, että nyt on kaikki mennyt kokonaan pilalle.

Jumala mietti kuumeisesti, miten tilanne saataisiin korjattua. Lopulta hän päätti kirota tuon röyhtäyspoikansa. Lisäksi hän päätti, että saattaakseen syntyneen sotkun sopusointuun itsensä kanssa hänen pitää antaa uhri itselleen.
Mutta millainen?

Jumala tutkaili ötököiden elämää. Se näytti hänestä inhottavan julmalta ja väkivaltaiselta ja niinpä hän päätti hävittää kaiken tekemänsä. Olisihan noita hilseitä ja niissä sijaitsevia atomeja miljardeja muitakin. Yksi atomilla hilluva ötökkä oli kuitenkin ihan kunnollisen oloinen ja niinpä Jumala tuli katumapäälle. Hän sai ajatuksen: tuhotaankin vain nuo muut ötöt ja jätetään kunnolliset yksilöt jäljelle aloittamaan kaiken alusta. Ja niin Hän teki.

Suuri ongelma oli kuitenkin vielä auki. MITEN Hän voi kelpuuttaa nuo ötöt, kun ne aiheuttivat tuollaisen sotkun. Jumala mietti itsekseen, että mitähän nuo röyhtäyspojatkin hänestä oikein ajatelevat, kun tuollainen hilse-atomi-ötökkäkunnan edustaja ei ollutkaan toiminut tarkalleen, kuten Hän oli tarkoittanut.

TAPPAMALLA joku voidaan oikeudenmukaisuus ja rakkaus palauttaa ötökkäkuntaan ja Hänen kunnia olisi jälleen kiistaton. Niinpä Jumala päätti, että tuo ensimmäinen röyhäyspoika, joka oli Hänelle kaikkein tärkein olento, koska hän oli ensimmäinen röyhtäyksistä, olisi sopiva uhrilahja Hänelle itselleen. Silloin Hän voisi antaa anteeksi kaikille, myös ITSELLEEN, ja hyväksyä taas kaikki yhteyteensä.

Jotta inhottavan väkivaltaisen ötökkäkunnan synnit voi antaa anteeksi, päätti Hän viisaudessaan lähettää röyhtäyspoikansa tuonne mikroskooppisen pieneen ötökkäkuntaan ÖTÖKKÄNÄ.
Siellä tuon hänen rakkaimman poikansa piti kokea kaikkein raain tuskallisin tapa kuolla. Sen jälkeen kaikki voisi vielä palautua entiseen loistoonsa ja puhtauteensa. Ja mikä tärkeintä. Jumalan kunnia koko hilsekunnassa ja röyhtäysten keskuudessa olisi palautettu. Kunhan ensin vielä Hän teurastaa kaikki ne ötökät, jotka eivät tajunneet Hänen ötökäksi muttuneen ensisyntyisen poikansa kidutuskuoleman merkitystä. Samassa yhteydessä annetaan pahanröyhtäyksen vielä yrittää horjuttaa jäljelle jääneiden ötököiden tottelevaisuutta ja sitten ne, jotka sortuvat pahanröyhtäyksen viettelyihin, tapetaan ja paharöyhtäys niiden mukana.

Pian on aika, jollain kaikki tämä on toteutunut.
Silloin Hän voi itseensä tyytyväisenä katsella hilseitään ja erityisesti yhden sellaisen sisällä olevan atomin päällä eläviä ötököitä.

Näin koko kaikkeuden mahavimman persoonan kunnia on palautettu ja hilse-atomi-ötökät eivät sitä enää koskaan kyseenalaistaisi.