http://www.businessweek.com/globalbiz/content/may2006/gb20060516_487630.htm
Erinomainen esimerkki toimivasta kapeasta tekoälystä on Helsinki-Vantaa-lentoaseman uusi älykäs kameravalvontajärjestelmä. Järjestelmä kerää atomaattisesti 24h vuorokaudessa tietoa 500:lla videokameralla anaysoiden itse videodataa ja tunnistaen erilaisia turvallisuusriskejä. Se mm. tunnistaa "unohdetut" matkalaukut (jotka voivat sisältää pommin).
Tässä lisää "isoveli valvoo" systeemistä:
http://software.silicon.com/security/0,39024655,39158050,00.htm
Erinomainen esimerkki toimivasta kapeasta tekoälystä on Helsinki-Vantaa-lentoaseman uusi älykäs kameravalvontajärjestelmä. Järjestelmä kerää atomaattisesti 24h vuorokaudessa tietoa 500:lla videokameralla anaysoiden itse videodataa ja tunnistaen erilaisia turvallisuusriskejä. Se mm. tunnistaa "unohdetut" matkalaukut (jotka voivat sisältää pommin).
Tässä lisää "isoveli valvoo" systeemistä:
http://software.silicon.com/security/0,39024655,39158050,00.htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko mun leivänpaahdinkin hyvä esimerkki kapeasta tekoälystä? Tietty ero on siinä, että halvempihan se on ku tuommonen kamerasysteemi, eikä varmaankaan kukaan oo tehny väitöskirjaakaan noista paahtimista, ainakaan ihan viime aikoina.
Tai mistä mie tiän. Kapea on vissiin munkin äly.
Pitäs varmaan kysyä siltä kamerajärjestelmältä tätä, ku sehän se meistä on älykäs.
Ymmärrän. Tekoäly on venyvä ja hankala käsite. Vaikea sanoa, mistä muu älykkyys loppuu ja tekoäly alkaa. Vasara ei ole älykäs, termostaatti on ihan pikkuisen. Automaattipesukone on jo hieman enemmän älykäs, samoin autojen elektroninen sytytyksen ja polttoaineen ruiskutuksen säätö, kuten myös ABS-jarrujärjestelmä.
Jonkun vaikeasti määriteltävän rajan jälkeen voidaan puhua tekoälystä. Sille on tunnusomaista, että sillä on kyky jonkinlaiseen hahmontunnistukseen (ei välttämättä visuaaliseen), sillä on tietämyskanta (iso kasa sääntöjä, jotka eivät ole perinteistä ohjelmakoodia), se osaa ehkä käsitellä symbolista tietoa, se osaa ehkä oppia kokemuksesta, yleensäkin se selviytyy monista tilanteista, joita suunnittelija, ohjelmoija ei ole ottanut huomioon.
Sillä on "tietoisuus"! Ko. valvontajärjestelmä tulee tietoiseksi siitä huolestuttavasta matkalauksusta. Mutta se ei ole tietoinen tietoisuudestaan! Siis sillä ei ole itsetietoisuutta. Se ei ilmeisesti tunne mielipahaa tai mielihyvää.
Käsite tietoisuus on kyllä vähän harhaanjohtava tässä tapauksessa. En tiedä miten se yleisesti määritellään, mutta vastaavantyyppistä "tietoisuuttahan" esiintyy ihan yksinkertaisimmisakin ohjelmissa. Esim. jos ohjelman tarkoitus olisi vaikka printata hiiren nuolen koordinaatit, niin vaikka sillä on se tieto muuttujissaan niin en kutsuisi sitä tietoisuudeksi. Vastaava prosessi, vaikkei ihan näin yksinkertainen, mutta kuitenkin samalla periaatteella toimii tuo matkalaukkujuttu. Aika moinen älypää saisi ohjelma olla ennenkuin tietoisuudesta puhuisin. Mutta se nyt on miten kukin sen määrittelee.
Tietoisuus on AINA hämärä käsite. Viittaan pohdiskeluuni samasa asiasta filosofian palstalla.
Kun puhutaan eteenkin ohjelmistoista, ei liene yleisesti hyväksyttävää käsitettä tietoisuudesta. Täytyykö välttämättä olla tietoinen tietoisuudestaan ollakseen tietoinen? Missä raja menee eläinkunnassa?
Siispä, jos ei hyviä vastaperusteita löydy, niin minusta esimerkin tapaus on jonkinlaista tietoisuutta. Haluaisin esimerkin "todellisesta tietoisuudesta" ja mitkä ovat sen välttämättömät tunnusmerkit.
Mietin tuossa tänään, että jospa rakentaisin jonkun alkeellisen robotin, jota voisi ohjailla mikrokontrollerilla. Sain ajatuksen, että jos laittaisi robottiin jänniteenilmaisimen, jonka avulla robotille voisi rajata 'näkymättömät' rajat, joiden sisällä se liikkuu. Elikkä sähköjohtojen avulla voisi tehdä suljetun alueen, jossa robottin sitten poukkoilisi mikrikontrollerin ohjailemana. Tietenkin mikrokontrolleriin tarvitaan ohjelma ja sen kehittäminen onkin sitten toinen juttu.
Samalla kun mietin tuota ohjelmaa, virtalähdettä, moottoria ja muita tämän yksinkertaisen robotin osia, niin muurahainen kiipesi pöydälleni. Hetken tepasteltuaan se huomasi kokispulloni sokerista tahmean pinnan, kävi ottamassa siitä vähän evästä ja lähti matkoihinsa.
Seuraava ajatukseni oli... Voi Perkele. Vaikka opiskelisin kuinka pitkälle ja kehittäisin minkä tekoälyn, niin se silti kalpenee ja joutaa romukoppaan kun sitä verrataan johonkin niin yksinkertaiseen eläimeen kuin muurahaiseen. Mutta ei kannata lannistua.
Mitähän pitäisi sekoittaa, että tekoäly putkahtaisi itsekseen, kuten jotkut uskovat muurahaisen ensimmäisen esi-isän (LUCA tms) putkahtaneen ilman suunnittelua?
Turha siis nähdä suunnitelun vaivaa sellaisesta, mikä voi tapahtua ihan itsekseen?
Soluautomaatin tulisi siis olla sellainen, että siinä voisi esiintyä jonkinlaista kasvua. Sen voisi antaa vuorovaikuttaa muun ympäristön (todellisuuden) kanssa.
ihan ilmaiseksi luonnossa. Kytke vaikkapa kalan aivot pikku robottiisi, niin johan on melkoisen älykäs systeemi.
http://www.eecs.harvard.edu/~pesha/Public/Kositsky.pdf
Ihmisillä on oikeudet kieltäytyä ajattelemasta tiettyjä asioita ja tietyilla tavalla. Lisäksi niillä on ruumis jonka toiminnoista on pitkälti pelkkää haittaa, sitten vielä joillakin meistä on moraalisia estoja ja useat meistä eivät jaksa edes ajatella vaikka vähän maksettaisiin. Tämän kaltaiset haitat voidaan kiertää jos tekoälyä rupee tosissaan pukkaamaan. Kaiken kukkuraksi ihmisen ajattelu on vaillinaista siinä mielessä, että se tähtää ainoastaan lajin säilymiseen.
Aivot on hieno kone, mutta niihin liitetty ihmisyys pilaa yleensä koko jutun.